Niin kyllähän monessa paikassa uutisoitiin, että tuo syöpä löytyi nimenomaan kauden jälkeisissä lääkärintarkastuksissa, joten jos keväällä on ilmoittanut lopettavansa, niin ei ole voinutkaan tietää.
Miten sitten Hollannissa tai Sveitsissä asia onnistuu? Ihan hyvin voi olla laite, jonka potilas käynnistää. Ei kai se nyt kovin vaikeata ole sellaista vehjettä tehdä, joka pumppaa tietyn määrän lääkkeitä sisään.
Käsittääkseni se on ulkomailla aktiivisen eutanasian sallivissa maissa niin, että lääkärit saavat itse valita haluavatko itse olla mukana sellaisessa.
Totta puhut. En ole aikaisemmin uskaltanut sanoa, mutta kyllä sitä eutanasiaa tapahtuu, silloin kyse on pitkällä olevasta terminaalivaiheesta, ja loput tapahtuu jotenkin noin miten kerroitkin.
Se on niitä harvinaisia poikkeuksia.
Maailmalla taitaa eutanasiaa yleisempää olla avustettu itsemurha, jossa lääkäri ei siis aktiivisesti tapa potilasta, eikä välttämättä lääkärin tarvitse edes olla tilanteessa läsnä... Mutta yleensä kai lääkeaineilla nämä silti tehdään, eli lääkäriä tarvitaan vähintäänkin kirjoittamaan resepti.
Suomessakin pitäisi minun mielestäni tiettyjen vankien kohdalla lähinnä vain hullehtia, että välineet kyllä löytyy, jos on halua eikä edes yrittää estellä. Ennemminkin suositella.
Onhan tuo ollut aikamoinen possu. Suorat yhteydet Trumpin hallintoon entisestä työministeri Alexander Acosta lähtien ja britannian kuninkaallisiin.
No onhan se aikamoista touhua, kun vanki päästetään yrittämään itsemurhaa useammin kuin kerran.
Levyraati toki legendaarinen, mutta hiukankaan meitä nuoremmat ei sellaista muista. Sensijaan moni muistanee esim The joulukalenterin kertojaäänenä.
Levyraati oli kyllä hämmästyttävän suosittu 1980-luvulla. Keräsi varmaan miljoonayleisön joka viikko. Itse ohjelma se oli melkoista moskaa jossa kuunneltiin joku "musiikkivideo" ja sitten puhuttiin siitä paskaa vähintään sen biisin keston verran.
Hauskana muistona levyraadosta on se, kun Klaus Järvinen, raadin vakioyrmy, ei tykännyt Eppu Normaalin biisistä Kun jatsia kuunneltiin, Järvinen kun on/oli armoton jazz-mies. Järvinen ei voinut muistaakseni sietää biisiä, jotenkin, ettei sillä ole mitään tekemistä jazzin kanssa (haloo, onko oltava, jos biisissä vaan kerrotaan, että jazzia kuunneltiin?). Eput teki sitten jonkun sinkun B-puolelle Järvisen innoittamana biisin Musiikillishygieeninen Lausunto, jonka nimi jo vinoilee ja sanoissakin Klasu saa maininnan:
Miehellä on varmaan alkeellinen huumorintaju, mutta se ei tainnut toimia musiikin yhteydessä. En kutsuisi moskaksi, tai arvostelut toki sitä usein oli tylsää, mutta täytyy muistaa, että ohjelman huippuaikoihin ei ollut edes MTV:tä (Music Television) josta olisi nähnyt bändien videoita (olisiko Suomessa ollut 80-luvun lopussa kaapelilla, kenties muilla keinoin aiemmin, en tiedä). Ja ei ollut Internetiä, joten ei luonnollisestikaan ollut kaikkea sitä yltäkylläisyyttä mitä meillä nyt on. Musiikkivideoita ei yksinkertaisesti nähnyt kuin harvoissa ohjelmissa ja Levyraati oli yksi niistä. Oman suosikkibändin videon näkeminen oli tuolloin kova juttu, siinä Beta/VHS-nauhat surisi menemään. Ohjelmaa katsottiin koko perheen voimin.
:Vuonna 1982 Suomessa alkoi näkyä kaapelitelevisioissa Sky Channel. Sehän oli se kanava jolla musavideot pyöri suunnilleen puolet lähetysajasta. Öisin ei mitään muuta tullutkaan siltä kanavalta.En kutsuisi moskaksi, tai arvostelut toki sitä usein oli tylsää, mutta täytyy muistaa, että ohjelman huippuaikoihin ei ollut edes MTV:tä (Music Television) josta olisi nähnyt bändien videoita (olisiko Suomessa ollut 80-luvun lopussa kaapelilla, kenties muilla keinoin aiemmin, en tiedä). Ja ei ollut Internetiä, joten ei luonnollisestikaan ollut kaikkea sitä yltäkylläisyyttä mitä meillä nyt on. Musiikkivideoita ei yksinkertaisesti nähnyt kuin harvoissa ohjelmissa ja Levyraati oli yksi niistä. Oman suosikkibändin videon näkeminen oli tuolloin kova juttu, siinä Beta/VHS-nauhat surisi menemään. Ohjelmaa katsottiin koko perheen voimin.
Jep. Erittäin harmi, ettei tällaista enää ole.
Meillä oli silloisen tyttiksen kanssa aina MTV päällä iltaisin, moneen asiaan liittyy muistoja sen aikaisista videoista... Huoh...
Jos en väärin muista, niin levyraadissa pisteitä annettiin aina yksi kerrallaan ja siinä näki mukavasti tuon joukkopainostuksen voiman. Ei siinä kovin moni uskaltanut antaa muista poikkeavia numeroita viimeisenä tai toiseksi viimeisenä.
Virtasen viimeiset vuodetkin taisivat olla aikamoista pakkopullaa ja sen jälkeiset lämmittelyt kuolleen hevosen potkimista.
1980-luvun alkupuoliskon ajan Suomessa kuului FM-taajuuksilla kaksi Yleisradion radiokanavaa eli Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Kaupalliset radiot olivat kiellettyjä. Yleisohjelmalla kuului tyypillisesti jotain Wagnerin oopperaa tai jotain jäykkää tarinaa Neuvostoliiton poliittisen järjestelmän hienoudesta. Samalla kanavalla saattoi myös kuulla sen viikon luontoäänen eli miten vaikka kettu huutaa. Rinnakkaisohjelma oli sitten se kepeämpi vaihtoehto jossa saattoivat esimerkiksi sinutella keskustelijoita ja jossa saattoi kuulua jopa kaksi jotain pop- tai rock-biisiä jos koko päivän kuunteli sitä radiota. Sekin Rinnakkaisohjelma oli niin "kepeä" vaihtoehto että lähinnä se muistutti jotain heinäseipään jäykkyyttä tai Pohjois-Korean televisiota nykyään.Näitä on nykyajan jannujen vaikea edes ymmärtää. Todella paljon on muuttunut asiat noista ajoista. Jos oikein muistan, niin edes radion puolella Ylellä ei nuorille ollut ohjelmia. Radio Cityn alkaminen oli kova juttu, ja pakotti Ylenkin satsaamaan musiikkiin enemmän. Kotona radio oli aina auki vain Radio Cityn taajuudella (en ole kymmeniin vuosiin enää kuunnellut). Tuon aikainen Radio Cityn mainos sopiikiin hyvin kuvaamaan tarjontaa
"Ninety six point two Radio City, have mercy."
Tuo on kyllä aivan käsittämätöntä. Miten ihmeessä tuossa ei nähty mitään kummallista, kun lehtiä sentään sai perustaa aivan vapaasti.
Samalla lailla tulevaisuudessa naureskellaan nykypäivän alkoholin myyntirajoituksille ja kannabiksen myyntikiellolle.
Maailma ja yhteiskunta muuttui hämmästyttävän paljon siinä 10 vuoden aikana 1980-1990 välillä. Vuosikymmenen alussa matkapuhelimia ei juuri ollut kenelläkään ellei niitä autoon asennettuja isoja harvinaisia APR-puhelimia lasketa mukaan. Vuonna 1990 matkapuhelimet oli jo suunnilleen "kaikilla" ja mallia jota saattoi kantaa mukana. Paino sanalla kantaa. Tietokonetta en edes ollut nähnyt vuosikymmenen alussa ja vuonna 1990 oli jo peeceet, amigat, kuusnepat ja internet käytössä. Televisiossa kanavatarjontakin räjähti neljästä (Yle 1&2 ja SVT1&2) kymmeniin kun Astra 1-satelliitti oli alkanut lähettää tv-ohjelmaa ja kymmeniä eri tv-kanavia suoraan koko Euroopan kotitalouksiin. Berliinin muuri oli ehtinyt romhtaa vuosikymmen loppuun mennessä ja suuri ja mahtava Neuvostoliitto veteli viimeisiään. Kylmä sotakin oli päättynyt lopulta. Sitä aiemmin televisiossa pyöri Suomessakin niitä dokumenttifilmejä joissa näytettiin yksityiskohtaisesti miten atomipommi ja vetypommi räjähtää ja miten tulee kuumuus ja sen jälkeen kaiken tuhoava paineaalto ja miten ne ydinkoeräjäytyksen viereen sidotut siat paistuivat siinä hengiltä. Jäi pikkupoikana hyvin mieleen ne dokumentit kun oli rajua settiä sen ikäiselle alle 10-vuotiaalle lapselle.
Kyllä se porukka jo siihen aikaan sitä kummasteli. Yksi kummallinen piirre oli että Yleisradion puoli yhdeksän tv-uutiset piti lähettää molemmilla näkyneillä kanavilla jotta kukaan ei voisi vältellä niiden katsomista. Tämä uutiset molemmilla kanavilla yhtä aikaa käytäntö jatkui 1980-loppupuoliskolle saakka.
Olenhan minä aikalainen, joten tiedän kyllä. No, pakkoruotsipropaganda tehoaa edelleen samoilla perusteilla kuin, että miksi Maikkari ei saanut lähettää uutisia tai että ei saanut olla kaupallisia radioasemia.
Toisaalta television puolella Suomi oli verrattain "edistyksellinen", sillä täällä alkoi kaupalliset TV-lähetykset jo 1950-luvulla, ja teknisesti ottaen jo ennen kuin edes YLE aloitti lähetykset. Television pioneeri Suomessa oli TesVisio, jonka puuhamiehinä toimi aiemmin tänä vuonna menehtynyt Lasse Pöysti. En tiedä oliko Jukka Virtanen missään tekemisissä tuon kanssa.
Omat vanhemmat oli taustanäyttelijöinä tuossa jäätävässä poltteessa.
Aika kummallista, että vaikka periaatteessa suomi oli pirun ahdasmielinen maa, niin televisiossa sai tulla aika tujua kamaa ja sai sanoa aika reippaasti asioista, joista nykyään pitää vaieta. Huvittavaa kyllä, että pahimmat rasistiset vitsit ja kulttuuriset omimiset tehnyt kaveri on nykyään vihreiden kansanedustaja.
Tainnut tosiaan Suomessa sananvapauden ja muiden vapauksien paras aika sattua sinne 1990-luvun alkupuoliskolle. Neuvostoliitto oli silloin jo kaatunut eikä ollut vielä mitään EU:n sensurointi vaatimuksia sille mitä saa sanoa ja kirjoittaa. Samoin internet ehti tulla massoille Suomessakin kun www-selain keksittiin ja alkoi koteihin ilmestyä kiinteitäkin nettiyhteyksiä. Eikä ollut vielä mitään poliittista poliisia Suomessa joka kyttää ajatusrikoksia internetissä.
Mulla on ihan sellainen käsitys, että tuollaistakin kamaa on saanut jopa tavallisista pornokaupoista tiskin alta.Spoilerin takana täysin ketjuun kuulumatonta juttua 1980-luvun sensuurista ja sananvapaudesta Suomessa.1990-luvulla ja jopa 1980-luvullakin oli toisaalta parempi sananvapaustilanne kuin nyt ja toisaalta ei.
Tuolloin sai aika vapaasti sanoa mitä halusi, jos löysi sanomisilleen jonkin kanavan. Nykyään toisaalta on jokaisen kansalaisen paljon helpompi tuoda mielipiteensä julki, mutta ilmaisun kanssa pitää olla varovaisempi ja on suurempi vaara seuraamuksista.
Kuitenkin pitää myös muistaa, että kaikki K18-videotallenteet (lähinnä VHS-nauhat) oli laissa kokonaan kielletty vuosituhannen vaihteeseen asti... Että sikäli. Eli esimerkiksi porno ja leikkaamattomat väkivaltaelokuvat olivat periaatteessa laittomia videokaseteilla, mutta saihan noita toki "tiskin alta" tai postimyynnin kautta hommattua. Pornolehdissäkään ei tainnut saada näyttää mitä tahansa. Toisaalta sitten taas lapsiporno oli käsittääkseni vain hieman suurempi paha kuin tavallinen porno...
