- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 5 665
Meinasin jo kirjoittaa pelkästään työmotivaatiosta, mutta kun wikistä ( Työmotivaatio – Wikipedia ) katsoin ja pureskelin aihetta läpi wall of text muodossa ja pyyhin sen pois todeten, että ei voi johtua töistä.
En keksi oikein mitään kuin hedonistisen elämäntavan johon kaikki on kääntynyt pikkuhiljaa sen jälkeen kun ei ole enää mitään tavotteita elämässä ollut moneen vuoteen vaikka ikää 'vasta' 33.
Harrastukset olisi varmaan sellainen motivoiva juttu, mutta ei oikein mikään jaksa kiinnostaa. Vähän kaikennäköstä sälää eri harrastuksiin liittyen on tulltu hommattua ja yritettyä, mutta ei niin ei. Jos mulla on vapaa-aikaa niin haluan käyttää sen tykittäen leffoja/sarjoja kaikki muu on enempi tai vähempi väkinäistä vaikka onkin loppupeleissä ihan mukavaa. Esim. tykkään maastopyöräilystä ja pääsen takapihalta metsään poluille, mutta en vaan saa otettua tavaksi, että kävisi edes kerran tai 2 viikossa. Saan vielä otettua pojan kaveriksi kun tykkää myös tuosta hommasta.
Sehän tässä on vähän vitun huvittavaa kun pitäisi olla kaikki ja vaan nauttia elämästä, mutta silti tuntuu siltä, että ei kiinnosta.
Jos nyt aihetta googlaa niin ruokavalio, liikunta ja uni. On ollut tiedossa (niinkuin varmaan jokaisella) ja joka päivä mielessä pitäisi syödä terveellisemmin, liikkua ja nukkua se 8h. Mutta ei se vaan toimi. Vedän mättöä ja liikun 3km työmatkankin autolla tai sähköpyörällä (ennen perustelu oli muksut... mutta nyt ne sotkee ite fillarilla). Valvon arkisinkin sinne 1-2 asti. Heräilen kyllä vasta nykyään joskus seiskan jälkeen. Kyllähän mä nuo asiat tiedän, että tollaset kuntoon ennen kuin miettiin mitään muuta. Mutta mistä helvetistä se motivaatio?? Ei niinku ole mitään movitaatiota ottaa itseään niskasta kiinni. Painokin on varmaan 85 paikkeilla ellei jo vähän yli (en ole viitsinyt vaakaa katsoa vähään aikaan XD). 175 pitusena tuo on imo liikaa varsinkin kun huomaa, että vatsaan sitä 30v jälkeen kertynyt .
Ei tuo atk:kaan lapsuuden suosikkiharrastus ole jaksanut kiinnostaa moneen vuoteen vaikka väkisin sitäkin yrittänyt pitää elossa. Poikakin eilen vai edellispäivänä ekaa kertaa sano katsottaisko hänelle tietokoneen osia. Tämä oikeastaan herätti kirjoittamaan sen työmotivaation lisäksi, että ei hemmetit vuosia sitten odottanut juuri tuota, että hänen kanssaan saisi alkaa kasailemaan konetta yms. Nyt sekin menee puoli väkiselle asteikolle.
Tuli siitä silti wall of text... Mistä täällä porukat on repineet motivaatiota? Elämäntavat kuntoon varmaan joo, mutta mistä ensin saisi motivaatiota siihen?
En keksi oikein mitään kuin hedonistisen elämäntavan johon kaikki on kääntynyt pikkuhiljaa sen jälkeen kun ei ole enää mitään tavotteita elämässä ollut moneen vuoteen vaikka ikää 'vasta' 33.
Harrastukset olisi varmaan sellainen motivoiva juttu, mutta ei oikein mikään jaksa kiinnostaa. Vähän kaikennäköstä sälää eri harrastuksiin liittyen on tulltu hommattua ja yritettyä, mutta ei niin ei. Jos mulla on vapaa-aikaa niin haluan käyttää sen tykittäen leffoja/sarjoja kaikki muu on enempi tai vähempi väkinäistä vaikka onkin loppupeleissä ihan mukavaa. Esim. tykkään maastopyöräilystä ja pääsen takapihalta metsään poluille, mutta en vaan saa otettua tavaksi, että kävisi edes kerran tai 2 viikossa. Saan vielä otettua pojan kaveriksi kun tykkää myös tuosta hommasta.
Sehän tässä on vähän vitun huvittavaa kun pitäisi olla kaikki ja vaan nauttia elämästä, mutta silti tuntuu siltä, että ei kiinnosta.
Jos nyt aihetta googlaa niin ruokavalio, liikunta ja uni. On ollut tiedossa (niinkuin varmaan jokaisella) ja joka päivä mielessä pitäisi syödä terveellisemmin, liikkua ja nukkua se 8h. Mutta ei se vaan toimi. Vedän mättöä ja liikun 3km työmatkankin autolla tai sähköpyörällä (ennen perustelu oli muksut... mutta nyt ne sotkee ite fillarilla). Valvon arkisinkin sinne 1-2 asti. Heräilen kyllä vasta nykyään joskus seiskan jälkeen. Kyllähän mä nuo asiat tiedän, että tollaset kuntoon ennen kuin miettiin mitään muuta. Mutta mistä helvetistä se motivaatio?? Ei niinku ole mitään movitaatiota ottaa itseään niskasta kiinni. Painokin on varmaan 85 paikkeilla ellei jo vähän yli (en ole viitsinyt vaakaa katsoa vähään aikaan XD). 175 pitusena tuo on imo liikaa varsinkin kun huomaa, että vatsaan sitä 30v jälkeen kertynyt .
Ei tuo atk:kaan lapsuuden suosikkiharrastus ole jaksanut kiinnostaa moneen vuoteen vaikka väkisin sitäkin yrittänyt pitää elossa. Poikakin eilen vai edellispäivänä ekaa kertaa sano katsottaisko hänelle tietokoneen osia. Tämä oikeastaan herätti kirjoittamaan sen työmotivaation lisäksi, että ei hemmetit vuosia sitten odottanut juuri tuota, että hänen kanssaan saisi alkaa kasailemaan konetta yms. Nyt sekin menee puoli väkiselle asteikolle.
Tuli siitä silti wall of text... Mistä täällä porukat on repineet motivaatiota? Elämäntavat kuntoon varmaan joo, mutta mistä ensin saisi motivaatiota siihen?