- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 166
Motorola Droid 4 (XT894) on monella tapaa poikkeuksellinen älypuhelin. Se on viimeisimpiä fyysisellä liukunäppäimistöllä varustettuja älypuhelimia, vaikka puhelin julkaistiin jo vuonna 2012. 2000-luvun lopussa niin kutsutut QWERTY sliderit olivat vielä suosionsa huipuilla mutta 2010-luvulle tultaessa kosketusnäytölliset älypuhelimet syrjäyttivät ne lähes kokonaan Applen iPhonen ja Androidin suosion myötä. Droid 4 älypuhelinta voidaankin pitää yhtenä lajinsa viimeisenä mohikaanina, joka taistelee aikanaan muun muassa Nokian ylläpitämän trendin sukupuuttoon kuolemista vastaan.
Motorola Droid 4:ssä on mielenkiintoisia yhtymäkohtia vuonna 2009 julkaistuun Nokia N900 puhelimeen. Molemmat ovat kosketusnäytöllä ja liukunäppäimistöllä varustettuja älypuhelimia ja molemmista löytyy Texas Instrumentsin OMAP järjestelmäpiiri. Nokia käytti aikanaan laajasti Texas Instrumentsin (TI) kehittämiä piirejä mutta päätyi lopulta hylkäämään ne, sillä TI lopetti kantataajuusmodeemien kehittämisen OMAP 4 piirien myötä. Nokia oli aiemmin päättänyt ostaa älypuhelimien piirisarjat yhdeltä toimittajalta ja taistella Pohjois-Amerikan vaativilla LTE-verkkojen ja -puhelimien ehdoilla toimivilla markkina-alueilla sen turvin. Ironisesti Droid 4 julkaistiin OMAP 4 järjestelmäpiirillä ja 4G tuella vain Yhdysvaltojen markkinoille amerikkalaisen Verizonin toimesta.
Nokia N900 ei kuitenkaan saavuttanut legendaarista mainettaan ”aitona mobiilitietokoneena” pelkästään teknisten ominaisuuksien ansiosta vaan myös siinä toimivan Maemo-käyttöjärjestelmän turvin. N900 oli ensimmäinen matkapuhelintoiminnoilla varustettu Maemo-laite. Maemon uskottiin aidosti kilpailevan iPhonen toteutusta vastaan, sillä Maemo oli alusta alkaen kehitetty kosketusnäyttöjä varten. N900:stä löytyvä Maemo 5 edusti vasta neljättä askelta viisi vaiheisessa kehitystyössä, joten useat N900:n käyttäjät jäivät malttamattomina odottamaan tulevaa.
Maemo muuttui kehitystyön edetessä MeeGoksi, jota on joissain yhteyksissä kehuttu maailman parhaimmaksi mobiilikäyttöjärjestelmäksi. Nokia julkaisi MeeGolla varustetun Nokia N9 puhelimen vuonna 2011 mutta N900:lle ei koskaan julkaistu fyysisellä näppäimistöllä varustettua seuraajaa kolmesta erillisestä suunnittelulaitteesta huolimatta. Näistä yksi tosin näki päivänvalon rajoitettuna 92 000 kappaleen eränä mallinimellä Nokia N950. N950 älypuhelinta ei kuitenkaan voinut ostaa vaan ne jaettiin kehittäjille lainaan. Sittemmin Nokia lopetti MeeGon kehitystyön ja matkapuhelinvalmistuksen kokonaan vuonna 2013.
Myöhemmin MeeGon kehitystyötä jatkoi entisten Nokian insinöörien perustama Jolla Oy. Jolla kehitti MeeGon pohjalta avoimeen lähdekoodin perustuvan Sailfish OS käyttöjärjestelmän. Tässä vaiheessa Nokia N900:n ja Motorola Droid 4:n tarinat kietoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen, sillä Droid 4:lle on tehty yli seitsemän vuotta N900:n julkistamisen jälkeen epävirallinen Sailfish OS porttaus. Kauan kadoksissa ollut Nokia N900:n seuraaja on siis viimein löytynyt ja eräänlainen ympyrä sulkeutuu.
Tekniset tiedot
Julkaisun yhteydessä Droid 4:n kehuttiin olevan ohuin ja tehokkain 4G LTE QWERTY älypuhelin. Tämä pitää sinällään paikkansa mutta todellisuudessa Droid 4 sisälsi jo julkaisun aikaan vanhentunutta tekniikkaa muihin saman hintaluokan Android puhelimiin verrattuna. Laitteessa on kahdella Cortex-A9 ytimellä varustettu TI OMAP 4430 järjestelmäpiiri, joka toimii maksimissaan 1,2 Ghz:n kellotaajuudella. Graafisesta suorituskyvystä vastaa PowerVR SGX540 GPU ja ram-muistia on 1 Gb. Tallennustilaa on yhteensä 16 Gb mutta käyttäjälle tästä on varattu vain 8Gb. Puhelin kuitenkin tukee ulkoisia muistikortteja aina 32 Gb:iin asti.
Kapasitiivisen LCD-näytön koko on nykymittapuulla vaatimattomat neljä tuumaa ja resoluutio vain 540 x 960 pikseliä. Tästä muodostuu noin 275 PPI:n pikselitiheys, mikä jää hieman iPhoneista tutusta 326 PPI:n lukemasta. Näytön ja ulkomittojen suhde on vaivaiset 51,6% mutta näyttö on suojattu ensimmäisen sukupolven Corning Gorilla Glass -lasilla. Paksuutta ohueksi mainostetulla puhelimella on 12,7 mm, pituutta 127 mm ja leveyttä 67,3 mm. Vertailuksi Jolla puhelimen mitat ovat 131 x 68 x 16,2 mm The Other Half Keyboardilla varustettuna.
Droid 4:n vahvuudet löytyvät kamerapuolelta, sillä puhelimessa on kahdeksan megapikselin takakamera, joka kykenee jopa 1080p:n (30fps) videokuvaukseen. Etupuolelta löytyy puolestaan 1,3 megapikselin kamera 720p videokuvausominaisuudella. Akun kapasiteetti on 1785 mAh, minkä ansiosta valmistaja lupaa laitteelle jopa 204 tunnin valmius- tai 12,5 tunnin puheajan (Androidilla). Puhelin lataa ensimmäiset 30% akusta puolessa tunnissa, mikä vastaa Qualcommin ensimmäisen sukupolven Quick Chargea. Lisäksi Droid 4 tukee langatonta latausta erikseen ostettavalla Verizonin takakuorella. Laitteessa on myös älypuhelimissa harvinainen micro-HDMI -liitin, jonka avulla puhelimen voi kytkeä micro-USB -liittimen kanssa erilliseen telakkaan.
Alun perin Droid 4 tuotiin vain Yhdysvaltojen markkinoille Android 2.3 käyttöjärjestelmällä mutta myöhemmin julkaistu Android 4.0 päivitys mahdollisti puhelimen käyttämisen myös kansainvälisesti. Tämän ansiosta Droid 4 levisi epävirallisia myyntikanavia pitkin muualle maailmaan ja puhelin on ainoa jollain tapaa nykyaikainen vaaka QWERTY slider älypuhelin, joka tukee Euroopassa yleisesti käytettyä 900 Mhz:n 3G-tekniikkaa. 4G-yhteys ei kuitenkaan ole käytettävissä Yhdysvaltojen ulkopuolella puutteellisten tuettujen taajuuksien vuoksi.
Kaiken kaikkiaan Droid 4:n tekniset tiedot eivät varsinaisesti aiheuta hurraa huutoja mutta toisaalta ne ovat selkeä parannus N900:n ominaisuuksiin nähden. Alla olevassa kuvassa on vertailussa N900:n, N950:n ja Droid 4:n tekniset tiedot.
Droid 4 on jo yli viisi vuotta vanha puhelin mutta muutamat yksityiskohdat saavat sen näyttämään modernimmalta puhelimelta kuin mitä se todellisuudessa on. Laitteen takapuolella huomiota herättää uudestaan muotiin tullut kameraratkaisu, jossa kamera ja salamavalo on sijoitettu koko yläpäädyn peittävän lasin alle. Salaman vieressä on myös kameraominaisuuksista kertova teksti ”HD 1080P”. Esimerkiksi Huawei on alkanut käyttämään vastaavaa ratkaisua uusimmissa älypuhelimissaan. Muutoin takapuolta peittää muovinen, irrotettava takakuori, jossa on Motorolan ja Verizonin logojen lisäksi 4G ominaisuudesta kertova merkki. Takakuoren alta löytyvä akku ei varsinaisesti ole käyttäjän vaihdettavissa mutta käytännössä se onnistuu helposti, sillä akku on kiinni vain kahdella ruuvilla. Vasempaan alakulmaan on sijoitettu takakaiutin. Takakuoren pinnoite on hieman kumimainen kuten myös laitteen viistot reunat. Tämä mahdollistaa hyvän otteen puhelimesta.
Etupuoli on kokonaisuudessaan lasia ja pitkät sivut kaartuvat päätyjä kohdin hieman Nokia 950:n tapaan. Laite on kuitenkin huomattavasti kulmikkaampi kuin N950. Laitteen alapäädyssä on neljä kapasitiivista painiketta, jotka eivät kuitenkaan ole käytettävissä Sailfish OS:ssa. Alimmaisena on Verizonin logo ja näytön yläpuolella puolestaan Motorolan logo. Aivan ylimpänä on keskelle sijoitettu etukaiutin ja sen vieressä oikealla laidalla etukamera.
Laitteen yläpäätyyn on sijoitettu poikkeuksellisesti virtapainike, jonka vierestä löytyy 3,5 mm kuulokeliitäntä. Oikealta reunalla on äänenvoimakkuuspainikkeet ja vasemmalla USB ja HDMI -liittimet. Laitteen kaksi mikrofonia on sijoitettu laitteen ylä- ja alapäätyihin.
Laitteen ehkä mielenkiintoisin ominaisuus on näytön alta esiin liukuva viisi rivinen QWERTY näppäimistö. Skandinaaviset painikkeet luonnollisesti loistavat poissaolollaan, sillä laitetta ei koskaan tuotu virallisesti Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Ylin rivi varattu numeroita varten ja sen painikkeet ovat väritykseltään harmaita mutta muut painikkeet ovat mustia. Merkkien väritys on valkoinen ja erikoismerkeissä on lisäksi käytetty tehostevärinä oranssia, mikä saa näppäimistön näyttämään hieman vanhahtavalta. Näppäimistö on myös taustavalaistu mutta toistaiseksi ominaisuus ei ole käytettävissä Sailfish OS:ssa. Näppäimistö on N900:n tapaan staattinen eikä kallistu N950:n tavoin. Näppäimistö liukuu edestakaisin kevyesti ja napsahtaa vaimeasti asettuessaan ääriasentoon.
Sailfish OS:n ensikosketus
Testiä varten laitteeseen asennettiin epävirallinen Sailfish OS 2.1.0 Iijoki päivitys, joka tehty CyanogenMod 11 romin pohjalta Jollan tarjoaman Hardware Adaptation Development Kitin (HADK) ohjeiden mukaan. Uuden käyttöjärjestelmän asentaminen ei ole aivan yksinkertainen toimenpide, joten asentamista ei suositella aloittelijoille. Lisäksi Droid 4:lle tehty porttaus ei ole vielä täydellinen mutta kaikki kriittiset ominaisuudet päivittäistä käyttöä varten toimivat. Huomion arvoinen asia on, että Android sovellukset ja Exchange sähköposti eivät ole käytettävissä epävirallisissa Sailfish OS porttauksissa.
Ensimmäisellä käyttökerralla puhelin opastaa Sailfishille tuttuun tapaan käyttöjärjestelmän perustoiminnot. Varsin verkkaisesti etenevä opastus voi olla kokeneille käyttäjille turhauttava, sillä opastusta ei ole mahdollista ohittaa. Uusille käyttäjille se on kuitenkin erittäin hyödyllinen, sillä Sailfishin käyttäminen eroaa eleiden vuoksi merkittävästi muista käyttöjärjestelmistä.
Opastuksen jälkeen huomio keskittyy esiasennettujen sovelluksien vähyyteen, sillä niitä on vain 12 kappaletta ja joitain perussovelluksia puuttuu. Ensimmäisellä kirjautumisella Jolla Kauppaan laite kuitenkin ehdottaa puuttuvien perusohjelmien asentamista. Muuten sovelluskaupassa ei juuri tarvitsekaan vierailla, sillä sovelluksia on kaiken kaikkiaan hyvin vähin. Esimerkiksi pelit kategoria on täysin tyhjä. Huomattavasti hyödyllisempi ”sovelluskauppa” on yhteisön ylläpitämä Warehouse, josta löytyy sovelluksien lisäksi myös hyödyllisiä muokkauksia käyttöjärjestelmään. Yksi tällainen on Allow Apps rotation -muokkaus, joka mahdollistaa muun muassa kotinäytön ja asetukset valikon kääntämisen vaakatasoon. Sailfish OS on tukenut 2.0 versiosta lähtien kääntymistä vaakatasoon joissain sovelluksissa mutta jostain syystä esimerkiksi kotinäytön kääntäminen on jätetty vakiona pois.
Käyttökokemukset
Kaiken kaikkiaan Sailfish OS toimi näppäimistöllä varustetulla Droid 4:llä varsin hyvin. Käyttökokemus oli yllättävän sulavaa eikä testijakson aikana tullut vastaan isompia ongelmia. Ainoastaan varaustason ilmoittava prosenttiluku jumitti välillä 100%:iin ja puhelimen käynnistyksen yhteydessä SIM-kortin PIN-koodi täytyi syöttää joka kerta kahteen otteeseen. Suorituskyvyn vertailukohtana oli aiemmin laitteeseen asennettu CyanogenMod 13 (Android 6.0). Omien havaintojen perusteella nettiselaimen käyttäminen tuntui olevan jouhevampaa mutta muuten suorituskyvyssä ei ollut merkittävää eroa. Akunkesto tosin oli Sailfishillä parempi mutta syynä lienee ylikellotettu järjestelmäpiiri (@1,3Ghz) Androidilla. Jonkin verran käyttökokemusta häiritsi myös Androidilla esiintynyt näytön pieni häntiminen nopeassa vierityksessä.
Suurimmaksi osaksi puhelinta tuli käytettyä vaakatasossa, jolloin laitteen sivuilta eleillä tapahtuva hallinta tuntui varsin loogiselta peukaloiden ollessa muutenkin liikkeessä näppäimistöllä. Myös ylävalikon alaspäin vetäminen onnistui helposti laitteen pienen koon ansiosta. Sailfishissä ei ole lainkaan navigointipalkkia ja tilapalkki on esillä vain kotinäytössä. Tämän vuoksi näyttö oli käytännössä kokonaisuudessaan käytettävissä sovelluksia varten. Fyysisen näppäimistön ansiosta myöskään virtuaalinen näppäimistö ei vienyt tilaa näytöltä, mikä helpotti esimerkiksi sähköpostien kirjoittamista. Joissain sovelluksissa näppäimistöä pystyi käyttämään myös navigoimiseen. Esimerkiksi selaimessa eri nettisivuja pystyi vierittämään alas- ja ylöspäin nuolinäppäimillä. Negatiivisena puolena käyttöjärjestelmän tarjoama fyysisen näppäimistön suomenkielinen asettelu oli heikko. Ä-kirjain löytyi heittomerkin takaa mutta å ja ö -kirjaimet eivät olleet helposti saatavilla.
Sovellusvalikoima Sailfishillä on huomattavan rajallinen varsinkin, kun Android sovellukset eivät ole käytettävissä. Perussovellukset kuitenkin löytyvät monien sosiaalisen median sovelluksien ohella. Facebook löytyy nimellä Sailbook ja Twitter puolestaan Tweetian nimellä. Positiivisena yksityiskohtana sovelluksien ulkoasu on yhtenevä käyttöjärjestelmän kanssa. Valitettavasti WhatsApp ei ole käytettävissä, sillä yhtiö on estänyt kolmansien osapuolten clienttien käyttämisen eikä ole tuonut Sailfishille virallista sovellusta.
Sailfishin kamerasovellus on kelvollinen satunnaiseen kuvaamiseen mutta kattavia säätöjä siinä ei ole. Käytännössä säätö mahdollisuudet rajoittuvat valoherkkyyden ja eri kuvaustilojen säätämiseen. Kuvaustiloja on yhteensä viisi: automaattinen, pilvinen taivas, auringonpaiste, loistelamppu ja keinovalo. Alla on muutama esimerkki kuva automaatti asetuksella.
Loppusanat
Motorola Droid 4:n testaaminen Sailfish OS käyttöjärjestelmällä oli varsin mielenkiintoinen kokemus taustalla olevan tarinan vuoksi. Sailfishin asentamista voi suositella kaikille harrastelijoille, kunhan tietää mitä tekee, mutta peruskäyttäjille kokeileminen ei todennäköisesti tarjoa suurempia elämyksiä. Toistaiseksi Sailfish OS on aikalailla unohdettu käyttöjärjestelmä mutta Sonyn kanssa muodostettu yhteistyö saattaa muuttaa tilannetta tulevaisuudessa.
Mielestäni Nokia N900 olisi ansainnut MeeGolla varustetun seuraajan N9:n julkaisun aikoihin. Harmillisesti sellaista ei koskaan tullut eikä MeeGon todellista potentiaalia päästy näkemään. N950 kuitenkin osoitti, että fyysinen näppäimistö ja MeeGo sopivat varsin hyvin yhteen. Voi vain arvailla, millainen vaikutus Droid 4:n kaltaisella MeeGo laitteella olisi ollut vuonna 2012 älypuhelinmarkkinoilla?
PS. Ostin Droid 4:n alunperin toiselta foorumikäyttäjältä käytettynä (kiitokset hänelle). Hän puolestaan oli hankkinut puhelimen ebaysta, jossa niitä myydään edelleen varsin edullisesti.
- Lähteet: Nokia MeeGon tarina, Nokia MeeGon tarinan jälkeen (osa 2)
Viimeksi muokattu:
