Peliriippuvuus - kokemuksia & keskustelua

[TSIGA]

En tiedä onko välttämättä ihan sopivin alue, mutta koska peliriippuvuus niin luon tämän tänne, moderaattorit tms. siirtänee, jos kokee tarpeelliseksi.

Mä haluaisin avata sanaista arkkuani peliriippuvuudesta, ja mä puhun kokemuksella. En kehuskele enkä muutakaan.. Jaan alemmas myös tarinan, jonka rustasin aikanaan RuneScapen suomifoorumille.

Tossa vuosi takaperin joulunaikaan, laskin että tuli pelailtua n. 15 tuntia päivässä (pyöristettynä), silloin ollessani työtön/opiskelupaikkaa vailla, ei ollut väliä oliko maanantai vai lauantai, meni helposti aamusta iltaan ja illasta aamuun - pienillä unilla. Sitä rakensi "koko elämänsä" (tai sen aikaisen) elämänsä RuneScapen ympärille, asetti päivittäiset tavoitteet - niin kuin moni urheilija esimerkiksi tekee.. En osaa oikein aloitukseen sanoa, joten jaan tähän kirjoitelmani jokin aika taaksepäin:

Tiesin jo viimeksi kun aloitin, ettei "loistokas" peliurani tule kantamaan hedelmää kovin kauaa - enkä ollut väärässä. Jaksoin kuitenkin pelata enemmän kuin normaalisti ja tällä pelisessiolla sain kun sainkin magen 99, slayerin lähemmäs 99:siä (96) sekä paljon, paljon muuta.

Syy miksi peliurani yleensä katkeaa - on se, että pelaan aivan liikaa. Kun innostun "mättämään" runea, ei olisi yhtään ihme jos yhteen putkeen menisi aamusta iltaan ja illasta aamuun. Onneksi, luojan kiitos onneksi, sain töitä ja näin pääsin irti riippuvuudesta. Eli lyhyesti sanottuna; en osannut ajoittaa pelaamistani vaikka muutamaan tuntiin päivässä.

Riippuvuus kasvoi kasvamistaan päivä päivältä, lopulta niin pahaksi että illalla nukkumaan mennessäni mietin jo mitä seuraavana aamuna/päivänä teen runessa - hyvä etten kirjoittanut muistiin ajatuksiani. Viikonloppuisin, muiden rynnätessä baariin, itse jäin ottamaan olutta ja mättämään Abyssal Demoneja - voivoi. Tästä päästäänkin siihen, miten vaikeaksi suihkut, kaupassakäynnit ja muut vastaavat koituivat..

Kauppaan lähdin YLEENSÄ vain silloin itse, kun runessa oli update tai jokin vastaavanlainen "pelikatkos", suihkussa kävin niin nopeasti, että hahmoni ei ollut edes ehtinyt hakata yhtä bägillistä puuta - miettikää sitä.

Onkos täällä muita ex-peliriippuvaisia? keskustelua yms.

 

[Suolakala]

Joo-o. Peliriippuvuus on tuttua. Ei omalle kohdalleni, eikä tutuilleni, mutta siis noin yleisellä tasolla. Että sitäkin esiintyy. Olen toki huono sanomaan oikeastaan mitään, koska itsellä tuntuu toisinaan, ettei pelaaminen nappaa ollenkaan.
No kuitenkin. Onko peliriippuvuus pelikohtaista, vai että pitää pelata ihan vaan jotain? Tuossa tapauksessa ilmeisesti riippuvuus on tuo Runescape, eikä niinkään pelaaminen varsinaisessa merkityksessä. Ymmärrän toki, että puhutaan myös peliriippuvaisista jotka pelaa hedelmäpelejä ym. (onko tällaisia hedelmäpelejä enää olemassakaan? )
Eniveis, mitään apua en osaa antaa, sitä kannattaa pyytää ammatti ihmisiltä, jos sen kokee ongelmaksi.
Mutta se, miksi nyt ylipäänsä otin asiaan kantaa, on se, että kun nykyään E-sport on ns. "in" niin voisiko olla mahdollista käyttää voimavarat johonkin tällaiseen kilpailulliseen muotoon ja mahdollisesti ansaita rahaa sillä? No tämä ei toki paranna sitä riippuvuutta mitenkään, kuten yllä oleva teksi kertoo, kauppareissut, suihku jne. Tietenkin parasta tällaisesta olisi vierottautua. Miten, siihen ei minulla ole vastausta.
Koska jos pelaaminen alkaa vaikuttaa uniin ja muutenkin elämään, niin silloin tosiaan on ongelma joka pitäisi korjata.
Ja erotan kyllä kilpapelaamisen ja riippuvuuden. Mutta hyvä että olet päässyt irti riippuvuudestasi.
Tyhjänpäiväistä tekstiä olusissani tässä.

 

[Focus0]

Ihan asiallista tekstiä ketjun aloittaneelta. Propsit siitä että työ on tullut tasapainottamaan elämää.

Itse en ole oikeastaan koskaan tiedostanut onko minulla ollut riippuvuutta pelaamiseen. Minulla on sen verran kausiluontoista pelaaminen. Oikeastaan Rust on tänä päivänä sellainen mitä tulee näperrettyä enempi mutta en näe ongelmaa siinä koskaan pelaan yleensä sen pari tuntia päivässä ja oikeastaan vain silloin kun vaimo on töissä. Olen ajoittanut omat pelaamiseni näin. Parisuhde ei kärsi ja aika jää yhteisiin tekemisiin.

Ennen muinoin kun vielä vanhempien luona asui niin vanhemmat jaksivat toitottaa pelaamisesta. "Et koskaan tietokoneella tule töitä tekemään tai saamaan palkkaa siitä."
--> noh.. Tänä päivänä teen työtä tietokoneella kun ylläpidän palvelimia ja ylläpidän sisäistä infraa.

Veljeni on myös kova pelaamaan ja hän onkin varsin hyvin edennyt Wow klaaninsa kanssa ihan menestyksekkäästikin jopa.

Peliriippuvuus on ongelma joillekin yksilöille ja ymmärrän että kaikilta ei se rajoittaminen onnistu ja pelaamisesta tulee ongelma.

Täytyy sanoa niinku vaimoni et häntä ei kiinnosta paljonko pelaan kunhan parisuhde ja työ ei kärsi.

 

[Pistoriuksen amputaatio]

Vain uhkapeliriippuvuus, mutta senkin sai nopeasti kuntoon selkärangalla. En ymmärrä ihmisiä, jotka väittävät, että riippuvuudet ovat sairauksia

 

[perato]

Hoitoalalla työssä ja iteasiassa pitänyt sitä optiota, että jos joskus Suomessa aletaan tätä videopeliriippuvuutta hoitamaan jotenkin kontrolloidusti/keskitetysti, nii saattaisin sinne vaikka töihin hakea. Jonku verran kokemusta päihdepuolen asiakkaista ja aikapaljonhan sielläkin toistuu sit nää MT-puolen ongelmat ja huonot lapsuudet.



Nuo selkäranka ja ota itteä niskasta kiinni kuuluu tänne yhtä paljon ku masennus/syöpä/tms. keskusteluihin.

En koe olevani millään tavalla peliriippuvainen. Viihdekäyttäjä, mutta koska haittoja viihdekäytössä on aika vähän(lähinnä istuminen), niin eipä oo syytä ajatella, että olisi haitallinen riippuvuus. Sillon ku on muuta nii ei pelaaminen oo mikää "pakko päästä" hetki. Aika vähän nykyään muutenkaa on niitä fiiliksiä että haluttais pelaamaan. Sitä pelaa, koska se on viihdyttävimpiä asioita mitä kotona voin tehdä, lukeminen ja leffat jää helposti kakkoseksi.

 

[jm82]

Jonku verran kokemusta päihdepuolen asiakkaista ja aikapaljonhan sielläkin toistuu sit nää MT-puolen ongelmat ja huonot lapsuudet.

Voisin yhtyä, paitsi itsellä ei ole silti ollut varsinaisesti huonoa lapsuutta. Ehkä ennemminkin asiat on olleet itsestä kiinni, toisaalta kaikki vaikuttaa ja "kaikessa" olisi aina vähän parannettavaa jos jälkitäteen sitä yrittää muistella. Lapsena tuli pelattua pihalla ja rällättyä polkupyörillä rallia kunnon maastoissa. Lisäksi olin pitkän aikaa todella hyvässä kunnossa. En toki enää niinkään. En ainakaan henkisesti.


Itselläkin on ollut lievää peliriippuvuutta joskus. Jossain välissä en tiedä sitten että mitä olen edes tehnyt, kai aika on kulunut enimmäkseen töissä käydessä ja nukkuessa ja ylitöitä tehdessä (joskus ennen). Pari vuotta on ollut kannettava tietokone ja siihen taitaa olla selvä riippuvuus. Eli tulee luettua jotain mitä keksii ja vaikka kuunneltua samalla musiikkia. Mutta toisaalta kai se läppäri on siihen ajan käyttöönkin, koska ei eläkeläisellä paljon muuta olekaan kun aikaa vain.

Niin tässä tämän vuoden aikana tuli opeteltua pelaaminen uudelleen. Hankalaahan se alkuun oli (masentuneella), mutta onnistui se sitten. Pelin tai paremminkin autopelin valitseminen oli vähän haastavaa. Mieluiten pelaisin yhden pelin läpi ja sitten vaihtaisin toiseen peliin. Kyllä niitä pelejäkin kumminkin jotain löytyy ja selvä hyöty pelaamisesta on ollut. Koska vaatii niin paljon keskittymistä se pelaaminen. En toki kauaa jaksa pelata ja se istuminenhan siinä eniten ottaa voimille. Peliaika voisi olla jotain 30-60 min arviolta.

Nuo eri ongelmathan voi linkittyä esim siihen mielenterveyteen. Esim syömishäiriö (jota itsellä ei ole ollut), ja kaikki muut vastaavat häiriöt? Toki juuri työthän voi olla pelastus, koska eihän silloin se pelaaminen enää oikein hyvin onnistu ja ei välttämättä enää jaksakaan pelata. Toisaalta ehkä silloin se peliriippuvuus on ollutkin vain aika lievää? En tiedä auttaako ajatus, että ei siinä pelaamisessa ole mitään järkeä, ajan voisi käyttää johonkin muuhunkin enemmän järkevään juttuun? Ja tuo ei toki auta siihen oikeaan riippuvuuteen, koska on vain "pakko" pelata. Tuli vähän sotkuista tekstiä, mutta onneksi muut olivat jo kirjoitelleet fiksummin

edit:
Katsoin tuon videon. Mulla siis ongelmana on ollut työ joka en ole oikeasti halunnut tehdä. Työ tuntui orjatyölta tai pakkotyöltä. Työterveys oli erittäin huono. Pomot, 5 eri pomoa on olleet erittäin huonoja. Nyt viimein useamman vuoden jälkeen olen osannut sen sanoa että en mene enää koskaan töihin. En pysty mennä. Psykologikin sanoi samaa ja sanoi että suosittaa hakemaan eläkettä. Eli töistä tuli sellainen "käänteinen peliriippuvuus", eli sellainen juttu jota en missään tapauksessa olisi halunnut tehdä. Töissä yritettiin kyllä muutoksia, mutta muutoksista ei sitten kerrottu minulle mitään. Ei ollut minkäänlaista luottamusta, ja sitä luottamusta ei toisaalta koskaan ole ollutkaan. Työpaikka ja pomot ja alaisethan on tietynlainen peli. Peli jonka voi pelata hyvin tai sitten todella huonosti Tässä tapauksessa työpaikka pelasi pelin mielestäni erittäin likaisesti. Tää peli alkoi kakstuhatta luvun alussa. Lipsui aivan väärään aiheeseen, mutta toisaalta "riippuvuus" kuin riippuvuus.

 

[TSIGA]

Hyvää keskustelua & hyviä pointteja Tosiaan, ei ole enää itsellä tätä ongelmaa, nykyisin(kin) tulee pelattua mutta huomattavasti vähemmän.

 

[jm82]

Itsekään en aivan tiedä mikä on peliriippuvuuden määritelmä. Ehkä sitten se että kaikki rahat ja kaikki aika menee vain siihen pelaamiseen? Voi tosiaan pelata niitä pelikoneita tai sitten konsoli tai tietokone pelejä. Jotkut pelithän ei periaatteessa lopu koskaan, vaan aina voi pelata lisää? Muistan että aika kauan olisin pelannut Settlers II ja Diablo II pelejä. Lisäksi toki paljon kaikkia muitakin pelejä, mutta aikaa pelaamiseen on kulunut per peli paljon vähemmän. Ehkä se alkaa sitten olla jo jotain riippuvuutta kun ei enää kunnolla kehity pelissä ja tulee enemmänkin vain sitä saman toistoa uudelleen ja uudelleen?

 

[TSIGA]

Itsekään en aivan tiedä mikä on peliriippuvuuden määritelmä.

Omasta mielestäni se, jos hereilläoloajastasi menee +90% pelaamiseen, jossain muodossa.

 

[jm82]

Omasta mielestäni se, jos hereilläoloajastasi menee +90% pelaamiseen, jossain muodossa.

Itsellä aikoinaan vanhemmat kyllä piti huolen että oli pakko mennä vaikkapa 21.30 nukkumaan ja illalla kerkesi sitten jotain pari tuntia pelata verkkopeliä kavereiden kanssa. Mutta olihan se kiva tulla yövuorosta kotia ja pelata vielä muutamat kisat verkkopeliä autokisaa. Siinä sai samalla sitä adrenaliinia poltettua, eikä tarvinnut kaahata sitten oikealla autolla tai moottoripyörällä. Ja silloin se nukkuminenkin onnistui vielä niin tosi hyvin. Nykyisin nuo kaikki on kiellettyä ja täytyy pitää hyvä huoli että unirytmi pysyy aina mahdollisimman samana. Jotain 11-12 vuotta siis sai hyvin tehtyä yövuoroa (vuorotyötä), eli en usko että nuo peliriippuvuudetkaan tulisi ihan kovin nopeasti, vaan vasta pidemmän ajan päästä? Ei voi siis verrata vaikka tupakkaan joka koukuttaa paljon nopeammin? Itse en toki polta.

edit:
Tuli mieleen että peliriippuvuushan voi aiheuttaa ahdistusta. Yhdestä filmistä luin että, Ahdistus aiheuttaa pitkäkestoisen lisääntyneen vireystilan.
Tuo toki sitten jo vaikuttaa siihen nukkumiseen tai paremminkin siihen että ei saa unta.

Jossain vaan oli että pelaajan juovat paljon kahvia ja käyttävät muutenkin kaikenlaisia erilaisia mömmöjä (ehkä huumeita), että pelaamisen suhuisi mahvollisimman tehokkaasti.

 

[perato]

Itsekään en aivan tiedä mikä on peliriippuvuuden määritelmä. Ehkä sitten se että kaikki rahat ja kaikki aika menee vain siihen pelaamiseen? Voi tosiaan pelata niitä pelikoneita tai sitten konsoli tai tietokone pelejä. Jotkut pelithän ei periaatteessa lopu koskaan, vaan aina voi pelata lisää?

Omasta mielestäni se, jos hereilläoloajastasi menee +90% pelaamiseen, jossain muodossa.

Ite mielellään puhuisin riippuvuuksissa enemmän haitoista ja lopetuksen vaikeudesta kuin varsinaisesti määrästä. Jos lopettaminen ei tuo himoja, ja ite käytös ei tuota mitään merkittävää haittaa(esim. sosiaaliset suhteet, hygienia, ravinto, terveys), nii voiko enää puhua riippuvuudesta vaikka pelais sen 10-12h päivässä. Vaikeahan sitä on toki nähdä, etteikö tuo määrä tuottaisi haittoja, mutta pääasiassa näkisin mielummin asian näin päin, kuin että lähtisi syyllistämään tietyn rajan ylittävien olevan riippuvaisia.

Varmaan yks pohjimmainen kriteeri on halu ja kyvyttömyys lopettaa. Siitähän ne usein lähtee. Seuraavana on sitten nämä suuret haitat, esim. omassa terveydessä, sosiaalisissa suhteissa ja elämänhallinnassa yleensäkkin, jotka ajaa riippuvaisia katkaisuun.

Ja mihinkään "riippuvuus aiheuttaa sitä ja tätä" -keskusteluun en lähtis ollenkaan ihan sen vuoksi, että tätäkin on tutkittu todella vähän. Jopa huumausaineiden kohdalla on todella vaikea sanoa munasta tai kanasta mitään.

 

[jm82]

Ite mielellään puhuisin riippuvuuksissa enemmän haitoista ja lopetuksen vaikeudesta kuin varsinaisesti määrästä. Jos lopettaminen ei tuo himoja, ja ite käytös ei tuota mitään merkittävää haittaa(esim. sosiaaliset suhteet, hygienia, ravinto, terveys), nii voiko enää puhua riippuvuudesta vaikka pelais sen 10-12h päivässä. Vaikeahan sitä on toki nähdä, etteikö tuo määrä tuottaisi haittoja, mutta pääasiassa näkisin mielummin asian näin päin, kuin että lähtisi syyllistämään tietyn rajan ylittävien olevan riippuvaisia.

Varmaan yks pohjimmainen kriteeri on halu ja kyvyttömyys lopettaa. Siitähän ne usein lähtee. Seuraavana on sitten nämä suuret haitat, esim. omassa terveydessä, sosiaalisissa suhteissa ja elämänhallinnassa yleensäkkin, jotka ajaa riippuvaisia katkaisuun.

Ja mihinkään "riippuvuus aiheuttaa sitä ja tätä" -keskusteluun en lähtis ollenkaan ihan sen vuoksi, että tätäkin on tutkittu todella vähän. Jopa huumausaineiden kohdalla on todella vaikea sanoa munasta tai kanasta mitään.

Joo. Juuri noin. Se vielä tuli tuosta mieleen, että eihän se riippuvainen itse halua välttämättä tunnustaa olevansa riippuvainen. Pelaaminen vain on kivaa ja muut henkilöt on väärässä? Eikä riippuvaiselle paljon hyödytä sanoa että lopeta, siitähän hän vain suuttuu? Vähän kuten sanoisi alkoholistille, että lopeta juominen. Tai polttavalle henkilolle että lopeta polttaminen. Aina voi sitten löytyä joku "tekosyy". Onko se sitten tapa, vai että tuntuu kivalta, vai että lopettaminen on vain niin hankalaa ja että en mä vain jaksa edes yrittää lopettaa (ei kiinnosta).

 

[Seppo77]

Olen aina pelannut paljon mutten sitä riippuvaisuudeksi koe. Ma-Pe pelaan keskimäärin 5h/vrk ja vkl (sekä muina vapaa tai lomapäivinä)12h/vkr.

 

[P c L A Y E R]

No itse olen varmaan sikäli peliriippuvainen, että en todellakaan halua ikinä lopettaa pelaamista, jos ei ole pakko. Siis noin ylipäätään. Itsehän pelaan ehkä noin 4-8 tuntia per viikko, eli en todellakaan mitenkään runsaasti. Kyllä mua silti ahdistaisi aika pirusti, jos yhtä-äkkiä pitäisi kokonaan vaan lopetta.

Ei kait kukaan halua lopettaa rakasta harrastustaan, ellei ole pakko. Eli sinänsä miltei kaikki ovat riippuvaisia, jos tuota lopettamisen "pelkoa" pidetään jonkinlaisena mittarina. Ero on vaan siinä, kuinka paljon tätä riippuvuutta aiheutttavaa asiaa himoitsee ja kuinka kokonaisvaltaisesti se ottaa hallinnan elämästä.

Minun mielestä ongelma sana onkin paljon parempi ja kuvaavampi näistä asioista puhuttaessa. ***ongelmainen on tosiaan siinä vaiheessa, kun se joku asia hallitsee elämää siinä määrin, että muut asiat menee päin persettä.

 

[Sadness]

Itsellä taitaa onneksi olla aikalailla fiilis pohjalta.
Uuden pelin kanssa tulee vietettyä hetki jos toinenkin(kaverit valitteli kun pelasin tappi ojossa witcheriä) mutta taas muuten saattaa mennä useampi päivä etten pelaa yhtään tai peräti viikkokin parhaimassa tapauksessa, sitten tulee joku fiilis että nytten vain peli käyntiin ja menoksi.

En niinkään pelaamiseen ole koukussa mutta tiettyihin peleihin kyllä, aina pitää palata pelamaan skyrmiä, MGSV:tä tai Ass creed nelosta alusta kuten eilen illallakin vietin aikaa skyrmim modaukseen lähes kolmisen tuntia kun sai pelin startattua

 

[caustic]

Kyllä kun ne oikeat pelikaverit löytyy, niin pystyy pelaamaan vaikka sen 16h per päivä. Itse vuorotöissä, jossa pitkät vapaat. Pahimmillaan tullut vielä pelattua noitten 12h vuorojenki päälle sen 5h ja aamulla seittemäksi töihin.
Runescapea alkuun, WoWia sen jälkeen ja jossain vaiheessa molempia.
Työt kuitenkin pystynyt onneksi hoitamaan moitteetta. Jossain vaiheessa kuitenkin tuli nainen kuvioihin ja pelaaminen väheni huomattavasti. Vuosi pari meni ihan maltillisella pelaamisella, kunnes ensin tuli Diablo 3 ja sitten WoWia lisää. Niin vaan maksoi sekin hurahdus sitten parisuhteenkin.
Pc:llä ei nykyään pahemmin tulekkaan pelattua muuta, kuin Ryzenin säätöä. Kaveriporukalla innostuttiin sitten Magic the Gathering: Commanderista. Suunnilleen joka viikko saadaan porukka kasaan ja peliä pystyyn, aina odottaa seuraavaa peliä ihan muna pystyssä, yhtään koukussa tohonkaan vissiin.

 

[Hugh Jazz]

En niinkään pelaamiseen ole koukussa mutta tiettyihin peleihin kyllä

Tämä. Witcher 3:ta on parin viime vuoden aikana tullut melkein uskonto itselle, mutta suurin osa peleistä ei kiinnosta edes niin paljoa että jaksaisi pelata loppuun asti.

 

[Make]

Itse olin joskus ainakin jossain määrin riippuvainen Call of Dutyyn erityisesti CoD4 - Black Ops 1 olivat ne CoDit mitä pelasin useita tunteja päivässä. Myös MW3:a pelasin paljon, mutta siihen aikoihin tuo pelaaminen hiipui selkeästi. Huomasin asian jo siitä, että aiemmissa CoDeissa hankin maksimi prestigen todella nopeasti, reilusti ennen seuraavan CoDin julkaisua, mutta MW3:ssa sain maksimi prestigen vasta pari kuukautta Black Ops 2:n julkaisun jälkeen (jota en edes ostanut heti kuten edelliset).

Eli itsellä oli myös peliin riippuvaisuus, eikä sinänsä pelaamiseen. Toki paljon muutakin tuli pelattua CoDien ohella, mutta ei mitään yhtä paljon. Varmasti myös CoDien itseään toistavuus sekä tulevaisuuteen siirtyminen vaikuttivat siihen että kiinnostus niihin lopahti.

Nykyään ei tule pelattua läheskään yhtä paljon, en edes joka päivä pelaa välttämättä. Välillä toki edelleen saattaa vierähtää jonkun pelin parissa useita tunteja päivässä

 

[Rokkijani]

Itse olen täysin koukussa Bloodborneen ja Souls-peleihin. Yritän ja välillä jopa onnistun pelaamaan vähän muitakin pelejä, mutta mikään ei ole yhtä hauskaa kuin noiden pelaaminen joko samanaikaisesti tai vuorotellen. Aina vaan uutta buildia kehiin. Varsinkin muiden kanssa pelaaminen ja lähinnä muiden auttaminen on niin koukuttavaa, että ajattelen kohta olevani joku Soulsien bodhisattva, joka on syntynyt vain noita pelejä varten.

 

[tusko]

Minullakin on kokemusta useita vuosia tuosta RuneScapesta ja voin sanoa, että siitä kannattaa pysyä erossa.

Jossain vaiheessa Xp:n hankkimisesta tulee vain pakkomielle.

Jokainen aika minkä on pois koneelta on suoraan "Xp wastea" mikä tuntuu ikävältä eli elämän perusasiat tuntuvat lähinnä pakkopullalta.

Tuosta on nyt useita vuosia aikaa ja onneksi en kauhean syvälle suohon ehtinyt vajota.

Sen jälkeen olen pelannut lähinnä pelejä, missä ratkaisee taito eikä se kuinka kauan koneen ääressä istun.

Nykyään pelaan päivässä noin 0-2h.

Kannattaa täyttää elämä asioilla, millä on oikeasti merkitystä loppujen lopuksi.

Ja lopulta asioista nauttii enemmän, jos niitä on kohtuudella.

 

[patsax]

Itsellä Runescape vei lapsena/teininä lähes kaiken koulun ulkopuolisen ajan. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo peliin käytetty aika ei edes ollut pahinta, vaan se että istuitko sitten koulussa taiko makasit illalla sängyssä, niin Runescape oli kokoajan mielessä, ja voi sanoa että oikeastaan koko elämä pyöri pelin ympärillä.

Onnekseni kuitenkaan koulunkäynti ei pelaamisesta pahemmin kärsinyt, joten mitään pysyvämpää vahinkoa tuosta pelaamisesta ei jäänyt. Toki olisihan nuo reilut 300 vuorokautta mitä runea tuli tahkottua voinut käyttää johonkin järkevämpäänkin

Nykyään opiskelut ja muut riennot vievät senverta paljon aikaa ettei pelailuun edes kauheasti jää aikaa, ja useimmiten ei edes pahemmin huvita pelata kuin ehkä tunnin pari päivässä. Lähinnä tulee mietittyä kuinka järkevää oli viime vuonna laittaa reilut kolme tonnia uuteen tietokoneeseen ja näyttöön

 

[TSIGA]

vaan se että istuitko sitten koulussa taiko makasit illalla sängyssä, niin Runescape oli kokoajan mielessä, ja voi sanoa että oikeastaan koko elämä pyöri pelin ympärillä.

Nimenomaan.