Tämäkin threadi elvytetty.
Pistetääs oma vastaus myöskin tänne, kun alkuperäisessä MuroBBS:n threadissa alettiin silloin ottamaan kunnon AMD vs. Intel-skabaa
---
Ja tällaiset threadithan eivät ole yhtään mitään ilman kunnon haastajaa. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä:
Intel Pentium M "Dothan" - Yllätys AMD:lle mobiilipuolelta.
Aloitetaan historiapläjäyksellä:
Ylikellottamisesta ja tietokoneiden rakentelusta kiinnostuneen harrastajan kannalta Intelin panostukset Netburst-arkkitehtuuriin olivat kaksijakoisia. Vuonna 2001 AMD oli onnistunut voittamaan tehokilpailussa 1.4 GHz asti myytyinä kohtuuhintaisilla Athlon-prosessoreillaan Intelin Pentium 3 Coppermine-prosessorit, jotka hädin tuskin ylsivät 1.1 GHz asti laskentatehon kellosykliä kohden ollessa suunnilleen samat. Ensimmäiset Williamette-pohjaisiin prosessoreihin perustuneet ratkaisut RDRAM-muisteineen ja uusine prosessorikantoineen olivat kalliita ja kalleimpien mallien minimaalinen tehoero Intelin eduksi AMD:n kustannustehokkaita Athlon- ja Athlon XP-malleja vastaan ei ollut suhteettoman suuren lisähinnan arvoinen. Samaan aikaan Pentium 3-pohjaiset ratkaisut hävisivät consumer desktop-segmentistä tyystin ja jäivät kohtuullisemman virrankulutuksensa vuoksi elämään kannettavissa laitteissa. Vuonna 2002 siirtyminen 130 nm viivanleveydellä valmistettuihin korkeille kellotaajuuksille kykeneviin Northwood-ytimisiin prosessoreihin, DDR-muistien käyttöönotto sekä Hyperthreading-ominaisuuden markkinoilletulo paransi Intelin kilpailukykyä siinä määrin, että AMD pääsi tehokkaimpien tuotteidensa osalta tasoihin vasta aivan vuoden 2003 lopussa Athlon 64-prosessorien myötä. Ensimmäiset Sledgehammer/Clawhammer-ytimiset Athlon 64:t osoittautuivat tasaväkisiksi kilpailijoiksi Pentium 4-prosessoreille paremman tehon kellosykliä kohti kompensoidessa kellotaajuuksia. Siirtyminen 90 nm viivanleveydelle vuoden 2004 alkupuolella kuitenkin epäonnistui Pentium 4:n osalta. Edelleenkin surullisenkuuluisaa mainetta nauttivien Prescott-ytimisten prosessorien teho kellosykliä kohti ei kasvanut ja hienoinen kellotaajuuksien nousu kuittaantui suhteessa entistä suuremmalla lämmöntuotolla. Vuotta myöhemmin AMD:n siirtyminen 90 nm viivanleveydelle onnistui: uudet Venice-ytimiset prosessorit kellottuivat jonkin verran edeltäjieen paremmin ja ne olivat myös hieman energiatehokkaampia. Tehovaltikka oli jälleen siirtynyt AMD:lle.
Tällä välillä Intel oli mobiilipuolen tuotteissa lähtenyt kehittämään Pentium 3:n prosessoriytimen ja Pentium 4:n väyläarkkitehtuurin pohjalta mobiilikäyttöön sopivampaa ja virrankulutukseltaan kohtuullisempaa ratkaisua. Alkuvuodesta 2003 Intel julkaisikin ensimmäiset Socket 479-kantaan sopivat Banias-ytimiset 130 nm prosessilla valmistetut Pentium M-prosessorit. Lopputulos oli onnistunut kompromissi laskentatehon ja virrankulutuksen osalta kannettaviin kokoonpanoihin. Laskentatehossa oltiin kuitenkin selvästi työpöytäpuolen terävimmän kärjen takana ja prosessorit pysyivät kannettavissa kokoonpanoissa. Vuoden 2004 kesällä Intel päivitti Pentium M-prosessorit 90 nm viivanleveydelle Prescottien vanavedessä. Dothan-nimeä kantaneet prosessorit kellottuivat vastaavalla virrankulutuksella edeltäjiään selvästi korkeammalle ja valmistusprosessin vaihto ei ollut samanlainen fiasko kuin työpöytäpuolella.
Talvella 2004-05 emolevyrintamalla alkoi kuitenkin kuulumaan kummia. AOpen julkaisi työpöytäkäyttöön i855GME-mobiilipiirisarjaan perustuneen i855GMEm-LFS-emolevyn, johon oli mahdollista asentaa Pentium M-prosessoreita. Tässä vaiheessa Dothan-prosessorien ylikellotuspotentiaali kävi selväksi, mutta piirisarjan rajoitteet (vain yksi muistikanava, väylätaajuuden kesto) pitivät huolen siitä, ettei suorituskyvyssä pääsääntöisesti ylletty työpöytäprosessorien tasolle. Keväällä 2005 hieman ennen Venice-prosessorien julkaisua Asus julkaisi CT-479-adapterin, jonka avulla Pentium M-prosessoreja voitiin asentaa kuuteen ko. valmistajan Socket 478-kantaisen Pentium 4-emolevyyn. Näissä emolevyissä oli kattavat ylikellotusominaisuudet, työpöytäkäyttöön riittävät ominaisuudet ja tuki dual channel-muisteille. Näissä emolevyissä oli piirisarjoina AGP-väyläiset i865, i875 sekä ensimmäistä kertaa PCI Express-väylää tukenut i915. Tällä ratkaisulla Dothan-prosessoreista saatiin ylikellotettuina kaikki saatavilla olevat tehot irti ja Prescott-fiaskon jälkeen Intel-faneille oli viimeinkin tarjolla varteenotettava ja kilpailukykyinen vaihtoehto Athlon 64-pohjaisille ratkaisuille, jonka perusratkaisut tulisivat olemaan Intelin tulevien Core-sarjan ja jymymenestykseksi osoittautuneen Core 2-sarjan pohjana. Myöhemmin muut valmistajat alkoivat julkaisemaan työpöytäkäyttöön soveltuvia Pentium M- ja Core (1)-sarjan prosessoreille soveltuvia emolevyjä, mutta allekirjoittaneen silmissä Asus korjasi kohtuuhintaisena mutta silti erittäin tehokkaana ja luotettavasti toimivana ratkaisuna potin. Parhaimmillaan allekirjoittaneella olikin samanaikaisesti käytössä kaksi eri kokoonpanoa, jossa oli Pentium M ja Asusin emolevy CT-479-adapterilla.
Alla linkkejä senaikaisiin testeihin:
http://uk.hardware.info/products/2/169-socket-479-motherboards
http://ixbtlabs.com/articles2/cpu/intel-pentium-m-desktop.html
http://www.soundonsound.com/sos/aug05/articles/pcnotes.htm
http://www.pcper.com/reviews/Processors/Asus-CT-479-Pentium-M-CPU-Upgrade-Kit-Review
http://www.techpowerup.com/reviews/ASUS/CT-479/
http://www.anandtech.com/show/1650
---
Ja miten em. lätinät nyt liittyvät aiheeseen? No siten, että allekirjoittanut sai tämän threadin innoittamana tänään haltuunsa joskus vuosikausia sitten allekirjoittanutta palvelleen setin, ja päätti lähteä koittamaan että onko Dothanista Venicen kepittäjäksi. Luvassa on siis todellinen vuoden 2005 kärkiraudan AMD Vs. Intel-hegemoniataistelu!
Itselläni oli aikoinaan siis kaksi Pentium M-settiä. Alun perin ostin P4P800-E Deluxen, adapterin ja P-M 730:n. Jossain vaiheessa Peltier-leikkien yhteydessä onnistuin sössimään muistikamman slottiin väärinpäin, lopputuloksena emolevystä palanut muistislotti ja hajonnut muistikampa. Myöhemmin päätin siirtyä PCI Express-aikakauteen ja emolevyksi vaihtui P4GPL-X. Kakkoskoneeseen sain isältäni komeasti juuri takuuajan päättymisen jälkeen 1v 1kk iässä hajonneesta Acerin DTR-koneesta 3.4 GHz Northwoodin ja emolevyksi arvottiin P4GPL-X. Samasta aiheesta paremmin varusteltuja P4GD1-emolevyjä kun ei saanut yhtään mistään mutta halpisversiota oli hyvin tarjolla. Prosessori tuntui kuitenkin käytössä jotenkin tahmealta ja kävi vakiokelloillakin aivan helvetin kuumana toisen koneen Dothaniin verrattuna, joten Murosta käytetty P-M 740:n ja adapteri tilalle. Kyseinen setti palveli kakkoskoneessa pari vuotta, jonka jälkeen möin sen eteenpäin kaverille. Tänään hainkin sen sitten takaisin.
Rautapuoli on allekirjoittaneella seuraava:
* Prosessori Intel Pentium M 740 Dothan (1.73 GHz, 13*133), "kulki muistaakseni n. 2.5 GHz"
* Emolevy Asus P4GPL-X, Socket-adapteri Asus CT-479
* Muisti 2x 512 Mt DDR400 CL2.5-3-3-8 dual channelissa
* Cooleri Zalman CNPS7000-AlCu patentoiduilla kiinnikkeillä
* Näytönohjain ATI Radeon X800XL 256 Mt PCI-E (400/490 MHz)
* Virtalähde Nexus NX-3500 (350W)
* Joku PATA DVD-asema
* Kiintolevy Kingston 60 Gt SSD
Jotain voi kiinnostaa, mitä vastaava setti on maksanut uutena? Allekirjoittaneella ei ole enää kuitteja tallessa, mutta muistaakseni liikuttiin seuraavissa lukemissa:
* Emolevy n. 90 €
* Adapteri ja sen mukana tullut cooleri n. 40 €
* Zalmanin cooleri n. 30 €
* Prosessori (P-M 730) hieman alle 200 €
Yhteensä em. roskan hinta on uutena pyörinyt siellä 350 € tienoilla vuonna 2005.
Tänään asentelin Windowsin, päivitykset ja laiteajurit. Jossain vaiheessa olisi tarkoituksena ottaa kisakellot laitteesta pihalle ja ajaa erilaisia testejä (pääosin prosessoririippuvaisia) OP:n Venice-kokoonpanoa vastaan, joiden perusteella voidaan päätellä jotain siitä, kummalla firmalla oli pisin mela vuonna 2005!
Yleiskuva kokoonpanosta.
P4 S478-yhteensopivasta coolerista on käännetty kiinnikkeet ja klipsi sen sovittamiseksi adapterilla varustettuun emolevyyn. Huomaa Eurooppalaisesta sairaanhoitokortista aikoinaan allekirjoittaneen dremelöimä shimmi, josta näkyi toiselta puolelta jopa oma nimi.
Prosessori, adapteri ja prosessorikannan välitön ympäristö ilman cooleria ja tahnoja. Vanhat tahnat olivat "hieman" kovettuneet, mutta toimivat silti siihen malliin, ettei niitä olisi ollut pakko korvata.
Kokoonpano heräsi nätisti ruususen unestaan ja meni BIOSiin.
Huomattavimmat erot käytännön kannalta Athlon64 vs. Pentium M:
* Pentium M vie kellotettunakin aivan helvetin paljon vähemmän sähköä.
* Pentium M:n kanssa jouduttiin käyttämään rimpuloita emolevyn (tai CT-479:n mukana tulleita) custom-jäähdyttimiä, joiden jäähdytysteho ei kuitenkaan ollut pääsääntöisesti ongelma.
* Intelin piirisarjoja on yleisesti (subjektiivisesti) pidetty vakauden ja toimintavarmuuden kannalta ongelmattomampina kuin NVidian piirisarjoja.
* Athlon 64:ssa on tuki 64-bittisille käyttöjärjestelmille ja muistimäärän kanssa ei ole samanlaisia ongelmia neljän gigatavun rajaa lähestyttäessä.
* Athlon 64:n emolevyvalikoima on ollut selvästi parempi ja ylikellottajien tarpeet on niissä osattu ottaa paremmin huomioon. Pentium M:n tapauksessa valinnanvaraa ei juuri ollut.
Kun vehkeet ja softat saatiin kuntoon, ajeltiin testejä. Tässä mittaustuloksia:
^^ PCMark-versio oli unohtunut tuossa mainita, tosin se ilmeni aikaisemmasta testistä. Kyseessä on PCMark05.
Ajelin testit neljällä eri kellotaajuus-jänniteyhdistelmällä. 1. sarake on vakiokelloilla, 2. sarake on suurimmilla kelloilla millä vakiovolteilla pysyy pystyssä, 3. sarake on suurimmilla kelloilla millä Intelin datasheetin maksimivolteilla pysyy pystyssä ja 4. sarake on suurimmilla kelloilla ja jännitteillä, mitä emolevystä ilman kondensaattorien vaihtoa adapteriin irtoaa. Muistiasetuksia hiomalla voisi saada hieman lisää vauhtia, mutta muistikitti on mallia eripari. Yksi kammoista on joku UTT-kapula, mutta toisesta ei ole mitään tietoa. SPD-tiedot niissä näyttivät olevan viiveasetusten osalta samanlaiset. En jaksanut tähän hätään myöskään yrittää laskea kerrointa ja pumpata väylätaajuutta ylemmäs. Noita asetuksia optimoimalla ilman rautamodeja sieltä saisi ehkä 1-2% lisää tehoa pihalle.
2.68 GHz ja 1.72 V kaatoi 3DMark05:n CPU-testeissä, väylän pudottaminen yhdellä pykälällä ja volttien nostaminen maksimiin sai testit menemään läpi.
OP vastasi tilanteeseen näin:
AMD Athlon 64 3800+ Venice
"Athlonilla kellottaminen osoittautui hankalaksi. 15 minuutin ajon jälkeen vanha nexuksen virtalähde alkoi oireilemaan. Sain ulos kuitenkin väkisin ajamalla muutamia vertailutuloksia.
Prosessorin vakiokellotaajuus on 2,4Ghz ja kellotus onnistui aina 2,8Ghz:iin asti, mutta virtalähteen oireilun vuoksi en voinut jatkaa testejä. Sain testit ajettua 2,7Ghz:in kellotaajudella lävitse ja havaittavissa on pientä parannusta vakiotuloksiin nähden.
Kokeilen toisella virtalähteellä jatkaa operaatiota. Tämä entinen ei ilmoittanut yhteistyöhalukkuudestaan muuta kuin inisemällä voimakkaasti. Näiden ajettujen testien perusteella Athlon 64 jää hivenen alakynteen. En luovuta. Vaihdan kalustoa tuohon masiinaan ja rankaisen sitä kuin talonpoikaa. "
---
Eli tähän jäätiin viimeksi. Onko OP löytänyt ehjää virtalähdettä kyykänneen tilalle? Samoin jos joku suostuu lahjoittamaan allekirjoittaneelle Pentium M "Banias" -prosessorin, niin voin ajella testejä sellaisellakin.