Kuulostaa markan riffiä halvemmalta. Eli samaa turauttelua ilmeisesti luvassa mitä kyseinen orkka on suoltanut siitä lähtien kun pääsivät ikääntymään. Oisko ollut vuoden 1995 paikkeilla. Sen jälkeen ainoa hyvä julkaisu Garage Inc.
Joo. On tuo omasta mielestäni ihan ok samoin kuin nuo 2 muuta biisiä mutta on näissä jokin sellainen geneerisyyden lemu.
Joo kyllä ne kaikki oli oman aikansa tuotoksia. Debyytti kovia riffejä täys, seuraavalla kahdella biisinkirjoitus meni eteenpäin ja Justice toimii alkup bassoilla just sellaisenaan ku se on, todella karu levy. Sitten tuli Metallican vastaus MTV-skeneen ja sen jälkeen onkin varmaan rahaa riittänyt sen verran että on voineet tyytyä keskinkertaiseen tuubaan.
Eiköhän ne sillä Blackillä kerännyt niin paljon rahaa, että alkupään levyt oli yksi hyttysen kusi Itämeressä, siihen verrattuna
Täytyi kuunnella koska nuo vokaalit nimenomaan on kuulostaneet suoraan sanoen ihan lapselliselta vuosikaudet. Tässä oli jotenkin ihan siedettävät. Kai tämä Radio Rockin keskitasoa parempi oli koska keskitaso on jotain helvetin Battlebeastia nykyään ja viimeisimmistä levyistä jäänyt pahasti yliyrittämisen maku joka kerta.
Joo siis siinä mielessä eroaa, että samaa kiukkua ei ole, mutta toisaalta sitä en ole näiltä monimiljonääreiltä vuosiin odottanut. 80-luvun Lars on yksi parhaimpia esimerkkejä soittajasta, jonka vimma ajaa bändiä kuin höyryjuna. Samaa ei tietty nykyään tarvitse odottaa. Megadeth on tyyliltään edelleen uskollisempi 80-luvulle, muttei niidenkään uusi levy lopulta niin vimmainen ollut kuin mitä pari sinkkua alkuun antoi ymmärtää.
Älä ole yhtään pahoillas. Tuo on nyt tullut sanonaksi huonolle kitara riffille. Kaiffarit jotka on tehneet MOP riffit, niin nyt tulee jotain 10-vuotiaan tekemiä höpötyksiä. Jotkut tykkää jotkut ei, kommenttiani biisistä joku voi pitää 10 pennin mielipiteenä mut toinen voi siitä tykätäkkin.
Mulle nuo on MOP levyn ehdottomasti vähiten hyviä biisejä, muut ovat vain klassikoita paitsi Disposable heroes on liian sekava.
Yksi mun suosikkibiiseistä bändiltä. Niin ne vain eroavat, ihmisten musamaut.
Samoin. The Thing That Should Not Be ja Leper Messiah kuuluu myös omiin suosikkeihini. Levy taisikin itse asiassa nyt täyttää 37 vuotta.
Tulee vähän ristiriitainen fiilis kun näitä ei koskaan ota tosissaan alussa, mutta sitten biisi onkin oikeasti helvetin hyvä.
Kuulostaa kyllä hyvältä näin kevättä vasten. Vanha Entombed ja Death tulee myös mieleen. Sellasta vanhan koulukunnan vauhdin tuntua.
Tämähän on cover -versio Summoningin kappaleesta.
