- Liittynyt
- 06.07.2020
- Viestejä
- 2
Jooh, elikkäs...
Tutkimukset väittävät OCD:n olevan hyvinkin yleinen sairaus, mutta siihen nähden siitä löytyy hämmentävän vähän tietoa, vertaistukea ja keskustelua. Tuntuu että myös lääkäreiden kanssa asiasta keskustelu on varsin mutuilua, tyyliin "joo, kyllä sulla OCD on, syöppäs masennuslääkettä X läjäpäin ja katsotaan miten toimii".
Olen itse sairastanut OCD:tä koko elämäni sen muotojen vaihdellessa, nykyinen tarkin määritelmä on COCD (Contamination OCD), sanomattakin lienee selvää, että kyseiset oireet tekevät elämästä jokseenkin haastavaa. Kädet ovat heikossa kunnossa, rahaa ja aikaa palaa ja näiden siivittämänä myös masennusdiagnoosi on plakkarissa.
Luonnollisesti oireisiin liittyvän häpeän vuoksi, meni useita vuosia ennenkuin edes tiedostin tarvitsevani apua, tässä vaiheessa oireet olivat jo pahentuneet ja kroonistuneet pisteeseen jossa ihan vähällä niitä ei saada hoidettua, ainakaan tähän asti ei ole saatu. Useamman vuoden terapia oli täysin hyödytön kohdallani.
Lääkehoitoa on kokeiltu SSRI:n voimin, mutta laihoin tuloksin sillä sivuoireet olivat liian rajut, että lääkehoitoa oltaisiin voitu jatkaa, mahdollista vastetta ei siis ehditty nähdä.
Löytyykö täältä porukkaa jolla on kokemusta tästä viheliäisestä taudista? Eri muodoista tai parhaimmillaan jopa "paranemis"kertomuksista, vaikka sairaus useimmiten onkin krooninen. Miten olette hoitaneet ja mikä on toiminut?
Tutkimukset väittävät OCD:n olevan hyvinkin yleinen sairaus, mutta siihen nähden siitä löytyy hämmentävän vähän tietoa, vertaistukea ja keskustelua. Tuntuu että myös lääkäreiden kanssa asiasta keskustelu on varsin mutuilua, tyyliin "joo, kyllä sulla OCD on, syöppäs masennuslääkettä X läjäpäin ja katsotaan miten toimii".
Olen itse sairastanut OCD:tä koko elämäni sen muotojen vaihdellessa, nykyinen tarkin määritelmä on COCD (Contamination OCD), sanomattakin lienee selvää, että kyseiset oireet tekevät elämästä jokseenkin haastavaa. Kädet ovat heikossa kunnossa, rahaa ja aikaa palaa ja näiden siivittämänä myös masennusdiagnoosi on plakkarissa.
Luonnollisesti oireisiin liittyvän häpeän vuoksi, meni useita vuosia ennenkuin edes tiedostin tarvitsevani apua, tässä vaiheessa oireet olivat jo pahentuneet ja kroonistuneet pisteeseen jossa ihan vähällä niitä ei saada hoidettua, ainakaan tähän asti ei ole saatu. Useamman vuoden terapia oli täysin hyödytön kohdallani.
Lääkehoitoa on kokeiltu SSRI:n voimin, mutta laihoin tuloksin sillä sivuoireet olivat liian rajut, että lääkehoitoa oltaisiin voitu jatkaa, mahdollista vastetta ei siis ehditty nähdä.
Löytyykö täältä porukkaa jolla on kokemusta tästä viheliäisestä taudista? Eri muodoista tai parhaimmillaan jopa "paranemis"kertomuksista, vaikka sairaus useimmiten onkin krooninen. Miten olette hoitaneet ja mikä on toiminut?