Järjestelmällistä naisten sterilointia, seka-avioliittojen estämistä ja tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa toisen maailmansodan aikana.
Muun muassa näillä radikaaleilla keinoilla Ruotsissa on vaalittu rodun ”puhtauden” säilymistä 1900-luvulla, väittää kulttuuriantropologi FT Tapio Tamminen tuoreimmassa tietokirjassaan Kansankodin pimeämpi puoli.
1990-luvulla dekkarikirjoistaan tunnettu Stieg Larsson oli mukana paljastamassa monia uusnatsismin likaisia koukeroita Ruotsissa, jossa maan historian synkästä puolesta on monin paikoin vaiettu. Nyt aiemminkin natsismista ja terrorista kirjoittanut Tamminen osoittaa teoksessaan, mitkä rakenteet ovat luoneet pohjaa naapurimaamme äärioikeiston nousuun viime vuosikymmeninä ja kuinka synkkää ruotsalainen rotuoppi on ollut.
Esimerkiksi viime kevään Eurovaaleissa monissa Länsi-Euroopan maissa radikaalit oikeistopuolueet nostivat kannatustaan, mukaan lukien Ruotsissa.
– Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen radikaalit oikeistopuolueet ovat nousseet monissa Euroopan maissa jopa poliittisesti ratkaisevaan asemaan, toteaa Tamminen kirjassaan.
Erityisesti Tamminen nostaa keskiöön 1900-luvulla vaikuttaneen eugeniikka eli rotuhygienia ohjelman. Esimerkiksi 1800-luvulta lähtien Ruotsissa levisi skandinaavista mytologiaa tutkineen kirjailijan Viktor Rydbergin ajatus siitä, että Ruotsissa asuisivat kaikkein puhtaimmat arjalaisen rodun edustajat.
Ruotsalaisen rotuopin mukaan esimerkiksi suomalaiset, saamelaiset ja slaavit eivät olleet yhtä puhdasrotuisia ja seka-avioliittoja heidän kanssaan ei suositeltu.
Näillä keinoin Ruotsissa pidettiin rotu ”puhtaana”:
– Kallotutkimus: Anders (1796-1860) ja Gustaf Retziuksen (1842-1919) kehittämä rotuoppi korosti ruotsalaisten rotupuhtautta. Esimerkiksi suomalaiset ja saamelaiset eivät olleet yhtä puhdasrotuisia kuin ruotsalaiset. G. Retzius perusteli tätä tutkimalla kallojen muotoa. Hänen mielestään kansojen parhaaseen ryhmään kuuluivat Skandinavian maat ja monet Länsi-Euroopan maat, koska ne olivat myös kaikkein taloudellisemmin kehittyneitä maita.
– Seka-avioliittojen estäminen: Herman Lundborgin (1868–1943) mielestä epäkelpojen ihmisten lisääntyminen pitäisi estää samoin kuin seka-avioliitot esimerkiksi suomalaisten kanssa, jotta rotu pysyisi puhtaana. Rotuhygieniasta löytyi vastaus hänen mielestään kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin, kuten köyhyyden ja rikollisuuden torjumiseen.
– Steriloinnit: Ruotsissa harjoitettiin eugeniikkaohjelman mukaan sterilisaatiopolitiikkaa vuodet 1935–1975, jolloin sterilisoitiin 63000 henkilöä. Näistä 93 prosenttia oli naisia, ja he olivat etenkin työväenluokasta. Eugeniikan eli hyväsyntyisyysohjelman mukaan esimerkiksi perinnöllisesti sairaiden ja vajaaälyisten lisääntyminen oli estettävä. Esimerkiksi epileptikoiden avioitumisen ehtona oli sterilointi, kuten jopa erittäinkin lyhyellä ajalla mielisairaalassa olleiden.
– Tiukka maahanmuuttopolitiikka: Ruotsissa kiellettiin romanien maahanmuutto vuonna 1914 ja kielto kesti vuoteen1954 saakka. Toisen maailmansodan aikana Ruotsi oli nihkeä ottamaan juutalaisia pakolaisia maahan aina vuoteen 1942 saakka.
)
