En oo satavarma kehuinko tänne jo joskus tätä, mutta kai tätä on mahdoton hehkuttaa liikaa:
Succession on kyllä omissa kirjoissa paras sarja ikinä. Toivottavasti pysyy sellaisenakin, koska vähän huolettaa, etteivät uskalla rikkoa toimivaksi todettua konseptia ollenkaan ja sama looppi jatkuu ikuisesti. Kolmas seasoni tuntui jo vähän turhan paljon itsensä toistolta, mutta se on oikeastaan ainoa kritiikki, joka mulla sarjasta on.
Sarja jotenkin vie katsojan tunnetta ja siinä pysyy mukana, vaikka sulkisi silmänsäkin. Tuntuu siten ennemmin oopperalta kuin saippuaoopperalta. Alkutunnarikin iskee jo ihan täysillä ja kaikki hienovaraiset tunnelmanluojat on niin hienosti rakennettu, että vaikea löytää vertaista oikein mistään.
Sopranos tuntui aikanaan jotenkin kypsemmältä kun mikään muu sarja, mutta nykyään se vaikuttaa jotenkin vanhalta ja yksinkertaiselta ainakin Successioniin verrattuna (on se silti top 3 sarja ikinä). Oon kattonut kummatkin kolmesti läpi ja joka kerta on jotenkin kaihea olo kun ovat loppuneet.
Joku kritisoi täällä näyttelijäsuorituksia ja heti sellainen "sä et ymmärrä mistään mitään"-puolustusreaktio päälle itselle
Ehkä just sen takia tulee fanitettua kun niin moni ei näe mikä tässä on niin hyvää tai erikoista. Tuntuu jotenkin omalta vs. vaikkapa GoT.
GoT oli loistava ja objektiivisesti voisin liputtaa parhaaksi sarjaksi ikinä, jos jotain pitäisi suositella jotain jollekin, joka on asunut autiolla saarella viimeiset kakskyt vuotta, mutta emmä jaksa katsoa sitä edes toista kertaa.
Tässä on mahtavia hahmoja kuten Greg (Will Ferrelin kädenjälki näkyy) ja hän on Tomin kanssa niin mainio taistelupari, joka tuo on ihan omanlaista huumoria muuten aikalailla totisena tehtyyn sarjaan. Yleisesti ottaen paljon karikatyyria ja överiksi vedettyä, mutta silti uskottavaa omassa universumissaan. Onhan oikeassa elämässäkin ihan yhtälailla absurdeja perhesuhteita ja työdynamiikkaa, jos on vähänkään taipumusta sosiologina tarkastella maailmaa. Usein silti moni asia tuntuu epäuskottavalta, jos siitä tehdään sarja/elokuva, mutta jotenkin ovat saaneet sen tässä toimimaan.
Huomaa, että on liberaalin kynästä ja republikaaneja hienovaraisesti koko ajan pilkataan, mutta ei mitenkään mustavalkoisesti vaan koko spektriltä. Tietynlainen totuudensiemen miten maailma oikeastikin pyörii kun vaikkapa valitsevat jenkkien presidenttiä illallisella. Ei ehkä mene noin, mutta tuskin niin demokraattisesti miten me toivottaisiin.
Se miten ihmiset käyttäytyvät oikeasti tuollaisten miljardöörien seurassa on jotenkin tosi uskottavasti kuvattu (jotkut välittää ja rupeaa nöyristelemään, jotkut ei tiedä koko asiasta ja jotkut periaatteesta kohtelee niin kuin ei huomaisikaan).
Joku Jeremy Strong (oikeastaan kuvaus sopii kaikkiin muihinkin päänäyttelijöihin) tehnyt jotain pieniä rooleja aikaisemmin, mutta hän on niin hyvä tuossa, että on vaikea uskoa miten myöhään on/ovat breikanneet. Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaikista parhaat sarjat tehdään suht nimettömillä näyttelijöillä ja sarjasta itsestään tulee sitten "tähtientekijä" vs. otetaan valmiiksi tunnetut hollywood-näyttelijät isolla rahalla pohjaksi (jälkimmäisellä konseptilla saadaan lähes aina laadukasta, mutta ei ikinä terävintä huippua). On pitänyt katsoa Brian Coxin (esittää isää) aikaisempia roolisuorituksia ja onhan se aina ollut hyvä, mutta jotenkin sitä ei ole kukaan vaan huomannut kun ei ole ollut niin mieleenpainuvia rooleja?
Ihan huippu. Pitäisi katsoa neljännen kerran.