Open / Free World pelit (vapaa maailma)

[yannara]

Listatkaas tänne suosikki pelejänne tästä kategoriasta, eli tunnusmerkkinä se, että tehtäviä saa suorittaa vapaammin eikä se ole putkijuoksua. Itse googlettelin ja YouTubesta kattelin listauksia mutta huomasin että tämän ominaisuuden lisäksi minuun vaikuttaa itse teema - esim. länkkäri tai ritariteemat ei kiinnosta pätkääkään, mutta niitäkin toki saa tänne luetella. Mä ihastuin aikoinaan 2001 jo Operation Flashpointtiin ja paluuta takaisin ei enää ollut. Autot tuo oman mieltymyksensä siihen ja lisäksi itse haluaisin katsoa hahmon silmistä eikä takaa (kuten GTA ja Hitman).

OFP/Arma
Stalker
FarCry (jonka löysin vasta nyt).

 

[Surfrider]

Gothic 3

 

[Sadness]

Bordelansit
Falloutit(voi myös pelata hahmon takaa ja koskee ainoastaan 3, 4 ja new vegasia)
The Outer Worlds.

 

[Jumi]

Operation Flashpoint oli kyllä pirun kova silloin 20v sitten. Fallout 3 oli ensimmäinen avoimen maailman peli jota pidin huonona ja pikku hiljaa aloin jopa inhota niitä vaikka pelasin Skyrimit sun muut. Sitten 2017 tuli Zelda: Breath of the Wild ja se palautti uskon avoimen maailman peleihin. Siinä pystyi tekemään ja kikkailemaan kaikenlaista ja maailma ei ollut niin staattien ja kliininen kuin kaikissa muissa. Se on minusta ainoa hyvä ja ostan Switchin heti kun jatko-osa ilmestyy.

 

[Lare]

The Witcher 3 on kyllä edelleen oma ylivoimainen suosikki. Toisin kuin monissa muissa avoimen maailman peleissä, tuon maailma ei ollut mitään copy pastea. Kaikki paikat olivat erilaisia ja seikkailemalla löytyi aina vain uusia uniikkeja juttuja. Vaihtelu maailmassa eri alueiden välillä oli myös suurta. Toki tuossa pelissä oli sitten tarina, tehtävät ja melkein kaikki muukin kohdallaan. Sanomattakin selvää, että Cyberpunkin suhteen odotukset ovat todella korkealla.

AC Odyssey on myös aika vakuuttava. Upeita maisemia löytyy paljon ja kartan koko on oikeasti valtava. Witcheriin verrattuna näkee kuitenkin, että mutkia on joissain kohti oiottu hieman suoriksi ja yksityiskohtia ei ole yhtä paljon.

Aivan erilaiseen ajankohtaan ja pelimaailmaan menevät Watch Dogsit, GTA V ja Mafia 3. Watch Dogseissa aina viehättänyt erityisen yksityiskohtainen ja eloisa maailma. GTA V vanillana tuntuu jopa hieman harmaalta ja kuolleelta WD2:n jälkeen, vaikka onkin muuten pelinä eri luokkaa. Mafia 3 floppasi vähän kaikessa, mutta siinäkin klassisen rokin soidessa on mukava ajella öisin ympäriinsä fiilistellen tunnelmallista maailmaa.

 

[yannara]

Fallout 3 oli ensimmäinen avoimen maailman peli jota pidin huonona ja pikku hiljaa aloin jopa inhota niitä vaikka pelasin Skyrimit sun muut.

Siis voi v...u mä niin petyin! En jaksanut perehtyä niihin osaamis-skills juttuihin ja pelin edetessä mulla oli AK47, joku tyttö (siis lapsi) tuli kimppuun puukon kanssa ja mä tyhjensin kokonaisen lippaan siihen ja se silti tappoi mut. Uninstall ja tää pelisarja on mulle kokonaan kuollut.

Metro taitaa kuitenkin olla putkijuoksua vai kuinka? Metrossa kyllä ärsyttää ihan hatusta keksityt monsterit, että ei kiitos. (Stalkerissakin on monstereita mutta niitä on vähän ja ne on uskottavia).

 

[Pirttila]

Kingdom Come: Deliverance kolahti kovaa minuun. Viimeksi samaa vapaan tekemisen fiilistä tarjosi GTA: San Andreas. KCD:ssä saan ajan kulumaan ihan vaan metsien samoilussa, maisemien ihailussa ja "easter egg:sien" löytämisessä/naureskelussa.

 

[timppaland]

Mafia I ja II oli mulle ne isoimmat openworldit aikanaan, vaikka alue olikin melko rajattu koko tarinan ajan, mutta maailma ja teema loksahtivat. Myös RDR ja RDR2. RDR tuli ehkä eniten tuhlattua aikaa vain vapaassa maailmassa ihmisiä lassoillessa ja ratsuillessa.

Skyrimiin taas aikaa tuli laitettua ehkä eniten ja aloitettua alusta useimmiten. Uudemmista peleistä RDR2 ohella KCD on kyllä antanut parhaita elämyksiä.

Falloutteihin en valitettavasti päässyt oikein sisälle koska ensimmäinen mitä kokeilin oli tuo kolmonen mitä muutkin ovat parjanneet, mikä melko alkuvaiheessa bugitti ja en saanut questia tehtyä. Suora uninstall eikä ole sarja saanut uutta mahollisuutta

 

[JuhoN]

runescape

 

[Niska]

7 Days to Die.
Minecraft tyylinen palikkamaailma hiukan realistisemmilla grafiikoilla ja zombie/survival/horde defence teemalla. Maistunut jo lähes 900 tunnin verran ja nyt harkitsen oman servun vuokraamista. Pelatuin pelini steamissa eikä kyllästymisestä näy vielä merkkejä, toisaalta pelejä on nykyään niin paljon, ettei mihinkään oikeastaan kyllästy. Modituki on myös tässä iso plussa.

 

[Keijo666]

RUST

 

[yannara]

Mikäs tää Squad on?

 

[ssg]

Mikäs tää Squad on?

Ei varsinaisesti open world. Squad on yhteistyöhön perustuva moninpeli FPS. Karttojen koko ja pelityyli muistuttaa enemmän BF conquest karttoja kuin Arma-karttoja, mutta realismi on enemmän Armaa. Koko peli on ovelasti rakennettu niin että solo pelaajat eivät juurikaan saa mitään aikaiseksi ja pelaajan on lähes pakko olla osa ryhmää. Ryhmässä olo mm. unlockkaa parempia varusteita, spawn pointteja yms.

Ihan hauska large scale battle simulator Squad on. Vaatii tosin vähän tuuria minälaisen ryhmän aina löydät in-game ja kuunteleeko ihmiset squad leaderiä. Useimmiten tiimipelaaminen kyllä toimii hyvin. Vaihtoehtona on toki liittyä johonkin yhteisöön ja pelata aina heidän kanssa, mutta kyllä tämä usein hyvin pelittää randomienkin kanssa.

 

[Dr. Who]

Mad Max on yksi upeimmista open worldeista mitä tullut pelattua vaikka se jakaa mielipiteet. Jos tykkää yhtään leffojen tunnelmasta, niin kannattaa ottaa peluuseen.

Hyvä peli, pari kertaa vetänyt läpi... Aika rajoittunut ja vaikka avoin niin tehtävät toistaa itseään ja kaava aina sama tukikohdissa, mutta aivan liian aliarvostettu.

 

[selbi]

FarCry

Far Cryhan ei ole open world peli, vaan se koostu normaalia leveämmän putken omaavista kentistä.

"Jatko-osat" ovat toki open worldiä.

 

[R+L=J]

Far Cryhan ei ole open world peli, vaan se koostu normaalia leveämmän putken omaavista kentistä.

"Jatko-osat" ovat toki open worldiä.

Tästä voi olla montaa mieltä. Pelissä on toki tietyt paikat mihin pakko mennä ja tietyissä kohdissa suht ahtaat käytävät mutta sitten taas toisaalta tosi isoja levelejä missä tiettyyn kohteeseen pitää toki mennä mutta täysin vapaalla tyylillä ja täysin vapaata reittiä, eli osittain putkijuoksua(aika pieni osa) ja osittain isoja avoimia levelejä. Muistetaan toki että lähes kaikki avoimen maailman pelitkin ainakin hetkellisesti (tarinatehtävät) pakottavat tekemään tiettyjä juttuja, tietyillä tavoilla, tiettyjä reittejä.
Sama Crysis ja Crysis Warhead, molemmat koostuvat todella isoista leveleistä joita luultavasti kukaan ei kutsuisi putkijuoksuiksi (toisin kuin jatko-osat), vaikka kyseessä ei virallisesti ole open world pelit.
Suuri kyseisten pelien ystävä olen itsekkin ja samat kiksit (tai jopa paremmat) näistä saan kuin FC2 ja siitä eteenpäin tulleet ihan viralliset Open World pelit joten ihan aiheellista ne minusta on tässä ketjussa mainita koska täyttävät tavallaan samaa tarvetta vaikka oppikirja esimerkkejä eivät olekaan.

 

[TSIGA]

Tässä aiheessa sopii ehkä kysyä. Mä oon paljon pelannut survival open worldejä ja basen rakennus on todella mukavaa (varsinkin RUSTissä), mutta onko olemassa/tiedossa että tulis pelejä jotka ei olis niin painotettu PvP/survivaliin mutta olisivat silti base buildingin omaavia open worldejä?

 

[Xiyng]

Tästä voi olla montaa mieltä. Pelissä on toki tietyt paikat mihin pakko mennä ja tietyissä kohdissa suht ahtaat käytävät mutta sitten taas toisaalta tosi isoja levelejä missä tiettyyn kohteeseen pitää toki mennä mutta täysin vapaalla tyylillä ja täysin vapaata reittiä, eli osittain putkijuoksua(aika pieni osa) ja osittain isoja avoimia levelejä. Muistetaan toki että lähes kaikki avoimen maailman pelitkin ainakin hetkellisesti (tarinatehtävät) pakottavat tekemään tiettyjä juttuja, tietyillä tavoilla, tiettyjä reittejä.
Sama Crysis ja Crysis Warhead, molemmat koostuvat todella isoista leveleistä joita luultavasti kukaan ei kutsuisi putkijuoksuiksi (toisin kuin jatko-osat), vaikka kyseessä ei virallisesti ole open world pelit.
Suuri kyseisten pelien ystävä olen itsekkin ja samat kiksit (tai jopa paremmat) näistä saan kuin FC2 ja siitä eteenpäin tulleet ihan viralliset Open World pelit joten ihan aiheellista ne minusta on tässä ketjussa mainita koska täyttävät tavallaan samaa tarvetta vaikka oppikirja esimerkkejä eivät olekaan.

Ei tästä kyllä nähdäkseni voi montaa mieltä olla. Pelien avoimuus ei ole mikään tiukka kahtiajako putkijuoksujen ja open world -pelien välille vaan kyseessä on pikemminkin jatkuva asteikko. Call of Duty on varsin puhdas putkijuoksu, Elder Scrollsit taas open word -pelejä. Far Cry ja Crysis asettuvat jonnekin tuonne välille. Osa peleistä taas ei mahdu edes tälle asteikolle mitenkään mielekkäästi, esim. useimmat strategiapelit.

 

[perato]

Oman pelikirjaston Sandboxit. Mietin hetken esim. tuota aiemmin mainittua Borderlandsia miksi se ei tässä kategoriassa ole, niin ehkä näkisin itse, että Sandbox-tyyppisesä pelissä itse näen, että pelialueen, tai merkittävän osan tulee olla melko pian alun jälkeen auki. Borderlands jossain määrin avoimesta kenttärakenteesta huolimatta aukeaa varsin hitaasti ja etenee silloinkin suht lineaarisesti, samoja alueita ei juuri koluta eikä vanhoille alueille palata kuin yleensä kerran tekemään ne sen alueen sivutehtävät. Toki näiden alueiden välillä voi myöhemmin liikkua vapaasti, mutta motivaatio siihen on taas sit mitä on. Se miksi olen laittanut aikanaan Mankind Dividedin ja Lego Lotrin tänne onkin sit isompi kysymysmerkki, tuskin varsinkaan ensimmäinen kovin hyvin osuu tähän kategoriaan vaikka siinäkin suht avoin kaupunki on pyörittäväksi osan ajan pelistä.

Sniper Elite ehkä siinä mielessä Sandbox, että vaikka kenttien välillä ei liikuta, on kentät varsin vapaata liikkumista ja itse tekeminen on paljon vapaampaa kuin esimerkiksi aiemmin mainituissa Far Cry pelin tarinatehtävissä. En ehkä sitä kuitenkaan muille kauppaisi varsinaisesti Sandbox pelinä vaikka tänne sen itselle laittanutkin. Kolmososan koin sen verran rajatummaksi, etten oikeen nähnyt siinä Sandboxia vaikka saattoi kentässä olla jopa kaksi vaihtoehtoa mitä kautta mennä.

Omat suosikit tästä kategoriasta ihan ajatuksella, mitkä on parhaita nimenomaan hiekkalaatikkoutensa vuoksi:
Just Cause 2(ehkä kolmonenkin)
Dying Light
The Long Dark
Subnautica
Kingdom Come

Viimistä lukuunottamatta, juoni on näissä peleissä vaan "tiellä".

 

[arcane]

Toki näiden alueiden välillä voi myöhemmin liikkua vapaasti, mutta motivaatio siihen on taas sit mitä on. Se miksi olen laittanut aikanaan Mankind Dividedin ja Lego Lotrin tänne onkin sit isompi kysymysmerkki

Tuo Legend of Grimrock 2 jättäisin myös pois kyseisestä kategoriasta. Tuohan on tyyliltään enemmän jotain Metroidvanioita tai Resident Evilien karttoja muistuttavaa: eri alueet on suljettu puzzleilla tai avaimilla, aluksi niitä käydään hyvinkin putkimaisesti läpi, jonka jälkeen avautuu useampi alue yhtä aikaa kun kerätään jotain, millä loppu avautuu.

...ja Cities Skylines se vasta jännä listalla onkin.

--

Avoimista maailmoista en oikein välitä. Ihmettelen, miksi ne ovat niin suuressa suosiossa, vaikka niissä tuntuu firmat tekevän kamalan paljon töitä ja samalla lopputulos on kuitenkin aina niin ontto. En välitä maisemista, en välitä yksitoikkoisesta liikkumisesta paikkojen välillä, enkä toisaalta välitä korvata yksitoikkoista liikkumista fast-travelilla, koska sen jälkeenhän koko kartta on taas ihan yhtä tyhjän kanssa. Minulle ei jää näistä oikein mitään käteen, koko peli vain sulautuu harmaaksi mössöksi, josta en muista huippuhetkiä tai kohokohtia.

Jotenkin hyvin kuvaa omia fiiliksiäni:



Juonipohjaisiin peleihin ottaisin paljon mieluummin jotain vanhojen Falloutien/Jagged Alliance 2:n tyylistä, jossa matkaaminen suoritetaan kartalla avoimen maailman sijaan. Panostaa sitten enemmän siihen peliin ja niihin kaupunkeihin ja satunnaisiin juttuihin, joihin kartalla voi törmätä. Vapaat pelit ovat vapaudessaan hemmetin tympeitä.

Toisaalta sitten taas mmorpg -peleissä ymmärrän, että se iso maailma tarvitaan ylläpitämään immersiota. Wowissa siinä ainakin joskus mielestäni varsin hyvin onnistuttiinkin, ja se kaikenlainen matkaaminen hitaasti jotenkin oli osa kokemusta, ja johti myös enemmän yhteistyöhön ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun kaikki oli muuten niin vaivalloista ja hidasta.

 

[perato]

Tuo Legend of Grimrock 2 jättäisin myös pois kyseisestä kategoriasta. Tuohan on tyyliltään enemmän jotain Metroidvanioita tai Resident Evilien karttoja muistuttavaa: eri alueet on suljettu puzzleilla tai avaimilla, aluksi niitä käydään hyvinkin putkimaisesti läpi, jonka jälkeen avautuu useampi alue yhtä aikaa kun kerätään jotain, millä loppu avautuu.

...ja Cities Skylines se vasta jännä listalla onkin.

Grimrock muistutti itelle kuitenkin semmoista vähemmän tarinavetoista "leiki nyt täällä" tyyppistä karttaa jossa pyörittiin samoja alueita. Toki siinä oli putkimaisuutta, mutta tuo alun putkimaisuus nyt on aika monessakin pelissä. En näitä kategorioita oo hirveenä jälkikäteen muutellut, laitan ne yleensä kun pelin pelaan läpi ja annan olla.

CS, Sehän jos jokin on puhas hiekkalaatikko. Tokin joku Banished/Prison Architectikin toimii hiekkalaatikkona, mutta muistaakseni näissä on paljon voimakkaammin säädelty "progressiota" miten mitäki saa auki yms. CS:ssä rakennettu kaikki sisään, että saa loputtomat rahat, rakennukset kaikki auki yms. jolloin voi tehä just sitä mitä haluaa. Mulle open world ja sandbox ei kuitenkaan ole synonyymeja sinällään.

Omissa steam-listauksissa käytän kuitenkin hyvin laveaa pensseliä, joku vähän puzzlejakin sisältävä peli voi olla puzzle-peleissä ja vain osittain hiippailuun perustuva voi olla Stealth-kategoriassa.

Avoimista maailmoista en oikein välitä. Ihmettelen, miksi ne ovat niin suuressa suosiossa, vaikka niissä tuntuu firmat tekevän kamalan paljon töitä ja samalla lopputulos on kuitenkin aina niin ontto. En välitä maisemista, en välitä yksitoikkoisesta liikkumisesta paikkojen välillä, enkä toisaalta välitä korvata yksitoikkoista liikkumista fast-travelilla, koska sen jälkeenhän koko kartta on taas ihan yhtä tyhjän kanssa. Minulle ei jää näistä oikein mitään käteen, koko peli vain sulautuu harmaaksi mössöksi, josta en muista huippuhetkiä tai kohokohtia.

Jossain määrin kyl samaa mieltä. Avoimet maailmat tuntuu lopulta todella tyhjiltä ja ovat lähinnä täynnä jotain easter eggejä, fanserviceä yms. "jos nyt jaksoit oikeesti tänne kävellä, nii tässä on luuranko vessanpytyllä ole hyvä". Juurikin tuo että ne varsinaiset huiput puuttuu kokonaan on monen pelin kohalla ongelma. Se huippu pitää sit rakentua siitä ite pelattavuudesta, mitä esim. Long Dark, Subnautica ja Dying Light tarjosi jännittävillä ja muistettavilla hetkillään. Toki näissä on vähän se riski, ettei kaikki niitä samoja hetkiä sitten koe.

Itelle toisaalta kivat maisemat yms. tuo immersiota jossain määrin peliin. Ainakin Kingdom Comessa oli pitkästä aikaa se fiilis, että halusin itse kulkea ne välit enkä oikeastaan fast travelia käyttänyt kuin aivan pelin lopussa. Joskus se matkustaminen on ihan jees osana peliä, suurimmassa osassa tapauksista se on tosin hyvin nopeasti tympeää Ween painamista.

 

[Nomersu]

Helmikuussa hommasin viimein Witcher3 GOTY:n ja jäin koukkuun heti. Viikkoa myöhemmin ostin Fallout 4:n joka ei muutama vuosi sitten kokeillessa innostanut.

Nyt on Witcher3 hyllyllä odottamassa että FO4-huuma haihtuu. Kellossa nyt 250h Commonwealthia. Ensin normina, mutta myöhemmin Survivalina joka lisää fiilistä huomattavasti. Eilen illalla meni myöhään kun kaupungissa hiippailin ja yritin löytää sänkyä / turvallista reittiä tukikohtaan. Oli niin paljon suoritettua takana ettei vain voinut ottaa riskiä että hahmo kuolee. Se kammofiilis kun joka kulman takaa kuuluu mutanttien/raidereiden puhetta ja koira jäänyt jengin hampaisiin ja itellä healtti 10%.

Tuossa juuri iskee se että pitää suunnitella tehtäviin meno ja paluu sekä muu logistiikka. Ja se jännitys joka syntyy menetyksen pelosta kun voi menettää tunnin tekoset yhdelle vihulaumalle muuttaa fiilistä kummasti.

 

[perato]

Tuossa juuri iskee se että pitää suunnitella tehtäviin meno ja paluu sekä muu logistiikka. Ja se jännitys joka syntyy menetyksen pelosta kun voi menettää tunnin tekoset yhdelle vihulaumalle muuttaa fiilistä kummasti.

Tuota fiilistä saa parhaiten näissä "survival" peleissä. En tiedä onko niitä oikeasti kovin montaa hyvää kun en ole itse pelannut kuin paria eikä early accessit jaksa innostaa. Kuitenkin Subnautica ja Long Dark on kyl ittelle tarjonnut näitä kokemuksia ihan riittävästi.