Kahvihifistely

Totta, se nimenomaan oli sen ajan hifistelyä. Vähän hassua tämän päivän vinkkelistä, mutta niin ne ovat monet muutkin asiat tässä maailmassa ajan saatossa muuttuneet. 😉

Siksi siihen vähän kommentoinkin (sarkastisesti toki, mutta se sarkasmihan on tunnetusti aika pahuksen vaikea laji), että mikäs siinä nyt niin väärin oli. Ja esim. ne Nurmesniemen suunnittelemat vanhat perkolaattorithan ovat yhä haluttuja design- ja käyttöesineitä. Huippukuntoisia myydään antiikkiilikkeissä helposti jopa 100-200€:lla. Vaikka Nurmesniemen vanhassa Pehtoori-kannussa olisi ihan kunnolla käytön jälkiä, niin silti ne maksavat tänä päivänä (jopa ilman sitä perkolaattoriakin) lähemmäs satasen.

Mutta kun vähän kauemmas ajassa mennään, niin jo pelkkä kahvikin oli aikamoista hifistelyä. Joskus kun tuli ensimmäisillä kotimaisilla kahvifestareilla maistettua Marttojen vanhan reseptin mukaan tehtyä korviketta, niin eihän kovin kaksista ollut. Väri muistutti kahvia, mutta maussa ei ollut häivähdystäkään. Tämä oli niiden aikojen mukainen resepti, jolloin Suomessa ei kahvia ollut enää lainkaan, eli liikuttiin ehkä jossain vuosien 1943-1946 tienoilla, kun Suomeen oli viimeinen kahvilasti saatu tuotua sotatoimien ohitse vuonna 1940 ja se lasti oli juotu loppuun. Korvikkeessa oli ihan ensi alkuun kahvia n. neljäsosa, sitten vähän vähemmän, ja lopulta muutaman vuoden ajan juotiin pelkkää 100%:sta korviketta. Se ei tosiaankaan ollut arabican veroista maultaan, eikä edes robustan. Eihän se kahvilta mitenkään maistunut, mutta väri sentään oli aika kohdillaan. Marttojen kyseiseen reseptiin muistaakseni kuului n. 85% paahdettua viljaa ja loppu oli paahdettua sikuria ja sokerijuurikasta. Toisinaan korvikkeessa oli käytetty myös esim. paahdettua auringonkukanjuurta, tai esim. perunaa, lanttua, pakuria, koivunkääpää... mitä nyt missäkin sattui olemaan. Tarkalleen ottaen kai oikea termilologia olisi se, että jos mukana oli edes vähän aitoa kahvia, niin kyse oli korvikkeesta ja jos ei, niin silloin juotiin kahvinvastiketta.

Itse olen ajatellut, että juuri siitä korvikkeen lipityksestä (ja siitä, että juuri kun kansa oli ehtinyt tottua siihen "herrojen herkkuun", niin se aito kahvi vietiin pois), johtuu suomalaisten melko poikkeuksellinen kahvihulluus. Kahvia juodaan melkoisia määriä riippumatta siitä, että onko se nyt edes kovin hyvää. Kahvia juodaan silloin, kun sitä on tarjolla. Niin se on ja niin se on "aina" ollut.

Siinä kun kävi niin ikävästi, että juuri kun suomalainen rahvas oli lähes kautta maan oppinut juomaan kahvia useamman kerran päivässä, joskus viime vuosituhannen alkupuolella (sitä ennen kahvi oli ylellisyystuote ja ennen 1800-luvun loppua se oli vain parhaiden seurapiirien suuri nautinto), niin tuli useampikin sota, jotka pilasivat kaiken (eikä tietysti pelkästään kahvin kannalta, mutta jo ensimmäinen maailmansota oli vaikuttanut kahvin saatavuuteen, kunnes sitten vuonna 1939 kahvi oli ensimmäisiä säännösteltyjä elintarvikkeita) ja koukkuun jääneet joutuivat tyytymään korvikkeeseen, jossa oli koko ajan vähemmän ja vähemmän sitä itse kahvia. Jatkosodan jälkeen, aikalailla 80 vuotta sitten helmikuun lopulla 1946, kuitenkin koitti aikansa suuri mediatapahtuma ja kansanjuhla, kun höyrylaiva s/s Herakles saapui pitkän odotuksen jälkeen viimein Turkuun mukanaan 2500kg ihan oikeaa brasilialaista kahvia. Laivaa oli vastassa tiedotusvälineiden lisäksi valtava kansanjoukko sekä aikansa mahtimiehiä; Turun pormestari, Suomen pankin pääjohtaja, Brasilian suurlähettiläs, joitain ministerejä ja elinkeinoelämän edustajia, kuten mm. pari herraa, joiden sukunimi oli Paulig. Esim. Helsingin Sanomat kirjoitti laivan matkasta ja saapumisesta mahtipontisen tarinan ja Suomi-Filmikin teki laivasta sekä sen rahdista dokumenttielokuvan. Paikalla oli tottakai myös satoja poliiseja turvaamassa kahvin kuljetuksen laivasta tavarajuniin muodostamalla ketjun kahvin kuljetusreitin molemmin puolin, ettei kukaan pääsisi ns. nappaamaan välistä sitä himoittua kahvia.

Kahvin säännöstely jatkui yhä jopa Helsingin olympialaisten yli ja kahvi taisi jopa olla viimeinen elintarvike, jonka säännöstely purettiin Suomessa. Se tapahtui vasta maaliskuussa 1954. Ei siis ole mikään suoranainen ihme, että kahvi on saavuttanut melko vahvan aseman maassamme.

Tämän pitkän sepustuksen päälle taidankin mennä töräyttämään espressot - tosin en brassipavuista, vaikka se olisikin tässä kohtaa kotimaisen kahvin historiaa muistellessa perusteltua, vaan etiopilaisesta Sidamon alueen naturalprosessoiduista hyvin vaaleapaahtoisista pavuista (koska brasseja ei nyt ole). En ollut aikoihin 1/5 paahdoista espressoja tehnytkään, kun se ei ole ihan se helpoin lähtökohta lähteä hakemaan onnistunutta espressouuttoa, mutta kun hetkeksi sattui (keskipaahtoiset) espressopavut loppumaan, niin eilen ajattelin kokeilla noitakin espressoon. Ja vähän yllätykseksenikin siitä tuli tosi mainio, makea ja mukavasti hapokas, ei kuitenkaan hapan esso. Tiukka jauhatus ja 38s uutto. Sillä mennään siis tänäänkin.
Mielenkiintoinen historiapläjäys, kiitos siitä!
 
Totta, se nimenomaan oli sen ajan hifistelyä. Vähän hassua tämän päivän vinkkelistä, mutta niin ne ovat monet muutkin asiat tässä maailmassa ajan saatossa muuttuneet. 😉

Siksi siihen vähän kommentoinkin (sarkastisesti toki, mutta se sarkasmihan on tunnetusti aika pahuksen vaikea laji), että mikäs siinä nyt niin väärin oli. Ja esim. ne Nurmesniemen suunnittelemat vanhat perkolaattorithan ovat yhä haluttuja design- ja käyttöesineitä. Huippukuntoisia myydään antiikkiilikkeissä helposti jopa 100-200€:lla. Vaikka Nurmesniemen vanhassa Pehtoori-kannussa olisi ihan kunnolla käytön jälkiä, niin silti ne maksavat tänä päivänä (jopa ilman sitä perkolaattoriakin) lähemmäs satasen.

Mutta kun vähän kauemmas ajassa mennään, niin jo pelkkä kahvikin oli aikamoista hifistelyä. Joskus kun tuli ensimmäisillä kotimaisilla kahvifestareilla maistettua Marttojen vanhan reseptin mukaan tehtyä korviketta, niin eihän kovin kaksista ollut. Väri muistutti kahvia, mutta maussa ei ollut häivähdystäkään. Tämä oli niiden aikojen mukainen resepti, jolloin Suomessa ei kahvia ollut enää lainkaan, eli liikuttiin ehkä jossain vuosien 1943-1946 tienoilla, kun Suomeen oli viimeinen kahvilasti saatu tuotua sotatoimien ohitse vuonna 1940 ja se lasti oli juotu loppuun. Korvikkeessa oli ihan ensi alkuun kahvia n. neljäsosa, sitten vähän vähemmän, ja lopulta muutaman vuoden ajan juotiin pelkkää 100%:sta korviketta. Se ei tosiaankaan ollut arabican veroista maultaan, eikä edes robustan. Eihän se kahvilta mitenkään maistunut, mutta väri sentään oli aika kohdillaan. Marttojen kyseiseen reseptiin muistaakseni kuului n. 85% paahdettua viljaa ja loppu oli paahdettua sikuria ja sokerijuurikasta. Toisinaan korvikkeessa oli käytetty myös esim. paahdettua auringonkukanjuurta, tai esim. perunaa, lanttua, pakuria, koivunkääpää... mitä nyt missäkin sattui olemaan. Tarkalleen ottaen kai oikea termilologia olisi se, että jos mukana oli edes vähän aitoa kahvia, niin kyse oli korvikkeesta ja jos ei, niin silloin juotiin kahvinvastiketta.

Itse olen ajatellut, että juuri siitä korvikkeen lipityksestä (ja siitä, että juuri kun kansa oli ehtinyt tottua siihen "herrojen herkkuun", niin se aito kahvi vietiin pois), johtuu suomalaisten melko poikkeuksellinen kahvihulluus. Kahvia juodaan melkoisia määriä riippumatta siitä, että onko se nyt edes kovin hyvää. Kahvia juodaan silloin, kun sitä on tarjolla. Niin se on ja niin se on "aina" ollut.

Siinä kun kävi niin ikävästi, että juuri kun suomalainen rahvas oli lähes kautta maan oppinut juomaan kahvia useamman kerran päivässä, joskus viime vuosituhannen alkupuolella (sitä ennen kahvi oli ylellisyystuote ja ennen 1800-luvun loppua se oli vain parhaiden seurapiirien suuri nautinto), niin tuli useampikin sota, jotka pilasivat kaiken (eikä tietysti pelkästään kahvin kannalta, mutta jo ensimmäinen maailmansota oli vaikuttanut kahvin saatavuuteen, kunnes sitten vuonna 1939 kahvi oli ensimmäisiä säännösteltyjä elintarvikkeita) ja koukkuun jääneet joutuivat tyytymään korvikkeeseen, jossa oli koko ajan vähemmän ja vähemmän sitä itse kahvia. Jatkosodan jälkeen, aikalailla 80 vuotta sitten helmikuun lopulla 1946, kuitenkin koitti aikansa suuri mediatapahtuma ja kansanjuhla, kun höyrylaiva s/s Herakles saapui pitkän odotuksen jälkeen viimein Turkuun mukanaan 2500kg ihan oikeaa brasilialaista kahvia. Laivaa oli vastassa tiedotusvälineiden lisäksi valtava kansanjoukko sekä aikansa mahtimiehiä; Turun pormestari, Suomen pankin pääjohtaja, Brasilian suurlähettiläs, joitain ministerejä ja elinkeinoelämän edustajia, kuten mm. pari herraa, joiden sukunimi oli Paulig. Esim. Helsingin Sanomat kirjoitti laivan matkasta ja saapumisesta mahtipontisen tarinan ja Suomi-Filmikin teki laivasta sekä sen rahdista dokumenttielokuvan. Paikalla oli tottakai myös satoja poliiseja turvaamassa kahvin kuljetuksen laivasta tavarajuniin muodostamalla ketjun kahvin kuljetusreitin molemmin puolin, ettei kukaan pääsisi ns. nappaamaan välistä sitä himoittua kahvia.

Kahvin säännöstely jatkui yhä jopa Helsingin olympialaisten yli ja kahvi taisi jopa olla viimeinen elintarvike, jonka säännöstely purettiin Suomessa. Se tapahtui vasta maaliskuussa 1954. Ei siis ole mikään suoranainen ihme, että kahvi on saavuttanut melko vahvan aseman maassamme.

Tämän pitkän sepustuksen päälle taidankin mennä töräyttämään espressot - tosin en brassipavuista, vaikka se olisikin tässä kohtaa kotimaisen kahvin historiaa muistellessa perusteltua, vaan etiopilaisesta Sidamon alueen naturalprosessoiduista hyvin vaaleapaahtoisista pavuista (koska brasseja ei nyt ole). En ollut aikoihin 1/5 paahdoista espressoja tehnytkään, kun se ei ole ihan se helpoin lähtökohta lähteä hakemaan onnistunutta espressouuttoa, mutta kun hetkeksi sattui (keskipaahtoiset) espressopavut loppumaan, niin eilen ajattelin kokeilla noitakin espressoon. Ja vähän yllätykseksenikin siitä tuli tosi mainio, makea ja mukavasti hapokas, ei kuitenkaan hapan esso. Tiukka jauhatus ja 38s uutto. Sillä mennään siis tänäänkin.
Kunnon pläjäys. Olikos vitsikin niin että korvikkeen vastiketta. :)

Mulla on lähes käyttämätön rosterinen perkolaattori ja sit kirpparilta pienempi. Pitäsköhän kokeilla joku kerta niin vois sanoa oikeasti keittäneensä kahvia.
 
Kunnon pläjäys. Olikos vitsikin niin että korvikkeen vastiketta. :)

Tai se, että millaista myrkkyä sitten olisikaan ollut sen vastikkeen korvike, jos senkin ainesosat olisivat loppuneet. 🤡

Mulla on lähes käyttämätön rosterinen perkolaattori ja sit kirpparilta pienempi. Pitäsköhän kokeilla joku kerta niin vois sanoa oikeasti keittäneensä kahvia.

Ehdottomasti sitä pitää kokeilla. Tosin ensin jostain jotain vinkkejä etsien. Kuulemma sillä perkolaattorilla saa aika helposti melko kitkerähköä kahvia, jos ei tiedä mitä on tekemässä. Joskus aikoinaan, huomattavasti nuorempana olen juonut useaankin otteeseen sellaisella Nurmesniemen, pulputuskeittimeksikin kutsutulla, perkolaattorilla keiteltyjä kahveja. En minä ainakaan silloin osannut siitä mausta suuntaan jos toiseenkaan mitään erityisiä huomioita tehdä. Siinä se aikansa pulputteli ja sitten juotiin kahvit, niin kuin aina muutenkin. Nykyisin tulisi arvatenkin mietittyä vähän enemmän sitä, että mitenkäs tämä maku nyt sitten eroaa niistä totutuista valmistustavoista. 🤔
 
Tai se, että millaista myrkkyä sitten olisikaan ollut sen vastikkeen korvike, jos senkin ainesosat olisivat loppuneet. 🤡



Ehdottomasti sitä pitää kokeilla. Tosin ensin jostain jotain vinkkejä etsien. Kuulemma sillä perkolaattorilla saa aika helposti melko kitkerähköä kahvia, jos ei tiedä mitä on tekemässä. Joskus aikoinaan, huomattavasti nuorempana olen juonut useaankin otteeseen sellaisella Nurmesniemen, pulputuskeittimeksikin kutsutulla, perkolaattorilla keiteltyjä kahveja. En minä ainakaan silloin osannut siitä mausta suuntaan jos toiseenkaan mitään erityisiä huomioita tehdä. Siinä se aikansa pulputteli ja sitten juotiin kahvit, niin kuin aina muutenkin. Nykyisin tulisi arvatenkin mietittyä vähän enemmän sitä, että mitenkäs tämä maku nyt sitten eroaa niistä totutuista valmistustavoista. 🤔
Onneksi ei sentään vastikkeelle tarvinnut korviketta saati vastiketta.

Eiköhän perkolaattorin idea ollut hienostella työläisten pannukahville kun ei oo puruja kupissa, ainakaan paljoa.
 
Joo, osuuhan niitä, viimeksi kolmessa kuukaudessa kävelin Roomassa kahden ohi ja kummassakin oli ihan odotetun pahaa kahvia...luultavasti liian vähän oli tatuointeja baristoilla. ;-) mutta toki hinnoittelu oli sitä kolmatta...
On ollut joskus hauska seurata redditin ja muiden yhteisöjen kahvi-ryhmissä kun jotkut todelliset kahvi-hifistelijät matkustaa Italiaan ja kyselee vinkkejä minne kannattaa mennä juomaan kahvia kun edessä on matka kahvin Mekkaan. Odotukset on kuin lapsi nähdessään joulupukin, mutta sitten tulee se kuiva todellisuus vastaan: kahvi on paskaa, pavut on palaneita ja espressokoneiden (sori en tiedä mikä tämä on suomeksi: ) groupheadit ja kahvat on pikimustia liasta kun ne puhdistetaan ehkä kerran päivässä jne.
Sitten Pariisi-syndooman kaltaisessa shokissa, mutta kuitenkin hiukan arkana (koska eihän nyt Italialaista kahvia voi kritisoida) kysellään että onko ymmärretty jotain väärin että miten voi olla että random kahvila Kööpenhaminassa tai Seattlessa on parempi kuin mikään mitä tuli vastaan itse pyhätössä.
 
Joo, ei Nilesin ja Frasierin tosiaankaan kannata Seattlesta tunkea Italiaan, aika harvalla edes on niitä tatskoja tai baristapartaa, edes CV:ssä, ja kaikkihan tietää että Reddit on just se paras! ;-)
Mutta kyllähän amerikalaisia ymärtää, ne menee Italiaan, saavat aivan vääränlaisia lihapullia, kun ei italialaiset tiedä millaisia italialaiset lihapullat on! Ja sitten amerikkalaiset tilaa maitoa, ja perkuta; saavat maitoa! Italia on niin tyhmä maa. Lopuksi ne tilaa paprikapitsan, ja saatana, saavat paprikapitsan. Ihan persiistä!
Suomessa ei olla saatu vielä paljoakaan amerikalaisten korjauksia, hieman ne on saaneet suomalaista saunaa korjattua aidommaksi.
Kiitos amerikkalaisille!
 
Viimeksi muokattu:
Löytyi Lidlistä 2€ maidonvaahdotin. Oli vielä patteritkin paketissa. On kätevä peli ja vaahdottaa maidon nopeasti. Kuppiin 1/4 maitoa, ripaus sokeria ja surauttaa kupin täyteen vaahtoa. Tuo kahvin päälle, niin nättiä ja hyvää.

vaahdotin.jpg
 
Helsingin Sanomilla kun on sellainen HS10-juttusarja, niin tällä kertaa listasivat tykkäämiään uusia kahviloita (ja yksi vanhempi).
HS10-ravintolat | Uusia kahviloita Helsingissä ja yksi vanhempi, jossa pääsee 1990-luvun tunnelmaan

Suomalaisille kahvila-arvosteluille melko tyypillisesti vain yhden lyhyessä esittelyssä mainittiin oikeastaan mitään itse kahvista, vaan mainittiin enempi muista tarjoamisista ja miljööstä. En muista, enkä jaksa tarkistaa kommentointiinko niissä varsinaisissa laajemmissakaan arvosteluissa tarjottavaa kahvia, tai ainakaan sen laatua.

No, kuitenkin jos jotakuta kiinnostaa, niin se kahvila, jonka kahviakin ihan kehuttiin oli Leimu Café Hämeentiellä Arabianrannassa.
"kahvilasta saa hyvät kupit kahvia. Suodatinkahvia on eri paahtoasteissa ja cappucino keräsi kehuja pikatestissä. Täytetty sämpylä on runsas. Hinnat ovat edulliset."
 
Helsingin Sanomilla kun on sellainen HS10-juttusarja, niin tällä kertaa listasivat tykkäämiään uusia kahviloita (ja yksi vanhempi).
HS10-ravintolat | Uusia kahviloita Helsingissä ja yksi vanhempi, jossa pääsee 1990-luvun tunnelmaan

Suomalaisille kahvila-arvosteluille melko tyypillisesti vain yhden lyhyessä esittelyssä mainittiin oikeastaan mitään itse kahvista, vaan mainittiin enempi muista tarjoamisista ja miljööstä. En muista, enkä jaksa tarkistaa kommentointiinko niissä varsinaisissa laajemmissakaan arvosteluissa tarjottavaa kahvia, tai ainakaan sen laatua.

No, kuitenkin jos jotakuta kiinnostaa, niin se kahvila, jonka kahviakin ihan kehuttiin oli Leimu Café Hämeentiellä Arabianrannassa.
"kahvilasta saa hyvät kupit kahvia. Suodatinkahvia on eri paahtoasteissa ja cappucino keräsi kehuja pikatestissä. Täytetty sämpylä on runsas. Hinnat ovat edulliset."
Helsingissä voin ainakin itse suositella Kahvila Sävyä Kallio/Vallila alueella. Oikeasti kahvista ymmärtävää väkeä töissä, hyvät pavut yms. eikä hyvä sen takia että sai juhlamokkaa ja pullaa kaunilla miljööllä. Oli muistaakseni edellisessä Hesarin kahvijutussa myös suositeltu.
 
Ja kuka nyt ylensä jaksaa helsinskiin mennä, olennaisemmistakaan syistä.

Jos minulta noin lapsellinen kysymys kysytään, niin yleensä vastaan, että vähän turhankin moni ulkokuntalainen. Ei tänne kenenkään tarvitsisi tulla pilaamaan hyviä stadilaisia paikkoja. 😉

Ja sekin vielä, kun landella on aina lunten tullessa tapana naureskella sille, kun pääkaupunkiseudulla autoille sattuu kolareita, että hesalaiset eivät osaa ajaa talvella. Täällä Stadissa taas tiedetään vähän liiankin hyvin se, että jyväjemmarithan eivät osaa ajaa täällä edes kesäkeleilläkään. Aivan järkyttävää sekoilua, jos yhden kerran elämässään päätyvät ajamaan muiden autojen seassa ja kaduilla on heille ihan liian monimutkaisia ja pelottavia risteyksiä. Jos on kerran pakko tulla Stadiin, niin tulisivat sitten edes junan kyydissä kuten ennen vanhaan. Pakkoko tänne on aina tulla vain muita ihmisiä häiritsemään? 🤣

Mutta jos pysytään keskustelusäikeen aiheessa, niin skeidaa tsufeahan saa kyllä ihan mistä päin Suomea tahansa, jos/kun sellaisesta diggaa. Sitä varten ei tosiaan kannata tänne Stadiin asti lähteä. Sitten, jos haluaa hyvää kahvia, niin se on ihan toinen juttu.

Helsingissä voin ainakin itse suositella Kahvila Sävyä Kallio/Vallila alueella. Oikeasti kahvista ymmärtävää väkeä töissä, hyvät pavut yms. eikä hyvä sen takia että sai juhlamokkaa ja pullaa kaunilla miljööllä. Oli muistaakseni edellisessä Hesarin kahvijutussa myös suositeltu.

Kerrassaan mainion Sävyn lisäksi itse nostaisin esiin myös vähän uudemman tulokkaan, Jätkäsaaren 18 Gramsin, joka meni omasta mielestäni heittämällä Helsingin kahvipaikkojen aateliin - etenkin nyt, kun Kalle Freesellä ei ole ollut kahvilaa (ainakaan Suomessa) ikuisuuksiin ja One Day Coffeekin lopetti kahvilatoimintansa ihan liian nopeasti. Siis, jos/kun puhutaan sellaisista kahviloista, joihin kannattaa mennä nimenomaan sen kahvin vuoksi, eikä pelkkien korvapuustien tai muiden hupsujen epäolennaisuuksien.

Oskunkaan ei tarvitse suotta pelätä 18 Gramsin henkilökuntaa - siellä kun en ole vielä kertaakaan nähnyt niitä pelottavia tatuointeja enkä myöskään sellaisia liian jännittäviä hipsteripartoja. 😉

Ohessa HS:n arvio 18 Gramsista (maksumuurin takana, joten ei välttämättä aukea ulkokuntalaisille). Pikatesti | Jätkäsaaren betoniviidakon katveessa on kahvilahelmi, josta saa ”melko täydellistä espressoa”

Seikkailunhaluiset ja rohkeat ulkokuntalaiset voivat toki tutustua Helsingin parempaan kahvitarjontaan vaikka European Coffee Tripin sivuilta: https://europeancoffeetrip.com/helsinki/

Tai vaihtoehtoisesti, etenkin näin lomakauden alkaessa, koko Suomen tarjontaan: https://europeancoffeetrip.com/finland/
 
Helsingissä voin ainakin itse suositella Kahvila Sävyä Kallio/Vallila alueella. Oikeasti kahvista ymmärtävää väkeä töissä, hyvät pavut yms. eikä hyvä sen takia että sai juhlamokkaa ja pullaa kaunilla miljööllä. Oli muistaakseni edellisessä Hesarin kahvijutussa myös suositeltu.
Heiltä taisin ostaa "polkupöräkahvilansa" koneen ;-)
 

Statistiikka

Viestiketjuista
308 918
Viestejä
5 237 269
Jäsenet
83 396
Uusin jäsen
Luolamies

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom