Kyllähän tähän tuli melkein parisataa tuntia upotettua. Varsinkin alussa immersio on aivan huipussaan, mutta sitten pelin edetessä alkaa pikkuhiljaa simulaation rajat ja pelimekaaniset kökköydet tulemaan enemmän vastaan. Kokonaisuutena erittäin hyvä peli, mutta tässä(kin) ärsyttää se, että loppujen lopuksi juoni on _erittäin_ lineaarinen ja todellisia vaikutusmahdollisuuksia pelaajalla on aika vähän. Toki voidaan vedota siihen, että juonen oli "pakko" olla lineaarinen, koska perustuu enemmän tai vähemmän historiallisiin tapahtumiin, mutta kyllähän noita monenlaisia taiteellisia vapauksia otettiin muutenkin (keksityt juutalaiskorttelit, fanfic-Musa ja muutamat muut). Toisaalta eipä nuo nyt mitenkään ylettömästi häirinnyt.
Sekin on hieman tylsää, että pelissä ei myöskään varsinaisesti joudu tekemään minkäänlaisia valintoja hahmonkehityksen suhteen, vaan Henkka voi vaan olla kaikessa paras ja kehittyy muutenkin hyvin nopeasti pysäyttämättömäksi tappokoneeksi. Osittain sen takia "välivideoavuttomuus" ärsytti tässä pelissä erityisen paljon, kun varsinaisen pelaamisen aikana ainakin meikäläisen Henkka oli absoluuttinen terminaattori joka niputti 30 rosmo kerrallaan vaikka alasti puoliunessa, mutta sitten välivideoissa oli vähän väliä täysin avuton ja typerä uuvatti, jolle parikin vihua kerrallaan oli jo liikaa.
Mitä taas noihin lisäreihin tulee, niin Brushes with Death oli ihan kivaa lisäsisältöä. Aika irrallinen kaikesta muusta pelissä ja loppupeleissä pelattavaa ei hirveästi ollut ja pääosin hinkattiin vanhoja tuttuja paikkoja.
Forge oli kolmesta lisäristä mielestäni heikoin ja sisältö pääosin aika itseään toistavaa. Oli siinä ihan hyviäkin juttuja ja periaatteessa "oma koti" on ihan kiva lisä, joka varmasti lämmittäisi enemmän uudelleenpeluun myötä, kun nyt suurin osa kaikista bonuksista ym. oli maksimilevelin Henkalle aika turhia ja pelikokemus muutenkin kohtuullisen itseääntoistava. Noin muutenkin siihen nähden, että delsun aiheena oli seppämeiningit, aika vähän tuli mitään uutta seppäiltävää.
Ekassa ja tokassa delsussa olisin molemmissa toivonut sitä, että niissä olisi hengattu enemmän aiemmin alikäytetyillä alueilla. Tokan kartan kaupungeista läheskään kaikissa ei ollut oikein mitään järjellistä tekemistä koko pelin aikana ja ekan kartan pohjoisosat varsinkin jäi täysin alikäytetyiksi. Tämän takia luostarilisäri olikin mielestäni kolmikon paras, ihan vaan jo noiden kokonaan uusien ympäristöjen ja hieman erilaisen yleisfiiliksen ja pelikokemuksen takia. Olihan siinäkin omat heikkoutensa, mutta kaiken kaikkiaan jäi ihan positiiviset fiilikset. Tässäkin olisi ollut kiva nähdä hieman enemmän vaikutusta pelaajan valinnoilla, varsinkin kun kyseessä oli tällainen suljettu ympäristö, mikä ei vaikuta mihinkään muuhun pelissä.
Kaiken kaikkiaan, näkisin että KCD2 delsutarjonta oli selkeästi huonompi kuin ykkösen. Peruspelistä jäi vaikka kuinka paljon hahmoja ja juonenpätkiä, joita olisi voinut laajentaa lisäreissä, mutta sen sijaan delsusisältö oli pääosin aika irrallista ja päälleliimattua. Kokonaisfiilis oli, että halvalla ja nopeasti nyt kyhättiin jotain, että päästään KCD3:n kimppuun kunnolla.
kotaku.com
