Paluu kotipaikkakunnalle

[Lomtu]

En löytänyt aihetta sivuavaa ketjua aikaisemmin. Olen kolmenkymmenen ikävuoden äskettäin ylittänyt ja asunut kymmenen vuotta pk-seudulla. Tänne huomattavasti pienemmästä kaupungista. Alkuun opinnot ja parisuhde toi tänne ja tällä hetkellä olen vain työn vuoksi sidoksissa täällä. Jo viime kesänä iski kaipuu pienemmälle kotipaikkakunnalle, jossa asuu perhe ja ystävät. Sinne muutto voisi hoitua niin, että saisin pidettyä nykyisen työpaikkani. Vaikka vaa'an yhdessä kupissa painaa kotipaikkakunnan tuomat ihmissuhteet ja parempi elintaso, painaa toisessa kupissa tietynlainen luovuttamisen leima, mahdollisuuksien väheneminen sekä oletettu kumppanin löytämisen vaikeus.

Onko muilla iskenyt vastaavaa kaipuuta? Onko siihen tartuttu vai todettu sen olevan vain ajan kultaamaa? Minkälaisia kokemuksia paluumuuttajilla? Kuulisin mieluusti muiden ajatuksia aiheesta, jonka uskon painaneen useamman mieltä ainakin joskus.

 

[jarp]

Omalla alalla iso osa junantuomista (ja osa natiiveistakin) haluaa muuttaa pk-seudulta pois ja osa on muuttanut sen jälkeen kun korona teki etätöistä sosiaalisesti hyväksyttävää. Kukaan ei ole katunut kun kyselin. Mitään luovuttajan leimaa en ole nähnyt, lähinnä muuttajia kadehditaan ja moni muu haluaa muuttaa kans.

Kotipaikkakunta sit varmaan toimii jos siellä on oikeasti sosiaalisia suhteita jäljellä. Itsellä on kovasti (40v) nostialgiankaipuu "kotiin", mutta kun sieltä on kaikki muuttaneet pois ja loput kuolleet, niin todellisuus voisi olla todella karu. Nostalgia on hyvä päihde mutta krapula...Täällä toisella pikkupaikkakunnalla on sentään jotain sosiaalisia suhteita plus lähistölle muutti muitakin kollegoita niin voidaan leikkiä konttoria vuokratiloissa silloin tällöin.

 

[kntkvtknt]

Minäkin mietin muuttoa Pirkanmaan 20000-30000 asukkaan kunnasta pois.
Ennen asuin tätäkin isommassa kaupungissa noin 250000-300000 asukkaan kaupunki, mutta kaipuuta siihen ei ole. Se johtuu introverttiudesta, koska vihaan ihmismassoja ja suuria kaupunkeja. Nykyisessä elämässä myös 20 000 asukkaan kaupunki tuntuu epämiellyttävältä asua. Ihmiset rasittavat minua. Autoletkat rasittavat minua. Kaukana olevat palvelut rasittavat minua. Haluaisin muuttaa pienen kaupungin keskustaan lyhyelle matkalle palveluista ja olla rauhassa.

 

[Francis Ford Mondeo]

En löytänyt aihetta sivuavaa ketjua aikaisemmin. Olen kolmenkymmenen ikävuoden äskettäin ylittänyt ja asunut kymmenen vuotta pk-seudulla. Tänne huomattavasti pienemmästä kaupungista. Alkuun opinnot ja parisuhde toi tänne ja tällä hetkellä olen vain työn vuoksi sidoksissa täällä. Jo viime kesänä iski kaipuu pienemmälle kotipaikkakunnalle, jossa asuu perhe ja ystävät. Sinne muutto voisi hoitua niin, että saisin pidettyä nykyisen työpaikkani. Vaikka vaa'an yhdessä kupissa painaa kotipaikkakunnan tuomat ihmissuhteet ja parempi elintaso, painaa toisessa kupissa tietynlainen luovuttamisen leima, mahdollisuuksien väheneminen sekä oletettu kumppanin löytämisen vaikeus.

Onko muilla iskenyt vastaavaa kaipuuta? Onko siihen tartuttu vai todettu sen olevan vain ajan kultaamaa? Minkälaisia kokemuksia paluumuuttajilla? Kuulisin mieluusti muiden ajatuksia aiheesta, jonka uskon painaneen useamman mieltä ainakin joskus.

Tietysti riippuu hiukan sen kotikorven sijainnista ja omasta elintottumuksista miten hyvin "kotoutuminen" onnistuu. Introvertillä kotihiirellä ei varmaan ole hirveästi ongelmia, mutta jos on käytännössä koko aikuisikänsä nauttinut pääkaupunkiseudun tapahtuma- ja palvelutarjonnasta puhumattakaan työmahdollisuuksista, niin joku syrjäinen, hiljalleen kuihtuva kauppala jossain varttia vaille Kainuussa saattaa ystävistä ja perheestä huolimatta olla ankea mesta.

 

[Kvarkki]

Muutettiin 2016 takaisin kotipaikkakunnalle ison kaupungin viereen pk-seudulta. Konttori edelleen pk-seudulla ja ennen koronaa oli pari etäpäivää viikossa. Kyllähän tuo hyvä muutos omasta työmatkasta huolimatta oli, kun lastenhoitotekniset järjestelyt isovanhempien kautta helpottui merkittävästi. Pk-seudulla olisi ollut vähän oman onnensa nojassa. En voi kyllä suositella vajaan 200 km/suunta työmatkaa kenellekään, mutta varsinkin koronan jälkeen on ollut paljon helpompaa. Etätyötä ei varsinaisesti tarvitse perustella/puolustella samalla tavalla kuin ennen (vaikka omat työt hoituu mistä tahansa tietoliikenneyhteydet+sähköä tarjoavasta paikasta). Rahallisesti homma on toiminut ihan hyvin ja 2000+ neliön tontista olisi turha pk-seudulla edes haaveilla. Koulutkin yms. keskimäärin rauhallisempia vaikka "tarkkislaiset" nykyään hyörivät muun porukan seassa.

e: Vanhat kaverit ovat nykyään tietysti lähempänä, mutta kaikilla on omat kiireensä.

 

[Tuppe]

Introverttiuskin voi ilmetä monella tavalla. Joku voi kokea sen suurkaupungin paljon miellyttävämpänä, koska siellä sulautuu massaan. Pienessä pitäjässä kaikki tuntee toisensa ja kaikkia tekemisiä seurataan, joka voi olla lopulta paljon ahdistavampaa, vaikka varsinaisia ihmiskontakteja oliskin vähemmän.

Kotipaikkakunnalle kaipuuseen varmasti sekoittuu paljon nostalgian tuomaa "harhaa". Odotukset voivat olla, että palaa samanlaiseen tunnelmaan ja aikaan mitä silloin oli, kun paikkakunnalta poistui. Todellisuus voi olla ja varmasti useimmiten onkin nykypäivänä varsin toisenlainen. Mutta ainahan sieltä uudestaankin pois pääsee jos ei olo miellytä, eli jos kovasti mieli tekee niin testaamallahan se selviää.

 

[kilroy1]

Itse muutin n. 25v pk-seudulle mutta joitain kaverisuhteita tuli pidettyä useamman vuoden yllä.. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin muutin takaisin (matka alle 100km) niin huomasin ettei kaverisuhteista ole mitään jäljellä.. entisistä kavereista oli tullut hyvänpäivän tuttuja joita morjestettiin ohi kulkiessa.. kavereita heistä ei enää jostain syystä saanut. Sosiaaliset verkostot piti rakentaa uudestaan muta tuntuu että nelikymppisenä ja siitä eteenpäin ei enää osaa. Pitäisi kait harrastaa jotain höntsä pelailua yms jotta tutustuisi ihmisiin. Muutto on tehnyt minusta melko introvertin.. Nyt +50v ei edes kiinnosta minkään kaveripiirin rakentaminen mihinkään suuntaan..

Facesta kun seuraa niin nämä aina paikkakunnalla asuneet (miinus opiskeluvuodet osalla) pitävät tiiviisti yhteyksiä yllä..

 

[taski]

En löytänyt aihetta sivuavaa ketjua aikaisemmin. Olen kolmenkymmenen ikävuoden äskettäin ylittänyt ja asunut kymmenen vuotta pk-seudulla. Tänne huomattavasti pienemmästä kaupungista. Alkuun opinnot ja parisuhde toi tänne ja tällä hetkellä olen vain työn vuoksi sidoksissa täällä. Jo viime kesänä iski kaipuu pienemmälle kotipaikkakunnalle, jossa asuu perhe ja ystävät. Sinne muutto voisi hoitua niin, että saisin pidettyä nykyisen työpaikkani. Vaikka vaa'an yhdessä kupissa painaa kotipaikkakunnan tuomat ihmissuhteet ja parempi elintaso, painaa toisessa kupissa tietynlainen luovuttamisen leima, mahdollisuuksien väheneminen sekä oletettu kumppanin löytämisen vaikeus.

Onko muilla iskenyt vastaavaa kaipuuta? Onko siihen tartuttu vai todettu sen olevan vain ajan kultaamaa? Minkälaisia kokemuksia paluumuuttajilla? Kuulisin mieluusti muiden ajatuksia aiheesta, jonka uskon painaneen useamman mieltä ainakin joskus.

Melkein samanlainen tarina, ikää nyt jonkin verran enemmän.
Aikanaan muutin Tampereelle aikalailla keskustaan, sen jälkeen asuin Pirkkalassa kymmenisen vuotta. En muista niin onnellinen olleeni pitkään aikaan, kun muutin lähemmäs synnyinpaikkakuntaa keskelle metsää. Minusta ei vain ole kaupunki asujaksi enkä pääsääntöisesti pidä city-ihmisistä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Heidän kiinnostuksen kohteet ja arvomaailma on niin täysin erilaisia maalaisiin verrattuna.

Landella on siitä kivaa asua että työmatka ei ajallisesti juurikaan kasvanut, mutta tilaa on ihan helvetisti enemmän ja tekemistä ihan eri malliin kuin se kaupungin perus salimarkkuilu, lätkämatsit, ravintoloissa pyöriminen yms. mikä ei itseä nykyään kiinnosta tipan vertaa. Kerrostalokämpän myymällä sai hyvän käsirahan, ja samalla kuukausikululla millä maksoi jotain kusista itsemurhakuutiota, asuu landella 200 neliöisessä kämpässä 2ha tontilla. Ei tule kukaan kitisemään jos huudatan kännissä moottorisahaa keskellä yötä tai kusen takapihalle pusikkoon. VIelä kun ottaa huomioon että asuinpaikka on kuitenkin kasvukeskuksen välittömässä läheisyydessä, ei tämä ole mikään taloudellinen itsemurhakaan, vaan uskon että jos joskus tarve tulee, tällaisen saa myytyä suhteellisen kivuttomasti.

Syy miksi en muuttoa aiemmin toteuttanut, oli se että sinkkuaikoina ja "villiä" nuoruutta eläessä olisi ollut naisrintamalla aika huono seikkailla jos olisi omakotitalo skutsissa hoidettavana ja toki nuorempana ei halunnut ottaa riskiä asunnon ja työmatkan suhteen ollenkaan, vaan halusi lähinnä kerryttää varallisuutta ja maksella lainaa pois mahdollisimman nopeasti. Nyt kun elämä on ollut vakiintunut uomiinsa jo pidemmäksi aikaa, ei muuttoa ollut kovin vaikea perustella. 3-4v nyt asusteltu landella ja kaupungissa käynti lähinnä vituttaa, onneksi Tampereen keskustaan ei tarvitse mennä vaan työt löytyvät kaupungin laitamilta.

 

[No Future]

Ite oon asunut monella paikkakunnalla sen jälkeen kun parikymppisenä muutin kotikaupungista pois. Perhesyistä kokeilin 20 vuoden poissaolon jälkeen parin vuoden comebackia, mutta ei kotikaupungilla kyllä ollut itselleni enää mitään annettavaa, ja vanhojen tuttujen kanssakin elämänpolut oli erkaantunut niin paljon että ei lukionostalgialla paria saunailtaa enempää jaksanut hekumoida.

 

[Paskisti]

Sehän siinä helposti käy, että nykyinen elämä ja ihmisinä kasvaminen on tehnyt niistä vanhoista läheisistä kavereista hyvin erilaisia eikä sitä yhteistä nuottia välttämättä enää olekaan, ja lisäksi suurimmalla osalla on muutakin tekemistä kuin hengailla porukassa. Elämä näyttää hyvin erilaiselta kuin parikymppisenä, eikä niitä kaikkia samoja juttuja tekisi kuitenkaan enää 30-40 vuotiaana. Ihan eri juttu sitten jos ison kaupungin meno ei enää kiinnosta ja haluaa pienelle paikkakunnalle takaisin.

 

[RealityBites]

Itselläkin olisi perhesyistä mahdollisuus viettää aikaa kotipaikkakunnalla. Kun tuon nukkumisen kanssa on haasteita, niin yllättäen maanseutu on kokolailla rauhallisempi paikka nukkua kuin esikaupunkialue, jossa katu menee ikkunan alta.

Huomenna olisi vihdoin juttutuokio esihenkilön kanssa - firmalla on kyllä toimipiste myös kotipaikkakunnalla ja en varsinaisesti näe estettä, miksen voisi suorittaa toimistopakotuspäiviä siellä. Sitäkin suuremmalla syyllä että siitä olisi taatusti hyötyä myös työnantajalle.

En nyt kuitenkaan pysyvästi ole tuonne muuttamassa mutta kesäaikana saattaisi olla jopa ihan mukavaa. Lisäksi yksin asuva isä saisi seuraa vaikkei vielä muuten vielä apua arjessa tarvitsekaan.

e. Syynä siis se, että itsekin alta parikymppisenä kypsyin pienen paikkakunnan menoon ja läksin isompiin ympyröihin. Sitä tehden on tullut asuttua PK-seutua myöten melko monella paikkakunnalla.

 

[jarp]

Itse muutin n. 25v pk-seudulle mutta joitain kaverisuhteita tuli pidettyä useamman vuoden yllä.. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin muutin takaisin (matka alle 100km) niin huomasin ettei kaverisuhteista ole mitään jäljellä.. entisistä kavereista oli tullut hyvänpäivän tuttuja joita morjestettiin ohi kulkiessa.. kavereita heistä ei enää jostain syystä saanut.

Tää on muuten iso riski... Itse muutin takaisin, en kotipaikkakunnalle, mutta kuitenkin paikkakunnalle jossa oli parhaat kaverit joiden kanssa hengattiin se 15 vuotta hyvinkin tiiviisti. Toiveena oli, että homma jatkuisi siihen mihin se jäi, mutta eipä se enää niin toiminut. Ihmisillä uudet kuviot, puolisot lapset, ei ole aikaa eikä välttis kiinnostustakaan hirveästi panostaa 10 vuotta telakalla olleisiin kaverisuhteisiin. Melkein jopa satutti, kun entinen paras kaveri hyvä jos moikkasi kun törmättiin kaveriporukalla. Ei siinä, itsehän olin sen 10v poissa ja ihan samalla tavalla itsekin on tullut muututtua kohtuullisen pajon ihmisenä.

Että ne sosiaaliset suhteet kannattaa "tarkistuttaa" ennen muuttoa, että ne on edelleenkin kurantteja.

 

[mela]

eiköhän tuo aika kultaa muistot, siitä kotipaikasta. Ite muutin pois joskus 19 vuotiaana(nyt reilu ja rehti +40v)ja sen jälkeen olen muutaman kerran viettänyt aikaa yhteensä ehkä kuukauden päivät kotipaikkakunnalla. Kaveripiiri jonka kanssa tuli hengailtua nuorena on sieltä muuttanut pois, ja ne jotka jääneet elävät ihan eri elämää mitä itse. En oikein usko että tuolla paikalla on oikeasti mitään muuta annettavaa kuin kultaiset muistot, ja hyvä että muistot ovat hyviä. Ei kannata lähteä niitä rikkomaan.

 

[asddsa]

Itselläni ei ole enää kavereita kotipaikkakunnalla, mutta ajatus takaisin muuttamisesta kuitenkin viehättää. Olen siis kotoisin hieman pienemmästä kaupungista ja siellä käydessä on jotenkin oudon kodikas olo. Ehkä yksi parhaita puolia on myös se, että jos asuu jossain keskustan lähettyvillä, niin oikeastaan melkein kaikki on kohtuullisen kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Tuossa on sellaista aitoa elämänlaatua ainakin minun mielestäni. Isossa kaupungissa paikasta toiseen siirtymiseen menee helposti paljon aikaa, varsinkin ilman autoa.

Työkuviot pitäisi toki tuolloin selvitellä. Nykyisellä työnantajalla 100% etätyö todennäköisesti onnistuisi, mutta tuo saattaa kuitenkin rajata tulevaisuuden työmahdollisuuksia.

Isossa kaupungissa on joitain hyviä puolia, esim. enemmän kaikenlaisia erikoisliikkeitä. Mutta ei noissakaan kyllä tule ihan jatkuvasti asioitua. Välillä myös kuulee sanottavan, että pienemmissä kaupungeissa ei ole mitään "tekemistä", itse en ole vieläkään oikein tajunnut että mitä tämä mystinen "tekeminen" oikein on. Toki jos tykkää jatkuvasti ravata baareissa niin niitä täällä on enemmän, ja myös erilaisia tapahtumia.

 

[Antw]

Isossa kaupungissa on joitain hyviä puolia, esim. enemmän kaikenlaisia erikoisliikkeitä. Mutta ei noissakaan kyllä tule ihan jatkuvasti asioitua. Välillä myös kuulee sanottavan, että pienemmissä kaupungeissa ei ole mitään "tekemistä", itse en ole vieläkään oikein tajunnut että mitä tämä mystinen "tekeminen" oikein on.

Harrastemahdollisuuksia. Tapahtumia. Kulttuuria. Ravintolavaihtoehtoja. Mitä näitä nyt on.

 

[asddsa]

Harrastemahdollisuuksia. Tapahtumia. Kulttuuria. Ravintolavaihtoehtoja. Mitä näitä nyt on.

En koe että noista olisi mitenkään oleellisesti puutetta tuolla kotipaikkakunnalla (yli 60 000 asukkaan kaupunki siis).

 

[Antw]

En koe että noista olisi mitenkään oleellisesti puutetta tuolla kotipaikkakunnalla (yli 60 000 asukkaan kaupunki siis).

Juu ja toki tarve vaihtelee minkä verran kukakin noista hyötyy. Mutta eihän Suomen skaalalla 60k ole mikään kovin pieni kaupunki muutenkaan.

 

[asddsa]

Mutta eihän Suomen skaalalla 60k ole mikään kovin pieni kaupunki muutenkaan

No joo, kaikki on suhteellista

 

[ammatoori]

Kyllähän 60 000 ihmisen kaupunki on jo niin suuri, että siitä löytyvät kaikki tarvittavat kaupat ja liikkeet peruspulliaisen toimintaan.

Tuolla sanonnalla luultavasti viitataan enemmän juuri pikkukaupunkeihin, joissa on kaksi baaria, yksi Alko ja yhdet kesäfestarit.

Kuitenkin, jos kaupunki itsessään on se, joka viehättää, eikä pelkät muistot kavereiden kanssa, niin ehdottomasti suosittelisin muuttoa.

Itselläkin on saman suuntaisia haaveita jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

 

[asddsa]

Kyllähän 60 000 ihmisen kaupunki on jo niin suuri, että siitä löytyvät kaikki tarvittavat kaupat ja liikkeet peruspulliaisen toimintaan.

Tuolla sanonnalla luultavasti viitataan enemmän juuri pikkukaupunkeihin, joissa on kaksi baaria, yksi Alko ja yhdet kesäfestarit.

Kuitenkin, jos kaupunki itsessään on se, joka viehättää, eikä pelkät muistot kavereiden kanssa, niin ehdottomasti suosittelisin muuttoa.

Itselläkin on saman suuntaisia haaveita jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

En siis itsekään oikeasti pidä 60 000 ihmisen kaupunkia pienenä. Moni vain tuntuu ajattelevan niin. Minusta tuollainen on ihan sopivan kokoinen kaupunki. Kaikenlaisia liikkeitä löytyy jo tavanomaisimpiin tarpeisiin aika hyvin, ja hyvänä puolena on sitten tosiaan muun muassa lyhyet välimatkat verrattuna isompaan paikkaan.

Onhan tuota muuttoa tullut mietittyä. Työkuviot vain pitäisi selvitellä, ja onhan muuttaminen omanlaisensa operaatio muutenkin.

 

[supermurs]

Ei kyllä kiinnosta yhtään palata vanhalle kotiseudulle. Sieltä lopetti kymmenisen vuotta sitten suuri kotimainen matkapuhelinvalmistaja ja sen jälkeen kylä käytännössä kuoli. Vanhemmat asuvat siellä vielä ja välillä tulee käytyä kylässä, mutta mikään siellä ei vedä enää takaisin.

 

[Zener]

Turhaa kai siitä tuntee häpeää, jos muuttaa kotiseudulle takaisin. Itse olen vähän erikoinen tapaus, että olen pääkaupunkiseudulta muuttanut muualle Suomeen vuosituhannen vaihteessa.

Ei kyllä tee yhtään mieli muuttaa sinne takaisin. Tämä muu Suomi muistuttaa paljon enemmän sitä pääkaupunkiseutua, jossa itse vartuin 80- ja 90-luvuilla. Nykyään on kotilähiössä liian kansainvälinen tunnelma, eikä siellä oikeastaan asu enää ketään kaveria. Kaikki ns. tolkun ihmiset vanhoista kavereista ovat muuttaneet kehyskuntiin. Sen lisäksi pääkaupunkiseudulla on kallista asua.

Monilla lienee myös sama tilanne, kuin minulla, että vanhemmat siellä kotikunnassa alkaa olla hoitokodissa. Saattaa olla asunto tai peräti omakotitalo tyhjillään, johon voisi muuttaa asumaan, jos haluaisi. Mullakin olisi mahdollisuus muuttaa vanhempien asuntoon, mutta on nyt vuokrattu.

 

[Team_Slow]

Ite ainakin omaa rauhaa arvostavana tykkäsin paljon siitä kun muutti 300km päähän synnyin seudultaan 30000 ihmisen kaupungista 120000 ihmisen kaupunkiin. Kavereita yms. ei joudu niin usein näkemään, mutta silloin kun nähdään ne on suunnitellumpia ja kerran pari vuodessa kun näkee niin hauska jutella kuulumiset edelliskerrasta yms. Jotenkin myöskin kaikki sosiaallinen paine hävisi kun tietää ettei voi tulla tuttuja vastaan tmv. Itelläkin kyllä veri vetää maalle ja jossain vaiheessa muutankin. Vaikkapa noista Antw mainitsemista niin ite en ainakaan missään kulttuuritapahtumissa, festareilla tmv. ole lapsuuden jälkeen käynyt niin ei sinänsä mitään tarvetta asua kaupungissa.

Ei siis suoranaisesti otsikkoon liittyen, mutta ymmärrän itsekin samanlainen kuin moni kirjoittaja joka haluaa sinne omaan rauhaan omiin hommiin. Kuopio on kyllä siitä hyvä, että on iso kaupunki, mutta esim talvella ihmisiä ei näe missään ja mihinkään ei koskaan tarvi jonotella. Palvelut ja kaupat on kaikki niin lähellä, että julkisillakin pääsee niihin eikä sen takia kaupungista tarvitse poistua. Jotenkin enemmän tuntuu ihmismäärä täällä kotikaupungissa kuin isossa kaupungissa.

 

[jjs]

Ei tule kukaan kitisemään jos huudatan kännissä moottorisahaa keskellä yötä

Tämä on se mitä itse kaipaan

Itse olen myös pienellä paikkakunnalla lapsuuteni viettänyt ja kasvanut aikuisuuden kynnyksellä, mutta kaipuun takaisin niihin maisemiin päättää se ettei siellä oikeasti asu enää muita tuttuja kuin omat vanhemmat. Aikalailla koko kaveripiiri muutti opiskeluiden tai töiden perässä sieltä pois.

 

[Capri]

Missä kohtaa se kaupunki on liian "pieni" jotta herrasväki sallii siellä asua? Alla wikipedia mukaan kaupungit järkättynä väkiluvujärjestyksessä. Ja lisäksi väestötiheyden mukaan. Oulu muka kovinkin suuri, mutta kun väestötiheyttä katsotaan niin onkin kaukana kärjestä.

Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Luettelo Suomen kunnista väestötiheyden mukaan – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[asddsa]

Missä kohtaa se kaupunki on liian "pieni" jotta herrasväki sallii siellä asua? Alla wikipedia mukaan kaupungit järkättynä väkiluvujärjestyksessä. Ja lisäksi väestötiheyden mukaan. Oulu muka kovinkin suuri, mutta kun väestötiheyttä katsotaan niin onkin kaukana kärjestä.

Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Luettelo Suomen kunnista väestötiheyden mukaan – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Joissain kunnissa kuten juurikin Oulussa hämää se, että entisiä ympäryskuntia on yhdistynyt niihin. Eli aika paljon käytännössä entistä maaseutua kuuluu niihin. Itse kaupunki on huomattavasti tiheämmin asuttu.

Ei mulla ainakaan ole mitään tiukkaa alarajaa väkiluvulle. Voisi oikeastaan olla aika hauskaa jossain kohtaa elämää kokeilla elää jonkin aikaa jossain ihan pienessä syrjäisessä kylässä, tyyliin jossain Savukoskella tai Utsjoella. Samaten voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus elää jonkin aikaa vaikka jossain oikeassa miljoonakaupungissa. Molemmissa on varmaan puolensa.

 

[Antw]

Missä kohtaa se kaupunki on liian "pieni" jotta herrasväki sallii siellä asua? Alla wikipedia mukaan kaupungit järkättynä väkiluvujärjestyksessä. Ja lisäksi väestötiheyden mukaan. Oulu muka kovinkin suuri, mutta kun väestötiheyttä katsotaan niin onkin kaukana kärjestä.

Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Luettelo Suomen kunnista väestötiheyden mukaan – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Tuskin sille kukaan mitään numeraalisia rajoja asettaa. Ihan oman fiiliksen mukaan. Silläkin on merkitystä, millainen keskusta (ainakin kaupungeista puhuttaessa) ko. pitäjässä on. Esimerkiksi en miellä Espoota (tai ehkä Vantaatakaan) oikein edes kaupungiksi, koska näissä ei ole selkeää keskustaa.

 

[asddsa]

Tuskin sille kukaan mitään numeraalisia rajoja asettaa. Ihan oman fiiliksen mukaan. Silläkin on merkitystä, millainen keskusta (ainakin kaupungeista puhuttaessa) ko. pitäjässä on. Esimerkiksi en miellä Espoota (tai ehkä Vantaatakaan) oikein edes kaupungiksi, koska näissä ei ole selkeää keskustaa.

Siis kyllähän Helsinki, Vantaa ja Espoo on käytännössä yhtä kaupunkia, vaikka ovatkin eri kuntia. Kunta nyt on ihan vain hallinnollinen yksikkö.

Rovaniemi on myös yksi hyvä esimerkki Suomessa. Ennen oli erillisinä kuntina Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta. Nuo sitten kuitenkin jossain välissä yhdistyivät. Nykyään siis Rovaniemi kuntana ja Rovaniemi kaupunkina ovat tavallaan vähän eri asioita, koska ensimmäiseen kuuluu todella paljon maaseutua ja käytännössä erämaata.

 

[taski]

Tämä on se mitä itse kaipaan

Itse olen myös pienellä paikkakunnalla lapsuuteni viettänyt ja kasvanut aikuisuuden kynnyksellä, mutta kaipuun takaisin niihin maisemiin päättää se ettei siellä oikeasti asu enää muita tuttuja kuin omat vanhemmat. Aikalailla koko kaveripiiri muutti opiskeluiden tai töiden perässä sieltä pois.

Mulla taas käynyt niin että aika moni kaveri ja tuttu muutti pikkuhiljaa takaisin sinne "pikkukuntaan", kun alkoivat käymään kolmosella alkavia lukemia. Nyt kun 40 lähestyy, niin lähes kaikki perheelliset on muuttaneet takaisin kotikylille. Toki tuo on Tampereesta noin 30min päässä, joten työssä käynti onnistuu ihan luontevasti sieltäkin. Aika paljon enemmän saa samalla rahalla, turvallisemmasta, puhtaammasta, monipuolisemmasta ja hiljaisemmasta ympäristöstä. Paljon puhutaan että kaupungissa on "tekemistä". Itse en ole kyllä keksinyt mitä se niin kovasti haluttu tekeminen on? Kuka jaksaa istua koko elämänsä pubeissa, kiertää samoja museoita yms. vuodesta toiseen. Kyllä se monipuolisempi tekeminen löytyy sieltä landelta. Jos ei muuta niin larppaa vaikka pientilallista.


Jotenkin säälittää nuo kaupungissa elävien kavereiden jälkikasvu. Se tekeminen on aivan eri kaliiberia muksuille tuolla landella ja paljon "tervehenkisempää" kun isossa kaupungissa.

 

[asddsa]

Paljon puhutaan että kaupungissa on "tekemistä". Itse en ole kyllä keksinyt mitä se niin kovasti haluttu tekeminen on? Kuka jaksaa istua koko elämänsä pubeissa, kiertää samoja museoita yms. vuodesta toiseen.

Tätä on tosiaan tullut itsekin ihmeteltyä, kuten tuossa aiemmin kirjoitin. Ehkä olen vain liian metsäläinen mielenmaisemaltani, että voisin ymmärtää.

Harvemmin kyllä edes tulee käytyä keskustassa satunnaisia asiointeja ja baarireissuja lukuunottamatta. Että sen puolesta kyllä saattaisin viihtyä jossain pienellä kylälläkin ihan hyvin.

 

[samsungaaja]

Mulla taas käynyt niin että aika moni kaveri ja tuttu muutti pikkuhiljaa takaisin sinne "pikkukuntaan", kun alkoivat käymään kolmosella alkavia lukemia. Nyt kun 40 lähestyy, niin lähes kaikki perheelliset on muuttaneet takaisin kotikylille. Toki tuo on Tampereesta noin 30min päässä, joten työssä käynti onnistuu ihan luontevasti sieltäkin. Aika paljon enemmän saa samalla rahalla, turvallisemmasta, puhtaammasta, monipuolisemmasta ja hiljaisemmasta ympäristöstä. Paljon puhutaan että kaupungissa on "tekemistä". Itse en ole kyllä keksinyt mitä se niin kovasti haluttu tekeminen on? Kuka jaksaa istua koko elämänsä pubeissa, kiertää samoja museoita yms. vuodesta toiseen. Kyllä se monipuolisempi tekeminen löytyy sieltä landelta. Jos ei muuta niin larppaa vaikka pientilallista.


Jotenkin säälittää nuo kaupungissa elävien kavereiden jälkikasvu. Se tekeminen on aivan eri kaliiberia muksuille tuolla landella ja paljon "tervehenkisempää" kun isossa kaupungissa.

Varmaan se tekeminen kaupungissa on kaikenlaisissa tapahtumissa pyörimistä, jotain pikkuliikkeitä löytyy ja sitten tietysti nuo pubit, kahvilat, ravintolat ym. joita on enempi kuin yksi-kaksi sillä yhdellä kylänraitilla. Museoissa näyttelyt vaihtuvat. Konsertit. Harrastusmahdollisuuksia (lapsille) ehkä kaupungissa erilaisia/enemmän kuin maaseudulla. Ei tarvitse autoa kaupungissa välttämättä. Työpaikat/etenemismahdollisuudet, toki nykyään moni etätöissä. Koulutusmahdollisuudet (lapsille). Enempi maalla sitten parturoit pihaa ja kunnostelet omakotitaloa ja..? Tuossa nyt jotain syitä asua kaupungissa. En kyllä itsekään niin viehättynyt enää tästä ole, nuorempana/opiskeluaikana jne ehkä jaksoi touhuta kaikenlaista enemmän. On maalla asumisessa (perheelliselle) puolensa, juuri nuo rauhallisuudet ym. mitkä mainitsit.

 

[Antw]

Paljon puhutaan että kaupungissa on "tekemistä". Itse en ole kyllä keksinyt mitä se niin kovasti haluttu tekeminen on? Kuka jaksaa istua koko elämänsä pubeissa, kiertää samoja museoita yms. vuodesta toiseen. Kyllä se monipuolisempi tekeminen löytyy sieltä landelta. Jos ei muuta niin larppaa vaikka pientilallista.

Nyt menee aika rankan yleistyksen puolelle. Eri ihmiset tykkäävät tai eivät tykkää eri asioista. Esim. itseäni ei henkilökohtaisesti nappaa mikään landella värkkääminen, vaikka tavallaan tuollaista elämäntyyliä arvostankin.

 

[hkultala]

Mulla taas käynyt niin että aika moni kaveri ja tuttu muutti pikkuhiljaa takaisin sinne "pikkukuntaan", kun alkoivat käymään kolmosella alkavia lukemia. Nyt kun 40 lähestyy, niin lähes kaikki perheelliset on muuttaneet takaisin kotikylille. Toki tuo on Tampereesta noin 30min päässä, joten työssä käynti onnistuu ihan luontevasti sieltäkin. Aika paljon enemmän saa samalla rahalla, turvallisemmasta, puhtaammasta, monipuolisemmasta ja hiljaisemmasta ympäristöstä. Paljon puhutaan että kaupungissa on "tekemistä". Itse en ole kyllä keksinyt mitä se niin kovasti haluttu tekeminen on? Kuka jaksaa istua koko elämänsä pubeissa, kiertää samoja museoita yms. vuodesta toiseen. Kyllä se monipuolisempi tekeminen löytyy sieltä landelta. Jos ei muuta niin larppaa vaikka pientilallista.

Jotenkin säälittää nuo kaupungissa elävien kavereiden jälkikasvu. Se tekeminen on aivan eri kaliiberia muksuille tuolla landella ja paljon "tervehenkisempää" kun isossa kaupungissa.

Itse tykkään asua kaupungin ja metsän rajapinnassa, kaupungin laidalla.

1) Verrattuna puhtaaseen maaseutuun
* Ruokakauppa löytyy tarpeeksi läheltä, ettei tarvi lähteä kauppaan autolla, ja jos tarvii jotain nopeasti, voi sen vaan käydä hakemassa. (tosin toteutuisi myös maaseutukunnan taajamassa)
* Erikoisliikkeet yms. löytyy myös kohtalaisen läheltä
* Kun ei jaksa itse laittaa ruokaa, löytyy läheltä valinnanvaraa ruokapaikoista
* Työpaikka voi olla mukavan lähellä vaikka tekee high-tech-hommia, työmatkat nopeat
* Uimahallit yms. "rakennetut liikuntapaikat" on lähellä
* Hyvät tietoliikenneyhteydet (tosin nykyään myös mökilläni&vanhempieni luona ihan puhaalla maaseudulla on myös valokuitu)
* Lumitykillä tehdyt ladut pidentää hiihtokautta

2) Verrattuna kaupungin keskustaan
* Läheltä löytyy metsää, lenkkipolkuja, hiihtolatuja
* Liikenne ei ole jumissa, täynnä liikennevaloja, ruuhkia yms.



Mutta tosiaan, jos joskus jälkikasvua tulee niin se järkevän kasvuympäristön tarjoaminen niille kyllä motivoisi muuttamaan vielä kauemmaksi keskustasta, enemmän maaseudulle.

 

[3dfx]

Tätä on tosiaan tullut itsekin ihmeteltyä, kuten tuossa aiemmin kirjoitin. Ehkä olen vain liian metsäläinen mielenmaisemaltani, että voisin ymmärtää.

Harvemmin kyllä edes tulee käytyä keskustassa satunnaisia asiointeja ja baarireissuja lukuunottamatta. Että sen puolesta kyllä saattaisin viihtyä jossain pienellä kylälläkin ihan hyvin.

Samaten vähän tähän liittyen maalaiselle kaupungissa kerrostalossakin asuneelle on outoa kun porukka sanoo, että kaikki on lähellä. Itselle lähinnä herää kysyms, että mitkä kaikki. En tiedä onko tämä joku mentaalinen kynnys vai todellinen, mutta kaupungissa pitää aina erikseen lähteä johonkin tekemään jotain verrattuna maalla missä menee vaan ulos ovesta lähtemättä kotoa yhtään mihinkään. Koen tuon erikseen lähtemisen jotenkin vaivalloisena. Tän vuoksi kaupunkielämä on itselläni aika passiivista suhteessa maaseutuelämään.

 

[Tonnin Seteli]

Ei mulla ainakaan ole mitään tiukkaa alarajaa väkiluvulle. Voisi oikeastaan olla aika hauskaa jossain kohtaa elämää kokeilla elää jonkin aikaa jossain ihan pienessä syrjäisessä kylässä, tyyliin jossain Savukoskella tai Utsjoella.

Meinasin jo kyseenalaistaa tätä, mutta kyseenalaistit ja oikaisit itse sen osan jonka olin lukevinani. Siis että kokonainen kunta olisi sitä syrjäistä kylää. Tai no, tavallaanhan nuo kokonaisuutena ovatkin, mutta joo.

Siis kyllähän Helsinki, Vantaa ja Espoo on käytännössä yhtä kaupunkia, vaikka ovatkin eri kuntia. Kunta nyt on ihan vain hallinnollinen yksikkö.

Sehän on tosiaan vain hallinnollinen asia, missä keinotekoisin rajoin vedetyssä kunnassa on kirjoilla asuessaan tietyllä tontilla tai tilalla. Tampereella voi asua aivan maaseudulla siinä missä vaikka Kolarissa voi kuitenkin asua kylällä. Jälkimmäinen on ehkä vähän huono esimerkki enkä tunne Lappia riittävästi puhuakseni siitä enempää. Kuitenkin aika pienessä kaupungissa voi pesäkkeittäin kasvaa junnuna täysin kerrostaloympäristöön ja lähiöelämänkokemukseen, siinä missä monessa suomalaisittain suuressa kaupungissa on laajat alat verrattain maalaista seutua, jossa mahdollisesti jopa asuu lähinnä maajusseja ja mökkiläisiä eikä kulje mikään käyttökelpoinen joukkoliikenne kusireviirin halki.

Toki se varsinainen skutsipönde on asia erikseen jos sitä tavoittelee ja sitä löytyy vain idästä ja pohjoisesta ellei saaristoa laske. En tosin itse siinä näe mitään itseisarvoa vaikka en mitään seutua tarkoita väheksyä. Jos joka tapauksessa maalaiselämän lähtökohtana on että lähimpään kauppaan on vaikkapa yli 10 kilometriä ja lähimpään merkittävään kaupunkiin voi olla 30 tai 60 km, ei se tunnelma maalaisemmaksi mene kun matkat nostetaan 50 ja 150 kilometriin. Asiointi vain vaikeutuu.

Varsinaista jumalanseläntakaista erämaata ei Suomessa edes ole, paitsi Lapissa tietyin väljin kriteerein. Siellä harva asuu ja harva on valmis sinne muuttamaan.

Toisaalta itse olen asunut ja nytkin asun maaseudulla ilman sitä pientäkään kylää, enkä silti lainkaan "erämaassa". Siinä on puolensa ja voisin peräti suositella.

Koulutusmahdollisuudet (lapsille).

Eikös kaupungeissa ole nimenomaan koulutusmahdollisuuksia aikuisille? Koulumahdollisuudet lapsille lienevät yleensä sitä paremmat, mitä kauempana maailmankylästä ja syvemmällä impivaarassa asutaan. Sanon tämän siitäkin huolimatta, että kävin pientä kyläkoulua jossa kusipää opettaja pakkosyötti kouluruokaa. En sentään joutunut kuuntelemaan joka päivä 6-8 tuntia jenginuorten huutoa.

Enempi maalla sitten parturoit pihaa ja kunnostelet omakotitaloa ja..? Tuossa nyt jotain syitä asua kaupungissa.

Ei kai omakotiasuminen ole sama asia kuin maalaiselämä. Omakotitalossa voi asua hyvinkin lähellä urbaania sykettä, jopa ihan rmt-alueella paikoin. Vastaavasti erittäin pöndellä voi asua taloyhtiössä. Ei nyt toki ihan ydinmaaseudulla ellei ole kyseessä erittäin harvinainen poikkeus.

 

[3dfx]

Eikös kaupungeissa ole nimenomaan koulutusmahdollisuuksia aikuisille? Koulumahdollisuudet lapsille lienevät yleensä sitä paremmat, mitä kauempana maailmankylästä ja syvemmällä impivaarassa asutaan. Sanon tämän siitäkin huolimatta, että kävin pientä kyläkoulua jossa kusipää opettaja pakkosyötti kouluruokaa. En sentään joutunut kuuntelemaan joka päivä 6-8 tuntia jenginuorten huutoa.

Maalla ongelma on se, että katsoo että tässäpä kiva paikka ja koulu vieressä, nyt tehdään lapsi. Lapsi tulee ja menee 5 vuotta => kunnan päättäjät päättää koulun lopettamisesta ja lapsi kuskataan 7 vuotiaana johonkin 30km päähän kakkakouluun. Et mites suunnittelet asuinpaikkaa kun kunnan päättäjät voi tehdä yllättäen tuollaisia päätöksiä. Ostajakuntakin väheni juuri sille talolle ja talon arvo tippui kun koulu siirtyi kauas ja lapsiperheet eivät halua sinne muuttaa enää. Eli siellä sitte ollaan kaukana koulusta kun myyminenkään ei kannata tai ole mielekästä.

 

[asddsa]

Sehän on tosiaan vain hallinnollinen asia, missä keinotekoisin rajoin vedetyssä kunnassa on kirjoilla asuessaan tietyllä tontilla tai tilalla. Tampereella voi asua aivan maaseudulla siinä missä vaikka Kolarissa voi kuitenkin asua kylällä. Jälkimmäinen on ehkä vähän huono esimerkki enkä tunne Lappia riittävästi puhuakseni siitä enempää.

Noista Lapin kunnistakin suuri osa on juuri sellaisia, että on se keskustaajama jossa asuu vähän enemmän porukkaa, ja sitten loput on maaseutua ja erämaata jossa on lähinnä jotain satunnaista pientä asutusta. Joitain poikkeuksia on esim. Inarin kunta, jossa on kaksi (kunnan kokoon suhteutettuna) suurta taajamaa, eli Inarin ja Ivalon kylät. Sitten joissain kunnissa on tietysti laskettelukeskuksia joissa on hieman pysyvää ja sesonkiaikaan enemmänkin väliaikaista asutusta.

Tuo esimerkkinäni käyttämä Savukoski on oikeasti tosi syrjäinen ja pieni paikka. Koko kunnan väkiluku on suuresta pinta-alasta huolimatta vain noin 1000, ja kyläkin on tosi pieni. Itärajan läheisyys varmasti tekee, kun ihan lähellä ei edes ole rajanylityspaikkaa. Eikä ole mitään laskettelukeskuksia tai muuta joka vetäisi turisteja suuremmissa määrin. Jos Soklin kaivos joskus toteutuu, niin se saattaa vetää tuonne edes hiukan enemmän porukkaa.

Varmaan sanomattakin selvää, että jos tuollaiseen paikkaan muuttaa, niin ei voi monessa mielessä odottaa lähellekkään samaa palvelutasoa kuin jossain kunnon kaupungissa tai sen lähellä.

Samaten vähän tähän liittyen maalaiselle kaupungissa kerrostalossakin asuneelle on outoa kun porukka sanoo, että kaikki on lähellä. Itselle lähinnä herää kysyms, että mitkä kaikki. En tiedä onko tämä joku mentaalinen kynnys vai todellinen, mutta kaupungissa pitää aina erikseen lähteä johonkin tekemään jotain verrattuna maalla missä menee vaan ulos ovesta lähtemättä kotoa yhtään mihinkään. Koen tuon erikseen lähtemisen jotenkin vaivalloisena. Tän vuoksi kaupunkielämä on itselläni aika passiivista suhteessa maaseutuelämään.

Olen joskus kuullut sanottavan, että joillakin pelkkä ajatus siitä että on mahdollista lähteä tekemään kaikenlaista (ravintolat, tapahtumat, liikkeet, mitä näitä nyt on) tuo jonkinlaista mielihyvää, vaikka sitten käytännössä suurin osa ajasta menisikin lähinnä töissä, kotona ja jossain liikuntaharrastuksissa.

 

[munse]

Paljon puhutaan että kaupungissa on "tekemistä". Itse en ole kyllä keksinyt mitä se niin kovasti haluttu tekeminen on? Kuka jaksaa istua koko elämänsä pubeissa, kiertää samoja museoita yms. vuodesta toiseen. Kyllä se monipuolisempi tekeminen löytyy sieltä landelta. Jos ei muuta niin larppaa vaikka pientilallista.

Tätä on tosiaan tullut itsekin ihmeteltyä, kuten tuossa aiemmin kirjoitin. Ehkä olen vain liian metsäläinen mielenmaisemaltani, että voisin ymmärtää.

Harvemmin kyllä edes tulee käytyä keskustassa satunnaisia asiointeja ja baarireissuja lukuunottamatta. Että sen puolesta kyllä saattaisin viihtyä jossain pienellä kylälläkin ihan hyvin.

Hieman kärjistettyä, mutta ymmärrän.

Maaseutu sopii, jos tykkää olla kotona.

Kaupungissa viihtyäkseen pitää lähteä kotoa pois. Koti on "pit stop": paikka ruokailuun, nukkumiseen ja telkkarin katseluun. Elämän suola on muualla kuin kotona ja kotipiirissä.

 

[Antw]

Maaseutu sopii, jos tykkää olla kotona.

Kaupungissa viihtyäkseen pitää lähteä kotoa pois. Koti on "pit stop": paikka ruokailuun, nukkumiseen ja telkkarin katseluun. Elämän suola on muualla kuin kotona ja kotipiirissä.

Tai sitten yhtä hyvin voi viihtyä paljon kotona JA tykätä asua kaupungissa. On sitten palvelut ym. lähellä silloin kun niitä tarvitsee.

 

[Yeenoghu]

Kovin mielenkiintoinen keskustelunaihe.

Omalla kohdallani ajatukset ovat tosin täysin päinvastaiset kuin ap:llä. Olen asunut pk-seudun lähiössä jo n. 20 vuotta, jonne muutin pohjoisemmasta pikkutaajamasta. Nyt kun vanhempani ovat kuolleet ja olen joutunut käymään ex-kotipaikkakunnalla selvittelemässä jäämistöä, en malta odottaa sitä päivää että pöytä on niin sanotusti puhdas ja minun ei tarvitse edes katsoa sinne suuntaan koskaan enää. Näitä pystyyn kuolleita tuppukyliä, jossa kaikki tuntevat toisensa, työmahdollisuuksia ei ole, palveluita ei ole, netti on korkeintaan mobiilinetin irvikuva ja kaikki on kaukana. Paitsi itikat.

Ja kun en ole luonto- tai kotoiluihminen, niin minua ei kiinnosta loputon omakotitalon ylläpitogrindaaminen tai vastaava.

Syyt miksi tykkään pk-lähiöstä, ovat pitkälti samat kuin mitä hkultala on listannut, mutta lisään positiivisten asioiden listaan vielä
- Lentokentän läheisyys. Tarkennetaan etten asu lentomelualueella, mutta kentälle on lyhyt hyppäys.
- Sosiaaliselle elämälle on paljon enemmän mahdollisuuksia.

Jos tästä johonkin muuttaisin, niin se olisi johonkin lämpimämpään ja elinkustannuksiltaan edullisempaan maahan, jolloin olisi varaa vähän muuhunkin asumismuotoon kuin mitä ylihintainen pk-seutu pystyy tarjoamaan.

 

[samsungaaja]

Olen asunut pk-seudun lähiössä jo n. 20 vuotta, jonne muutin pohjoisemmasta pikkutaajamasta. Näitä pystyyn kuolleita tuppukyliä, jossa kaikki tuntevat toisensa, työmahdollisuuksia ei ole, palveluita ei ole, netti on korkeintaan mobiilinetin irvikuva ja kaikki on kaukana. Paitsi itikat.

Joo ihan syvin maaseutu ei kyllä houkuttele mutta ehkäpä joku pk-seudun kaupunkeja pienempi kaupunki halvempana jossa nyt peruspalvelut ainakin ja huolehditaan omista asioista kaupunkilaistyyliin. Lahti, uhka vai mahdollisuus.

 

[Smugu]

En koe että noista olisi mitenkään oleellisesti puutetta tuolla kotipaikkakunnalla (yli 60 000 asukkaan kaupunki siis).

No tuohan menee jo Suomessa johonkin top 20 kaupunkeihin väkiluvulla mitattuna. Aika monet (kuten minä) leikittelee ajatusta oikeasti pienelle paikkakunalle takaisin muuttamisesta. Siellä ei tosiaan mitään kulttuuria tai ravintoloita hirveästi ole, mutta toki en näitä palveluita kovin säännöllisesti käytä täällä kaupungissa asuessa myöskään.

 

[Alias Hoboimp]

Mielenkiintoinen aihepiiri tosiaan, johon en toisaalta voi samaistua kovinkaan hyvin. Itse nimittäin muutin heti armeijasta päästyäni pois koko Suomesta. Taakse jäi pääkaupunkiseudulla sijaitseva pikkupaikkakunta ja kaikki muukin. Nykyään ikää on jo lähempänä 40v kuin 30v, eli en ole asunut Suomessa reiluun 15 vuoteen. Olen välillä tietysti miettinyt paluumuuttoa, mutta aina kun siellä käy vierailemassa ja toteaa millainen Mogadishu Helsingistäkin on tullut, niin ne haaveet paluumuutosta karisevat nopeasti pois. Ihan oikeasti kun kulkee tietyillä alueilla Helsingissä (Itäkeskus, Myllypuro yms) niin sitä tuntee olevansa enemmän ulkomailla kuin täällä oikeasti ulkomailla ollessa. Puhumattakaan siitä että muuttaisi takaisin sille pienemmälle paikkakunnalle josta aikanaan lähdin, sieltä kun on omat kaveritkin muuttaneet pois jo kauan aikaa sitten ja jatkaneet elämää muualla.

Itse siis näkisin että aika on kullannut muistot ja se on mennyttä aikaa jota ei enää saa takaisin. Olen varsin tyytyväinen elämääni nykyisessä asuinpaikassani ja tuskin tulen muuttamaan Suomeen takaisin enää koskaan. Ellei jotain todella radikaalia tapahdu mm. maahanmuuttoon liittyvissä poliittisissa kysymyksissä. Nykyään minulla on elämä ja kaverit täällä ja vaikka kaipaus välillä nostaa päätään, vieraillessa sen myös nopeasti muistaa miksi Suomesta alunperin lähdinkin.

 

[Capri]

Hieman kärjistettyä, mutta ymmärrän.

Maaseutu sopii, jos tykkää olla kotona.

Kaupungissa viihtyäkseen pitää lähteä kotoa pois. Koti on "pit stop": paikka ruokailuun, nukkumiseen ja telkkarin katseluun. Elämän suola on muualla kuin kotona ja kotipiirissä.

Itse viihdyn kotona, mutta myös muualla. Mutta missään ihmisvilinässä en viihdy. Lomamatkatkin koitan valita niin, ettei tarvitse turistirysissä käydä.
telkkaria en katso lainkaan vaikka vietän kotona paljon aikaa, joskus viikkoja putkeen voi olla että käyn vain kaupassa ja kuntosalilla.
Kotiini olen pyrkinyt luomaan olosuhteet jotka vastaa lomailua. Pää leviäisi jos pitäisi jossain neukkukuutiossa vapaa-aikaa viettää.
Onneksi voin vapaasti valita asuinpaikkani. Tulevaisuudessa se todennäköisesti tulee olemaan jossain muualla kuin suomessa.

 

[Varistin]

Muutin maalta kymmenisen vuotta sitten Helsinkiin ja vielä suoraan aika lähelle ydintä. Maalla asuin viimeksi omakotitalossa kaava-alueella 10k asukkaan kunnan keskustan liepeillä, kotoisin olen toki ns. oikealta maaseudulta ja maatilalta. Kotiseudulla on mukava käydä tapaamassa sukulaisia ja tuttuja, ja voisin jopa jossain tilanteessa muuttaa sinne suunnalla takaisinkin, joskaan tuskin kotikuntaan vaan jonnekin lähiseudun kaupunkiin. Tämä ei joka tapauksessa ole mitenkään realistista lähiaikoina.

Vähän kiteytettynä voisi sanoa, että jos tykkää täyttää vapaa-aikansa kaikenlaisella isomman mittakaavan näpräämisellä, käsin tekemisellä tai vaikka koneisiin liittyvillä harrastuksilla, niin maaseutu on oikea paikka. Toisaalta jos pienemmälläkin paikkakunnalla viihtyy kerros- tai rivitalossa ja tykkää oleilla enemmän neljän seinän sisällä ja harrastaa niitä juttuja mitä siellä voi, niin sitten ei välttämättä ole niin väliä asuuko pienellä vai isolla paikkakunnalla.

Reaalimaailmassa toki työpaikkamahdollisuudet ja lapsiperheissä vaikkapa koulut määräävät paljon, miten ja missä kannattaa asua. Tässäkin tietysti on se, että kaikilla ei valinnan mahdollisuuksia ole, vaan pienituloisen perheellisen on ehkä pakko asua siellä ison kaupungin lähiössä, koska maalle muutto tuhoaisi työmahdollisuudet ja keskusta-asumiseen ei ole varaa.

Itse viihdyn hyvin Helsingissä, vaikka viihdynkin eniten kotona, ja muita kaupungin palveluita ruokakaupan lisäksi käytän ehkä kerran kuussa. Itsellä on ollut tuuria, eikä monen mainitsema kansainvälinen värinä Helsingissä elämääni juurikaan vaikuta, vaikka samassa talossakin asuu ihmisiä monesta taustasta.

Lähinnä ehkä tällä sepustuksella haen sitä, että ihmisillä on erilaisia haluja ja tarpeita, ja joku voi tykätä asua siellä lähiössään, toinen taas haluaa puolen kilometrin hajuraon lähimpään naapuriin. Kumpikaan ei ole väärässä.

Edit: typot pois

 

[mailman]

18 vuotiaana pikku paikkakunnalta lähtenyt muailmalle. Vuodesta 2002 pk-seudulla asunut.
Nykyisin pieni omanotilähiö, palvelut hyvin lähellä. Helsingin keskustaan julkisilla rapiat 30min. Kehä3 noin 5km, kaksi moottoritietä sopivan lähellä.
Oma noin 1300m2 tontti, just passelin kokoinen puuhasteluun. Nyt autotalliprojekti käynnissä, lisää harrastetilaa
Summa summarum, melkein kuin maalla asuisi. Toki jos vielä rauhallisempaamenoa kaipaisi, niin 20km pohjoiseen niin alkaa hiljenemään jo ihan totaalisesti.

Kotipuoleen ei ole ollut paluu ajatuksia käytännössä koskaan. Suurinosa kavereista muualla.
Mukava käydä, mutten kyllä kauaa jaksa olla. Vanhemmat siellä ovat, mutta jos eivät olisi, käynnit olisivat täysin olemattomat.

 

[Lomtu]

Vietin useamman n. viikon pätkän kotipuolessa nyt kesän aikana ja toisin kuin viime kesänä, tällä kertaa ei erityistä kaipuuta takaisin syntynyt. On se ajatuksena edelleen takaraivossa ja välillä katselen myytävänä olevia asuntoja sieltä, mutta muutoin olen tällä hetkellä levollisin mielin. Saa nähdä palaako kaipuu vahvana taas vai oliko se vain viime kesän juttu.