Metallimusiikki

Tätä levyä etsin pitkään. Oli aikanaan mukana armeijassa ja hävisi johonkin matkalla. Monta iteraatiota morning suninista kokeiltu, muttei mitään. Hyvä että löytyi.


 
Tällainen uusi tuttavuus itselle, ruotsalainen trio joka julkaissut juuri toisen täyspitkän albuminsa. Luulisi tippuvan kohtuu hyvin ainakin vanhemman Opethin faneille.

 
Uutta Woods of Desolationia, vihdoin. En ole aivan varma mitä ajattelen noista vokaaleista mutta ainakin tuo The Falling Tide on yhä vahvaa kamaa musiikillisesti.



 
Yksi parhaita uutuuksia, tässä on vähän kaikille jotain kun sen verran eri musiikki genrejä saatu sekoitettua yhteen biisiin.



Pelkkä biisi ilman videota, kun en usko että tuota voi katsoa ilman youtubeen kirjautumista.
 
Kotimaisen Brymirin uusi toimii kyllä perhanan kovasti, jos sankarihtava sinfoninen tykitys uppoaa. Keep of Kalessinin Armada on ollu tällä saralla yks eniten kuunneltuja levyjä, ja tämä menee melkein senkin teoksen ohi laadussaan.

 
Pari videota brittiläiseltä "She Must Burn" -nimiseltä bändiltä.

London, England's She Must Burn deliver a lethal blast of deathcore, symphonic, gothic, and black metal that invokes names like Cradle of Filth, Bleeding Through and Make Them Suffer.














Koko albumi kuunneltavissa ja ostettavissa Umbra Mortis, by She Must Burn
 
Viimeksi muokattu:
Disfear sanoi:
Jollain tavalla on maailmankirjat sekaisin, kun uusi In Flames iskee paremmin kuin uusi Behemoth. Lähinnä varmaan nostalgiamielessä, mutta kyllä toi Behemothin uusin levy on ensikuulemalta jotenkin voimaton ja tylsä. Maria Vvlgata ja aiemmin julkaistu The Deathless Sun on ihan ok, mutta muu materiaali ei jättänyt minkäänlaista jälkeä.
Napsauta laajentaaksesi...
Röhöttelin ite tälle samalle asialle sillonku tuli uudet Behemothit ja se In Flamesin uusin sinkku ulos (Foregone). Ei siinä Behemothissa sinänsä vikaa ollu mut en kyllä muista siitä setistä mitään muuta ku sen Once Upon a Pale Horsen pääriffin ja senkin ihan vaan sen takia kun se on niin saatanan typerä. Kalpenee koko levy ihan täysin käytännössä minkä tahansa muun rinnalla ja ILYAYD oli huomattavasti parempi kun toi uusin.
archy sanoi:
Lorna Shoren uusin albumi ulkona ja on kyllä aikamoista tykitystä (vaikkakin aika moni levyn biiseistä onkin jo julkaistu videoiden muodossa).
Napsauta laajentaaksesi...
Tää kyllä yllätti. En deathcoresta ite oikeen ollenkaan oo pitäny ku se on breakdowniensa kanssa kaikessa yksinkertaisuudessaan mun mielestä ehkä vähän luovuuden puolesta köyhää kamaa, mut toisaalta en ihan liikaa mahollisuuksiakaan oo antanu. Shadow of Intentin Melancholy oli kyllä ihan hyvä levy mun mielestä, mut se ei taida oikeen mitenkään puhdasta deathcorea olla.

Kuten ei kyl tää Pain Remainskaan, tossa taustallakin tapahtuu kokoajan niin paljon asioita ja homma on ehkä jo hippasen ylituotettua joka tulee olemaan varmaan aika suuriki ongelma livenä veivatessa ellei taustanauhoja käytetä. Mut noi breakdownit ei kyllä edelleenkään uppoo mitenkään päin, mikä on vähän sääli mun mielestä kun se kaikki muu niitten ympärillä onkin sit aika kovaa kamaa.

Jokatapauksessa taitaa jollain ilveellä olla tän vuoden paras levy tähän mennessä? Ei sillä et kilpailuakaan juuri olis.



Black Dahlia Murderkin veti ekan keikkansa Strnadin kuoleman jälkeen. Oikeastaan ainut fiksu tapa jatkaa koko bändiä mut kuten odottaa saattaa niin kitaristista kun hyppää vokalistiks niin eihän se ihan sama asia oo, ei toi nyt kuitenkaan huonoltakaan kuulosta. Jokatapauksessa tää on parempi vaihtoehto kun lopettaa kokonaan.
 
Raxama sanoi:
Röhöttelin ite tälle samalle asialle sillonku tuli uudet Behemothit ja se In Flamesin uusin sinkku ulos (Foregone). Ei siinä Behemothissa sinänsä vikaa ollu mut en kyllä muista siitä setistä mitään muuta ku sen Once Upon a Pale Horsen pääriffin ja senkin ihan vaan sen takia kun se on niin saatanan typerä. Kalpenee koko levy ihan täysin käytännössä minkä tahansa muun rinnalla ja ILYAYD oli huomattavasti parempi kun toi uusin.

Tää kyllä yllätti. En deathcoresta ite oikeen ollenkaan oo pitäny ku se on breakdowniensa kanssa kaikessa yksinkertaisuudessaan mun mielestä ehkä vähän luovuuden puolesta köyhää kamaa, mut toisaalta en ihan liikaa mahollisuuksiakaan oo antanu. Shadow of Intentin Melancholy oli kyllä ihan hyvä levy mun mielestä, mut se ei taida oikeen mitenkään puhdasta deathcorea olla.

Kuten ei kyl tää Pain Remainskaan, tossa taustallakin tapahtuu kokoajan niin paljon asioita ja homma on ehkä jo hippasen ylituotettua joka tulee olemaan varmaan aika suuriki ongelma livenä veivatessa ellei taustanauhoja käytetä. Mut noi breakdownit ei kyllä edelleenkään uppoo mitenkään päin, mikä on vähän sääli mun mielestä kun se kaikki muu niitten ympärillä onkin sit aika kovaa kamaa.

Jokatapauksessa taitaa jollain ilveellä olla tän vuoden paras levy tähän mennessä? Ei sillä et kilpailuakaan juuri olis.



Black Dahlia Murderkin veti ekan keikkansa Strnadin kuoleman jälkeen. Oikeastaan ainut fiksu tapa jatkaa koko bändiä mut kuten odottaa saattaa niin kitaristista kun hyppää vokalistiks niin eihän se ihan sama asia oo, ei toi nyt kuitenkaan huonoltakaan kuulosta. Jokatapauksessa tää on parempi vaihtoehto kun lopettaa kokonaan.
Napsauta laajentaaksesi...

Vähän sellainen boomer-fiilis tulee Lorna Shorea kuunnellessa, mutta kyllä silti tykkään rikkoa aiempia ennakkoluuloja jos vaan tarve vaatii. Tykkään breakdowneista teknisessä death metallissa esimerkiksi Suffocationin, Dying Fetuksen ja Benightedin tyyliin. Deathcoressa yleensä häiritsee se, että koko biisi on ikään kuin rakennettu usean pitkitetyn breakdownin ympärille. Teknisyys tulee siitä, että breakdownit on vähän erilaisia ja joka käänteessä pyrkii yllättämään rytmivalinnoilla, mutta se tuntuu usein näennäiseltä teknisyydeltä.

Lorna Shoren uuden levyn eduksi on sanottava, että Ramosin vokaalit on todella vaikuttavaa jälkeä. Periaatteessa mennään jo vähän show offin puolelle, mutta rehellisesti sanottuna kyllä hengästyin kaverin eri rääkäisytekniikoita laskiessa. Riffien osalta kama ei jättänyt parin kuuntelun jälkeen mitään ihan mieleenpainuvinta jälkeä, vaikka selvää on että kitaraa osataan soittaa. Ne mieleenpainuvat hetket tulee melodisista hetkistä taustanauhoineen ja ylipäätään sinfonisen tyylin yhdistelystä näin reikäpäiseen deathcore-sätkimiseen, jonka jälkeen joku Fleshgod Apocalypse tuntuu kesyltä.

Vähän mennään omaan makuun yli niiden breakdownien kanssa, mutta ei kuitenkaan tee mieli ohittaa levyä mitenkään ylenkatsoenkaan. Sitä ei ole aiemmin deathcoren kanssa juuri tapahtunut.
 
Impe kehuu kovastikin jotain tälläistä bändiä

Imperiumi.net

IMPERIUMI.NET (nyt myös IMPE.FI) on Suomen arvostetuimpia verkossa toimivia musiikkimedioita.
www.impe.fi www.impe.fi



Tuubissa samalla törmäsin Kambriumiin, olinko jo joskus kuunnellut vai onko uusi bändi minulle(?)
 
Viimeksi muokattu:
Marraskuu kolkuttelee ovella, joten mitä sitä turhaan hilpeänä olemaan.





Albumin päätösraita:

 
Raikku sanoi:
Impe kehuu kovastikin jotain tälläistä bändiä

Imperiumi.net

IMPERIUMI.NET (nyt myös IMPE.FI) on Suomen arvostetuimpia verkossa toimivia musiikkimedioita.
www.impe.fi www.impe.fi
Napsauta laajentaaksesi...


Borealis löytyy omalta soittolistalta varsin taajaan, edellisestä levystä varsinkin tuli tykkäiltyä. Uutta ei ole vielä ehtinyt kuunnella. Vähän näitä orkestereita jolle soisi enemmän näkyvyyttä, taitoa pojilla nimittäin on
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
262 405
Viestejä
4 550 267
Jäsenet
74 984
Uusin jäsen
Tere

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom