Kaikki valittu ja melkein valmiina toimintaan:
Verbatim 4K asema + Daemon tool. Ja siitä sit ISO:ja loihtimaan laadusta tinkimättä. Virtuaaliaseman luonti onnistuu samalla Daemon toolilla.
Eikä tarvetta Kodille tms., eikä ISO-tiedostoilla kai luonnistuisikaan.
Eli kovalevyllä genren mukaan kategorioidut kansiot, joissa vielä itse elokuvat omissa kansioissaan. Parinaan Cinemateriasta (eräänlainen leffajulisteiden ja sivussa covereidenkin digiarkisto) ladattu julistekuva (ehkä cover jos silmään enemmän).
Ja saatan muuttaa FolderIco-ohjelmalla kansiokuvakkeet kyseisiks kuviks. Eli pitäis ihan nätti käyttöliittymä tulla.
Jos taas haluaa elokuvasta tietoja, niin sen kun googlaa tai odottelee lopputekstejä. Kuten kotelossakin vain osa tiedoista, saati kun käy elokuvissa.
Tosiaan juju on, että ei tarvis niitä kuoria säilytellä kaapissa tilaa viemässä. Muutaman säästäsin koristearvosta.
Bonuksena toki kestää varmuudella aikaa, kun vaan varmuuskopioasiat hallussa.
Sitten siihen isoon kysymykseen. Mitä tehdä fyysisille, kun ripannut?
Tässä neljä vaihtoehtoa mitä itselle mieleen:
1. Myyminen.
Teknisesta lain tulkinnasta en ole 100% varma, mutta oletan olevan ok, kun kopio otettu yksityisestä omaisuudesta yksityisissä tiloissa, eikä mitään kopiota jaossa kellekkään.
Mutta sitten se ihan jo keräilyn hauskuutta koskeva etiikka:
Kokeeko myydessä millaisen synnin, samalla kun fyysisiä päätyy koko ajan kaatopaikalle, tai elokuvia marginaaliin ylipäätään. Ja tilanne, kun sen harvinaisen vanhan julkaisun hinta koostuu vain siitä, että ei kukaan paina enempää.
Tai tyypillinen elokuva, joka voinut mennä joskus 40v sitten isosti voitolle, ja kääritään edelleen se 30€ jo monennesta julkaisusta, mahdollisesti jo itse tekijätkin haudassa. Ja samalla ajatus, että ostaisi suoraan diginä, mutta ei tarjota.
Mutta voiko tuollaisia ajatellessakin olla vaara, että sitten ihmettelisi niitä kovalevyllä olevia tiedostoja, et mitä kummituksia nää oikein on, et eihän mulla enään ole näitä elokuvia.
Tuleeko kokoelmasta jotain henkisesti arvotonta, ja pyhiä elokuvia katsoo puolikumarassa.
Vaihtoehto 2:
Edeltävään ratkaisua tarjoavana hybridimallina, voi myydä tahallaan esim. puoleen hintaan siitä mitä itse maksanut, niin ainakin kokee maksaneensa jotain. Tai sen omasta mielestään kohtuullisen hinnan. Niin universaalin röyhkeää kun sellainen omaehtoisuus onkin.
Ja onhan niillä kuorillakin arvoa, ja hyvin merkittäväkin käytettyjen apajilla vs. pelkkä disci myynnissä.
Toki jos kaikki tekisi niin, ei niitä lättyjä kannata enään myydä. Korkea hintakin varmaan osin pienentyneestä kysynnästä. Eivätkä silti ottaisi mallia eräältä alalta. Ehkä ongelma se, että kuluttajat kopsaisi niitä keskenään, kun taas fyysisen kohdalla sellainen marginaalissa, etenkin kun ihmisiä ei totutettuna digitiedostoihin.
Ja toki monelle se fyysinen on niin oleellinen, että ei halua totuttamallakaan niin.
Monissa uusissa 4K julkaisuissa tulee kyllä valmiiksi mukana latauskoodin itse elokuvan digiversioon. En tosin tiedä onko todella paikalliseksi laatamisesta kyse, mikä vähän epäilyttää, vai jokin ohjelma jonka sisällä toimii rajoitetusti.
Vaihtoehto 3: Hävittäminen.
Tässä vaihtoehdossa se sama oma hankittu fyysinen painos ikään kuin vaihtuu digiksi, ilman sen kummempaa.
Mutta, miten järjettömältä tuntuisi heittää vaikka se marginaaliin jäänyt huippuelokuva. Ja mitenkä se ajaisi sen elokuvan pyhää asiaa.
Toisaalta jos ostanut itselle sen yhden kappaleen, jota ei ollut muutenkaan myymässä, niin sinänsä reilu peli.
Vaihtoehto 4.
Kuitenkin pitää ne fyysiset muodonvuoksi olemassa. Joka taas menee vähän koomiseks, kun haluisi vaan elokuvansa digimuotoon, ja fyysiset pois, mutta ei kuitenkaan pääsisi niistä eroon.
Olisihan toki poissa silmistä tilaa viemästä, jos laatikoihin vintille. Tosin ainakin sanotaan, että huono alle 10 astetta, saati pakkanen. Itellä omalla kokemuksella kestänyt kyllä toista kymmentä vuotta ja tiea kuka kuinka pidemmälle pakkasellekkin menevällä vintillä discejä.
Semmosta pohdintaa
, Nm. haluan vain elokuvani digimuotoon, eikä fyysistä röykkiötä itselle turhanpäiden, rajallisessa säilytyksessä.
Verbatim 4K asema + Daemon tool. Ja siitä sit ISO:ja loihtimaan laadusta tinkimättä. Virtuaaliaseman luonti onnistuu samalla Daemon toolilla.
Eikä tarvetta Kodille tms., eikä ISO-tiedostoilla kai luonnistuisikaan.
Eli kovalevyllä genren mukaan kategorioidut kansiot, joissa vielä itse elokuvat omissa kansioissaan. Parinaan Cinemateriasta (eräänlainen leffajulisteiden ja sivussa covereidenkin digiarkisto) ladattu julistekuva (ehkä cover jos silmään enemmän).
Ja saatan muuttaa FolderIco-ohjelmalla kansiokuvakkeet kyseisiks kuviks. Eli pitäis ihan nätti käyttöliittymä tulla.
Jos taas haluaa elokuvasta tietoja, niin sen kun googlaa tai odottelee lopputekstejä. Kuten kotelossakin vain osa tiedoista, saati kun käy elokuvissa.
Tosiaan juju on, että ei tarvis niitä kuoria säilytellä kaapissa tilaa viemässä. Muutaman säästäsin koristearvosta.
Bonuksena toki kestää varmuudella aikaa, kun vaan varmuuskopioasiat hallussa.
Sitten siihen isoon kysymykseen. Mitä tehdä fyysisille, kun ripannut?
Tässä neljä vaihtoehtoa mitä itselle mieleen:
1. Myyminen.
Teknisesta lain tulkinnasta en ole 100% varma, mutta oletan olevan ok, kun kopio otettu yksityisestä omaisuudesta yksityisissä tiloissa, eikä mitään kopiota jaossa kellekkään.
Mutta sitten se ihan jo keräilyn hauskuutta koskeva etiikka:
Kokeeko myydessä millaisen synnin, samalla kun fyysisiä päätyy koko ajan kaatopaikalle, tai elokuvia marginaaliin ylipäätään. Ja tilanne, kun sen harvinaisen vanhan julkaisun hinta koostuu vain siitä, että ei kukaan paina enempää.
Tai tyypillinen elokuva, joka voinut mennä joskus 40v sitten isosti voitolle, ja kääritään edelleen se 30€ jo monennesta julkaisusta, mahdollisesti jo itse tekijätkin haudassa. Ja samalla ajatus, että ostaisi suoraan diginä, mutta ei tarjota.
Mutta voiko tuollaisia ajatellessakin olla vaara, että sitten ihmettelisi niitä kovalevyllä olevia tiedostoja, et mitä kummituksia nää oikein on, et eihän mulla enään ole näitä elokuvia.
Tuleeko kokoelmasta jotain henkisesti arvotonta, ja pyhiä elokuvia katsoo puolikumarassa.
Vaihtoehto 2:
Edeltävään ratkaisua tarjoavana hybridimallina, voi myydä tahallaan esim. puoleen hintaan siitä mitä itse maksanut, niin ainakin kokee maksaneensa jotain. Tai sen omasta mielestään kohtuullisen hinnan. Niin universaalin röyhkeää kun sellainen omaehtoisuus onkin.
Ja onhan niillä kuorillakin arvoa, ja hyvin merkittäväkin käytettyjen apajilla vs. pelkkä disci myynnissä.
Toki jos kaikki tekisi niin, ei niitä lättyjä kannata enään myydä. Korkea hintakin varmaan osin pienentyneestä kysynnästä. Eivätkä silti ottaisi mallia eräältä alalta. Ehkä ongelma se, että kuluttajat kopsaisi niitä keskenään, kun taas fyysisen kohdalla sellainen marginaalissa, etenkin kun ihmisiä ei totutettuna digitiedostoihin.
Ja toki monelle se fyysinen on niin oleellinen, että ei halua totuttamallakaan niin.
Monissa uusissa 4K julkaisuissa tulee kyllä valmiiksi mukana latauskoodin itse elokuvan digiversioon. En tosin tiedä onko todella paikalliseksi laatamisesta kyse, mikä vähän epäilyttää, vai jokin ohjelma jonka sisällä toimii rajoitetusti.
Vaihtoehto 3: Hävittäminen.
Tässä vaihtoehdossa se sama oma hankittu fyysinen painos ikään kuin vaihtuu digiksi, ilman sen kummempaa.
Mutta, miten järjettömältä tuntuisi heittää vaikka se marginaaliin jäänyt huippuelokuva. Ja mitenkä se ajaisi sen elokuvan pyhää asiaa.
Toisaalta jos ostanut itselle sen yhden kappaleen, jota ei ollut muutenkaan myymässä, niin sinänsä reilu peli.
Vaihtoehto 4.
Kuitenkin pitää ne fyysiset muodonvuoksi olemassa. Joka taas menee vähän koomiseks, kun haluisi vaan elokuvansa digimuotoon, ja fyysiset pois, mutta ei kuitenkaan pääsisi niistä eroon.
Olisihan toki poissa silmistä tilaa viemästä, jos laatikoihin vintille. Tosin ainakin sanotaan, että huono alle 10 astetta, saati pakkanen. Itellä omalla kokemuksella kestänyt kyllä toista kymmentä vuotta ja tiea kuka kuinka pidemmälle pakkasellekkin menevällä vintillä discejä.
Semmosta pohdintaa

Viimeksi muokattu: