Jaa-a. Itsekin pienimuotoisena ja nykyään harvakseltaan, oluen tekijänä pitää sanoa, että erittäin harvoin tulee sellaista kaupallista olutta vastaan, joka olisi ylitse vuotavan kuvottava. Tokikaan en osta niitä kaikkia...
Kun aikoinaan perustin kotitolut.com foorumin, Suomessa ei hirmuisesti ollut pienpanimoita, nyt niitä on aika reilusti (paikallis alkossa mainostettiin tänään, että heillä on 21 tuotetta hyllyssä).
Itse asiassa kun 2014 kävin Mustialan panimokurssin, vasta tuon jälkeen niitä alkoi enenevässä määrin ilmestymään. Muutamiin hankkeisiin minuakin kysyttiin mukaan, mutta sosiaalinen ja taloudellinen tilanne ei tuota silloin sallinut.
Nyt olen koittanut kaahia foorumin tietokantaa toimimaan.... kun muistais mikä phpBB versio tuolloin foorumilla oli käytössä, sekin voisi auttaa asiaa. Päivitykset kun ei ole olleet menestyksekkäitä.
Alkujaan itse pidin vain III-oluista IV maistui jo aivan liian alkoholiselta.
Sittemin kun kuvittelin olevani jo kova olut-mies, eli olin oppinut juomaan Guinnesia, ajattelin, että kun olut harrastajat kautta maailman tuntuvat pitävän Koff Portteria mainiona oluena, ostin kyseisen pullon olutta.
Silloin tuo maistui lähinnä tuhkakupin nuolemiselta... Myöhemmin tämäkin sai arvostusta, joka vielä myöhemmin lopahti, ei tosin tyystin mutta siten, että se ei tunnu enää mitenkään erikoiselle.
Seuraava vaihe oli maistaa Orvalia. Tämä maistui jokseenkin erilaiselle, muttei pahalle.
Lambicin kanssa oli alkuun vaikeampaa. Alkujaan happamuus oli niin raju, että ensimmäinen oli pakko jättää juomatta. Silloin join oluet n. 12 - 14°C lämpöisinä.
Eräs harrastaja kertoi, että Lambic kuuluu juoda kylmänä, eli 4-7°C lämpöisenä. Tuolloin Lambicin raikkaus ja hyvyys löytyi minullekin.
Eli jos jos jokin olut ei maistu omasta mielestä hyvälle, voi syy olla myös tarjoilussa. Toki jotkin maut vain yksinkertaisesti ei sovi omaan suuhun. Silloin olut pitää jättää juomatta

Toinen kuitenkin saattaa pitää siitä mistä itse ei pidä. Sekin on sallittua.
Sokerin tai siirapin tai muiden, ei maltaiden käytöstä oluesta voi olla kahta mieltä. Mutta jouhinkin olusiin kuuluu mm. sokeri. Aika moni vahvempi olut olisi aika siirappia itsessään, ellei niissä olisi käytetty muutakin kuin ohramallasta.
Hyvänä esimerkkinä lähes kaikki Belgi oluet ja brittien Barley Winet. Jopa Fuller's käyttää tai on käyttänyt oliussaan mm. maissia, josta ei jää juuri muuta kuin käymiskelpoisia sokereita mäskäyksen jälkeen.
Suomessa ja muuallakin käytetään menetelmää jossa tehdään yksi vahvaverre, joka käytetään olueksi. Tätä vahvaa olutta sitten laimennetaan haluttuihin kauppa vahvuuksiin. Näin yhdellä panolla saadaan useita vahvuuksia ja moninkertaistettua tuotanto.
Mukaan pullotuksen yhteydessä saatetaan lisätä humalauutteita ja mahdollisesti muita makuaineita.
Toisin sanoen, suurten panimoiden eri vahvuudet ovat samaa olutta eri laimennus määrillä. Toisiin on voitu lisätä jonkin verran katkeroa ja aromia humala uutteilla.