Oletko mokannut liikenteessä pahastikin?

kuubalainen

kuubalainen

Liittynyt
15.09.2020
Viestejä
390
Tässä tuli itse typeryyttäni mokattua liikenteessä kun tein (kaupunkinopeuksissa) traktorin ohituksen, mutta vastaantulevia olikin siellä piilossa, ja jonon ensimmäinen joutui väistämään pientareelle. Tein idioottimaisesti, ja en koskaan tällaista normaalisti tee, vaan olen maailman tarkin ohittaja, mutta nyt tuli valtava virhearvio. Olen luonteeltani sellainen, että myönnän virheeni, enkä niitä yritä selitellä, joten tässäkin tapauksessa teki mieli kääntyä ympäri ja mennä pahoittelemaan vastaantulleelta autolta. Opinpahan ainakin että olen vastaisuudessa paljon varovaisempi.

Tämän tiimoilta tuli mieleen, että onko muilla mieleenpainuneita kokemuksia omista mokailuista ja virhearvioista, jotka jälkikäteen hävettivät/nolottivat?
 
Ihan ajokortin saamisen jälkeen tuli joitakin pieniä mokailuja.

Esimerkiksi oikealta kaistalta sai ajaa suoraan vain bussit. Katsoin nopeasti, että kaistalla ei ollut busseja, mutta yksi henkilöauto lähtikin oikaisemaan sitä kaistaa pitkin ja itse melkein ryhmityin tämän kylkeen ennen risteystä. Liikennevaloristeyksestä olin jo kääntymässä vasemmalle vastaantulijan eteen, mutta viime hetkellä polkaisin jarrua. Vastaantulijan kuski heristi sormeaan. Bussia ohittaessa tuli virhearvio, koska auto olikin paljon laiskempi ja vastaantulija joutui varmaan vähän jo jarruttelemaan. Mutta ei ollut kuitenkaan nokkakolari niin lähellä, että olisi pitänyt pientareelle vetää ja kyydissä olijat vain juttelivat normaalisti, kun itseä hävetti pirusti :D
Käytännössä parin ekan ajokorttivuoden jälkeen en muista, että olisin aiheuttanut merkittävää haittaa törttöilemällä. Ainoa torven soittajakin oli tapaus, jossa itse ajoin vihreillä suoraan ja vastaantulija yritti kääntyä eteen ja soitti torvea ja näytti keskaria, kun en väistänyt? Jotain pientä toki silloin tällöin tapahtuu, eli ohitukset saattavat hieman venyä keltaisen sulkuviivan puolelle tai on liittynyt vähän pieneen väliin isommalle tielle ja joutunut kepittämään autoa ihan kunnolla.

3 vuotta sitten tuli kyllä talvirenkailla luisteltua jonkun verran. Kyseessä oli Contin IceConcact 2:t, jotka olivat muutaman vuoden vanhat, 6-7mm pintaa ja kaikki nastat tallella. Sen sijaan kumiseos oli jotenkin haalistunut ja kovettunut ja nuo renkaat menettivät kaiken pitonsa talven aikana. Kerran sai ajonvakautusjärjestelmä kammeta heittelehtivää autoa suoraan ja kerran piti korjailla pohjamuoveja, kun perä kävi liikenneympyrässä lumipenkan puolella. Jäin noilla myös sutimaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Sitten ostin uudet kitkarenkaat ja kaikki luistelut loppuivat siihen.

EDIT: Ainiin. Olen ajanut kolme kertaa punaisia päin. Kaikki tilanteet olivat semmoisia, että katsoin vain suoraan ajavien vihreää, enkä huomannut kääntyville olevaa punaista nuolivaloa. Joka tilanteessa kyllä ryhmityin odottamaan ja päästämään vastaantulijat ja jalankulkijat alta pois, eli vaaratilannetta ei kuitenkaan syntynyt. Helsingin keskustassa meinasin myös kerran ajaa suoraan, kun en huomannut pienellä kadulla punaista liikennevaloa, mutta huudahdus takapenkiltä sai lyömään jarrut pohjaan.
 
Viimeksi muokattu:
Itse annoin joskus kunnolla tööttiä mielestäni oikealle kääntyvien kaistalla. Suoraan meneville paloi punainen, mutta oikealle kääntyville oli vihreä nuoli, jolloin olisi mielestäni pitänyt mennä.

Tämä oli siis minulle entuudestaan tuttu risteys, mutta kun lähdettiin liikkeelle, huomasin että liikennejärjestelyt oli ko kohdassa muuttuneet ja kaistalta sai mennä myös suoraan. Minun edessä oleva autoilija olikin menossa suoraan eikä kääntymässä oikealle. Hiukan kyllä hävetti turha torven käyttö..
 
Ei nyt paha mutta itseä vähän hävetti eilen. Olin valoissa toisena autona vasemmalle kääntymässä. Valo vaihtuu ja edellä ollut paku ei liiku. No pieni töötin töräytys että havahtuisi ja eeei liiku ja aikaa kuluu sen verran että tööttiä hiukan pidempään kunnes paku sitten lähti liikkeelle. Noh, oli nähnyt lanssin hyvissä ajoin ja tajusi olla ajamatta risteykseen kun on tulossa kohti. Eipä tuota itse nähnyt tai tiennyt mutta silti jäi vähän nolo olo.

Ja mitä kunnon mogiin tulee niin junnuna tuli pari keissiä mitkä piti oppia. 1. Älä aja väsyneenä. Uus työ ja eka 12h vuoro ja ajelen helvetin väsyneenä kotiin ja katson toista kolaria enkä huomaa edellä ajavan jarruttavan. Hiukan ehdin jarruttamaan mutta oman auton keula meni kasaan, edessä olleella vain puskuri halki ja sovittiin homma. 2. Älä luota muiden ajavan sääntöjen mukaan. Nelisuuntainen risteys valoristeys jossa valot vilkulla. Itse kääntymässä vasemmalle pääväylän yli ja pääväylää risteystä kohti itsestä katsottuna oikealta ajoi sankari bemarillaan varsin ripeää vauhtia. Näytti vilkkua (bemari missä vilkut o.o) että kääntyy oikealle ja oli vielä kaistalla jota ei saa henkilöautolla ajaa suoraan. Ajoin tietenkin risteykseen ja poikkeuskäännöksellä suoraan oikealle kaistalle koska tarkoitus kääntyä heti seuraavasta ja poks, bemari suhahti rinnalle ja oma etukulma bemarin takaoveen. Sen verran epämääräinen tilanne (bussikaista, bemarin vilkun käyttö!, ylinopeus, miten todistaa mitään näistä bussikaistalla ajoa lukuunottamatta ja tietenkin tuo oma virheeni etten havainnut autoa ajoissa ja kolahti) ja bemarikuski alkoi kiukutella oikein kunnolla joten soitin isäukolle että heei mitäs tässä kannattais tehdä kun ei tässä poliisia viitsis soittaa kun tulis sakot molemmille. Faijahan sitten tallusti sen 200m paikalle ja kävi bemarikuskin kanssa säännöt läpi ja tehtiin sopimus että molemmat maksavat omat vaurionsa.
 
Poikasena aiheutin sydämentykytyksiä rekkakuskille, kun melkein tapoin itseni hänen keulaansa. Siitäkin otettiin kuitenkin arvokas oppi miten ei voi ohittaa.

Yhden auton olen ehtinyt myydä, loput ovat menneet ajotaitoharjoittelun tiimellyksessä lunariin. Nykyistä ei myydä vaan pidetään museokäyttiksenä eikä sillä tarvitse enää harjoitella.

Muille osapuolille kuin omalle omaisuudelle en kuitenkaan ole koskaan aiheuttanut vahinkoa.
 
Moottoripyörien kanssa tuli junnunpana tötöiltyä ihan huolella, mutta mokia en tietenkään tehnyt kerran hengissä ollaan ja omin jaloin kävellään. :D

muuten olen heti 18 vuotiaana pudottanut auton ojaan, kun väistin traktoria ja pehmeän maalaistien ojanpenkka petti alta. Sen verran säikäytti uusi tilanne että en heti tajunnut edes pysäyttää,vaan lanasin oikealla kyljellä parikymmentä metriä.

Tuosta muutama vuosi myöhemmin ruttasin yhden pikkupakun keulan kehä ykkösellä talven ekoilla liukkailla. Leppävaaran kohdalla oli silloin vielä liikennevalot länteen päin, itse tulin Sellon suunnasta rampilta mankkaa räpläten ja näin vain vihreät valot edessä. Sitä en huomannut ajoissa että jono ei liikkunut mihinkään, ja sitten nuoruuden innolla lukkojarrutuksella aiheutin 3 auton ketjukolarin. Yksi osallisista halusi välttämättä poliisit paikalle, mutta sanoivat hätäkeskuksessa että nyt on 2-3 tunnin odotusaika kun kaikkialla oli kolissut sinä iltapäivänä.

Hauskempana hässäkkänä ajoin USA:n landella 3 vuotta sitten vajaan kilsan yksisuuntaista pikkutietä väärään suuntaan. Oli vähän sekavat liikennemerkit enkä ihan vielä ymmärtänyt paikallisia erikoisuuksia. Joku maajussi sitten pysäytti ajamalla autonsa poikittain ja ihmetteli että mitä vittua touhuan.

Ja itseasiassa nyt vikalla reissullakin ajoin ainakin kerran yksisuuntaista vastapalloon, yhden korttelinvälin vain.Mahtoi risteyksessä seissyt pickup-kuski kirota ja ihmetellä kun käännyin kohti. :D

Suomessa nyt on tullut ajeltua varmaan vaikka kuinka paljon paikoissa ja suuntiin mitä ei pitäisi, mut aika usein menee duunin piikkiin tai ainakin sen piikkiin että ajan duuniajoa itselleni täysin oudoissa paikoissa.

Mitään vaaratilannetörttöilyä ei viimevuosilta tule mieleen. Ikä ja kilometrit rauhoittaa menoa, ja tuo ymmärrystä että vaikka itse olisinkin räikkösluokan rattimies, niin kaikki muut on kuitenkin oletusarvoisesti ihan paskoja, ja siksi kannattaa olla varovainen.
 
Mitään ihan järjettömiä vaaratilanteita en muista enkä ole koskaan ajanut kolaria, vaikkakin nuorempana tuli esim. ohituksia otettua välillä turhan pienellä turvamarginaalilla. Toki omasta mielestäni en (silloin) suurta vaaraa aiheuttanut, mutta jos nyt olisin itseni vastapuolena tuollaisessa tilanteessa, niin varmaan kiroaisin mulkkua ohittajaa.

Nykyään mokat on lähinnä kaupunkiliikenteessä, kun joku liikennetilanne jää huomaamatta ja teen siksi jotain typerää. Viimeisin muistuva on Helsingin keskustassa, pysähdyin toisen auton taakse ja ihmettelin että miksi se siinä seisoo. Ajattelin että odottaa jotain kyytiläistä tai muuta ja kurvasin vastaantulevan kaistan kautta ohi. Auton rinnalla vasta huomasin, että edessä olikin risteys ja punavalo. Kurvasin sitten niska punaisena ohittamani auton eteen odottamaan valon vaihtumista. Onneksi tuosta ei juuri vaaraa aiheutunut, lähinnä häpeää itselle.
 
Kaksi kolaria, molemmat täysin omia mokia. Onneksi ainoa kuolonuhri oli polkypyörä joka oli toisen auton peräkoukussa
 
Kyllä sitä vuosien tai tarkemmin ottaen vuosikymmenien aikana on ehtinyt tehdä ratin takana kaikenlaista mitä ei isommin halua muistella tai julki kertoa. Opiksi on kuitenkin otettu eikä enää tule perseiltyä tai raivottua liikenteessa juuri koskaan.
 
Eipä ole mitään isompia. Kaksi kertaa olen vahingossa ajanut vastaantulijoiden kaistalla.

Ensimmäinen näistä oli kun heti ekana päivänä kortin saatuani onnistuin vasemmalle kääntyessä ajamaan liikenteenjakajan vasemmalle puolelle. Ei muuta kuin paniikissa vaan kanttareen yli oikealle puolelle. Lähettyvillä ei onneksi ollut muita autoja, joten mitään varsinaista vaaratilannetta ei tullut.

Toinen kerta tapahtui muutamaa kuukautta myöhemmin, kun ajoin ensimmäistä kertaa Itäväylän kautta lännen suunnasta Herttoniemen suuntaan. Siinä kun noustaan rampilta ylös ja on se ihmeellinen liikenneympyrähässäkkä, käännyin heti rampin jälkeen vasemmalle.

1668521859170.png

Kello oli onneksi reilusti yli puolen yön arki-iltana, joten taaskaan ei tullut ketään vastaan ja pääsin puikahtamaan tuossa takaisin omalle kaistalleni, mutta kyllä siinäkin kerkesi perse hikoamaan. Mielestäni ihan kohtuullisen ihnhimillinen erehdys, varsinkin tuoreelle kuskille.

Lähimpänä kolaria olen ollut kun muutama vuosi sitten Lahden motarilla oli niitä siltatöitä, joiden seurauksena liikenne meni usein 120 km/h vauhdista äkkipysähdyksiin yhtään ruuhkaisempana aikana. Olin tulossa töistä kotiin, matkalla pohjoista kohti kun huomasin, että liikenne seisoo. Jouduin tekemään kohtuullisen voimakkaan jarrutuksen, mutta eteen pysähtyneeseen autoon jäi kuitenkin vielä muutama metri. Tuli sitten samantien mieleen vilkaista taustapeiliin ja huomasin, että nyt tulee muuten sen verran vauhdilla tuolta joku Mersun maasturi, että joku vaistoi käski rullata pois alta pientareelle. Tämä osoittautui varsin hyväksi muuviksi, sillä kyseinen mersu vetäisi hätäjarrutuksesta huolimatta pienen mällin edessäni olleen autoon perään. Ei siis mikään paha kolari, mutta luulen että minuun olisi kolahtanut aika paljon kovempaa jos olisi jäänyt väliin.

Noin muuten ei ole kyllä reilun parinkymmenen vuoden ja satojen tuhansien kilometrien ajouran aikana ollut mitään isompia mokailuja tai läheltä-piti-tilanteita. Olen aika varovainen ja defensiivinen kuski, enkä esim. maanteillä ajaessa lähtökohtaisesti juuri harrasta ohittelua ohituskaistojen ulkopuolella. Lähden muutenkin siitä oletuksesta, että kaikki muut tiellä liikujat ovat täysin sokeita idiootteja ja/tai yrittävät aktiivisesti tappaa minut. Eniten liikenteessä kuumottaa just tuo, että on ihan sama kuinka huolellinen ja tarkkaavainen kuski itse olet, voit silti päätyä ruumishuoneelle tai teholle ihan puhtaasti sen takia, että liikkeellä on niin saatanasti kaikenmaailman reikäpäitä, joilla on aina hirveä kiire omaan hautaansa.
 
Viimeksi muokattu:
BongisKhan sanoi:
Eipä ole mitään isompia. Kaksi kertaa olen vahingossa ajanut vastaantulijoiden kaistalla.

Ensimmäinen näistä oli kun heti ekana päivänä kortin saatuani onnistuin vasemmalle kääntyessä ajamaan liikenteenjakajan vasemmalle puolelle. Ei muuta kuin paniikissa vaan kanttareen yli oikealle puolelle. Lähettyvillä ei onneksi ollut muita autoja, joten mitään varsinaista vaaratilannetta ei tullut.

Toinen kerta tapahtui muutamaa kuukautta myöhemmin, kun ajoin ensimmäistä kertaa Itäväylän kautta lännen suunnasta Herttoniemen suuntaan. Siinä kun noustaan rampilta ylös ja on se ihmeellinen liikenneympyrähässäkkä, käännyin heti rampin jälkeen vasemmalle.

1668521859170.png

Kello oli onneksi reilusti yli puolen yön arki-iltana, joten taaskaan ei tullut ketään vastaan ja pääsin puikahtamaan tuossa takaisin omalle kaistalleni, mutta kyllä siinäkin kerkesi perse hikoamaan. Mielestäni ihan kohtuullisen ihnhimillinen erehdys, varsinkin tuoreelle kuskille.

Lähimpänä kolaria olen ollut kun muutama vuosi sitten Lahden motarilla oli niitä siltatöitä, joiden seurauksena liikenne meni usein 120 km/h vauhdista äkkipysähdyksiin yhtään ruuhkaisempana aikana. Olin tulossa töistä kotiin, matkalla pohjoista kohti kun huomasin, että liikenne seisoo. Jouduin tekemään kohtuullisen voimakkaan jarrutuksen, mutta eteen pysähtyneeseen autoon jäi kuitenkin vielä muutama metri. Tuli sitten samantien mieleen vilkaista taustapeiliin ja huomasin, että nyt tulee muuten sen verran vauhdilla tuolta joku Mersun maasturi, että joku vaistoi käski rullata pois alta pientareelle. Tämä osoittautui varsin hyväksi muuviksi, sillä kyseinen mersu vetäisi hätäjarrutuksesta huolimatta pienen mällin edessäni olleen autoon perään. Ei siis mikään paha kolari, mutta luulen että minuun olisi kolahtanut aika paljon kovempaa jos olisi jäänyt väliin.

Noin muuten ei ole kyllä reilun parinkymmenen vuoden ja satojen tuhansien kilometrien ajouran aikana ollut mitään isompia mokailuja tai läheltä-piti-tilanteita. Olen aika varovainen ja defensiivinen kuski, enkä esim. maanteillä ajaessa lähtökohtaisesti juuri harrasta ohittelua ohituskaistojen ulkopuolella. Lähden muutenkin siitä oletuksesta, että kaikki muut tiellä liikujat ovat täysin sokeita idiootteja ja/tai yrittävät aktiivisesti tappaa minut. Eniten liikenteessä kuumottaa just tuo, että on ihan sama kuinka huolellinen ja tarkkaavainen kuski itse olet, voit silti päätyä ruumishuoneelle tai teholle ihan puhtaasti sen takia, että liikkeellä on niin saatanasti kaikenmaailman reikäpäitä, joilla on aina hirveä kiire omaan hautaansa.
Napsauta laajentaaksesi...

Huh, hieno suoritus Mersun kanssa. Tuossa tilanteessa olisin itsestäni sen verran ylpeä, että se auttais pyyhkimään häpeän ja henkiset hikikarpalot noista aiemmista pikkutoilailuista.
 
Aurinkoisena kesäpäivänä vedin risteyksessä oikealle liian kovaa. Auto alkoi yliyliohjaamaan hulluna, mutta sain tuurilla pysymään tiellä. Lopputuloksena auto teki 180 asteen käännöksen vastaantulevien kaistalle ja pysähtyi piennarta hipoen. Jos olisi ollut vastaantulijoita peltikolarin autoon tai oman puolen kaiteeseen. Siitäpä sitten saikin lähtä rengasliikkeelle ja hieman miettiä miten kolme päivää sitten ostetulla autolla ajetaan. Edit. Autona Toyota MR2 -90. Joka varsin tunnettu yliohjautumisesta.

Eri autolla melkein ojaan talvisessa alamäessä. Vahtia liikaa vaikkakin alle rajoitusten + väsymys. Myöhemmin selvisi, että takajarrukin vähän laahaa.

Vanhempien autolla eka talvena mutkasta pidot pois ja 180asteen kääntyminen vastaantulijan kaistalle niin ikään tyhjällä tiellä.

Auto hitaasti ojaa kun kapella tiellä väistin vastaantulijaa "tyhjän päälle" oli aurattu tasaiseksi pientareelle asti. Armeijassa sama, mutta sen edestä tuli muita sentään autettua.

Nämä kaikki ensimmäisinä kortti vuosina. On tässä jotain oppinut vuosien aikana, vaikka hävettääkin pari ensimmäistä.
 
Viimeksi muokattu:
Millennium edition sanoi:
Aurinkoisena kesäpäivänä vedin risteyksessä oikealle liian kovaa. Auto alkoi yliyliohjaamaan hulluna, mutta sain tuurilla pysymään tiellä. Lopputuloksena auto teki 180 asteen käännöksen vastaantulevien kaistalle ja pysähtyi piennarta hipoen. Jos olisi ollut vastaantulijoita peltikolarin autoon tai oman puolen kaiteeseen. Siitäpä sitten saikin lähtä rengasliikkeelle ja hieman miettiä miten kolme päivää sitten ostetulla autolla ajetaan. Edit. Autona Toyota MR2 -90. Joka varsin tunnettu yliohjautumisesta.
Napsauta laajentaaksesi...
Tiedän tuon code brown fiiliksen. Kävi virikuplan kanssa vähän samantyyppinen mutten kaahannut. Ajoin isoon risteykseen missä ei tarvitse liikaa hidastaa normaalisti. No autona tosiaan muokatulla jokkiskoneella ollut vw kupla eli kireä vapari jossa älytön tehopiikki. Tiet kuivat, paitsi se yksi saakelin kohta siijnä missä piti kääntää rattia eniten ja aloittaa kiihdytys. Tehopiikki iski juuri kostean asfaltin kohdalla ja varoittamatta yhtään melkein 90asteen kulmaan ja ohjaamo täynnä käsiä ja viereisellä kaistalla vanhoihin punaisiin ajanut mersukuski oli silmät suurena viereisellä kaistalla. Sain oikaistua jollain helvetin ihmeellä ja oli kyllä hyvät vapinat kun oli tovi kulunut. Ainoa positiivinen asia tuossa oli että olen ehkä hiukan salaa ylpeä että sain sen oikenemaan. Muistan meinaan vieläkin sen ison valkoisen ratin ohuella kehällä ja kuinka kädet käyvät niin perkeleesti.
 
-Hyvillä autokoulunopettajan johdatesanoista huolimatta pian ajokortin ja auton saamisen jälkeen ensimmäisinä itsenäisinä tunteina vasemmalle kääntyvän rekan ohitus vasemmalta. Onneksi perästä kuului, että virheen ymmärsi tapahtuneen.
-Myös alkuajoissa katolle ajo tupakan kipinöiden alkaessa kytemään takissa. Jos tosin kaatanutta vallia ei olisi ollut, olisi vaihtoehtona ollut mahdollinen kylmä hukkumiskuolema ja tod. pitkä status "kadonneet listalla".
-Kerran jo varttuneena unohdin talven jälkeen vesiliirron todellisuuden rekan ohituksen jälkeen lätäköllä. Onneksi ei sydämen tykytyksestä huolimatta tapahtunut mitään.

Ehkä vähemmän pahempi mokaus aikoinaan T-risteykseen sivutieltä tullut, edelläni ajanut aura-auto (ajoin siis itsekin sivutieltä) jonka päätin päätien aurattuna lähteä ohittaen jatkamaan aura-auton suuntaan, rupesikin peruuttamaan. Siinä kulmassa että ruttuun meni auton toinen puoli ja jäähdytin vuoti nesteet. Tämä olisi voinnut tapahtua varmaan nykypäivänäkin, jo yli 15 vuotta kortin jälkeen eikä kukaan ole vielä raportoinnut joutuneensa vastaavaan.

Kognitiivinen ympäristö vaatii toisinaan mokailuja. Joko omia, tai toisten, mutta ottaako virheistä sitten oppia on ratkaisevaa. Myös hyvänkin opetuksen hyödyt voi nollata, jos onnistut siinä vain suoriuttaaksesi sen. Oppia voi siis tekemättä virheitä ja ilman virheitäkin voi oppia (katsomalla ja sisäistämällä muiden virheistä)
 
Töissä laiska takaveto lava-Transit ilman ohjaustehostinta. Kostea tie, ramppi ylämäkeen satasen valtatielle, rampin ja tien välissä suht jyrkkä pokkaus. Kolmosella kaasu pohjassa (tavoitteena päästä 100km/h liikenteen sekaan häiritsemättä muita) vauhtia n. 60 km/h ja pokkauksessa kevenevä perä vauhdilla irti. Pitkä auto 45 asteen kulmassa, oikea etukulma alle metrin päässä kaiteesta. Onneksi aiemmin ketjussa meinitsemani ajotaitoharjoittelun johdosta sain just ja just vastaohjattua, vaikka se olikin raskaan- ja hitaanpuoleista ilman tehostusta. Eipä sentään tarvinnut selitellä miksi auto on katollaan ja lasti levällään valtatiellä.
 
baggio sanoi:
Töissä laiska takaveto lava-Transit ilman ohjaustehostinta. Kostea tie, ramppi ylämäkeen satasen valtatielle, rampin ja tien välissä suht jyrkkä pokkaus. Kolmosella kaasu pohjassa (tavoitteena päästä 100km/h liikenteen sekaan häiritsemättä muita) vauhtia n. 60 km/h ja pokkauksessa kevenevä perä vauhdilla irti. Pitkä auto 45 asteen kulmassa, oikea etukulma alle metrin päässä kaiteesta. Onneksi aiemmin ketjussa meinitsemani ajotaitoharjoittelun johdosta sain just ja just vastaohjattua, vaikka se olikin raskaan- ja hitaanpuoleista ilman tehostusta. Eipä sentään tarvinnut selitellä miksi auto on katollaan ja lasti levällään valtatiellä.
Napsauta laajentaaksesi...
Mielikuva ohjaamosta vastaa aika hyvin omaa kupla episodiani :D
 
En tiedä onko tämä nyt moka vai mikä. Ajelin eräänä keväisenä päivänä moottoripyörällä Helsingissä oikeanpuoleista kaistaa. Liikenne oli ruuhkainen stop-n-go -tyyppinen ja molemmat kaistat liikkuivat samaa vauhtia. Vasemmalta auto yritti vaihtaa kaistaa suoraan päälleni väistämättä minua oikeastaan yhtään ja käyttämättä vilkkua. En oikein usko että ei nähnyt minua (minulla on iso valkoinen prätkä, käytän valkoista avattavaa kypärää ja pyörästä lähtee jonkin verran mökää). Anyway, autoilija huomasi sitten alle puolen metrin päästä osumasta että tööttäsin ja keskeytti kaistanvaihdon. Minä siinä sitten ragesin ja heiluttelin nyrkkiä aikani (olen hieman herkkä päälleajon suhteen ja ajan varsinkin präkää aika defensiivisesti), kunnes huomasin että autoa ajoikin *huomattavan* kaunis nainen joka hyvin hymyili ja viittoili hyvin anteeksipyytävästi. Avasi vielä sivuikkunansa ja pyysi anteeksi, huomio oli herpaantunut kun vastaantulevalla kaistalla oli ollut jotain häslinkiä samaan aikaan. Oma rageaminen ja nyrkinheiluttelu nolotti vielä tovin jälkeenpäin, mutta se hymy lämmitti koko keväisen kotimatkan.
 
Muutama moka tuolta ajokortin alkuvuosilta tuli vielä mieleen.

Piikillä ajelin joskus kotikylillä valoilla varustettuun tasoristeykseen, missä ei kulkenut junia "koskaan" eli joku tavarajuna ehkä kerran päivässä. Katselin jotain muuta ja huomasin viime tipassa että puomit ovatkin alhaalla ja edellä menevä auto pysähtynyt. Tein paniikkijarrutuksen, takapyörä nousi ilmaan ja etupyörän varassa sain mopon juuri pysähtymään niin, että tunsi kevyen kosketuksen auton takapuskuriin. Puomit nousivat samassa ja auto lähti liikkeelle, en tiedä huomasiko edes tuota. Itse piti ajaa sivuun odottamaan, että syke laskee alle sadanviidenkymmenen.

Autokortin saatua ajelin joskus talvella taajamassa loivaan oikealle kaartuvaan mutkaan liian kova, auton takapää lähti jostain polanteesta karkaamaan sivulle ja seuraavaksi olinkin toisen puolen penkassa takaperin. Oja oli siinä kohtaa aika syvä mutta onneksi auto pysähtyi aurauspenkkaan eikä tullut vaurioita. Viereisen talon isäntä tuli siihen sitten naureskelemaan että "oliko liukasta", mutta auttoi myös työntämällä saamaan auton takaisin tielle. Onneksi ei ollut muita kulkijoita kohdalla.

Kolmas edelleen talvella, kaupungissa huomio oli taas jossain muualla ja huomasin liian myöhään että edellä menijä olikin kääntymässä vasemmalle ja pysähtyi vastaantulijoita odottamaan. Jarrut lukkoon ja totesin että jäisellä pinnalla en varmaan saa autoa pysähtymään ajoissa, siitä pikaratkaisuna kääntö oikealle ja oikean puolen pyörät tien vieressä olevaan aurauspenkkaan. Auto pyörähti poikittain omalle kaistalle ja pysähtyi siihen, sain sen myös peruuttamalla irti ja pääsin jatkamaan.

Tuleehan näitä siis kun muistelee, noissa jälkimmäisissä osansa oman nuoruuden osaamattomuuden ja liiallisen vauhdin lisäksi varmaan myös sillä, että autot olivat 80-luvun pikkukiesejä ilman mitään turvatekniikkaa ja renkaatkin varmaan vähän mitä sattuu.
 
Suoralla tiellä hyvällä säällä lähdin ohittamaan täysperävaunuyhdistelmää. Vaunun kohdalla huomaan että vastaantulevien kaistalla tuleekin mersu vastaan. Oli jäänyt tiessä olevaan matalampaan kohtaan piiloon. Tie oli niin suora että kumpua ei etukäteen mistään nähnyt. Valkoiset katkoviivat tiessä. Äkkijarrutus ja ehdin takaisin rekan taakse, vastaantuleva joutui hieman pientareelta oikaisemaan.

Talvella maantiellä lähdin ohittamaan aura-autoa ku oli "kiire" töihin. Hieman koukkasin ojan puolelta mutta pysyi hanskassa. Ehdin töihin ihan ajoissa. Tämän jälkeen ei ole ollut kiire.

Punaisia päin, katsoin että vihreät palaa mutta ne paloikin kääntyville. Kesäkuivalla auto pysähtyi hyvin ennen sulkuviivaa. Oikealta tuleva näytti vihaiselta.

Pahempia töhöilyjä ei tule mieleen.
 
Pari kertaa nuorempana haettu vauhtia ojanpohjalta ihan keskenään jossain syrjätiellä. Oppipahan mm. että juuri lanattu hiekkatie on aika liukas ja muutaman kuukauden vanha kortti ei tee rallimestaria... Mitään kovin vakavaa läheltäpiti tilannetta ei ole tullut ja nykyään köröttelen muutenkin ilman kiireitä. Ohituksia ei tule harrastettua ellei ole 100% näkyvyys ja muutenkin olosuhteet kohdillaan.
 
Joskus 6-7v sitten ostin silloselle rouvalle käyttikseksi jonkun papan vanhan helmiorvokki e36 compactin kun suunnitelmana oli saada "hetkeksi joku kulkuväline".
Kyseisenä talvena sitten jätkien kanssa käytiin sillä luisuttelemassa pitkin poikin ja yhdeltä alueelta löytyi mukava kilsan pituinen lenkki jossa sitten otettiin haaste että joka kierroksella 5kmh lisää vauhtia.
60kmh asti sillä pysyi tiellä mutta sitten se viimeinen 5kmh oli liikaa. Sen tiesi kyllä jo etukäteen kun ojan pohjia kaluttiin jo edelliselläkin kierroksella.

Siitä tyylikkäästi auto ojan yli pellolle. Ennen kuin edes oli auto pysähtynyt niin kaverit oli jo tönäämässä ja huutamassa "ÄLÄ NOSTA KAASUA!!!".

Joku satunnainen ohikulkijakin tuli siihen ihmettelemään kun kolmekymppiset äijät riehuu kuin just kortin saaneet.

Auto tielle -> Helmat taottiin suoraan ja vähän käläkälää päälle ja näin tämä auton nykyisellä ex rouvalla ajossa vielä tänäkin vuonna :D
 
taski sanoi:
Joskus 6-7v sitten ostin silloselle rouvalle käyttikseksi jonkun papan vanhan helmiorvokki e36 compactin kun suunnitelmana oli saada "hetkeksi joku kulkuväline".
Kyseisenä talvena sitten jätkien kanssa käytiin sillä luisuttelemassa pitkin poikin ja yhdeltä alueelta löytyi mukava kilsan pituinen lenkki jossa sitten otettiin haaste että joka kierroksella 5kmh lisää vauhtia.
60kmh asti sillä pysyi tiellä mutta sitten se viimeinen 5kmh oli liikaa. Sen tiesi kyllä jo etukäteen kun ojan pohjia kaluttiin jo edelliselläkin kierroksella.

Siitä tyylikkäästi auto ojan yli pellolle. Ennen kuin edes oli auto pysähtynyt niin kaverit oli jo tönäämässä ja huutamassa "ÄLÄ NOSTA KAASUA!!!".

Joku satunnainen ohikulkijakin tuli siihen ihmettelemään kun kolmekymppiset äijät riehuu kuin just kortin saaneet.

Auto tielle -> Helmat taottiin suoraan ja vähän käläkälää päälle ja näin tämä auton nykyisellä ex rouvalla ajossa vielä tänäkin vuonna :D
Napsauta laajentaaksesi...

Paras tapa opetella auton käsittelyä, minäkin vein emännän teollisuusalueelle ja harjoiteltiin vähän auton käsittelyä. Ei spinnaa enää jos vetää käsijarrusta kesken mutkaa kun tietää mitä tekee.
 
Virhearvioita tulee väkisinkin kaikille ja itselle vaarallisimmat läheltäpiti tilanteet on molemmat ollut sellaisia että tulen risteykseen ja käännyn vasemmalle. Ketään ei tule ja keskellä risteystä ääreisnäkö jotenkin havaitsee että auto onkin tulossa kylkeen oikealta aivan kohta. Eli jotenkin jää A pilarin taakse tai en katso kunnolla tms. huolimattomuus juttu. Kumpikaan ei osunut mutta todella lähellä ollut.

Ainut korjausta vaatinut itsestä johtuva osuma oli juuri kortin saamisen jälkeen kaupan parkkipaikalla kun en hahmottanut auton mittoja keula osui johonkin sähköpömpeliin. Puskuri meni vaihtoon.
 
Dr. Who sanoi:
Paras tapa opetella auton käsittelyä, minäkin vein emännän teollisuusalueelle ja harjoiteltiin vähän auton käsittelyä. Ei spinnaa enää jos vetää käsijarrusta kesken mutkaa kun tietää mitä tekee.
Napsauta laajentaaksesi...
Jos löytää itsensä vetämästä käsijarrusta kesken mutkan muutoin kuin perseilymielessä, ei tiedä mitä tekee.
 
Antti Alien sanoi:
Mietin tässä siis sitä, että miksi ihmeessä käsijarrusta nykäisyä vauhdista harjoiteltiin ja miten se liittyy auton käsittelyyn liikenteessä.
Napsauta laajentaaksesi...
Sillä voidaan simuloida tilannetta missä auton perä lähtee sivuluisuun :facepalm:

Turvallisesti hitaamassa vauhdissa, pointti asiassa on iskostaa selkärankaan oikea vastaohjaus.

Taitaa olla ihan vieras käsitys...
 
Dr. Who sanoi:
Sillä voidaan simuloida tilannetta missä auton perä lähtee sivuluisuun :facepalm:

Turvallisesti hitaamassa vauhdissa, pointti asiassa on iskostaa selkärankaan oikea vastaohjaus.

Taitaa olla ihan vieras käsitys...
Napsauta laajentaaksesi...
On kovin vierasta, kyllä. Koskaan ei ole lähtenyt autolla perä irti muutoin kuin tahallaan. Kai se on sitten tärkeäkin taito hallita jollain tietynlaisella ajotyylillä.
 
Eiköhän se ole nyt ihan perusjuttuja että osataan tuollaiset hommat. Ihan hyvin voin kuvitella vaikka että rouvan autosta hajoaa vaikka kesken matkan ABS yksikkö jolloin luistonesto ja ajovakaudenhallinta ei ole käytössä. Kunnon ikävällä talvikelillä on ihan hyvä ymmärtää miten se auto käyttäytyy ilman niitä jos vaikka isoista polanteista sattuu lipsahtamaan perä sivulle. Se ettei sinulla ole niin käynyt @Antti Alien ei tarkoita ettei kenellekään voisi niin käydä. Sinun logiikalla mitään onnettomuuksia ei koskaan sattuisi koska eihän nyt lepikkoonkaan ole kukaan koskaan ajanut muuta kuin tahallaan. Väite tuntuu hiukan sellaiselta että oletko koskaan ylipäätään ajanut autoa liukkaalla?
 
Onhan noita virheitä tullut, pari kertaa auto liukunut nuorempana keskelle risteystä punaisia päin (onneksi ei muuta liikennettä juuri sillä hetkellä) talvella ja muutaman kerran meinannut karata käsistä kaistaa vaihdettaessa moottoritiellä kokemattomana nuorena. Pari takapuskuria olen särkenyt peruutettaessa, yhdesti lämpötolppaan ja yhdesti lipputankoon.
 
Kyllä se perä lähtee irti jos on paskat keliolosuhteet ja vaikkapa hieman tuntemattomampi auto alla.(ei paska kuski tietenkään voi olla ikinä vikana)
Ekalla kerralla kun eksän vanhalla volvolla tulin myllypuron suunnalta kehä ykköselle niin tein hienon ympyrän siinä.
Seuraavalla päivänä piti korjata asia ja nätisti liukua koko mutka. No ei sekään menny nätisti vaan melkein samanlailla liikaa kaasua ja vammasta käsipeliä siinä että lähes samanlainen ympäyrä siinä keskellä risteystä.

Jatketaan itse aiheeseen jos noi ei riittäny. Muutama ylinopeus joista kortti pois ja pari kertaa pikkasen peltiä pitäny oikoa.
Eikä ne parkkeerauksetkaan aina mene niinkun strömsössä. Sain väännettyä tosta eksän volvosta vetokoukun kun en nähny betoniporsasta jne.
 
Käännyin sitten valoista väärään suuntaan ja hetken päästä katsoin rampilla kolmella kaistalla vastaantulevaa liikennettä suoraan edessäni, tapahtumapaikkana San Sebastian. Elämäni nopein u-käännös ja tilanne ohi, sekä pulssi huipussaan.

Navigaattori ei ollut ajantasalla, ja ko. kaupunki oli aivan täynnä tietöitä, mutta silti :eek:
 
Pahimpia kuskeja tuolla liikenteessä ovat juuri nämä, "minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään", eivät kykene näkemään omia virheitä, vaan tujottavat muiden virheitä ja sitten sen kerran kun tulee tosi tilanne on lopputulos hartialukko ja pahimassa tapauksessa päädytään iltalehtien klikkiotsikoihin ja tilastoihin :tup:
 
Antti Alien sanoi:
On kovin vierasta, kyllä. Koskaan ei ole lähtenyt autolla perä irti muutoin kuin tahallaan. Kai se on sitten tärkeäkin taito hallita jollain tietynlaisella ajotyylillä.
Napsauta laajentaaksesi...
Aikoinaan kun ajoin ajokortin, niin piti käydä ns. liukkaan ja pimeän ajan harjoittelu vielä.
Siellä radalla opettaja nyki itse käkkäriä mutkissa ja suorillakin.
Opeteltiin juurikin vastaohjausta jne. Ei ollut nykyisiä järjestelmiä autoissa silloin.
 
Hair sanoi:
Aikoinaan kun ajoin ajokortin, niin piti käydä ns. liukkaan ja pimeän ajan harjoittelu vielä.
Siellä radalla opettaja nyki itse käkkäriä mutkissa ja suorillakin.
Opeteltiin juurikin vastaohjausta jne. Ei ollut nykyisiä järjestelmiä autoissa silloin.
Napsauta laajentaaksesi...
Niin, olen minäkin ajellut liukasrataharjoittelun ja mutkassa luisutellut autoa joka suuntaan. Ajokorttini on jo täysi-ikäinen, mutta koskaan en ole sitä taitoa liikenteessä tarvinnut. Virhe on tapahtunut jo kauan sitten, jos luisto on sellaista, että se pitäisi korjata vastaohjauksella. Siellä radallakin piti juurikin käsijarrun kanssa laittaa auto poikittain, kun ei se omatoimisesti tapaa sellaista temppua tehdä, vaikka olisi millainen keli.
 
Antti Alien sanoi:
Niin, olen minäkin ajellut liukasrataharjoittelun ja mutkassa luisutellut autoa joka suuntaan. Ajokorttini on jo täysi-ikäinen, mutta koskaan en ole sitä taitoa liikenteessä tarvinnut. Virhe on tapahtunut jo kauan sitten, jos luisto on sellaista, että se pitäisi korjata vastaohjauksella. Siellä radallakin piti juurikin käsijarrun kanssa laittaa auto poikittain, kun ei se omatoimisesti tapaa sellaista temppua tehdä, vaikka olisi millainen keli.
Napsauta laajentaaksesi...
Kun et edes tajua kuinkä väärässä olet, se että sulla on kortti ollut jo 18v niin kilometrejä tuskin tuolla tietämyksellä tulee kovinkaan paljon.
 
Ja kysehän ei ole siitä missä virhe tapahtui tai kenen vika se oli, kyse on siitä että osaa korjata auton äkillisen suunan muutoksen oikein ja voi jatkaa matkaa, tai sitten olla osaamatta korjata sitä suunnan muutosta ja löytää itsensä koivun ympäriltä.

Tyhmintä liikenteessä on olla ylimielinen "minulle ei koskaan pääse noin käymään".

Viisas ihminen kykenee näkemään riskit, ennakoimaan ja jos silti jotain tapahtuu, osaa hän toimia oikein.

Vähän sama lentoliikenteessä, lentäjät harjoittelee satoja tunteja pelkkiä hätätilanteita ja he eivät varmasti siihen koskaan todellisuudessa halua, ovatko hekin "vieraantuneita" pitäisikö @Antti Alien mennä näyttämään miten lennetään oikein? :facepalm:
 
Dr. Who sanoi:
Kun et edes tajua kuinkä väärässä olet, se että sulla on kortti ollut jo 18v niin kilometrejä tuskin tuolla tietämyksellä tulee kovinkaan paljon.
Napsauta laajentaaksesi...
Niin, ei kieltämättä vielä edes puolta gigametriä kaikenlaisilla vehkeillä kaksipyöräisestä kuusipyöräiseen. Ehkä siellä autokoulussa olisi pitänyt opettaa, miten vältetään ne tilanteet, joissa Teuvo-tason autonhallintataitoja joutuu käyttämään. Tai siis, olisi pitänyt oppia.
 
Sillonkun itse olen ajanut ajokortin, liukasradalla kesärenkailla opettaja sanoi kerran vauhista että napautappa kaasua tohon mutkaan (takaveto) etuvedot nyppi känkkää, siinä sit muutaman kierroksen ympäri mentyä totesi että nyt näet miksi noin ei kannata tehdä. Sen enempää ei luisua harjoiteltu eli aika hyödytöntä oli tuommoinen "pelottelu" opetus. Ajokortin saamisen jälkeen on sitten tullut harjoiteltua, yhen corollan ajoin soratiellä koivuun ja yks mersun vanne kanttariin. Nämä tietenkin omia mokia.
On silti ajattelematonta väittää että tällaista taitoa ei tarvisi liikenteessä.
Renault traficilla lähti kerran perä irti ohituskaistan pienestä polanteesta kun ysitiellä lähdin rekkaa ohittamaan. Hieman jännitti mutta kun on harjoiteltu niin sai pidettyä nokan kuitenkin kokoajan menosuuntaan. Tyhjällä autolla noissa saattaa lähtee perä irti liukkaalla jopa kovasta sivutuulesta ja silloin on hyvä osata reagoida. Ajonvakautuskin noissa ihan surkea.
Toinen kerta oli kun lähti kuruntiellä kaverin toyotasta perä irti polanteesta, olin siis repsikassa, kaveri heitti liikaa vastaohjausta ja sitten mentiinkin sellaisessa hienossa s kaartessa oman puolen ojaan katolleen keula tulosuuntaan. Onneksi tuollaisessa tojotassa ei matkustajille käynyt mitenkään turvavöissä, edes turvatyynyt eivät lauenneet. Toyota kirjattiin tappioihin ja matka jatkui. Kaveri kyllä tiedosti heti jälkikäteen mikä meni väärin ohjauksessa, mutta tilanteessa ei vain tullut selkärangasta kun ei ole tarvinnut harjoitella.

Tuommoinen itsensä ylentäminen muiden yläpuolelle täällä foorumeilla aiheuttaa kyllä vastareaktioita. Yleensä menee sitten vänkkäämiseksi puoli ketjua, jos koitettaisi välttyä tältä.
 
On myös etuvetoisia autoja, joilla lähtee perä irti kun höllää kaasua mutkassa. Muun muassa Pösö 206 GTI. Aina välillä pääsi yllättämään, kun ensiliukkailla syksyn jälkeen ei muistanut kaikkia ominaisuuksia.

Myös nykyinen Clio yrittää moista, mutta kaiken maailman elektroniikka estää lopulta.
 
Sonic Empire sanoi:
On myös etuvetoisia autoja, joilla lähtee perä irti kun höllää kaasua mutkassa. Muun muassa Pösö 206 GTI. Aina välillä pääsi yllättämään, kun ensiliukkailla syksyn jälkeen ei muistanut kaikkia ominaisuuksia.

Myös nykyinen Clio yrittää moista, mutta kaiken maailman elektroniikka estää lopulta.
Napsauta laajentaaksesi...
Samaa tekee yaris hybrid, oikeastaan kaikki pienet pystyperät tekee tuota kun paino keulassa...
 
Sonic Empire sanoi:
Tästä päästäänkin siihen, että sitä äärikäytöstä on myös hyvä harjoitella, ettei pääse yllättämään kun tilanne päällä.
Napsauta laajentaaksesi...
Oman ajokortin ajoin viime vuonna ja kyllä kieltämättä se liukkaan radan kurssi oli yksi parhaista osuuksista. Nyt toista talvea ajavana on siinä saadut opit monta kertaa tullut tarpeen.

Eilen esimerkiksi ajelin Hämeenlinnanväylää Helsinkiin päin, aivan surkeassa kelissä, näkyvyys surkea kun lunta pyrytti. Tarkoitus oli Pakilan rampista nousta kehälle, kun yllättäen 70 km/h nopeudesta tuli autoletkan peräpää seisovana vastaan. Selkärangasta tuli se "jarru pohjaan niin lujaa kuin jaksaa" opetus ja sain hyvin pysähtymään, kun turvaväliäkin oli hyvin. Liukkautta lisäsi se, että siinä rampin levikkeellä oli varmaan viisi senttiä irtolunta, eikä pitoa melkein lainkaan. Edessä ajavalla oli ohjaamo täynnä käsiä ja joutui väistämään takaisin väylälle kun ei saanut pysähtymään. Kävi tuuri, ettei kukaan tullut kylkeen.
 
Itse koin liukkaan kelin harjoittelun melko turhaksi, kun oli auto, jossa ei saanut ajonvakautusjärjestelmää pois. Vastaohjauksia ja sivuluisuja oli vaikea harjoitella. Oikeastaan ainoa yllätys oli se, kuinka jo 5kmh nopeuden lisäys aiheutti sen, ettei yksi mutka enää taittunutkaan.

Hyödyllisemmäksi koin BeamNG:n ja Assetto Corsan pelaamisen hyvällä ratilla. Noissa kun harjotteli driftaamista, arab driftaamista ja liukkailla talvikartoilla luisuttelua, niin selkärankaan sai nopeat vastaohjaukset. Ohjauksen muljahtamisesta aavisti, että nyt lähtee luisu ja piti alkaa veivaamaan rattia. Vastaohjaus pitää aloittaa ajoissa ja vastaohjauksen vastaohjaus myös. Vähänkin myöhässä, niin sitten mennään ojaan. Eri oikeilla autoilla (myös vanhemmilla ilman ajonvakautusta) leikkinyt talvella ja samalta niissäkin pidon menettäminen tuntuu ja samalla tavalla saa takaisin hallintaan.

Toki silti oli hyvä, että omassa ensimmäisessä autossa oli ajonvakautusjärjestelmä ja ihan uudet talvirenkaat. Ehkä pahin luisu oli, kun kevättalvella oli jo aivan sula ja kuiva asfaltti ja yöllä ajelin reippaammin yhtä mutkatietä. Yhtäkkiä mutkassa oli sulamisvettä, joka oli jäätynyt peilijääksi. Perä lähti komeaan luisuun koko mutkan ajaksi ja nastojen rohina kuului, mutta mutkan jälkeen ajonvakautusjärjestelmä vain kampesi auton suoraan. Joskus myös ajoin pitkää matkaa talvella hirveässä lumimyrskyssä. Oli pimeää ja auraamaton tie ja yhtäkkiä lähivaloilta pitkille vaihdon jälkeen huomasin, että tien reunaa kävelee tummiin pukeutunut henkilö ilman heijastimia. Nopea väistöliike 80kmh vauhdissa ja palatessa perä heijasi pari kertaa sivulle, kunnes ajonvakautusjärjestelmä nappasi. Nykyisellä autolla ajanut nyt 70tkm ja vain kerran tarvinnut ajonvakautusjärjestelmää. Huonot, viimeistä talvea olleet renkaat ja lumisella tiellä olleet syvät urat vievät yhtäkkiä ojaan ja jouduin ohjaamaan voimakkaasti vasemmalle. Siitä alkoi heittely.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä onko moka, vai mihin kategoriaan laittaisi. Mutta vuosia sitten suoralla tiellä näin kaukaa että valot vaihtuivat punaisiksi. Mutta jotenkin autopilotilla täysin huomioimatta asiaa ajoin risteyksen läpi. Vasta ehkä puolen minuutin kuluttua havahduin ja aloin miettimään että olikohan minulla edes vihreät valot äsken. Onneksi tie ja risteys oli tyhjä, muuten olisi todennäköisesti pelti rytissyt.
 
Lare sanoi:
Hyödyllisemmäksi koin BeamNG:n ja Assetto Corsan pelaamisen hyvällä ratilla. Noissa kun harjotteli driftaamista, arab driftaamista ja liukkailla talvikartoilla luisuttelua, niin selkärankaan sai nopeat vastaohjaukset. Ohjauksen muljahtamisesta aavisti, että nyt lähtee luisu ja piti alkaa veivaamaan rattia. Vastaohjaus pitää aloittaa ajoissa ja vastaohjauksen vastaohjaus myös. Vähänkin myöhässä, niin sitten mennään ojaan. Eri oikeilla autoilla (myös vanhemmilla ilman ajonvakautusta) leikkinyt talvella ja samalta niissäkin pidon menettäminen tuntuu ja samalla tavalla saa takaisin hallintaan.
Napsauta laajentaaksesi...
Tuo ero pelit vs oikea maailma on muuten jännä. Yleinen mielikuvahan on se että IRL=vaikeampaa. Itse en peleissä ole ollut koskaan kummoinen taka-/nelivetojen kanssa ja jos pitäisi esim driftata ympyrää (ei donitseja siis) niin peleissä ei onnistu mutta heti kun hyppään oikeaan autoon niin homma sujuu. Jotenkin se perstuntuma on itselle niin olennainen osa asiaa etten osaa ajaa vain ohjaustuntuman perusteella vaan tarvitsen sen muun lisädatan. Junnumpana olin kaveriporukan hitain simuissa mutta toiseksi nopein karttingissa, joka kerta.

@Rakentajamies toi on muuten helvetin kuumottavaa. Nyt kun sanoit niin muistan joskus ihan junnuna väsyneenä ajalta ennen kun opin ettei väsyneenä ajeta, ajelin kotia kohti ja ei mitään muistikuvaa n.2km matkalta. Yhtäkkiä vain havahduin jostain saakelin koomasta ja tajusin että mitäs helvettiä, miten mä oon jo tässä. Jäi kyllä kuumottamaan vaikkei mitään sattunut (ainakaan tietääkseni).
 
Pyrres sanoi:
@Rakentajamies toi on muuten helvetin kuumottavaa. Nyt kun sanoit niin muistan joskus ihan junnuna väsyneenä ajalta ennen kun opin ettei väsyneenä ajeta, ajelin kotia kohti ja ei mitään muistikuvaa n.2km matkalta. Yhtäkkiä vain havahduin jostain saakelin koomasta ja tajusin että mitäs helvettiä, miten mä oon jo tässä. Jäi kyllä kuumottamaan vaikkei mitään sattunut (ainakaan tietääkseni).
Napsauta laajentaaksesi...
Väsyneenä kerran joutunut ajamaan pimeässä ja lumisateessa, silloin piti vaan välillä pysähtyä välillä ja astua ulos autosta. Tai avata ikkunat hetkeksi ajon aikana niin virkistyi. Tuollainen kahden kilometrin matka on jo vähän liiankin pitkä :D Onneksi / toivottavasti ei sattunut mitään.

Mutta muistan edelleen tuon tilanteen kun ajoin punaisia päin ja havahduin vasta myöhemmin siihen. Jälkikäteen jäänyt pyörimään mieleen, ja näkee sen selvästi. Jostain syystä silloin ei tosiaan tullut huomattua yhtään. Tämä kuitenkin tapahtui keskellä päivää, ei alkoholia, lääkkeitä tai muita ajokykyyn vaikuttavia aineita tai väsymystä. Todella outo ja kuumottava tilanne kaiken kaikkiaan.
 
Rakentajamies sanoi:
Väsyneenä kerran joutunut ajamaan pimeässä ja lumisateessa, silloin piti vaan välillä pysähtyä välillä ja astua ulos autosta. Tai avata ikkunat hetkeksi ajon aikana niin virkistyi. Tuollainen kahden kilometrin matka on jo vähän liiankin pitkä :D Onneksi / toivottavasti ei sattunut mitään.

Mutta muistan edelleen tuon tilanteen kun ajoin punaisia päin ja havahduin vasta myöhemmin siihen. Jälkikäteen jäänyt pyörimään mieleen, ja näkee sen selvästi. Jostain syystä silloin ei tosiaan tullut huomattua yhtään. Tämä kuitenkin tapahtui keskellä päivää, ei alkoholia, lääkkeitä tai muita ajokykyyn vaikuttavia aineita tai väsymystä. Todella outo ja kuumottava tilanne kaiken kaikkiaan.
Napsauta laajentaaksesi...
Oletko muuten ihan varma että ajoit punaisiin? Itsellä tullut pari kertaa jälkikäteen mietittyä että ei helvetti ajoinko oikeasti punaisiin kun on sopivasti kiinnittynyt huomio muuhun liikenteeseen tms ja nähnyt ääreisnäössä jotain punaista liikennevalon suunnalla kun on mennyt ohi. Molemmilla kerroilla jäi häiritsemään niin paljon että oli pakko katsoa dashcamiltä etten ollut perseillyt. Toisella kertaa kävi vielä niin hienosti että tiesin ajaneeni keltaisiin ja näin jonkun välähdyksen kun ajoin punaisia ajavia valvovan kameran ohi ja jäi kyllä miettimään kotiin ajaessa että oliko muka oikeasti ehtinyt punaisiksi.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 668
Viestejä
4 538 329
Jäsenet
74 859
Uusin jäsen
Jakezu

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom