Kyllästyin '13 vuoden BMW 335i:n vaikka laitoinkin siihen aivan liikaa rahaa ja virityksiä/putkistoa. Lopulta siinä oli yli 400hv. Totuus kuitenkin oli, että jokainen kaupassakäyntikin oli hirveä eventti kun pamautti auton käyntiin. Sain myytyä pois ja oli vapauttava tunne selata talveksi jotain vanhempaa ja yksinkertaisempaa. Hetken mielijohteesta lähdin katsomaan lähiliikkeestä siellä olevaa Subarua, ja matkaanhan se lähti. Kolme tonnia.
Ajettu 300tkm, 2.0 vapari 2006 subaru legacy. Autoa huollettu tasaisesti koko elämänsä ja vaihteistoöljyjäkin vaihdeltu, edelliseltä omistajalta lappu mukaan mistä selviää seuraavat toimenpiteet jos niitä haluaa tehdä. Onhan siinä kaikenlaista pientä sanomista, mutta kilsoja en uskoisi todeksi, olisin arvellut ehkä maksimissaan 220tkm. Ei vuoda mitään muutaman viikon testillä ja yhden o-renkaan vaihdon jälkeen. Muutama lommo tietysti löytyy, ja kyllähän se vaihteisto kylmänä pitää personaallista ujellusta. Sylinterikannen tiivisteitäkään ei pitäisi tässä 2.0:ssa pelätä.
En kuitenkaan uskonut että tällainen vanha rakkine tuo mukanaan näin hyvää tunnetta. Ei rengaspaineantureita, ei parkkitutkia, ei mitään automaatioita, ei mitään ylimääräisiä sähköjä, ei nappikäynnistystä yms. Kaikki napit vanhan ajan fyysisiä analogisia vimpaimia. Huomasin että olin kaivannut sitä tunnetta kun fyysistä avainta saa kääntää lukossa. Tämä myös herätti siihen, että yllättävän hyväkuntoisia autoja on ihan oikeasti paljonkin ja niistä ei tarvi maksaa montaa tonnia. Molemmat rengassetitkin lähes uudet. Bemarin ratissa pelkäsin joka kerta että koska se lahoaa ja jättää tien päälle, korjata sai joka toinen kuukausi öljyvuotoja. Tämän auton kanssa ei haittaa jos lahoaa, siinä ei paljoa menetä. Lisävalot asensin ja aliexpressin halvimman carplay-mankan ja ei muuta kun talvea kohti. Carplay on ainoa tekninen asia josta on oikeasti hyötyä, juurikin vaikka navigointia varten. Mukana tuli halpa peruutuskamera, joka ajaa asiansa. Kaikki herkut mitä bemarista löytyi HUD:ia myöten, en ole jäänyt kaipaamaan. Ratti, vaihdekeppi ja carplay. Siinä oleelliset.
Kaiken tämän nostalgisen selittelyn jälkeen täytyy kuitenkin todeta, että ensi kesäksi tulee varmaan '13-14 vuoden mustangi pihaan. Sekin valintaa osuu juuri muotoilun ja sisätilojen yksinkertaisuuden perusteella nappiin ja joku leluhan sitä pitää olla. Kaiken tämän uuden teknologian kehittymisen myötä on tullut jotenkin ymmärrettyä se, että tässä lopulta ollaan ostamassa autoa eikä tietokonetta.
Mutta en kyllä olisi uskonut, että jälkikäteen voi olla näin tyytyväinen myös vanhempaan autoon. Bonuksena vielä se, että bemarin penkille oli 5 eri vipua ja suuntaa mihin sitä sai käännettyä, mutta se on aivan sama missä asennossa legan penkki on, se on sata kertaa mukavampi istua.
Näihin vaihdettiin takuisiin joskus jo kolmatta moottoria 100 000km ajettuihin aikanaan.
