Ei nyt varsinaisesti vituta, vaan enemmänkin mietityttää alakuloiseen sävyyn:
- Minä ja avovaimo olemme molemmat kyllästyneitä pk-seudun hektiseen elämään. Omaan makuun liikaa ihmisiä, liikaa kiirettä, liikaa stressiä. Liikaa oikeastaan kaikkea. Molempien työt täällä ja hieman erikoistuneet alat, joilla ei niin helposti töitä muualla Suomessa.
- Nyt vajaan viiden vuoden ajan on tullut asuttua omassa asunnossa rivitalossa pienessä yhtiössä. On tullut huomattua, ettei yhtiömuotoinen asuminenkaan ole kummankaan juttu. Liikaa häiriötekijöitä, metelin, käytöstapojen puuttumisen yms. muodossa. Jatkuvaa pakko-sosialisointia muiden asukkaiden kanssa, joiden elämä on tällä hetkellä aivan toisenlaista. Ruuhkavuosia, yms. Taidetaan olla ainoa lapseton pariskunta täällä ja tuntuu että siitäkin syystä meitä katsotaan eri silmällä. Lasta ei kiinnosta tähän ympäristöön saada, vaikka jälkikasvusta on pientä puhetta ollut.
- Jos olisi taloudellisesti mahdollista, niin muuttaisimme heti jonnekin pohjoiseen, lähemmäksi omia juuria. Ja kyllä tämä tulee lähivuosina tapahtumaankin. Pakko on.