Motivaatio tai lähinnä sen puute (työhön ja arkeen...)

[Rush]

Meinasin jo kirjoittaa pelkästään työmotivaatiosta, mutta kun wikistä ( Työmotivaatio – Wikipedia ) katsoin ja pureskelin aihetta läpi wall of text muodossa ja pyyhin sen pois todeten, että ei voi johtua töistä.

En keksi oikein mitään kuin hedonistisen elämäntavan johon kaikki on kääntynyt pikkuhiljaa sen jälkeen kun ei ole enää mitään tavotteita elämässä ollut moneen vuoteen vaikka ikää 'vasta' 33...


...Tuli siitä silti wall of text... Mistä täällä porukat on repineet motivaatiota? Elämäntavat kuntoon varmaan joo, mutta mistä ensin saisi motivaatiota siihen?

Kokeile korjata ensiksi unirytmi, se onnistuu kun paremmin kun tietää tehneensä jotakin. Liikunta saattaa auttaa, mutta sinun tilanteessa se on lähinnä varmaan veden kantamista avannosta toiseen.

Kerro vähän mitä teet työksesi ja miten asut ja mitä teit ennen yms...

Tee jotakin näkyvää, liikunta ei sitä tarjoa kuin hetken. Asutko kerrostalossa, rivitalossa, omakotitalossa vai paritalossa? Tule vähäksi aikaa pois mukavuusalueelta. Kerrostalo on ongelmallinen tekemisen suhteen (muutin itsekin pois kun kyllästyin parvekkeelta tuijotteluun). Omakotitalo tai paritalo on tekemisen kannalta paras.

Omistatko kaasugrillin? Jos omistat niin vaihda se puugrilliin, osta koivupuuta ja tee halkomotti tai kaksi (tee siistejä pinoja) ja grillaa niillä. Öljyä terassi, laajenna terassia, rakenna ulos jotakin, tee pihasauna ja liiteri, hanki jostakin pari isoa kiveä ja lohko ne kiiloilla suoriksi ja tee pihalle jotain niistä, tai käytä liiterin ja saunan perustuksiin. Onko pihalla kantoja? Jos on niin kaiva ylös lapiolla, rautakangella ja kirveellä, sen jälkeen hävitä se pilkkomalla tai polttamalla. Käy syksyllä marjassa, istuta pihalle marjapensaita tai omenapuu. Tee eväät reppuun ja käy kävelemässä metsässä.

Jutun jujuna on se että tekeminen on jotain missä saa liikuntaa ja näkyvää aikaseksi, osa edellämainituista töistä voi kuulostaa hankalalta mutta mikä sen parempaa kuin etsiä tietoa miten rakentaminen tapahtuu ja opetella tekemään.

 

[vilkas]

Kuulostaa siltä että vain instant gratification kelpaa. Eli vissiin dopaamiiniin liittyviä ongelmia. Jos on ongelmia dopamiinin kanssa niin ne pitkän tähtäimen (delayed gratification) tavoitteet ei tunnu merkityksellisiltä. Tähän se NoFap suurelta osin perustuu että korjataan niitä dopamiini-piirejä lähemmäs normaalia kun jää ne hitit siitä fappaamisesta pois.

Tämä. Juuri kuuntelin Jordan Petersonin keskustelun Warren Farrellin kanssa: The absolute necessity of fathers, jossa sivuttiin tätä asiaa. Eli kuinka tärkeä isä on lapsille ja kuinka isän puuttuminen lapsen elämässä aiheuttaa ongelmia mm. pitkän tähtäimen tavoitteiden suhteen.

Itse olen ollut pienestä pitäen aktiivinen ja kunnianhimoinen, joten kaikki tapaa olla mielenkiintoista. Vanhetessa olen tosin huomannut, että laiskuus alkaa ottaa enemmän otetta. Urheilun suhteen tähtäin on olla omassa senioriluokassa Suomen mestari, joten kaikki liikkuminen ja harjoittelu on mielekästä puuhaa tuota tavoitetta kohden.

Motivaatio-ongelmien kanssa painiville kysymys: Onko motivaation kanssa ollut aina ongelmaa, vai ovatko ongelmat alkaneet tulla vasta myöhemmin? Jos myöhemmin, niin onko elämässä jotain muuttunut? Addiktioita? Unen puutetta? Addiktioita voi olla muutakin, kuin ryyppääminen. Esim. Netissä notkuminen.

 

[Mikkos]

Aikalailla sama.

Jotenkin ärsyttää ajan kulutus asioihin mistä ei jää oikeen mitään jälkeä (noh ehkä kroppaan, jos jotakuta kiinnostaa).

En ainakaan heti muista, että olis koskaan ollu hyvä fiilis jonkun 1,5h sählynpelaamisen jälkeen mitä tulee suht usein tehtyä firman vuorolla. Välillä kyllä jää käymättä sielläkin pitkäksi aikaa, koska ei siinä oikein ole mitään järkevää pointtia.

Joskus tuli poljettua pyörällä töihin 20km suuntaansa.. menihän siinä joku ½h enemmän aikaa ainakin, kunto kasvoi, mutta ei se tuntunut mitenkään hienolta. Sain mä sillä uuden fillarin maksettua, kun säästi bensakuluissa. Ja se toki ihan jees että tulipa mentyä töihin ja kotiin. Joskus kävin 20km pyörälenkillä huvikseen niin sehän oli ihan helvetin tyhmää Ajoin lenkin ympäri ja takas lähtöpisteeseen tekemättä mitään muuta.

Pari kertaa käyny kyllä kapessa fillarilla 20km suuntaansa terassilla bissellä.. se on ihan jees.

Eipä juuri halkojen hakkaamisenkaan jälkeen mitää huippufiilistä, mutta tulipahan tehtyä jotain ja samalla säästy vähän rahaa. Omaa mettää tontilla sen verran että pitää sitä harventaakin ettei mee ihan sumppuun.

Ite oon kyllä sellanen ettei mielellään vaan jaksa istua ja maata sohvalla/terassilla tms., mielummin puuhaa jotain pihalla kokoajan. Talvella nyt toki vähemmän, kun ainoa homma lumien kolaus. Ei niistä silleen ihan superfiilistä tule, mutta ihan ok kun saa jotain tehtyä. Toki olis noi kaikki rakennusprojektitkin vaiheessa ja nekin olisi kiva saada joskus valmiiksi pois listalta.

Koneella pelailis kyllä ihan mieleellään, mutta tuntuu jotenkin ettei aika riitä siihenkään. Mitä vähemmän on aikaa sitä vähemmän kiinnostaa aloittaa jonkun pelin pelailu.

Ehkä ongelma on vaan sitten liian vähän aikaa. Tuntuu että kaikki mitä tekee on pois jostain ja kohta kello jo noin paljon ja pitää painua nukkumaan.

Kuullostaa kyllä juu tutulta.
Meillä oli kanssa firman kanssa aikoinaan sulkapalloa kerran viikossa tunti ja kyllä siellä mielellään kävi, mutta ei siitä mitään vau-fiilistä saanu. Samoin fillarilla kävin koulussa ja töissä sen lähemmäs parikytä vuotta, ja joka ikinen kerta se vitutti yhtä paljon.
Auton kun osti niin alko elämä rullaamaan ihan eri tahtiin.

Ja nyt kun tuli omakotitalo hommattua ni on paljon kaikkea puuhaa eikä tarvii vaan nuhjaa telkan tai koneen äärellä. Mä kun oon sellainen kotirotta enemmänkin kuin sellainen että ollaan kokoajan menossa jonnekkin ja kotona käydään vaan nukkumassa. Omakotitalon myötä tulee harrasteltua ja puuhailtua kaikkea ilman että tarvii lähteä omaa tonttia pidemmälle

 

[akse]

Kuullostaa kyllä juu tutulta.
Meillä oli kanssa firman kanssa aikoinaan sulkapalloa kerran viikossa tunti ja kyllä siellä mielellään kävi, mutta ei siitä mitään vau-fiilistä saanu. Samoin fillarilla kävin koulussa ja töissä sen lähemmäs parikytä vuotta, ja joka ikinen kerta se vitutti yhtä paljon.
Auton kun osti niin alko elämä rullaamaan ihan eri tahtiin.

Ja nyt kun tuli omakotitalo hommattua ni on paljon kaikkea puuhaa eikä tarvii vaan nuhjaa telkan tai koneen äärellä. Mä kun oon sellainen kotirotta enemmänkin kuin sellainen että ollaan kokoajan menossa jonnekkin ja kotona käydään vaan nukkumassa. Omakotitalon myötä tulee harrasteltua ja puuhailtua kaikkea ilman että tarvii lähteä omaa tonttia pidemmälle

Jep aika sama täällä.

Sais noi muutamat extra projektit hoidettua ja pihan viimeisteltyä niin alkais lisääntyy vapaa-aika mitä vois ehkä itseensä investoida.

 

[james123]

Ei se ole mikään ihme että yleinen näköalattomuus vaivaa porukkaa. Ihmisellä täytyy olla jotain mielenkiintoista ja haastavaa tekemistä läpi elämän tai muuten homma menee liialliseen päihteiden käyttöön tms riippuvuuksiin.

Vastaukset moneen kysymykseen löytyy kun vastaa rehellisesti siihen kysymykseen, että mitä on aina halunnut tehdä? Moni tuskin on unelmoinut herätyskelloon heräämisestä ja kellokortin leimaamisesta. Monet duunit on taputeltu muutamassa vuodessa, eivätkä enään tarjoa kuin ehkä taloudellista turvaa ja tylsyyttä. Mitään haastetta niissä ei ole paitsi se että saa itsensä jotenkin ylös sängystä aamulla...

Monesti täytyy uskaltaa mennä epämukavuusalueelle saadakseen muutoksia aikaan. Ei se niin helppoa ole aluksi mutta kannattaa kuitenkin.

On huvittavaa, että tämän päivän työelämässä jaksaakseen kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää treenaamiseen ym suorittamiseen että voisi tehdä paremmin/enemmän töitä tienatakseen enemmän rahaa saadakseen lisää tavaraa jota ei tarvitse.

Miettikää mikä on tärkeää elämässä juuri teille ja toteuttakaa niitä asioita huolimatta siitä mitä koulussa mediassa jne "opetetaan" kuinka elämää pitää elää ja mitä pitää omistaa.

Masennus, testovajaus ja keski-iän kriisi ym on hyviä tekosyitä siitä seuraavasta olotilasta kun tajuaa ettei ole uskaltanut edes yrittää toteuttaa omia unelmiaan/tavoitteitaan.

 

[ttjm]

Toinen juttu itsellä on tää foorumi. Niin hienoa kuin se onkin täällä keskustella, niin joskus sitä tulee jankattua turhista asioista ihan liikaa. Sitten tulee helposti kelailtua asioita liikaa, eikä tule keskityttyä kaikkeen muuhun oleelliseen.

Laitoin nyt muutamia ketjuja itselle ignoreen, kun tulee niissä aina välillä vängättyä toisten vänkääjien kanssa ihan turhaan. Kokeillaan nyt ainakin kuukauden verran miten paljon enemmän saa aikaan kun pysyy poissa kaikista politiikkaan liittyvistä ketjuista. Sanotaan tätä nyt vaikka sitten kesälomaksi

 

[tuoppi´]

Laitoin nyt muutamia ketjuja itselle ignoreen, kun tulee niissä aina välillä vängättyä toisten vänkääjien kanssa ihan turhaan. Kokeillaan nyt ainakin kuukauden verran miten paljon enemmän saa aikaan kun pysyy poissa kaikista politiikkaan liittyvistä ketjuista. Sanotaan tätä nyt vaikka sitten kesälomaksi

Joo, siitä ei saa kuin pahan mielen itselleen jos osallistuu noihin vänkäyksiin, olit sitten oikeassa tai väärässä. Ite tein päätöksen välttää tuota siinä vaiheessa kun siirryin murosta tänne. Enkä pelkästään laittanut ketjuja ignoreen (itseasiassa joskus luen noita threadejä kyllä), vaan enneminkin päätin vaan olla vänkäämättä turhaan asioista. Pitää vaan yrittää tunnistaa milloin joku asia voi mennä vänkäykseksi tai viimeistään sitten kun se alkaa mennä sellaiseksi niin poistuu itse keskustelusta. Muutenkin olen yrittänyt olla positiivisempi, jos ei ole kuin negatiivista sanottavaa niin jättää sitten sanomatta kokonaan. Suosittelen muillekin. Ja pätee myös muihin keskustelualustoihin ja elämään yleensä.

 

[ttjm]

Joo, siitä ei saa kuin pahan mielen itselleen jos osallistuu noihin vänkäyksiin, olit sitten oikeassa tai väärässä. Ite tein päätöksen välttää tuota siinä vaiheessa kun siirryin murosta tänne. Enkä pelkästään laittanut ketjuja ignoreen (itseasiassa joskus luen noita threadejä kyllä), vaan enneminkin päätin vaan olla vänkäämättä turhaan asioista. Pitää vaan yrittää tunnistaa milloin joku asia voi mennä vänkäykseksi tai viimeistään sitten kun se alkaa mennä sellaiseksi niin poistuu itse keskustelusta. Muutenkin olen yrittänyt olla positiivisempi, jos ei ole kuin negatiivista sanottavaa niin jättää sitten sanomatta kokonaan. Suosittelen muillekin. Ja pätee myös muihin keskustelualustoihin ja elämään yleensä.

Joo, itsellä on vaan vähän sitä vikaa ettei osaa antaa asian olla. Pidän tässä nyt vähän aikaa kokonaan taukoa. Pitää katsoa vaikka kuukauden päästä jos osaisi lukea niitä osallistumatta.

 

[kaarlos]

En tiedä muista, mutta itse ainakin nautin painonnostamisesta kuin myös lenkillä käymisestä, eipä tulis näitä harrastettua jos tuntuisivat epämiellyttäviltä. Jos jokin liikuntamuoto tuntuu epämiellyttävältä, niin kannattaa kokeilla jotain muuta kyllä jokin miellyttää. Ei se salillakänyti tai muu liikunta tule olemaan pitkäjänteistä jos se ei tunnu mukavalta hommalta ja joutuu väkisin sitä tekemään.

Ainoa epämukava osuus liikunnassa on sen aloittaminen, mutta kerran kun pääsee vauhtiin, niin ei tee edes mieli lopettaa.

Itselleni ei puntti ole missään nimessä vastenmielistä, mutta hyvän olon fiilikset tulevat pikemminkin treenin jälkeen kuin sen aikana. Sen sijaan esimerkiksi frisbeegolfissa itse suorittaminen on kiinnostavin osa hommaa, mutta suorituksesta ei saa vastaavaa hormonien aiheuttavaa hyvänolontunnetta kuin raskaammasta fyysisestä treenistä.

Näiden harrastusten välillä onkin melko selvä ero vaikka molemmat ovatkin liikuntamuotoja: punttaaminen on puhtaasti treeniä kun taas frisbeegolf on peliä.

 

[Mikkos]

Tässä on aika hyvä kolumni nykymenosta:
Kolumni: Miksi haluaisin elää pidempään, jos elämäni on pelkkää työtä varten?

Spoileri

Jutta Sarhimaa
Julkaistu: 21.5. 2:00 , Päivitetty: 21.5. 6:20

• 
  
• 
  

(KUVA: Markus Jokela / HS)
Liiku pari minuuttia useasti päivässä ja pienennät ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Jopa kolmasosalla aikuisista on rasvamaksa, näin voit itse vaikuttaa sen syntyyn ja jopa parantaa sen ruokavalion avulla.

Siinä vain muutamia uutisia, joita olemme HS:n hyvinvointitoimituksessa julkaisseet kevään mittaan. Jutut ovat olleet todella luettuja. Ihmiset kaipaavat tukea elämänvalinnoilleen.

Pienilläkin valinnoilla on väliä. Tiede tuottaa jatkuvasti uutta tietoa siitä, miten voisimme elää paremmin ja pidempään.

Mutta miksi haluaisimme tehdä niin?



Kysymys on olennainen, jos haluamme todella innostaa ihmisiä pitämään itsestään huolta. Mikä on motivaatio sille, että kävelisin portaat tai jättäisin sokerilimun tänään välistä?

Julkisessa keskustelussa syyksi tarjotaan usein töissä jaksamista. Työelämän tahti on kiristynyt. Huoltamalla kehoa huollat myös mieltä, pysyt työkykyisenä ja kannat kortesi yhteiseen kekoon. Siksi moni suomalainen polkee tälläkin viikolla työmatkat ja poimii lautaselleen puolet kasviksia.

He ovat poikkeus: tutkimusten mukaan lähes puolet suomalaisista keski-ikäisistä liikkuu liian vähän. Julkisessa puheessa heitä syyllistetään. Heidän työuransa lyhenevät elintapasairauksien vuoksi. ”Liikkukaa, niin ette rasita yhteistä lompakkoa niin paljon!”

Samaan aikaan arkivapaita kauhistellaan. Hallitus yrittää leikata suomalaisten vapaa-aikaa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ehdotti perjantaina, että suomalaisilta vietäisiin yksi viikko lomaa pois.

Ei kuulosta järin motivoivalta. Miksi eläisin pidempään, jos elämäni on pelkkää työtä varten?

Vaikka pitäisi työstään kuinka paljon, se ei ole riittävä syy. Miksi me ylipäänsä olemme täällä?

Useampi saattaisi innostua liikkumisesta ja ravitsemussuosituksista, jos vastaus kuuluisi: jotta saisimme kokea elämän koko kirjossaan, näkisimme lasten kasvavan, matkustelisimme ystävien kanssa tai pääsisimme nauttimaan luonnon kauneudesta.

Ehkä tuo riittää. Moni voisi silti kaivata jotain yhteisön tavoitteenasettelua, joka ei olisi bruttokansantuote tai kilpailukyky.

Miksi pitäisin huolta itsestäni juuri tänään? Kerro se Twitterissä ja lisää #liikunkoska.

Kirjoittaja on lifestyle-toimituksen uutispäällikkö.

 

[A_J]

Kun lähtee deittailemaan, niin on ihan hyvä neuvo runkata ennen tapaamista...

Nuorelle miehelle toki neuvona, että ei kannata ladattuna lähteä treffeille. Vanhalle sitten ehkä niin päin, että jos ei ole yhtään ladattu, niin ööh, ei välttämättä ole riittävästi paukkuja, ainakaan useampaan kierrokseen

 

[sushukka]

No nyt aletaan olla asian ytimessä.

Edit. No perhana, kommenttini pointtaisi Herra Kuoleman hyvinkin viihdyttävään puheenvuoroon, mutta nyt näyttäisi viesti ja koko herra hävinneen TechBBS:stä.

 

[dragon age]

Motivaatiota ei puutu, mutta sattui vain nyt käymään hieman hankalasti. Mikähän olisi hyvä istumatyö, jos vaikka sanotaan, että joutuisi vaihtamaan fyysisestä työstä sellaiseen?
Mietin tässä, että varmaan olisi ensin hyvä käydä vaikka tietotekniikan perustutkinto.
Mitä pitää ottaa huomioon, on että:
-työllistyykö sillä?
-onko siinäkin kuitenkin liikkumista paljon?
Jos tietotekniikkaa ei nyt sitten tulekaan alettua opiskelemaan, niin mikähän muu voisi olla hyvä ammatti?

Jotenkin loppuelämän pelkkä pelaaminen kotona tuntuisi vähintäänkin hieman kummalliselta

 

[meridian]

Veikkaan, että monella tulee elämässä siinä 30-35v nurkilla vastaavanlaisia ongelmia kun yhtäkkiä kaikki elämän peruspalikat on saavutettu. Siihen asti on koko ajan ollut joku etappi mitä kohti edetä, kuten koulu, armeija, jatkokoulutus, työpaikka, puolison löytäminen, asunnon ostaminen, lasten hankkiminen jne. Yhtäkkiä huomaa, että koulut on käyty, perhe perustettu ja omakotitalo hankittu ja alkaa miettiä, että tätäkö tämä nyt on eläkeikään ja kuolemaan asti. Ehkä "kolmenkympin kriisi" osittain liittyy juuri tuohon.

Uskon itse, että elämä pysyy mielekkäänä ainoastaan kun on joku tavoite mitä kohti etenee ja tekee töitä. Sen ei tarvitse olla välttämättä etenemistä työuralla tai muuta vastaavaa, vaan vaikkapa joku urheiluun/harrastukseen, oman kodin laittoon tai oikeastaan melkeinpä mihin tahansa liittyvä tavoite, kunhan on joku tavoite mitä kohti edetä ja tehdä töitä sen eteen. Tavoitteiden ei tarvitse olla massiivisia, vaan pienetkin tavoitteet riittää ja voi olla alkuun parempiakin jos on vaikea saada itsestä irti. Toisaalta tavoitteen ei tarvitse olla edes saavutettavissa, kunhan se on sellainen, minkä eteen joka päivä haluaa nähdä vaivaa.

Osaltaan ongelmia varmaan lisää nykyajan kulttuuri ja länsimainen elämäntapa, missä oikeastaan minkään asiaan eteen ei tarvitse nähdä kauheasti vaivaa. Ruoka tulee kaupasta, sähkö töpselistä, parisuhteet tinderistä, elokuvat netflixistä jne. Sen vuoksi on totuttu saamaan palkintoja ilman mitään vaivannäköä ja se tylsistää mieltä ja heikentää motivaatiota nähdä vaivaa asioiden eteen.

 

[yannara]

Harrastukset olisi varmaan sellainen motivoiva juttu, mutta ei oikein mikään jaksa kiinnostaa. Vähän kaikennäköstä sälää eri harrastuksiin liittyen on tulltu hommattua ja yritettyä, mutta ei niin ei. Jos mulla on vapaa-aikaa niin haluan käyttää sen tykittäen leffoja/sarjoja kaikki muu on enempi tai vähempi väkinäistä vaikka onkin loppupeleissä ihan mukavaa. Esim. tykkään maastopyöräilystä ja pääsen takapihalta metsään poluille, mutta en vaan saa otettua tavaksi, että kävisi edes kerran tai 2 viikossa.

Itselläni kans mikään urheilumuoto ei ole pysynyt paria vuotta pidempää jos sitäkään, ja iän mukana urheilusta kiinni pitäminen on vaan jotenkin vaikeutunut. Harrastan itsekin leffoja ja se on priimus kun eteen tulee joku koukuttava sarja jonka ahmii useamman arki illan aikana.

.. ja liikun 3km työmatkankin autolla tai sähköpyörällä (ennen perustelu oli muksut... mutta nyt ne sotkee ite fillarilla).

Työmatka pyöräily on yks parhaista jutuista mitä mulle on tullut eteen, mahdolliseksi. Myy sähköpyörä vittuun, osta fätbike ja aja 3km sijasta joku 5-6km per suunta

Valvon arkisinkin sinne 1-2 asti.

No tää ei oo ongelma, jos vaan heräät aamulla about virkeänä.

Painokin on varmaan 85 paikkeilla ellei jo vähän yli (en ole viitsinyt vaakaa katsoa vähään aikaan XD). 175 pitusena tuo on imo liikaa varsinkin kun huomaa, että vatsaan sitä 30v jälkeen kertynyt .

Jooh, tiputa 10kg pois. Vatsa ei lähde tosin pyöräilemällä. Joudut ehdottomasti muuttamaan ruokailutapojasi, koska 80-90% vaikutus ylipainoon tulee juurikin keittiöstä, ei urheilulla.

Ei tuo atk:kaan lapsuuden suosikkiharrastus ole jaksanut kiinnostaa moneen vuoteen vaikka väkisin sitäkin yrittänyt pitää elossa. Poikakin eilen vai edellispäivänä ekaa kertaa sano katsottaisko hänelle tietokoneen osia.

ATK PC nörtteily on vähentynyt reilusti myös pelikonsoleiden ja tablettien suosion ansiosta. Vain HC pelaajat kerää enää komponenteista oman. Mulla meni kiinnostus tän 8v sitten.

Tärkein - hanki sellainen työ joka on miellyttävä ja päivät menee nopeasti! Tsemppiä. Toivottavasti oli apua.

 

[Stanley H. Tweedle]

"mittauta testot" joo. Kuvalauta/redditlääkärit heti vauhdissa ekast vastauksesta lähtien.

Kyl mä oon ihan Apinasta. Noi laudat ja diddidit on jotain jonnejuttuja.