Oivalsinkin tuossa tosiaan eilispäivänä, että mikä tässä on homman nimi..
Saattaa ehkä vähäsen nyt kytkin luistaa.. Niin löytyy ongelmaa vaikka joka ikiselle päivälle..
Ei siinä muuten mitään. Mutta kun ilmoitat, että minä katson..
Niin sitten alkaa kehuminen, tässä olen puolen viikon aikana saanut kuulla, että miten ole koskaan saanut mitään aikaiseksi, olen huilannut koko elämäni jne..
No jos ihan tarkkoja ollaan, niin itse on huilannut koko minun elämäni ajan.
Vaan eiköhän tuo liene selvä peli, niin viitsi käyttää energiaa - yrittänyt tässä jo pari päiväää hommata lähempää spuja..
Pyytämättä ja kysymättä. Vasta toinen kerta.
Jos joku nyt ei tajunnut, että mikä tässä vituttaa, niin minäpä kerron jo valmiiksi.
Aivojen harmaan alueen vähentyminen iän myötä, oireet ja kaikki muu viittaa siihen, että isä liittyy äidin seuraan. Eli lähimuisti alkaa häviämään.
Huomasin kyllä, että tämä on hiukan hankala asia ymmärtää ilman konkreettista esimerkkiä.
Aina on joku tikusta väännetty ongelma, minkä takia nyt pitäisi heti hypätä hoitamaan.. ongelma tässä on pienoinen, koska kuitenkin yli 100km suuntaansa.
Sitten kun et tee mieliksi. Niin melkein alkaa pärjäämäön itsellekin. Eli ei ole mitenkään mukavaa kuultavaa.
Kylmä totuus on kuitenkin se, että minä olen lähempänä. Niin minä myös hoidan. Näin se menee.
Niin ihan kiva laittaa oma isä estoon.. Joo. Ei pitäisi katsoa tai kuunnella.. koittakaapa käytännössä..
Vieläkö on päiväkirja vai joko alkaa löytyä konkretiaa? Yritä siihen oheen vielä etsiä hommia, korjata unihäiriötä ja elää omaakin elämääsi. Niin vähän vittumainen yhtälö.
Niin ja tosiaan samoilla silmillä. Hitusen se nyt saattaa omankin mielen päälle ottaa..
Sitten hoidat yötä myöten, että saat edes jotain tehtyä. Niin tosiaan se rytmikin lienee sitten tästä..