Kävin Tuntemattoman vasta nyt kattoon.
En ole mikään esiteoksen suurin fani, lukiossa luettu muttei suurta mielipidettä suuntaan tai toiseen.
Leffa oli kyllä hyvin tehty. Näkyi, että on nähty vaivaa, hikeä, rahaa ja rakkautta. Mutta muuten, vaikken naisia rintamalle kaivannutkaan, vähän pettynyt olin kuinka ei leffa halunnut oikein mitään uutta tai dramaattista edes yrittää. Ennemminkin se oli vaan kohtaus kohtauksen perään mettässä, ja draaman kaari ja sanottava yli hyvin vähäistä. Toisaalta, kai sitä leffa yritikin vain olla; visuaalinen kuvaus rintamalta ja esiteoksensa henkilöistä, ja eikai sitä pitäisi siitä arvostella ettei muuta halua olla.
Visuaalisuus ja taistelukohtaukset olivat aluksi hienoja, mutta taisteluväsymys iski paljon ennen leffan loppua. Ehkä maantieteellisesti epärealistista, mutta näin pitkä leffa olisi voinut vähän hyödyntää Suomen luonnon muitakin tyylejä kuin samoja mäntymetsiä kohtauksesta toiseen. Karjalannummu ehkä huomaisi että ei tämmösiä, mutta tyynen järven vieressä taistelu valoisassa koivumetsässä olisi ollut piristävää vaihtelua kaatuviin mäntyihin.
Vaikka leffa olikin ihan ok viihdyttävä ja katsomisen arvoinen, tällä sisällöllä vaan ei millekään maailman "Paras sotaleffa koskaan" listoille päästä, joka on sääli, sillä itsenäisyysvuosi ja tekninen laatu olisi tämän periaatteessa mahdollistanut. Esimerkiksi fanittamani neuvostoliittolainen "Come and See" kasikyt luvulta kuitenkin tarjoaa samaa visuaalisuutta mutta on perspektiiviltään, sodan kuvan rankkuudeltaan, sanomaltaan, ohjauksen kekseliäisyydeltään valovuosia edellä ja ikuinen klassikko, niin onhan se pirun sääli että Suomi lopulta hävisi tämän leffasodankin aiheen tiimolta naapurilleen.