Ainakin Helsingissä asia menee niin, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva saa kyllä AB-kuukausilipun, mutta työkkärin kanssa sovittavaan työkokeiluun ei saa. Työkokeilu voi olla siis ”kallis” ratkaisu työttömälle, ellei työkokeilupaikka ole kävelymatkan päässä kuten meidän työttömällämme.
Oman työttömän äitini kohdalla tämä viesti olisi tehnyt ja tekisi edelleen terää - joskus yritin haastaa sellaiseen ajatteluun, että kuinka kauan se toipuminen työpaikkakiusaamisesta voi kestää (irtisanoutunut 2005)? Toisin sanoen voit kyllä aina vedota elämän vaikeuksiisi, jonka vuoksi olet köyhä, mutta kyllä jo 5 vuodessa olisi pitänyt pystyä toipumaan siitä ja aloittelemaan jollekin sopivammalle alalle kouluttautumista, koska merkantti oli 2010-luvulla ja saatikka nyt riittämätön koulutus oikein mihinkään ja hän oli mennyt merkantin koulutukseen siksi, että hänen tätinsä oli sanonut, että käy nyt ainakin tämä koulu läpi (80-luvun lopulla).
Eli toki hän voi uhriutua ja vedota vaikeuksiinsa (työpaikkakiusaaminen, lasten juoppo isä, joka sanoi suoraan ettei halua raitistua…), mutta se ei muuta köyhyyttä vaan betonoi sen.
Oma äitini on siis ajelehtia, sillä sitä omaa alaa ei ole varsinaisesti löytynyt ja tuo merkantin tutkintokin on tehty sukulaisen kannustamana.
Merkantin ala on ollut heikko valinta alunperinkin, kun peruskoulun matematiikka oli 5-6 luokkaa (liiketaloudellisessa alassa luvut ovat oleellinen asia) ja heikko loogisuus on muuttunut suuremmaksi sudenkuopaksi kun tietokoneet alkoivat tulla toimistoihin 1990-luvulla. Tietokoneet ja niiden ohjelmat kun vaativat pientä logiiikkaa tai yrittämistä, että niiden käytön oppii.
Oman äitini kohtalo on jo siis paketissa, sillä 58-vuotiaana ollaan jo pian eläkkeellä ja hänessä yhdistyi kolme riskitekijää - ei viitsi tutkia omaa tekemistä (voisiko työttömyyden ongelmana olla alikoulutus eli ammatin tosiasiallinen puute/väärä ala), ei pyri eteenpäin (koulutuskielteisyys, jopa lukiota kohtaan, tyytyy helposti vain kotiin) ja kahdella tapaa heikosti havaittu loogisuus (esim. ei ole ymmärtänyt kansiorakenteita Windowsissa vaikka logiikka ollut sama jo +20 vuotta (ja asia on helppo) ja heikko logiikka näkyi myös Mensan paperitestissä, jossa jäätiin vain 85 pinnan paikkeille ÄO:ssa).
Viitsimättömyys näkyy myös siinä, että luovutti aikuislukion todella helpolla, kun huomasikin englannin tunnilla sen, että tosiasiassa ei osaakaan englantia. Vaikka olen itsekin vain keskinkertainen kielissä (Englanti C), niin minulle ei sentään tv:ssä ja Aallon luennoilla puhuttu englanti, saatikka englanniksi tekstitetty ohjelma tuota vaikeuksia kuten hänelle.
Onkin siis selvää, että aikuislukio olisi ollut aivan liikaa vaadittu hänelle - jos ajattelee, että minun ei tarvitse osata matematiikkaa ja lähtötaso on siinä mikä on, niin ei se lukiota läpi olisi päässyt. Tai se, että heikko englannin osaaminen ei stimuloinut häntä miettimään sitä, mitä hyötyjä olisi ollut siitä, jos hän oppisi sitä lisää, vaan ennemmin luovutetaan kuin mietitään sitä, että ehkä kotikurssi (itsenäinen oppiminen) olisi toiminut paremmin kuin luokkaopetus (jossa sujuva puhetaito korostuu liikaa).
Eli tässä tapauksessa sanoisin, että valitettavasti köyhyys on suurilta osin oma vikasi - jos ei yritä tai viitsi, niin tulokset jäävät laihoiksi. Se on toki epäreilua maailmassa, että jos on tyhmä/oppii hitaammin tai omaa heikon logiikan, niin silloin oppiminen on rankempaa, mutta silloin vasta mitataankin se halun ja yrittämisen määrä - tyhmä joutuu tekemään enemmän töitä pärjäämisensä eteen.
Eli voitte toki tämän jälkeen ymmärtää sen, miten vaikea on välillä ymmärtää niitä hänen ongelmiaan näin aaltolaisena. Hänen valinnoillaan hänen tarinansa on pian paketissa ja varsin kotivoittoiseksi se elämä sitten jäi.
