Köröttelin länsiväylällä vasenta kaistaa lievästi ylinopeutta 110kmh lasissa vasenta kaistaa muutaman kiltisti 100kmh ajavan ohitse ja ajatuksissani en tajunnut vilkaista taustapeileihin normaalia pidempään aikaan. No takapuskurissa oli yhtäkkiä kiinni siviilipoliisiauto vilkut sekä sireenit päällä. En nähnyt enkä kuullut
Pieni paskahalvaus huomatessa, mutta en nähnyt onneksi pysäytysvaloa. Arvioin että viitisen auton jonon taakse pitäisi jarrutella jotta saisin skoudet päästettyä edelle niin painoin sitten kaasun pohjaan että pääsin seuraavan parin sankarin ohitse ja takaisin oikealle kaistalle pois edestä. Skoudet roikku sen verta perseessä kiinni että taisi olla oikeasti kiire. Vähän sieltä vihaista katsetta sai kun vihdoin ohi pääsivät. Ylinopeuttakin oli sen verran tilanteen lopussa että rapsuja olisi varmaan jonninverran saanut kirjoitella
Sinänsä ratkaisin tilanteen omasta mielestäni ihan siedettävällä tavalla kun en itseäni suoraan ahtaaseen jonoon olisi saanut varmastikaan vauhdikkaammin. Joo, ylinopeutta oli varmasti rapsujen verran. Tämä tapahtui kuitenkin keskellä aurinkoista päivää, varmasti myös yksi syy miksi en tajunnu sinisiä valoja ja räpsyviä valoja perseessä. Anyways.. Muistuttaa taas siitä että taustapeiliin kannattaa vilkuilla ihan säännöllisesti eikä välttämättä musiikkiinkaan liiaan intensiivisesti keskittyä
Viime talvena taas meinasin ajaa jonkun perseeseen säädettyäni radiota ajaessa. Keskittyminen muualla kuin ajamisessa ja pimeässä joku olikin hypännyt edessä ajavan eteen suojatielle. Pimeää kun oli niin ennen radion räpläämistä en ollut huominoinut että joku oli kävelytiellä ja saattaa hypätä vähän edempänä edessäajavan eteen. Siinä ja siinä että absiton kotteroni suostui pysähtymään ennen edessä ajavan persettä. Oli semiliukasta joka sekin pääsin yllättämään eikä ne helposti lukkiutuvat jarrut nyt oikeastaan auta tilannetta
Sitten silloin tällöin (ehkä kerran vuodessa) tulee missattua kuollut kulma vasemmalle kaistalle vaihtaessa. En ymmärrä miten kun katsoo peiliä ja muka päätäkin kääntää, mutta jotenkin sinne silti unohtuu joku piiloutumaan. Tämän takia käännän suht rauhallisesti sinne vasuriin vaihtaessa ja vilkuilen kaistanvaihdon aikanakin. Se ei silti poista sitä tosi asiaa että useamman kerran vuosien saatossa on vähän äkisti joutunut keskeyttämään kaistanvaihdon kun siellä onkin ollut joku
Kerran myös melkein onnistuin ajamaan liikenneympyrään saapuessa jonkun kylkeen. Ajoin vieraalla autolla jossa oli paljon massiivisempi tukipalkki etulasin ja sivulasin välissä enkä koko liikenneympyrään lähestymisen aikana nähnyt tätä toista autoa joka oli mitä ilmeisemmin onnistunut olemaan tuon palkin takana piilossa koko lähestymisen ajan. Tämä liikenneympyrä oli siis käytännössä "keskellä peltoa" eli todella hyvällä näkyvyydellä joka suuntaan. Hyppäsi ihan viime sekunnilla näkyviin palkin takaa kun oltiin jo liikenneympyrässä. Jälleen kerran tästä opittiin vähän liikuttelemaan päätä ettei näin kävisi
Nämä nyt on semmoisia pahimpia töhöilyjä omasta mielestä jotka on jääneet mieleen lähiajoilta / vuosien takaa. Päivittäisessä autoilussa ei kyllä oikein tapahdu kuin muiden töhöilyjä. Suurimmaksi osaksi noistakaan jaksa välittää kun moni tilanne on kuitenkin ennakoitavissa ja jotenkin sen tuolta liikennevirrasta näkee jos siellä on epävarmoja kuskeja tai aggressiivisia hermoheikkoja ja niihin sitten varautuu jo ennalta. Harvoin pääsevät yllättämään