Kissa ja koira ovat suomalaisten suosituimmat lemmikkieläimet. Kissoja on eri arvioiden mukaan 1,3-2 miljoonaa ja koiria tilastokeskuksen mukaan 800 000. Kissoista ei ole pahemmin harmia sivullisille kaupunkien keskustoissa, kun kissat pidetään sisätiloissa ja ovat enimmäkseen hiljaa. Koirista sen sijaan aiheutuu valitettavan usein meluhaittoja asuintiloissa tai asuntoalueella. Myös koiran jätökset jäävät keräämättä todella monelta koiranulkoiluttajalta.
Siisteys- ja meluhaittojen lisäksi myös ekologisuudesta puhuminen on nykyään in. Koira on katumaasturia suurempi ympäristökuormittaja, kissa vastaa pikkuautoa. Autoilijoita suitsitaan, mutta kasvavaa koirien määrää ei tunnu kyseenalaistavan kukaan. Tuntuu että ollaan vain iloisia, kun lemmikkeihin liittyvä kulutus kasvaa ja koirien vaatteita valmistava firma voi palkata yhden työntekijän lisää. Koiria oli vuonna 2012 630 000 ja vuonna 2016 800 000 kappaletta. Kasvuvauhti on aivan valtava. Lemmikkiruoan arvonlisävero on kuitenkin vain 14 % ja erilliset koiraverot ovat poistuneet viimeisimmistäkin kaupungeista.
Näen tietynlaista arvoa seuraeläimissä joillekin ihmisille. Kuitenkin esimerkiksi vanhuksien koirille saattaa olla hieman ongelmallista taata riittävästi päivittäistä liikuntaa, jos vanhuksen oma liikkuminen on jo heikkoa. Lisäksi tuntuu olevan paljon tapauksia, joissa koiran omistajalla on kokopäivätyön lisäksi vilkas sosiaalinen elämä ja koira on enimmäkseen vain yksinään kotona. Ulkoilulenkkien pituus on minimaalinen ja koira näyttää lähinnä arjen rasitteelta. Onko tällöin seuraeläimelle todellista tarvetta? Entä missä tapauksissa on tarpeellista olla seuraeläimiä kaksi tai enemmän? Mikä olisi ollut se (lakisääteinen) mekanismi, joka olisi estänyt tarpeettoman seuraeläimen hankinnan? Itse olisin ehkä valmis menemään niinkin pitkälle kuin kieltämään koirat taajamista.
Siisteys- ja meluhaittojen lisäksi myös ekologisuudesta puhuminen on nykyään in. Koira on katumaasturia suurempi ympäristökuormittaja, kissa vastaa pikkuautoa. Autoilijoita suitsitaan, mutta kasvavaa koirien määrää ei tunnu kyseenalaistavan kukaan. Tuntuu että ollaan vain iloisia, kun lemmikkeihin liittyvä kulutus kasvaa ja koirien vaatteita valmistava firma voi palkata yhden työntekijän lisää. Koiria oli vuonna 2012 630 000 ja vuonna 2016 800 000 kappaletta. Kasvuvauhti on aivan valtava. Lemmikkiruoan arvonlisävero on kuitenkin vain 14 % ja erilliset koiraverot ovat poistuneet viimeisimmistäkin kaupungeista.
Näen tietynlaista arvoa seuraeläimissä joillekin ihmisille. Kuitenkin esimerkiksi vanhuksien koirille saattaa olla hieman ongelmallista taata riittävästi päivittäistä liikuntaa, jos vanhuksen oma liikkuminen on jo heikkoa. Lisäksi tuntuu olevan paljon tapauksia, joissa koiran omistajalla on kokopäivätyön lisäksi vilkas sosiaalinen elämä ja koira on enimmäkseen vain yksinään kotona. Ulkoilulenkkien pituus on minimaalinen ja koira näyttää lähinnä arjen rasitteelta. Onko tällöin seuraeläimelle todellista tarvetta? Entä missä tapauksissa on tarpeellista olla seuraeläimiä kaksi tai enemmän? Mikä olisi ollut se (lakisääteinen) mekanismi, joka olisi estänyt tarpeettoman seuraeläimen hankinnan? Itse olisin ehkä valmis menemään niinkin pitkälle kuin kieltämään koirat taajamista.