Parempihan se onkin, että romut ovat yhdessä paikassa eikä hylättyinä pitkin metsiä. Ja niljakkeita tietenkin vituttaa, jos joku onnistuu tienaamaan muutaman lantin ilman, että he tienaavat mitään. Ja vanhat kulkupelit pysyvät pidempään käyttökelpoisina kun niihin saa varaosia sopuhintaan.
Kaukana niistä. Enkä ole kateellinen tai "vihreän" puolustaja. Tuskin kukaan lähtee yksittäisiä autoja jatkossa etsimään, että sikäli voi olla rauhassa.
Varmasti olisi saanut luvat, jos on asianmukaisesti hoidettu alue. Vaatii maanrakennustöitä ja ympäristöluvan, mutta ei mahdotonta. Tuossa vinkkinä tuore opinnäytetyö: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/494265/Linnanmaki_Kaleva.pdf?sequence=2
Taloudellisesti korjauskelvoton tilanne joka tapauksessa. Vaatimukset ovat aivan ulkoavaruudesta ja byrokratia loputonta. Kyllä pienimuotoinen toiminta on käytännössä estetty, kun aletaan puhua asfaltoiduista kentistä ja vakuuden asettamisesta.
Käytetty auto on jonkun omaisuutta, ja omistajalla on oikeus nauttia siitä ja määrätä sen käytöstä. Jos joku haaveilee laittavansa auton joskus kuntoon, niin mitä se muille edes kuuluu? Asetus velvoittaisi hävittämään auton vaikka sitä säilyttäisi näreikön sijasta jalustalla takkahuoneessa.
Eihän tämä edes ole asetuksen pääongelma. Ongelma on siinä, että auto voidaan leimata romuksi kevein perustein mm. autokaupan yhteydessä, ehkä myös katsastuksessa. Olisi nimenomaisesti kiellettyä myydä romuksi luokiteltua autoa toiselle esim. varaosa-autoksi. Vanhan auton kunnostaminen tulee mahdottomaksi, jos osia ei saa mistään.
Paljonko tälle on kustannusarvio? Oletetaan, että käytettävissä olisi hiekkakenttä, jolle olisi tarkoitus toteuttaa DIY-autohajottamo (ts. asiakas itse etsii ja irrottaa tarvitsemansa osan ja lähtee kassan kautta).
Hienosti leimattu purkaamot veronkiertäjiksi!
Harmaa purkaamo ei välttämättä ole veronkiertäjä, vaan sellainen joka ei täytä vaatimuksia. Eihän se nyt voi olla että yrittäjä, joka toimii sääntöjen mukaan, on samalla viivalla kuin villi purkaamo joka ei lupia täytä.
Minäpä olen sen sijaan sitä mieltä, että tuollaisen lystin maksamisen sijaan kannattaa ilmoittaa aarteet varastetuksi. Kun kustaan paineella silmään niin on kohtuullista kusta takaisin. Ihmettelen miten voi löytyä kannatusta näille seinähulluille ehdotuksille, joiden ainoa tarkoitus on kerätä rahaa niille, joilla on jo paljon rahaa.
Meillä on myös elinkeinovapaus. Sääntelyn tulee olla oikeassa suhteessa toiminnan aiheuttamiin haittoihin eikä toiminnan muotoon pitäisi oikeastaan puuttua ollenkaan. Asetusehdotuksen yksityiskohtaiset vaatimukset, joihin kuuluu mm. takuun antaminen purkuosalle menevät aivan liian pitkälle.
Sinulla on edelleenkin vaikeuksia omaisuudensuoja-käsitteen kanssa.
www.finlex.fi
Täsmällisestä rikosnimekkeestä voi keskustella mutta ihmisoikeusrikollisuutta tällaisen asetuksen valmistelu ja edistäminen on. Vastuullisiin on syytä suhtautua ihmisoikeusrikollisina.
Autourheilijat eivät valitettavasti antaneet vastinetta aiemman listan mukaan joten heikoilla taidetaan olla. Jokkishommat ainakin haastavia kun mistä kohta enää saa aihioita. Ainiin, tietenkin saastuttava autourheilu on itse saatanasta joten halutaankin lopettaa :/ Ainakaan en itse löydä asetuksesta mitään höllennystä autourheilulle.
Keneltä tämän valmistelun yhteydessä on ylipäänsä kysytty vastinetta tai kommenttia? Ainakaan @ Lausuntopalvelu.fi tämä ehdotus ei ole ollut missään vaiheessa missään muodossa.
Totta, tuon lauoin hyvin huolimattomasti ja puoliksi vitsillä. Sori siitä, asia on vakava. Ajattelin tuota kirjoittaessa lähinnä sitä, että tällainen drakoninen komentovalta paitsi loukkaa ihmisen perusoikeutta yksityisomaisuuteen, johtaa myös kulttuuriseen hävittämiseen. Käytännössä vanhojen autojen ja niiden varaosien laaja hävittäminen maailmasta uhkaa kehittyneiden maiden kulttuuriperintöä, jonka tärkeä osa ovat selviytyvät vanhat autot siinä missä muutkin vanhat vehkeet tai ylipäänsä esineet ja rakennukset.
Mikä onkaan ikonisempi 1900-luvun esine kuin oma auto ja sen kehityskaari hevosvankkurien korvaajasta 1900 moderniin autoon 2000 ja edelleen 2020-luvulle. Olet aivan oikeassa, että autokulttuurin hävittäminen - epäsuorastikin - on inhimillisen kulttuurin hävittämistä ja sellaisena rikollisuutta ihmisyyttä vastaan.
Tämä jätealahan on sellainen, että siellä liikkuu sekä isot rahat että se on tiukasti säädeltyä. Aivan jatkuvaa taistelua siitä, että ketä niitä saa hyödyntää ja ketä saa maksaa. Kovaa lobbaamista ensin lainvalmisteluvaiheessa ja kun on laki saatu niin jatketaan riitelyä oikeudessa
Heh, kyllähän sinne rekisteriin autoja mahtuu, ei ne traficomia ole tähänkään menessä häirinneet
Noh, noh, älkääs nyt meitä tästä syyttäkö. Kyllä meillä murskalle lähetettävää riittää ihan ilman tämmöisiä älyttömyyksiäkin. Purkaamopuolen touhuja nämä on, koittavat saada itselleen lisää puuhasteltavaa ja autotehtaat maksamaan.
OK, eli romubisnes ja sertifioitu purkaamobisnes on oikeastaan eri bisneksiä? Romubisnes kierrättää esim. laivan ja purkaamobisnes mm. irrottelee autosta yli 10 cm² (~postimerkki) suuremmat piirilevyt ja kämmentä suuremmat näytöt erikseen käsiteltäviksi?
Niin, niin oli. Jos sulattoon menevä murskausjäte oli vähän öljyistä ja sisälsi myös muovia ja tekstiilijäämiä, niin miten se heikensi materiaalin uudelleenkäytettävyyttä?
Kuten arvannet, tätä ajattelin mutten kehdannut sanoiksi pukea. Autoharrastajien aarteiden vainoaminen on toki hienovaraisempaa mutta edustaa samanlaista vitsausta kuin muinaispatsaiden räjäyttäminen. Ehkä pragmaattinen vertailukohta autoharrastuksen ja vanhojen autojen tuhonnalle olisi perinteinen väärien ajatusten kirjarovio.
Se oli sitä totuuden jälkeistä aikaa edeltänyttä aikaa, jolloin asiassa oli vielä jokin tolkku.
Ei varmasti olekaan lähiaikoina tapahtumassa, mutta se on aivan äärimmäisen huono idea, että säädetään päättömiä lakeja, joita kukaan ei noudata, vain sillä verukkeella, että eihän tätä kuitenkaan olla valvomassa, turha stressata.
Me myymme metalleja, meille se on aivan se ja sama tuleeko se auto suoraan katsastuskonttorilta vai onko se seissyt ensin vuosikymmenen jollain varaosa-autona. Jossain vaiheessa se tulee joka tapauksessa. Niille ketkä myyvät varaosia työkseen tilanne on toki eri. Siellä on enempi intressia ajaa tällaista.
No on niistä tavattu ennenkin öljyt pois laskea siksi toisekseen ne kulkeutuvat enimmäkseen kevytjakeeseen (-> energiahyötykäyttöön). Noille muoveille sun muille roskille on terästehtailla ihan selvät rajat aina ollut, enkä ole kuullut että niihin pääsemisessä mitään erityistä ongelmaa olisi ollut nyt tai ennenkään.
Katsastuksessa huomataan jarrulevyn olevan 0.5mm liian kulunut, täytetäänpäs tässä paperit ja huomasithan meillä yhteistyössä toimivan romuttamon niin pääset kätevästi saman katon alla eroon tästä. Loppuvelka 25t jää sinun maksettavaksi.
Autot kuuluvat tuottajavastuujärjestelmään, eli ne markkinoille saattanut taho (valmistaja tai maahantuoja) on velvollinen järjestämään jätehuollon määräysten mukaisesti ja vastaamaan sen aiheuttamista kustannuksista niin että viimeiselle käyttäjälle ei koidu kustannuksia, jos hän sen toimittaa vastaanottopisteeseen.
Joku GM varmaan tosi iloinen kun tulee paalattaviksi ja siivottaviksi jotain 30v vanhoja rotiskoja miljoonapäin. Siinä päästäänkin mittaamaan unionin kyky haastaa isot firmat.
Tuskin, ralliautot katsastetaan ennen kisoja, joten niistä on helppo pitää kirjaa. Ainakin lisenssien alaisissa kisoissa.
Voidaan toteuttaa postinumeroaluekohtaisesti tai vaikka osoitteittain, valikoiden kulloinkin sopivat kriteerit omaisuuden sosialisoinnin kohdentamiseksi.
Ei, ei lähde valtiolle vaan purkaamobisneksen ilmaiseksi raaka-aineeksi.
Rakenteluvaiheessa aihio saattaa välillä olla hyvinkin riisutussa kunnossa ja saattaa olla ilmeistä, että tarvitaan uutta moottoria, vaihteistoa ja kenties myös jarru- ja ohjausosaa. Kun rakentaja on saanut tiedon, että aihio on romu, sillä on vain yksi osoite.
Liitteen 1 kohdassa 3 on ensinnäkin oleellinen sana "voidaan pitää korjauskelvottomana". Lisäksi kohdan 3 lopussa on oleellinen teksti "Jos jokin näistä edellytyksistä täyttyy, on tehtävä yksilöllinen tekninen arviointi siitä, riittääkö ajoneuvon tekninen tila katsastustodistuksen saamiseen jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvo oli rekisteröity ennen sen korjaamista.". Tuo voidaan-sana on siksi oleellinen, että sen seurauksena mikään kohdassa 3 olevista seikoista ei tee autosta romua automaattisesti, vaan yksilöllisellä tuon loppuosan mukaisesti harkinnalla. Lisäksi edelleenkään autoa ei voitaisi määrätä romutettavaksi ilman valituskelpoista viranomaispäätöstä, kuten ei tähänkään asti.
Tuo ei järjettömästä muuksi muutu kyllä mitenkään. Tekstiä on niin paljon, että tarvitaan ryhmä lakimiehiä tarkistamaan, montaako kohtaa voidaan tulkita miten sattuu milloinkin kiinnostamaan. Yksittäiselle henkilölle tällaisilla muutetaan asiat todella vaikeiksi ja liian helposti jää sen varaan, miten (Trafi?) asian tulkitsee.
Näistä jokseenkin samaa mieltä, tosin tyypillisesti tietysti näitä ei ole suoraan yksityishenkilön luettaviksi ja tulkittaviksi tarkoitettukaan, vaan kansalaisten ohjaus on viranomaisilla ja kansallisilla elimillä.
Maksut lienevät kansallisen lainsäädännön heiniä. Mutta eipä tälläkään hetkellä taideta maksua periä, jos esim. kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käy ilmoituksen perusteella kiinteistöllä.
Jätetty (kuten yleensäkin) kansallisesti nimettäväksi, 14 artikla.
Käsittääkseni kansallista lainsäädäntöä, joka sisältyy 48 artiklan jäsenvaltiolle asetettavaan velvoitteeseen sanktioida rikkomukset.
Lienee kansallista tämäkin, en ainakaan huomannut mitään asetettua minimirajaa. Yleisesti minimi on se, mikä määritellään jos jotain ylipäänsä määritellään EU-tasolla.
Tämäkin todennäköisesti kansallista lainsäädäntöä, ks. myös edelliset kohdat. Mutta jos nyt muihin viranomaismenettelyihin vertaa, niin useimmiten jos päätöksestä haetaan muutosta, ei päätös tule lainvoimaiseksi eikä sillä siis ole suoraa juridista vaikutusta ennen muutoksenhakuviranomaisen ratkaisua. Eli jos jotain pitäisi veikata: jos auto on viranomaispäätöksellä määritelty romuksi ja päätöksestä on valitettu, voi auton edelleen myydä tai luovuttaa - toki tilanteesta pitänee kertoa ostajalle, tai voinee syyllistyä petokseen. Mutta se on täysin totta, että muutoksenhakuviranomaisten käsittelyajat ovat kohtuuttoman pitkiä, eli varsinkin tuo kunnostamisongelma on ihan todellinen. Mutta on se sitä jo nykyiselläkin lainsäädännöllä.
Tämä myyntikielto meni itseltä ohi lukiessa eikä nopea ctrl-f tuottanut tulosta, joten arvostaisin artiklaviitettä.
Tässä mahdollisesti ongelmallisia voivat olla varmaankin lähinnä kohta 1d ja 1g, tosin en tiedä miten paljon nykyajoneuvoihin enää tehdään täysiä 1g-tyyppisiä remppoja, ja museoautojahan asetus ei koske. Kohta 2 voi joissain tilanteissa olla hankala, esim. jos korjaamot alkavat tämän takia kieltäytymään töistä, mutta näin tuskin tapahtuu. Omatoimikorjaaja tietysti korjaa autonsa ja sittenhän kohta 2 ei sitä enää koske.
Ei. Ei. Ei. Maksuja on jo muutenkin aivan liikaa. Sitä paitsi tuosta tulisi vuosittain nouseva rahastusautomaatti. Etkö muka itsekin muka maksa jo aivan kylliksi veroja ja muita maksuja?
Kohdassa 2 on jo ehdottomana kriteerinä mm.
Pääsääntönä meillä on se, että viranomaissuoritteet on maksullisia. Esim. katsastuksesta ja rekisteröinnistä pitää maksaa.
"veikata". Siitä on hyvä lähteä...
Ei ole mitenkään tavatonta, että jakoketjuvaurion jälkeen päädytään vaihtomoottoriin. Samoin, jos sylinteripinnoitteet pettävät alumiinilohkossa, uusi moottori on melkeinpä ainoa vaihtoehto. Öljypumppu kun menee väljäksi, niin moottorista jää aika vähän ehjää. Näitä sattuu myös takuuaikana ja merkittävästi enemmän n. 10v tienoilla. Joistakin autoista kosahtelee vaihteistoja.
Tässä nimenomaan kokonaisuus vaikuttaa siltä, että EU-talebaneilla on tarkoituksena hävittää ikonisinta 1900-luvun kulttuuriperintöä laajalti. Mitä tummempisävyisellä pensselillä maalaillaan uhkakuvia ja mitä enemmän tästä keskustellaan, sitä voimallisempaan kapinaan autonomistajat saattavat ryhtyä vainoajiaan vastaan.
Mielestäni EU-esitys on toteutuessaan huomattavasti rankempi. Mutta toki oma lehmä on siinä mielessä ojassa, ettei mulla ole liikennekäytöstä poistettuja autoja varastoituna.
Niin, viestini koski kohtaa 3.
Ei, vaan kohdan 3 "voidaan" tarkoittaa käytännössä sitä, että tarvittaessa hallinto-oikeus tulkitsee, onko viranomaisen tekemä päätös oikea. Kohtuullisuusharkintaa ei tosiaan tehdä, paitsi jos se on nimenomaisesti osa lakia, mutta siltikin tuossa kohdassa 3 harkintavaltaa jää nimenomaan hallinto-oikeudellekin. Kyllä hallinto-oikeudet useinkin muuttavat päätöksiä, ja vielä useammin palauttavat valmisteluun. Tämä tietysti riippuu laista, koska joissain laeissa viranomaiselle annetaan enemmän tulkinta- ja harkintavaltaa kuin toisissa. Jo pelkästään tuo viittaamasi jarruja ja ohjausta koskeva kohta sisältää sanaparin "liian kuluneita", jolloin koko asia todennäköisesti linjataan tarkemmin joko kansallisessa lainsäädännössä tai viranomaisohjeella. Mikäli ei linjata, hallinto-oikeudet muodostavat oikeuskäytännön siitä, mikä on "liian kulunut".
Tietysti jos tarkoitus on harrastaa jossain huvittavan ja surullisen tienoilla liikkuvaa vainoharhaista liioittelua, niin siitä vaan. Itse keskustelisin mieluummin asiasta realistisista lähtökohdista.
Niin, näistä tosiaan on säädettu kansallisessa lainsäädännössä maksu. Sen sijaan esim. kunnat saavat itse päättää suurelta osin viranomaistoiminnan maksut, eikä haittailmoitusten johdosta tehtävistä tarkastuksista tietääkseni ole juuri missään maksua määrätty. Tarkastusten maksullisuus riippuu siis lähinnä siitä, mille viranomaiselle tarkastusvelvollisuus säädettäisiin. Voisin lyödä aika vahvasti vetoa siitä, että katsastaja tai Traficom eivät ole ne taho, joka alkaisivat pihoissa autoja jatkossakaan tarkastamaan.
Kyllä, eikä ainostaan hyvä. Vaan pakko, koska asiasta ei ole vielä olemassa kansallista lainsäädäntöä. Oma skenaarioni vastaa pitkälti nykyisiä muita viranomaismenettelyjä. Jos olet eri mieltä todennäköisestä toimintatavasta, olet tervetullut kirjoittamaan asiasta.
Tämä jää nähtäväksi. Pidän kuitenkin todennäköisempänä aiemmin kirjoittamaani: kesken olevasta prosessista pitää kertoa myynnin yhteydessä (ja uuden omistajan tiedot toimittaa käsittelevälle viranomaiselle).
Varmasti näitä sattuu, kyse lienee lähinnä siitä, miten merkittävissä määrin. Mutta kuten mainittua, kyseinen kohta voi olla ongelmallinen jos paljonkin tarvitsee tehdä täysremppoja, joissa nimenomaisesti tunnistetiedot muuttuisivat.
En varsinaisesti pitäisi pihassa pystyyn ruostuvia autoja tai edes autoja ylipäänsä 1900-luvun ikonisimpana kulttuuriperintönä. Mutta jos tarkoitus on vedota tunteisiin varsinaisten argumenttien ollessa lievästi sanottuna ohuita ja lainsäädäntötyön sekä viranomaistoiminnan vajavaisesta tuntemuksesta kumpuavia niin onhan se sallittua. Kapinaa odotellessa.
Tietenkin hallinto-oikeus saattaa tehdä autoilijan kannalta hyviäkin päätöksiä mutta tästä ei ole mitään takeita. Jos lakiteksti antaa "voidaan"- valtuuden ja viranomainen on toiminut pilkulleen lain mukaisesti, on aika kummallista optimismia odottaa, että hallinto-oikeus pitäisi päätöstä vääränä.
Kun asetus on jo pitkällä valmistelussa, on perusteltua keskustella siitä, miten hirveät tulkinnat on mahdollisia. On järjetön riski jättää lainsäädäntöön ylettömiä valtuuksia. Jos niitä ei ole tarkoitus soveltaa, niin eihän niiden poistaminen ei haittaa ketään.
Tämä on EU-asetus, joka tulisi voimaan sellaisenaan, myös ilman kansallista lakia. Vaikka Suomi tulkitsisi sitä lempeästi, Brysselistä voisi tulla myllykirjeitä, joissa edellytetään asetuksen koko voiman tehokasta toimeenpanoa. Syynä voisi olla esim. halu uudistaa autokantaa.
Lisätäänpä vielä tästä. Ei tällaista romutuslakia missään poliittisessa tyhjössä ole valmisteltu vaan sen vaikutukset osuisivat hassun hauskasti Suomen(kin) ilmastotavoitteisiin:
