Näin kun on päätynyt ikään ja tulotasolle, jossa kaikki tarpeellinen ja paljon tarpeetontakin tavaraa on jo nurkissa, niin 120 miljoonan järjetön rahakasa voisi mennä suurelta osin jakoon. Eli omalle ja puolison lähipiirille vaikka puolet rahoista lahjoina, sen verran reilusti jokaiselle että lahjaveron maksu ei haittaa. Itselle voisin teettää sopivaan rauhalliseen maalaismaisemaan pienen (oikeasti pienen, joku 100 neliötä riittäisi hienosti) omakotitalon isolla tontilla, ja moottoripyörän voisin vaihtaa uudempaan. Autojen, veneiden tai minkäänlaisen luksusomaisuuden ostelu ei kiinnosta, mutta jonkun kivan sähköauton voisi liisata käyttöön nykyisen lisäksi. Matkustelua voisin harrastaa enemmän, ja Suomen synkintä syksyä ja talvea voisin paeta jonnekin välimeren tienoille muutamaksi kuukaudeksi per vuosi. Sieltä voisi etsiä pikku asunnon vuokralle tai harkita myös omaksi ostamista, jos kiva paikka löytyy. Kaikkiin hankintoihin ei joka tapauksessa saisi menemään kuin alle miljoonan.
10 milliä tai sitä luokkaa voisi laittaa sijoituksiin loppuelämän rahoittamiseen, tuosta voi laskea nettotuloa vaikka 300t€ vuodelle, enkä oikein mitenkään osaa kuvitella kuluttavani kuin enintään 100t€ vuodessa, joka sekin olisi jo nykyisen kulutustason kolminkertaistaminen. Joka tapauksessa varaa olisi sitten tarvittaessa käyttää enemmänkin, jos vaikka tulee terveyshaasteita.
Lopuilla muutamilla kymmenillä miljoonilla ostaisin ehkä niin paljon suomalaista metsää ja maastoa kuin mihin rahat riittää ja harrastaisin henkilökohtaista luonnonsuojelua. Eli jättäisin omistamani maat elämään omaa elämäänsä, maastoissa voisi sitten vaikka kesäisin kuljeskella katselemassa mitä on tullut ostettua. Nämä voisi testamentata jollekin taholle, joka haluaa jatkaa niiden suojelua, kun itsestä aika jättää.