- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 9 569
Kaj Laaksonen sanoi:NYT RATKEAA KIISTA ”PC VS. KONSOLIT” – YRITIMME RAKENTAA MAHDOLLISIMMAN KONSOLIMAISEN PC:N
Uudet pelikonsolit ovat sisuskaluiltaan puhdasverisiä pc:itä, joten päätimme rakentaa pc:n, joka olisi kuin konsoli. Mitä tällainen peli-pc maksaisi ja pärjäisikö se Pleikkarille ja Xboxille?
Pelikonsolin hankkiminen oli ennen helppoa. Ostettiin laite, kytkettiin se televisioon ja alettiin pelata. Nyt tuosta helppoudesta on jäljellä vain rippeet. Uudesta pelikonsolista on tarjolla monta eri versioita. Oikean valitakseen on tunnettava television resoluutio, hdr-yhteensopivuus ja monia muita teknisiä yksityiskohtia. Pelit voivat kaiken lisäksi toimia eri tavalla samankin konsolin eri malleilla.
Pelikonsolista on tullut pc.
No, ei nyt aivan. Mutta niin paljon pc:n hyviä ja huonoja puolia konsolit ovat saaneet, että on syytä selvittää, kannattaako konsolia enää hankkia. Onhan pc huomattavasti monikäyttöisempi kapine. Eikä kone vanhene käsiin parin vuoden välein, koska osia voi päivittää yksi kerrallaan.
Päätimme rakentaa mahdollisimman tarkasti uusia pelikonsoleita vastaavan pc-kokoonpanon ja katsoa miten se pärjää tehon, käytettävyyden ja hinnan osalta. Helppo homma. Tai ainakin niin luulimme.
Konsoli on pc
Katsotaanpa ensin, mitä uusimmat konsolit pitävät sisällään.
PlayStation 4:n sydämenä sykkii kahdeksalla ytimellä varustettu AMD:n 1,6 gigahertsin Jaguar-prosessori ja PS4 Pro:ssa sama prosessori 2,1 gigahertsiin kellotettuna. Sekä Xbox One että Xbox One S pipitävät sisällään vastaavan prosessorin, molemmissa 1,75 gigahertsin kellotaajuudella. Jälkimmäisessä viivanleveys on kaventunut 28 nanometristä 16 nanometriin, joten se käy selvästi edeltäjäänsä viileämpänä. Samalla kotelo on saatu selvästi pienemmäksi, vaikka virtalähdekin on saatu sovitettua kotelon sisään.
Myös näytönohjainpiirien osalta PS4- ja Xbox One -mallit ovat hyvin samanlaisia. Kaikissa jylläävät AMD:n Polaris-sarjan piirit, joka on samaa tavaraa kuin RX 400 -sarjan pc-näytönohjaimissa. PS4:ssä on 18 ydintä 800 MHz:n, PS4 Pro:ssa 36 ydintä 911 MHz:n kellolla. Molemmissa Xbox One -malleissa ytimiä on 12 ja kellot tavalliselle mallille 853 Mhz ja One S:lle 914 MHz.
Tekniikkansa puolesta uusimmilla konsoleilla voisi tehdä saman mitä pc-koneella, mutta ne ovat tiukasti kiinni valmistajiensa ekosysteemeissä. Konsoleissa voi siksi ajaa ainoastaan Sonyn tai Microsoftin hyväksymiä sisältöjä ja sovelluksia.
Xbox One S jopa pyörii Windows 10:llä. Sillä ei kuitenkaan voi ajaa Windows 10:n sovelluksia eikä Windows 10 -pc:llä voi ajaa Xbox Onen sovelluksia tai pelejä (muuten kuin striimaamalla verkon yli).
Tavoite oli kova
Peli-pc:n tavoitetasoksi otettiin 1920 × 1080 -resoluutio 30:n ruudun päivitysnopeudella, johon useimmat konsolipelitkin on speksattu. Hyvin nopeasti kävi selväksi, ettei tällaiseen pystyvän pc:n hintaa saisi mitenkään painettua konsoleiden tasolle.
Xbox One S:n 340 euron ja PlayStation 4 Pro:n 440 euron hinnat ovat mahdollisia ainoastaan valtavan massatuotannon ja todella pienten kateprosenttien ansiosta. Konsolit myydään lähes nollakatteella tai tappiolla, ja voitot kerätään peleistä ja lisävarusteista.
Pc:lle pelkkä käyttöjärjestelmä maksaa 130 euroa. Kun siihen lisätään prossu, muistit, näytönohjain, emolevy, kiintolevy, virtalähde, kotelo, hiiri, näppis ja peliohjain, niin puhutaan yli 800 eurosta. Halvemmallakin selviäisi, mutta silloin ei yllettäisi uusien konsoleiden suorituskykyyn.
Päätimme käyttää pelikonsoleiden tapaan AMD:n prosessoria ja siihen sisältyvää näytönohjainpiiriä yhteisellä muistilla. Valittu A10 7850K APU -prosessori on energiapihi eikä tuota paljon lämpöä, ja sen saisi todella pienen mini-itx-emolevyn kanssa siroon konsolimaiseen koteloon.
Valitettavasti kuluttajille ei ole tarjolla yhtä tehokkaita prossun ja grafiikkapiirin yhdistelmiä kuin konsolivalmistajille. Konsoleissa pyörii tuore RX 400 -sarjan Polaris-grafiikkapiiri, AMD:n APU-malleissa vuosia vanha R7-sarjan piiri.
Todellisuus iski
Testatessamme laitteistoa kävi ilmi, että 1920 × 1080 -tarkkuudella piti tyytyä pelien minimidetaljeihin ja silti ruudunpäivitys jäi 10–20:n luokkaan. Pelit tökkivät ja näyttivät rumilta.
Ei auttanut kuin ostaa oikea näytönohjain. Halvin kuluttajille saatavilla oleva Polaris-ohjain on Radeon RX460 ja siinä riittäisi potku 30 ruutuun sekunnissa 1920 × 1080 -tarkkuudella. Hintaero selvästi tehokkaampaan RX470 -malliin on kuitenkin niin pieni, että valinta osui siihen.
Erillinen näytönohjain nosti hintaa melkein 200 eurolla ja ohjaimen koon takia kone piti rakentaa jonkin verran aiempaa isompaan koteloon.
Näytönohjaimen sisältävät APU-prosessorit kannattaa unohtaa suosiolla. Tähän kokoonpanoon sopivampi prosessori on vaikkapa AMD Athlon II X4 860K neljällä ytimellä ja 3,7 GHz kellotaajuudella. Nopeampiakin on tarjolla, mutta ei alle satasen hintaan eikä mini-itx–kokoiseen emolevyyn sopivina. Pelien nopeus on joka tapauksessa enemmän kiinni näytönohjaimen kuin prosessorin suorituskyvystä.
Muilta osin kokoonpanosta tuli perinteisempi. Koneessa on yhden teratavun kokoinen kiintolevy. Järkevämpää olisi tietysti käyttää ssd-levyä ainakin käyttöjärjestelmälle, mutta ssd:itä ei ole konsoleissakaan.
Ram-muistin kanssa ei nuukailtu. Koska pienessä emolevyssä on vain kaksi paikkaa muistikammoille, maksoimme 60 euroa lisää ja hankimme kaksi 8 gigatavun kampaa.
Koska peli-pc:tä olisi tarkoitus käyttää kuin pelikonsolia, eli pääasiassa telkkarin ääressä, pitää näppiksen ja hiiren olla langattomia. Sohvalla on vaikea käyttää hiirtä, joten kannattaa hankkia kosketuslevyllinen näppäimistö tai sitten ohjauspallo eli trackball. Logitech M570 on kallis mutta erinomaiseksi todettu trackball, joka on suositeltava, jos tietokoneella tekee muutakin kuin mättää toimintapelejä.
Pc:n usb-portti huolii lähes millaisen tahansa peliohjaimen, mutta käytännössä Xbox 360:n ja Xbox Onen langalliset ohjaimet ovat osoittautuneet parhaiksi, koska niihin on useimmissa peleissä suora tuki. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että monet pelit vaihtavat kontrollit suoraan Xbox-ohjaimelle vastaaviksi, kun ohjaimen tökkää usb-liittimeen. Samalla myös pelin opastus muuttuu vastaamaan ohjaimen nappien värikoodausta.
Langaton ohjain on sohvalla tietysti mukavampi, mutta vaatii kalliin lisäadapterin. Sellaisen saa muuten myös Pleikkarin Dualshock-ohjaimelle, jos se sattuu sopimaan paremmin hyppysiin.
Steam pelastaa Windowsin
Konsoleissa on kyse yhtä paljon käytön helppoudesta kuin suorituskyvystä. Käytön selkeys on jotain aivan muuta kuin Windows-pc:issä. Onneksi siihen ei tarvitse tyytyä, koska pc-pelaamista suvereenisti hallitsevassa Steam-palvelussa on nykyisin nimenomaan sohvapelaamiseen tarkoitettu Big Picture -käyttöliittymä.
Big Picture on paljon toimivampi kokonaisuus kuin kummankaan konsolin viritykset. Pelit ovat aina yhdessä paikassa, ja niitä voi etsiä esimerkiksi peliohjaimen tai lajityypin mukaan.
Steamin suurin valtti on se, että pelit voi ostaa suoraan netistä. Toki konsolienkin pelit saa imuroitua niiden verkkokaupoista, mutta hinnat ovat yleensä poikkeuksellisen kovia. Konsoleilla joutuu kikkailemaan levyillä lähinnä siksi, etteivät Microsoft ja Sony halua katkaista napanuoraa fyysisten pelien kaupalta.
Tällainen siitä tuli
Vielä on eroa. Konsoleissa on varta vasten niille kustomoidut, yhteen integroidut prosessori ja näytönohjain, minkä ansiosta koko on saatu todella pieneksi, eikä jäähdytykseltäkään vaadita yhtä paljon. Pc:llä samaan tehoon päästään vain isolla erillisellä näytönohjaimella, mikä vaatii paljon tila.
Koska rakentamamme pc:n hinnalla saisi sekä PS4 Pro:n että Xbox One S:n, on sen parempi toimia pirun hyvin. Niin onneksi kävi.
Uudet pelit pyörivät tappovarmasti 30 ja vähän herkuista karsimalla tasaisesti 60 kuvaa sekunnissa 1 920 × 1 080 -resoluutiolla. 4k-tarkkuudella pelit toimivat siedettävällä tasolla.
Vaikka kokoonpanosta olisi saattanut tulla parempi, jos lähtökohdaksi ei olisi otettu konsoleita, jäi käteen silti kohtuuhintainen, tehokas, edustuskelpoinen kone, jolla pelit pyörivät hyvin, mutta joka suoriutuu fiksusti myös melkein mistä muutosta tahansa, mitä tietokoneella tehdään.
Jos rinnastuksen konsoleiden tekniikkaan olisi unohtanut, olisivat sisuskalut saattaneet tulla Intelin ja Nvidian leiristä. Prosessoriksi vaikkapa Intel Core i5 -sarjalainen ja näytönohjaimeksi GeForce GTX1060. Suorituskykyä olisi tullut lisää, mutta hintakin olisi noussut melkein 200 euroa, entistä kauemmaksi konsoleiden hinnoista.
Pelit tasoittavat kisaa
Kaksi kertaa kalliimman pc:n hintaero tasoittuu pitkässä juoksussa. Sama peli nimittäin maksaa pc:llä keskimäärin 18–35 prosenttia vähemmän kuin konsolilla. Kun vertailupaikaksi otetaan pc:n suurin pelien kauppapaikka Steam ja konsoleiden omat kauppapaikat tai suosituimmat kivijalkakaupat, on hintaero 18–25 prosenttia pc:n hyväksi.
Jos vertailuun otetaan mukaan halvimmat, hieman kyseenalaista mainetta nauttivat, mutta käytännössä luotettaviksi havaitut avainkoodien kauppapaikat kuten g2play.net, kinguin.net tai cdkeys.com, nousee tämän joulun suosituimpien pelien osalta hintaero 35 prosenttiin. Kokonaan hintaero pelikonsolin ja Bitin peli-pc:n välillä tasoittuu kuitenkin vasta, kun pelejä on ostettu pitkälti toistakymmentä. Useimmilla siihen menee useampi vuosi.
Konsoleissa myös nettipelaaminen maksaa. Pc:llä ei, koska nettipelaaminen ei ole samalla tavalla minkään yksittäisen tahon kontrollissa. Konsolien nettipalveluissa saa kuukausimaksua vastaan kaksi vanhaa peliä kuukaudessa ”ilmaiseksi” – mutta niiden käyttö loppuu heti, kun päättää olla pulittamasta kuukausimaksua.
Eroja on myös tarjonnassa. Koska konsoleille ei voi julkaista mitään ilman Microsoftin tai Sonyn lupaa, ei niille ilmesty samalla tavalla kokeellisia, outoja ja yllättävän hyviä indiepelejä kuten pc:lle. Konsoleille on muuten myös turha toivoa raskasta sotastrategiaa tai lentosimulaattoreita.
Pelikonsolit näyttävät myös menettäneen aikaisemmin niille niin tärkeitä yksinoikeuspelejä. Loppuvuoden hittipelejä tutkiessa löytyi vain pari yksinoikeuspeliä. Pleikkarille Gran Turismo Sport ja The Last Guardian, Xboxille ei käytännössä mitään, koska Gears of War 4, Forza Horizon 3 ja Quantum Break ovat saatavilla myös pc:lle (mutta eivät sentään Pleikkarille).
Pc:lle ilmestyi hittipeleistä samana ajankohtana Civilization VI ja Planet Coaster, joita ei saa konsoleille.
Uusien konsolien edut
Edellinen konsolisukupolvi ilmestyi pari vuotta sitten. Mitä uutta tämän syksyn mallit tuovat?
PlayStation 4 Pro loikkaa tekniikan osalta pidemmälle kuin Xbox One S. PS4 Pro tarjoaa 4k-resoluutiota jopa vanhoille peleille, vaikka todellisuudessa kyse on tavallista kehittyneemmästä skaalauksesta. Skaalausta tapahtuu joka tapauksessa jatkuvasti, koska lcd-näytöt toimivat kiinteällä resoluutiolla. Jos pelin alkuperäinen kuva ei ole samalla resoluutiolla, sitä on pakko suurentaa eli skaalata.
Vaikka edellisen sukupolven pelikonsolit, eli PS4 ja Xbox One pystyvät nimellisesti 1 920 × 1 080 -resoluutioon, eivät pelit välttämättä sisäisesti toimi sillä tarkkuudella, vaan ne skaalataan ennen kuin kuva lähetetään televisiolle. Konsoleissa ei yksinkertaisesti riitä potkua piirtää pelejä täydellä tarkkuudella.
PS4 Pro piirtää useimmat pelit sisäisesti niin sanotusti 2×2 -skaalauksella eli kaksi kertaa 1 920 × 1 080 -resoluutiolla, mistä se jälkikäsitellään 4×4 -muotoon, eli jokainen 2×2 -pikseliblokki skaalataan vielä nelinkertaiseksi. Tuloksena peli menee 4k-televisiolle sen natiiviresoluutiossa, eli 3 840 × 2 160 pikselin uhd-tarkkuudella.
Kyse ei ole samasta asiasta kuin jos peli piirrettäisiin sisäisesti 3 840 × 2 160 -resoluutiolla, mutta tällä tavalla monet vanhatkin pelit saadaan siirrettyä 4k-tarkkuuteen. Lopputulos vaihtelee pelistä toiseen, mutta parhaimmillaan, kuten vaikkapa Uncharted 4:ssä, The Last of Usissa ja Battlefield 1:ssä jälki on todella hienoa. Oikeaan 4k-resoluutioon edes PS4 Prossa ei riittäisi potku.
Valitettavasti PS4 Pron lisätehot on valjastettu korkeampaan resoluutioon eikä sujuvampaan ruudunpäivitykseen. Muutama peli jopa pyörii PS4 Prolla aavistuksen huonommin kuin PS4:llä, mikä on vähän noloa.
Konsoleiden suosima 30 ruutua sekunnissa ei riitä sulavaan liikkeeseen, mutta korkeampi resoluutio on ilmeisesti helpompi markkinoida kuin sujuvampi ruudunpäivitys. Edellinen kun on kaikkien mielestä siistimpää, ja jälkimmäistä monet eivät välttämättä edes huomaa.
Xbox One S:llä on tyytyminen 1920 × 1080 -resoluutioon, joka peleissä sisäisesti on usein paljon matalampi.
Sekä PS4 Pron että Xbox One S:n selvästi resoluutiota vaikeammin markkinoitava uudistus on hdr-tuki. High dynamic range tarkoittaa käytännössä huomattavasti totuttua laajempaa väriavaruutta ja isomaa kuvan dynamiikkaa eli tummien ja vaaleiden kohtien kirkkauseroja.
Isompi kone. Vaikka pc-komponentit ja kotelot ovat pienentyneet, aivan Xbox One S:n minimalistiseen tyylikkyyteen ja siroon kokoon ei pc:llä päästä – ainakaan jos halutaan pärjätä myös suorituskyvyssä.
Hdr on vaikeasti ymmärrettävä, mutta käytännössä helposti havaittava ja huimasti näyttävämpi parannus kuin kikkailemalla saatu resoluution korotus. Pelien ulkoasuun tulee lisää dramatiikkaa ja tunnelmaa. Esimerkiksi räjähdykset ja auringonpaiste näyttävät todella häikäiseviltä, pimeissä kohtauksissa taas valonlähteet nousevat selvästi aiempaa paremmin esiin.
Yksi hdr:n ongelma on standardien moninaisuus. Sekä PS4 että Xbox One S tukevat kaikkein yleisintä HDR10-standardia, joten television pitää olla sen kanssa yhteensopiva. Hdr vaatii televisiolta todella paljon, ja siksi sitä tuetaan vain kalliissa malleissa. Ja vaikka HDR10 olisi spekseissä mukana, on televisioissa silti valtavia mallikohtaisia eroja siinä, kuinka voimakkaasti ne hdr:n kirkkauserot ja värien vivahteet pystyvät näyttämään.
4k-resoluution tapaan hdr on käytössä vain joissain peleissä. Lista pitenee varmasti vähitellen, mutta toistaiseksi puhutaan vain muutamista peleistä.
Yllättävää on, että pc-näytöissä ei ole toistaiseksi lainkaan hdr-yhteensopivuutta, vaikka uudet näytönohjaimet kaiketi siihen pystyisivätkin.
Konsolien viihdeherruus vaihtui
Konsolit ovat jo parin sukupolven ajan olleet paljon muutakin kuin pelikoneita. Edellisellä kierroksella PlayStation 3 kunnostautui markkinoiden parhaana blu-ray -soittimena ja skaalavana dvd-soittimena. Sillä oli myös yksi parhaista Netflix-toteutuksista. Median toisto kotiverkosta toimi selkeästi ja nopeasti. Varsinkin digikuvien ja videoiden toistimena se yhdisti selkeän käytön ja suorituskyvyn.
Samaan aikaan verivihollinen Xbox 360 tyytyi käytännössä olemaan parempi pelikone, tosin loppua kohti siitäkin yritettiin leipoa kodin viihdekeskuksesta mutta heikoin tuloksin.
Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen. Ilmeisesti Sony otti onkeensa Xbox 360:n paremmasta menestyksestä ja päätti siksi lähes hylätä mediaominaisuudet PS4:stä.
Jäljellä on toki jonkin verran mediaominaisuuksia, kuten Netflix- ja HBO-sovellukset sekä blu-ray-toisto, mutta ne eivät ole alkuunkaan samalla tasolla kuin PS3:ssa.
Xbox One S on selvästi monipuolisempi mediakone. Toistaiseksi se on yksi harvoja laitteita, jotka osaavat toistaa uhd blu-ray -levyjä, joissa on 3 840 × 2 160 tarkkuus ja hdr-väriavaruus. Lisäksi uhd blu-ray -levyillä käytetään elokuvateattereissa yleistynyttä äärimmäisen monikanavaista Dolby Atmos -äänistandardia ja sen kotikäyttöön tarkoitettua DTS:X -standardia. Molempia toki on joissain tavallisissakin blu-ray -levyissä.
Vähemmän liitäntöjä. Konsoleissa on vain tärkeimmät liitännät. Hdmi kuvalle ja äänelle, liitäntä liikkeitä seuraavalle kameralle, optinen liitäntä varmuuden vuoksi äänille ja onneksi myös rj45-liitäntä langalliselle verkolle. Pelkän wlanin varaan ei nettipelaamista kannata jättää, vaikka päivitysten imurointiin se riittääkin.
Kyse ei ole ihan pienestä asiasta, sillä Xbox One S on selvästi edullisempi kuin erilliset uhd blu-ray -soittimet, vaikka ei jää soittimena niiden varjoon. Uhd blu-ray saattaa lopulta jäädä vain harvojen huviksi, hieman samaan tapaan kuin sacd-levyt kymmenen vuotta sitten. Sen sijaan Netflixin runsas 4k-sisältö on kenen tahansa saatavilla jo nyt, kunhan maksaa aavistuksen isompaa kuukausimaksun.
Xbox One S on ensimmäinen ulkoinen laite, jossa on tuki Netflix 4k:lle. Aiemmin tuki oli vain televisioiden sisäisissä Netflix-sovelluksissa. Jostain syystä Xboxin Netflix-sovellus on kuitenkin nirso nettiyhteyden suhteen, eikä se ei suostu näyttämään 4k-sisältöä kirjoittajan 24-megaisella yhteydellä, jolla 4k toimi ongelmitta Panasonicin televisiolla. Ensin Xbox ei suostunut nostamaan sisältöjen resoluutiota 4k-tasolle ja hetken päästä se poisti 4k-sisällöt kokonaan valikoimasta, vaikka tilaus niihin oli taatusti voimassa.
Kolmas tärkeä 4k-sisällön kanava on YouTube. Sekä PS4 Pro:ssa että Xbox One S:ssä on pätevä YouTube-sovellus, joka näyttää 4k-tavaraa ongelmitta.
Digikuvien ja videoiden näyttämisessä kotiverkon kautta molemmissa konsoleissa on paljon toivomisen varaa, eivätkä ne ole siinä alkuunkaan edeltäjiensä veroisia.
Media-pc:n ristiriidat
Pc on mediakoneena ristiriitainen tapaus. Toisaalta se osaa oikeiden sovellusten sovellusten ja koodekkien avulla kautta näyttää taatusti kaikkia mahdollisia kuva-, video- ja ääniformaatteja, mutta niiden saattaminen näkyville sujuvasti kapula kädessä sohvalla on huomattavan iso ongelma.
Ei yksinkertaisesti ole yhtä yhdistävää käyttöliittymää tai softaa, jolla kaiken median saisi helposti näkyviin, vaikka riittävästi koodaamalla ja kaivamalla sellaisen varmaan saisi koostettua lukuisista erillisistä sovelluksista.
Blu-ray-toisto on pc:llä sellainen matovyyhti, että se kannattaa unohtaa suosiolla. Siksi Bitin peli-pc:hen ei edes hankittu optista asemaa. Suurin syy on pc:n vaillinainen yhteensopivuus hdcp-suojauksen kanssa, mikä aiheuttaa monenlaista häränpyllyä sekä elokuvien että välillä myös televisioiden yhteensopivuuden kanssa, ellei televisioista voi valita hdcp-versiota.
Lähimmäs pääsee ilmainen Xbmc-softa, joka muuten ironisesti on saanut alkunsa ekalla Xboxilla toistakymmentä vuotta sitten. Jos kärsivällisyyttä riittää, sillä saa rakennettua pc:stä monin verroin konsoleita monipuolisemman, mutta käyttökokemukseltaan silti lähes yhtä sujuvan mediatoistimen.
Musiikkiosastolla pisimmän korren vetää PS4 Pro, sillä sen Spotify-sovellus toimii mainiosti ja sitä on helppo käyttää Spotifyn mobiiliversion kautta. Melkein samaan helppouteen toki pääsee myös pc:llä.
Helppo valinta
Mikä tämän jutun kolmesta laitteesta sitten kannattaa valita?
Asia on lopulta todella yksinkertainen. Jos kotona on 4k-televisio ja pelaamaan pitää päästä heti kättelyssä halvalla ja mahdollisimman helposti, on valinta PS4 Pro. Jos 4k televisiota ei ole eikä tule, voi yhtä hyvin hankkia tavallisen PS4:n tai uudemman Slim-mallin.
Jos käytössä tai ainakin mielessä on 4k-televisio, mutta käyttö on pelaamisen lisäksi elokuvien katselua, on Xbox One S harkitsemisen arvoinen. Pelejä se ei jaksa pyörittää 4k-tarkkuudella, vaan tyytyminen on skaalattuun sisältöön. Työnimellä Project Scorpio tunnettu 4k-kykyinen Xbox ilmestyy ensi vuonna.
Jos pelimaku on muutakin kuin toimintaa, ja jos pelaamisen lisäksi koneella on tehtävä paljon muutakin, on taskusta kaivettava lisää seteleitä ja hankittava ihan oikea pc.
Pc:tä ei tietenkään tarvitse välttämättä kasata itse. Valmis paketti voi olla paljonkin Bitin rakentamaa konetta halvempi, mutta jos haluaa varmistaa, että laite suoriutuu varmasti kunnialla peleistä, on fiksumpaa teettää kone speksien mukaan asiansa osaavassa liikkeessä, joka vielä räätälöi pc-kokoonpanoja ja myy komponentteja. Sellaisiakin vielä sinnittelee tässä helppouden ehdoilla pyörivässä maailmassa.
Päivitys 9.3.2017 18.00. Otsikon loppu ”Mikrobitti rakensi äärimmäisen pelikoneen” vaihdettu paremmin sisältöä kuvaavaksi.
Helppo valinta
Mikä tämän jutun kolmesta laitteesta sitten kannattaa valita?
Asia on lopulta todella yksinkertainen. Jos kotona on 4k-televisio ja pelaamaan pitää päästä heti kättelyssä halvalla ja mahdollisimman helposti, on valinta PS4 Pro. Jos 4k televisiota ei ole eikä tule, voi yhtä hyvin hankkia tavallisen PS4:n tai uudemman Slim-mallin.
Jos käytössä tai ainakin mielessä on 4k-televisio, mutta käyttö on pelaamisen lisäksi elokuvien katselua, on Xbox One S harkitsemisen arvoinen. Pelejä se ei jaksa pyörittää 4k-tarkkuudella, vaan tyytyminen on skaalattuun sisältöön. Työnimellä Project Scorpio tunnettu 4k-kykyinen Xbox ilmestyy ensi vuonna.
Jos pelimaku on muutakin kuin toimintaa, ja jos pelaamisen lisäksi koneella on tehtävä paljon muutakin, on taskusta kaivettava lisää seteleitä ja hankittava ihan oikea pc.
Pc:tä ei tietenkään tarvitse välttämättä kasata itse. Valmis paketti voi olla paljonkin Bitin rakentamaa konetta halvempi, mutta jos haluaa varmistaa, että laite suoriutuu varmasti kunnialla peleistä, on fiksumpaa teettää kone speksien mukaan asiansa osaavassa liikkeessä, joka vielä räätälöi pc-kokoonpanoja ja myy komponentteja. Sellaisiakin vielä sinnittelee tässä helppouden ehdoilla pyörivässä maailmassa.
Mikä tämän jutun kolmesta laitteesta sitten kannattaa valita?
Asia on lopulta todella yksinkertainen. Jos kotona on 4k-televisio ja pelaamaan pitää päästä heti kättelyssä halvalla ja mahdollisimman helposti, on valinta PS4 Pro. Jos 4k televisiota ei ole eikä tule, voi yhtä hyvin hankkia tavallisen PS4:n tai uudemman Slim-mallin.
Jos käytössä tai ainakin mielessä on 4k-televisio, mutta käyttö on pelaamisen lisäksi elokuvien katselua, on Xbox One S harkitsemisen arvoinen. Pelejä se ei jaksa pyörittää 4k-tarkkuudella, vaan tyytyminen on skaalattuun sisältöön. Työnimellä Project Scorpio tunnettu 4k-kykyinen Xbox ilmestyy ensi vuonna.
Jos pelimaku on muutakin kuin toimintaa, ja jos pelaamisen lisäksi koneella on tehtävä paljon muutakin, on taskusta kaivettava lisää seteleitä ja hankittava ihan oikea pc.
Pc:tä ei tietenkään tarvitse välttämättä kasata itse. Valmis paketti voi olla paljonkin Bitin rakentamaa konetta halvempi, mutta jos haluaa varmistaa, että laite suoriutuu varmasti kunnialla peleistä, on fiksumpaa teettää kone speksien mukaan asiansa osaavassa liikkeessä, joka vielä räätälöi pc-kokoonpanoja ja myy komponentteja. Sellaisiakin vielä sinnittelee tässä helppouden ehdoilla pyörivässä maailmassa.
- CPU: AMD Athlon II X4 860K 4-ydin 3,7Ghz
- Emolevy: ASRock A68M-ITX
- Muistit: 16Gt DDR3 1600Mhz
- GPU: Radeon RX470 4Gt
- Kiintolevy: 1Gt WB Blue 3,5'' SATA3 7200rpm
- Kotelo: Fractal Design Core 500 Mini-ITX
- Virtalähde: Corsair VS450 450W
- Käyttöjärjestelmä: Windows 10
- Näppäimistö ja hiiri: Logitech K270
- Peliohjain: Microsoft XBox 360 langallinen
- Hinta: 860€
Viimeksi muokattu:
Hieman häiritsevää kuitenkin on tuo konsoleiden näytönohjaimista puhuminen polariksena. Eikös ps4 pro ole ainoa konsoli, jossa on polariksen tekniikkaa, kun nuo vanhemmat kuitenkin tulivat jo monta vuotta ennen AMD:n polaristen kehittämistä? Taisivat vastata jotain 2xx sarjan radeonia aikanaan?
? Xbox one on 7.2 litraa. Mun nykyinen HTPC (gtx970/i7-4770k/16gbddr3) on 9.6 litraa. Ei ole käytännössä kokoeroa, kun TV:n alla ovat vierekkäin samassa hyllyssä.
Hienosti aina oletetaan, että jokaisella on kunnon televisiokin valmiina odottamassa. Mikropiltti taas tehnyt lukijakunnalleen sopivan artikkelin, tosin oli tuolla ihan hyviä kommentteja ja tekijä itsekin niihin kantaa otti. Ja täällä olikin jo parempia ehdotuksia laitettu noista järkevämmistä kokoonpanoista.
