Kahvihifistely

[|le]

Ja saman verran kalliimpaa. Se Crema pussi lidlistä on hyvää. Tuo espressopapu on myös hyvää, kun teet espressokoneella.

Tämä, tulee usein napattua jompikumpi koriin kyytiin. Kummatkin ovat kolahtaneet itselle oikein passeliksi "aivan hyvä" kahviksi vaikka tekee aeropressillä. Omasta mielestäni oikein oiva hintalaatusuhde.

 

[Enhancer]

Jaa, tällainenkin ketju löytyy.

Aihe on kiinnostanut jo pidempään, suodatinkahvi useimmiten take-awaynä on kuitenkin jokapäiväinen pahe.

Kotona kahvia tulee keitettyä aniharvoin, aiemmin syynä oli lähinnä se että maito ei ollut muuten arkikäytössä. Lasten myötä tuo asia on korjaantunut.

Suurin askel laadussa tapahtui kun hankin Wilfan parannetun kartiomyllyn muutama vuosi sitten. Hyvin perustason laite, mutta hoitaa oman tarpeen eli suodatinkahvin valmistamisen. Suodatuksessa itsessään ollut käytössä Wilfan Presisjon -sarjan tyyppiviaton malli.

Suodatukseen käytetyillä papereilla ja sittemmin metallilankasuodattimella on saanut ison parannuksen kahvin makuun.

Pannukahvi ja sifonikeittimellä keitetty kahvi on minun makuuni parasta kahvia mitä on. On siis selvää, että jauhettu kahvi kuuluu kokonaan veden sekaan, ja sikäli yksinkertainen on kaunista.

Kahvin paahtoasteen suhteen allekirjoitan liitteen 100%. Keskipaahdon jälkeen kahvi lakkaa maistamasta miltään muulta kuin palaneelta, ja aiheuttaa itse asiassa minulle herkästi migreenin. Hapokkuus kun ei minua haittaa, on helppo todeta että oma lempipaahtoni on jossain keskivaalean paikkeilla.

Aina ja joka paikassa haukuttu Juhla Mokka papuna, suhteellisen tuoreena paahtona (joskus löytyi 2 viikkoa sitten paahdettuna), kohtuullisen hienoksi Wilfan kykyjen rajoissa jauhettuna ja rasvaisella maidolla tai kermalla siivitettynä on minun makuuni hyvää kahvia. Vastajauhettuna tuoksuu myös taivaalliselta.

Arki on kuitenkin sellaista, että tosiaan kumpikaan Wilfa ei ole varmaan vuoteen pärissyt, kotona joku lepää tai nukkuu monesti silloin kun kahvia on tarvinnut, myös itse kaipaa ulkomaailmaa ja siten kahvin maku on ollut merkityksetön asia.

Vedenkeitin tuli hommattua teesiivilällä varustettuna alkuviikosta, ajattelin että toimisi myös kahviin mutta ei onnistu. Liian pieni, liian vähän kontaktia veteen. Yhden setin pannukahvia tein vedenkeittimessä suoraan kahvijauhe vesitilassa, mutta vähän turhan sotkuista. Lidlin luomupapuja ostin testiin kun siellä satuin kaupassa olemaan.

Eilen osui vaihtoehtoista valmistusmenetelmää kaivellessa silmiin Eva Solon CafeSolo:

Tuo vaikuttaa nerokkaalta, kohta pääsee testiin. Muotoilu pitää huolen siitä, että kaadettaessa purut väistävät pääasiassa suuaukon korkeuden ja metallisuodatuksen läpi kaadetaan tavara kuppiin.

Tästä on lyhyt matka sitten pressopannuun, alle 20€ löytyy Melittan valmistamaa 3 kupin varsin asiallisen näköistä kampetta Gigantista. Kun nyt saa valmistuksen itsessään vakiinnutettua, pitänee hiukan tutustua sitten laajemmin muiden papujen myötä makumaailmaan.

Ymmärrän hyvin miksi joku pitää Espressosta, ja siitä jalostetuista maitokahveista. Oma juttuni on kylmällä maidolla juontilämpötilaan laimennettu vaaleapaahtoinen kahvi.

 

[OskuK]

Minulle taas nämä vaaleat aihettavat päänsärkyä, sekoittavat vatsan ja aiheuttavat tärinää ja unettomuutta ;-)

Pannukahvin tuoksun ja pyöreän maun salaisuus lie rasva, josta yleensä koitetaan päästä, epäterveellisenä.

Kodinmyyntiin olisikin ehkä parempi koukku pannukahvintuoksu, kuin pullantuoksu ;-)

 

[Frankie]

@Enhancer Kun sulla on se mylly ja ilmeisesti jauhat vaaleahkon paahdon aika hienoksi, voit ehkä antaa mahdollisuuden myös tummemmille paahdoille. Mun vinkki on jauhaa pavut huomattavasti karkeammaksi. Valmistus pannulla tai pressopannulla, neljän minuutin haudatus.

Tuo on yrityksen ja erehdyksen tie, mutta se voi myös palkita. Ota vertailuun pari saman paahtoasteen papua ja vertaile niiden makuprofiileja. Ne on aika usein pussin kyljessä merkattu tavalla tai toisella. Mun tärkein kriteeri on aromikkuus. Tosin en tiedä, miten se mitataan, mutta luotetaan paahtomestarin luonnehdintoihin. Se rasvainen maito kuitenkin taittaa kitkeryyttä eikä lievä makeuskaan haittaa, vaikkei sokeria käyttäisikään. Jauhatuksen karkeudella voi säädellä makua yllättävän paljon. Papujen määrää vaihdellaan myös tapauskohtaisesti.

Kunhan pääsen mökiltä, avaan färsaarelaisen paahtimon tuliaispussin.

 

[Enhancer]

@Enhancer Kun sulla on se mylly ja ilmeisesti jauhat vaaleahkon paahdon aika hienoksi, voit ehkä antaa mahdollisuuden myös tummemmille paahdoille. Mun vinkki on jauhaa pavut huomattavasti karkeammaksi. Valmistus pannulla tai pressopannulla, neljän minuutin haudatus.

Tuo on yrityksen ja erehdyksen tie, mutta se voi myös palkita. Ota vertailuun pari saman paahtoasteen papua ja vertaile niiden makuprofiileja. Ne on aika usein pussin kyljessä merkattu tavalla tai toisella. Mun tärkein kriteeri on aromikkuus. Tosin en tiedä, miten se mitataan, mutta luotetaan paahtomestarin luonnehdintoihin. Se rasvainen maito kuitenkin taittaa kitkeryyttä eikä lievä makeuskaan haittaa, vaikkei sokeria käyttäisikään. Jauhatuksen karkeudella voi säädellä makua yllättävän paljon. Papujen määrää vaihdellaan myös tapauskohtaisesti.

Kunhan pääsen mökiltä, avaan färsaarelaisen paahtimon tuliaispussin.

Lidlin pavut ovat kolmosastetta, aika tummaa skaalalla mutta ei vielä liian tummaa. Muuten eivät kyllä pääse jatkoon nuo pavut.

Hämmentävä tuo Cafesolo. Todella nätisti toimi, kupin pohjalla on huomattavasti vähemmän sakkaa kuin esimerkiksi kunnolla seisseestä pannukahvista tai suodatinkeittimen metallilankasuodattimen jäljiltä. Pitää hakea Juhla Mokka -papuja nyt, kun niistä on jonkinlainen referenssi.

Oikeastaan melkein jo ”liian” puhdasta.

Kahvin rasvoista on montaa koulukuntaa, kasvipohjaisia kun kuitenkin ovat niin oikein mielelläni kulutan nekin makuineen. Väitän, että osa Välimeren alueen hyvää sydänterveyttä tämäkin.