Jyväjemmarointi sun muu maatalous: mitä te teette?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja yero
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
1 080
Maanviljelijät ynnä muut huomio! Tajusin, että en tiedä maanviljelystä yhtään mitään: pellossa kasvaa jotain viljaa tai perunaa mutta mitä kaikkea oikeastaan on kyntäminen ja äestäminen ja muu maan muokkaus ja miksi sitä tehdään ja millä laitteilla? Olen asunut kaupungissa koko ikäni, vanhemmat on kyllä maalta, mutta mun elinaikana ei mummolassakaan enää viljelty. Vaimolla on sukulaisia maaseudulla, mutta eihän niiltä kehtaa alkaa kyseleen ihan perusteita.

Olisin oikeasti kiitollinen, jos joku avaisi aihetta.
 
No ihan ensimmäiseksi yleensä maanviljelijällä on etenkin nykyään muutakin elannoksi tehtävää hommaa kuin pelkästään se maatalous. Klassikko on tietysti metsätalouden harjoittaminen omia tiluksia hyödyntäen, meillä kun on tyypillistä että kiinteistöön kuuluu viljelymaan, asunnon ja tilakeskuksen lisäksi metsämaata.

Lisäksi koneurakointi on varsin vakiintunut oheisyrittämisen muoto. Perinteisimmin se voi olla muille saman ammatin harjoittajille tehtävää viljan tai korsirehun viljelyyn liittyvää hommaa. Maanrakennus, tien auraus ja muut kunnossapitotyöt ovat niinikään tavallisia joskaan eivät yleisiä. Osa tästä voi tapahtua sesonkiajan ulkopuolella samalla kalustolla, jota käytetään oman tilan viljelytöissä. Kaikenlaiset muut "maaseutuyrittäjyyden" muodot kuten B&B, kalastukset, turistierästelyt tai heppajutut jätän pelkästään nimeltä maininnalle, koska en niistä tiedä nimeä enempää.

On myös tavallista, että maanviljelijä(tai osa tilan osakkaista) työskentelee yrittäjänä tai palkansaajana jollain täysin maatalouteen liittymättömällä alalla. Tällainen voi olla(kaikki henkilökohtaisesti tavattuja esimerkkejä) pitopalvelukokki, koneistaja, hammaslääkäri, varastomies tai taksiautoilija. No, se siitä.

Se itse maatalouden alan onkin pitkällisemmin selitettävä ja aines hyvin pitkälle ja runsaalle ketjulle. Kuten edeltävästä sivujuonteesta voi arvata, työtehtävien kirjo riippuu maatilayrityksen tarkemmasta toimialasta. Tärkeä faktori on se, miten kausiluonteista kunkin maatilan toiminta on. Vaikkapa lypsykarjatilalla välttämättömiä aikataulutettavia töitä on paljon jokaisena vuoden päivänä, ja tietysti kaikilla eläimiä pitävillä niitä on jokin määrä päivittäin. Sen sijaan peltoviljelyyn rajoittuvassa puulaakissa työ on erittäin kausiluontoista.
 
Pelaile Farm Simulatoria, niin saat käsityksen perushommista (kyntö, äestys, kylvö, korjuu, repeat...) ja pääset juttuun vaimon sukulaisten kanssa. ”Mulla on pelissä paljon isompi traktori kuin teillä...” ;)
 
Lypsykarjataloudesta osaan ehkä sanoa jotakin, kunhan vähän mietin ja/tai joku kysyy jotain. En ole koskaan omistanut yhtään nautaa, mutta olen työskennellyt lypsykarjan hoidossa.

Itse olen maatalouden alan yksikön osakas ja oma kevättyöni alkaa varsinaisesti huomenna, ellei tule hovissa muutoksia. Tuotantosuuntamme on nykyään yksinomaan peltokasvien viljelyä, tarkemmin ottaen varsinaisena satokasvina ns. kotimaisia viljoja. Nythän on vähän poikkeava tilanne siksi, että välttämättömien hommien puuttuessa olen vältellyt tapaamasta juuri ketään, ja kun en perskohtaisesti asu maatilakeskuksessa, en ole jokuseen viikkoon edes käynyt saati tehnyt siellä mitään. Normaalistikin olisin tämän alkukevään muissa töissä, joita ei nyt ole mielekästä tehdä, mutta olisin sentään käynyt räpläämässä tai edes katsomassa koneita.

Jos tätä jälkimmäistä eli minulle tutumpaa(vaikka olenkin alalle kouluttamaton osa-aikajulli enkä mikään pohjalaisen kokoisia koneita ja beancounteria käyttävä suurtalollinen) tuotantosuuntaa lähtee miettimään kalenterivuoden alusta saakka, niin varsinainen toiminta saattaa periaatteessa alkaa vasta juuri näillä hetkillä. Toki tänäkin vuonna on jo lähetetty tavaraa(myytävää viljaa), vastaanotettu tavaraa(lannoitteita, siementä, myrkkyä eli "kasvinsuojeluaineita", polttoainetta) ja tehty huoltoja ja tarkastuksia kevättöissä käytettäviin koneisiin. Talvella olisi myös mahdollista levittää tai levityttää kalkkia pelloille, paitsi tänä vuonna kun maa ei jäätynyt. Mikään säännöllinen toimihan se ei yleensäkään ole ja nykyisellä tuottavuustasolla kyseenalainen panostus ylipäänsä.

Nyt on kuitenkin vähän ilmastovyöhykkeestä riippuen käsillä se hetki, että yleisten viljakasvien kylvö voisi alkaa - ja jossain on jo alkanut tai tehty. Lämpötilat ovat sen suuntaisia, että kylvää olisi jo voinut, mutta nyt näyttää satavan vettä. Voi siis olla, että huomenna ei ole kylvötyöpäivä. Riippuu siitä, miltä aamupäivä näyttää.

Jos nyt ihan siihen operatiivisimpaan hommaan mennään eli tartutaan lopulta kysymyksen ytimeen, niin kevätviljan viljelyssähän nyt olisi ajankohtaista tehdä lähinnä tasausäestystä ja perinteistä kylvöä, jos käytetään perinteisempiä menetelmiä kuten meillä. Lisäksi voidaan käyttää erillistä jyrää. Ai niin, ihan ensimmäisenä voidaan perälevyllä tai muulla kevyellä puskukalustolla tasoitella syysmuokkauksesta jääneitä suurempia epätasaisuuksia(aiheuttavat lammikoita ja muutenkin ongelmia eri työvaiheissa).

Jos taas suorakylvettäisiin, niin maanmuokkausta ei oletuksena nyt(tai muutenkaan normaalivuonna) tehtäisi. Koneita voi kai hyvinkin nähdä Farm Simulatorissa, mutta näihin hommiin tarvitaan tässä vaiheessa siis traktori ja sen perään liitettävä kone tai pari(yksinkertaisena esimerkkinä äes ja kylvölannoitin). Myös kuljetuskalustoa ja mahdollisesti lastauskalustoa tarvitaan siementen ja lannoitteiden kuljetukseen sekä kylvölannoittimen täyttöön. Kylvö on konetyönä hankala, tavallaan vaurioaltis ja ennen kaikkea tarkkuutta vaativa, mutta ei niinkään suurenerginen työvaihe.

Kun kylvö on ohi ja todettu onnistuneeksi(se on mahdollista jopa uusia epäonnisen tappiotilanteen jälkeen), valmistaudutaan myrkyttämiseen eli kasvinsuojeluun. Tämä voi tapahtua noin 1-3 kertaa riippuen siitä, miten huolella halutaan optimoida eri aineiden käyttöhetki tai miten tarkoin halutaan välttää ylimääräisiä ajokertoja eli sotkemista. Tyypillisesti kasvinsuojeluruisku on traktoriin kytkettävä nostettava tai hinattava työkone, vaikka erillisiä moottoroituja ruiskujakin on olemassa.

Kuulemma jopa ison rahan ja mittakaavan tuotannossa, jollainen ei niinkään ole tuttua, muoti on taas pois integroiduista erikoiskoneista ja kohti taas traktoriin perustuvia ratkaisuja. Varsin ymmärrettävästi, kun otetaan huomioon miten kalliita pelkät traktorit ovat ja miten vähän käyttötunteja erikoiskoneille tulee. Suomessahan on varsin tavallista, että vain leikkuupuimuri on erikoiskone, muut peltotyökoneet kulkevat traktorin mukana.
 
Viimeksi muokattu:
Peltoa kynnetään, äestetään ja muuten muokataan muutamasta eri syystä.

Ensinnäkin jos heität sitä-sun-tätä kasvavalle aukiolle jotain viljan siemeniä, niin melko suurella todekköisyydellä ne eivät sieltä lähde kasvamaan ainakaan tuotannon kannalta mielekkäällä tavalla. Eli siis ihan kuten kaikkien kasvien kanssa, niin haluat levittää siemenet multaan, et nurmikolle. Viljat lyödään ihan pintaan, perunan päällä sais olla vähän sitä multaakin.

Toisekseen kasvit tarvitsevat ravinteita kasvaakseen ja ne ottavat ne juurillaan. Vaikkapa nyt viljoilla juuret eivät ole kovin syvät, joten pintakerros köyhtyy ravinnosta pikkuhiljaa. Kynnä tarpeeksi syvällä, niin uutta korkearavinteikasta multaa nousee pinnalle. Multaa voi myös "hapettaa" äestämällä. Äestäminen tapahtuu ihan pintakerroksessa, kyntämisessä käännetään maata syvemmältä.

Äestämiseen ja kyntämiseen liittyy ongelma, jonka vakavavuus on hyvin vaihtelevaa alueittain: kivet. Ois ihan kiva, jos siellä pellossa ei olisi pään kokoisia kiviä, nyrkinkokoiset eivät niinkään haittaa. Näitä olen itsekin käsipelillä varmaan tonnikaupalla kerännyt. Nykyään hoidetaan pääosin koneella. Jos niitä ei kerätä, niin rikkovat auroja, äeksiä, niittokoneita ja ehkä puimureitakin.
 
Ratkakavun viestiin täydentäisin, että kyntäessä ja äestäessä saadaan sekoitettua maaperään eloperäistä ainesta eli kasvijätettä ja peltoon aiemmin levitettävää karjanlantaa. Pellon kasvukerroksessa maatuessaan nämä luovuttavat ravinteita maaperään(mm. fosforia ja hidasliukoista typpeä) ja lisää multavuutta. Maanmuokkauksella tosiaan poistetaan myöspintakerroksessa peltomaan painautumista ja kuohkeutetaan maata.
Linkkaan aivan hyvän suomenkielisen podcastin aiheen tiimoilta, Maanviljelijän tietobaari. Toiminee myös alaa tuntemattomille, itse tykkäsin vaikka aiheet periaatteessa tuttuja olikin.
 
Hieman oli sateinen päivä. Kylvötyö ei käynnissä. Kiirettähän ei ole ja vappu olisi varsin aikainen hetki tällä vyöhykkeellä. 10.5. tai 15.5. on ihan normaali.

Kasvukauden pituus on rajallinen ja epävarma. Tämähän liittyy myös lajikevalintaan, ja toki viljelykasvilaji määrää sitäkin enemmän. Ihanteellista olisi, että sadon kypsymisaika olisi selkeästi lyhyempi kuin mahdollinen kasvukausi, jolloin erilaiset viivästykset ja epävarmuustekijät ovat enemmän pelattavissa eikä niin vähäinen sään temppuilu pilaa satoa. Vaikkapa satoisimmat vehnät tarvitsevat muiden tekijöiden ohella huomattavan pitkän kauden jolloin mikään ei oikein saisi kusta, jotta täysi potentiaali saadaan hyödyksi - eikä kovin pahasti saisi kusta, jotta edes saadaan kohtalainen sato, siinä missä vaatimattomampi lajike voi olla anteeksiantavampi. Muutenkin optimiolosuhteisiin tähtäävät tuotantopanokset ovat hyvin riskialttiit olosuhteiden sattuessa vähemmän optimaalisiksi. Sään ja geenien lisäksi siis lannoitus ja kasvinsuojelu(sekä siinä yhteydessä lisätty douppi) pitäisi olla kaikki tasapainossa. Keskinkertaisen tai hyvän sadon tavoittelu on varsin yleisen näkemyksen mukaan usein odotusarvoltaan varmempaa kuin huipputasoon pyrkiminen.

Ajettavat silppurit taitaa nykyään olla toinen suuri erilliskoneiden ryhmä puimureiden lisäksi.
Joo, siinähän ne yleisimmät. Silppuria en itse ole koskaan operoinut, sellaista hinattavaakaan. On olemassa myös traktorilla vedettäviä leikkuupuimureita, mutta se on historiallinen kuriositeetti. Silloin kun pari vuosikymmentä sitten meillä päin vielä oli pieniä karjatiloja, rehusilppurit olivat kaikki traktorilla vedettäviä, mutta kaikki ikivanhatkin käyttöpuimurit olivat tietysti itsenäisiä koneita, kun pienen sellaisen sai jo romuraudan hinnalla. Hinattavan puimurin näin joskus jossain kuusen alla.

Silppureista(joilla siis tietysti korjataan nurmirehua) tuli mieleen sivujuonne. Useimmathan tietävät, että Suomessa ei viljellä maissia. Tämä käsitys voi asettua kyseenalaiseksi, kun näkee Suomessa viljeltävän maissia. Kyseessä ei toki ole viljaksi kasvatus vaan myös silputen korjattava rehuviljely, vaikka ei nurmirehu.

Peltoviljelyn lisäksi myös tavaran käsittelyyn ja karjanhoitoon käytetään traktorien ohella tai sijasta "erikoiskoneita", vaikka tämä onkin jo vähän eri aihe. Esimerkiksi kurottajia, pienkuormaajia(joita valmistetaan ihan uskottavasti Suomessa), trukkeja ja pyöräkoneita käytetään vaihteleviin bulkkitavaran(rehut, kuivikkeet, maa-ainekset) tai isojen kappaleiden(lavat, suursäkkipakkaukset ja valitettavasti raadot) siirtoon, jos moiseen erikoiskalustoon on ollut varaa. Samaa tai lähes samaa roolia erikoiskaluston puuttuessa täyttää tavallisimmin yleistraktorin kiinteänä tai puolikiinteänä varusteena oleva etukuormaaja. Tai jollain vielä köyhemmällä tai itarammalla menettelee pienempään käyttöön vanhanaikainen takakuormaaja, joka siis ajaa samaa asiaa mutta perse edellä puuhun. Joskus metsätalouden synergiaetuna on erikoisempiin nostoihin käytössä puutavarakuormaaja, tai joillakin muusta syystä jokin varsinainen kappaletavaranosturi.

On myös olemassa etunostolaitteeseen pikakytkettäviä etukuormaajia, jotka miellän enemmän keskisen Euroopan suurtilatouhuksi. Ajatus on kai jotain sinne päin, että isolla pösöllä voi olla pienempiä(esimerkiksi 80-200 hevosvoiman) yleistraktoreita kiinteällä etukuormaajalla ja isompia suorituskykyisiä suurtraktoreita raskaisiin töihin ilman moista turhaa varustetta (työkoneita kytketään peltotyössä näiden molempiin päihin). Jälkimmäisiä oidaan näin tilapäisesti valjastaa täydentämään yleistraktorien laivuetta.

Jopas harhautui. Ehkä seuraavaksi niistä kevään maanmuokkauskoneista edes jotain. Tai kylvöstä. :hmm:
 
Viimeksi muokattu:
Äestämiseen ja kyntämiseen liittyy ongelma, jonka vakavavuus on hyvin vaihtelevaa alueittain: kivet. Ois ihan kiva, jos siellä pellossa ei olisi pään kokoisia kiviä, nyrkinkokoiset eivät niinkään haittaa. Näitä olen itsekin käsipelillä varmaan tonnikaupalla kerännyt. Nykyään hoidetaan pääosin koneella. Jos niitä ei kerätä, niin rikkovat auroja, äeksiä, niittokoneita ja ehkä puimureitakin.
Vaurion vaara kiveen ajettaessa tosiaan riippuu koneesta. Juuri puimuri(tai ymmärtääkseni samoista syistä silppuri) on sellainen, jossa katastrofinen laaja vaurio on mahdollinen. Toisaalta sen kiven on yleensä oltava maan pinnalla jokseenkin irrallisena, jotta sen joutuminen puimuriin on mahdollista. Toisaalta puimurilla ajetaan silloin, kun se unohdettu kivi ei ehkä näy ennen kuin on liian myöhäistä. Joku ehkä kysyy, miksi ei ajeta vähän ylempää kortta poikki, jos se on ongelma. Ensinnäkin tietysti siksi, että tähkät voivat olla hyvin matalalla joko siksi, että kyseessä on ns. lakovilja tai siksi, että korsi on jäänyt hyvin lyhyeksi vaikka säätilojen ja pieleen menneen kasvunsääteen annostelun yhteisvaikutuksena. Toiseksi on yleensä toivottavaa, että ei jää pitkää sänkeä, joka jäisi perinteisessä muokkaustavassa eli syyskynnössä pintaan tukkiakseen keväällä äestä ja etenkin kylvökonetta. On toivottavaa, että mahdollisimman suuri osa oljesta kulkee koneiston läpi ja silputaan, tai joskus ulostetaan pitkänä vielä syksyllä talteen kerättäväksi. Kolmanneksi kovin lyhyt korsi vaikuttaa puintitappiota(tarkemmin ottaen pöytä- tai leikkuutappiota) lisäävästi, koska mitkään pelkät tähkät eivät luotettavasti imeydy koneen uumeniin vaan niitä varisee enemmän maahan. Ja vaikuttaapa se puintikoneistoon päätyvän biomassan määrä ja pelkkä korren pituuskin sen sisäiseen toimintaankin.

Toisaalta vaikkapa kyntöaura ei välttämättä juuri tunne vielä pään kokoistakaan irtokiveä maassa, vaikka kuski kyllä huomaa. Liikkumattomaan maakiveen työnopeudella ajaessa sen sijaan isku on siellä vantaan kärjessä kova. Jos sattuu niin kuin yleensä käy eli kärki ei murru ja siipi lipsahtaa yli ajoissa(kukin siipi on jousitettu), siitä kuuluu vain ääntä ja kulutuspinnat naarmuuntuvat. Jos taas toisensa löytävät kappaleet jäävät vähän nalkkiin ja veto riittää, tuntuu ohjaamossa pieni törmäys ja kuuluu vähän kovempi ääni kun mekaaninen sulake pettää, jousipakka nyrjähtää tai vaikka räjähtää tuhannen paskaksi. Pieni tai isompi korjaus seuraa ennen työskentelyn jatkoa. Yleisesti kyntöaura ei kuitenkaan ole korostuneesti vaurioaltis laite verrattuna moneen muuhun maatalouskoneeseen. Ellei työstöä tehdä kaahaten tai muuten huolimattomasti, ja kunhan kone ei ole maalajiin sopimaton. Kynnön kalleus työtapana(ja yleinen suuntaus korvata se muulla) seuraa lähinnä siitä, että se vaatii paljon kuljettajan työtunteja ja koneen kilowattitunteja per pinta-ala.

Osittain tähän liittyen mainittakoon, että nykyaikaisen kyntöauran siivet voivat olla paitsi terästä, myös muovia. Toki tässäkin vain varsinaisen auran suuri osa on muovia, johon siis keveyden ohella on tarkoitus tarttuvan maalajin olla liimaantumatta materiaalin liukkauden ja jatkuvat taipumisen vuoksi. Maata varsinaisesti leikkaavat hilppeet kuten kärjet, leikkurit, esiaurat tapaavat olla perinteistä metallia.
 
Viimeksi muokattu:
Ap:lle voin lohduksi sanoa, Helsingissä syntynyt, mutta 2vuotiaasta asti maalla asuneena en tiedä mitään perusjärjestä. Tuskin erottaisin ohraa ruista, tai sanoisin kykeneväni omaamaan ns."maalaisjärjen". Ikää on kumminkin jo 32v, ja jos kysyttäisiin miten siellä maalla asutaan, voisin sanoa kaipaavani LVI-patteria, mutta sen jälkeen sittenkin muuton harkinnassa tiltaltin ja monen muun lukuisan linnun laulua.
 
Ajettavat silppurit taitaa nykyään olla toinen suuri erilliskoneiden ryhmä puimureiden lisäksi.
Ja joskus erilliset juurikaskoneet, lienevät joko urakoitsijoiden tai osuuskuntien käytössä. Ajosilppureista tuli juuri maissin korjuuseen liittyvät koneet mieleen josta videolinkki pari viestiä ylempänä.
Öljykasveilla pitkä kasvukausi, korjuu saattaa mennä alkutalveen asti ja silloin on sit jo sääennusteiden kyttääminen ainaista puuhaa kun ei kauhean kosteaa saisi olla. Rypsi ja rapsi ja niillä useita eri lajikkeita, myös hybridinä.
 
Maa oli tarpeettoman kosteaa kun tihkua ja pilvisyyttä riitti, mutta kyllähän se siitä lähti. Tällä erää on jo parina päivänä ohraa kylvetty ja huomenna jatketaan. Paljonhan sitä ei kaikkiaankaan tule(vain parikymmentä hehtaaria) ja tänä vuonna on sattuneista syistä tavallaan rento tahti. Nimellisesti kyseessä on rehuohra kaikenlaisessa byrokratiassa, mutta sehän selviää vasta syksyllä, onko se rehu- vai tärkkelysohraa. Suunnitelmana on, että sato toimitetaan Altialle alkoholin raaka-aineeksi.
 
Olen ihemtellyt talon vieressä olevien peltotilkkujen viljelyä. No viime vuosi oli vaikea, ja viljat jäi sinne peltoon sellaisenaan, ei siis puitu ollenkaan, ja ovat siellä edelleeen. Edellisenä vuonna isäntä paukkasi kylvöhommiin joskus keskellä kesää, ja ne viljat ei kyllä ehtineet kasvaa ollenkaan, mutta muistaakseni puitiin kuitenkin pois (tai sitten kynnettiin jo sysksyllä?). Aikaisemmista vuosista en muista, mutta joka tapauksessa tuntuu että joka vuosi siinä hommassa on jotain outoa. Traktorikalustosta päätellen kyse ei kuitenkaan ole mistään harrastelijasta. Myös työajat viittaa siihen, että sesonkina kiirettä pitää, koska yleensä paukkaa pellolle keskellä yötä. Ehkä kyse on vain siitä, että nämä tilkut on alhaisimman priotiteetin länttejä. Väitän kuitenkin, että viimeisen 5 vuoden aikana tuosta läntistä on saatu ehkä kerran kunnollista satoa.

Itselleni jäi vaan sellainen ajatus, että liittyykö näihin hommiin jotain EU-tukiasioita, joiden takia kannattaa käydä rykimässä siemenet peltoon vaikka keskellä kesää, vaikkei olisi aikomustakaan puida?
 
Olen ihemtellyt talon vieressä olevien peltotilkkujen viljelyä. No viime vuosi oli vaikea, ja viljat jäi sinne peltoon sellaisenaan, ei siis puitu ollenkaan, ja ovat siellä edelleeen. Edellisenä vuonna isäntä paukkasi kylvöhommiin joskus keskellä kesää, ja ne viljat ei kyllä ehtineet kasvaa ollenkaan, mutta muistaakseni puitiin kuitenkin pois (tai sitten kynnettiin jo sysksyllä?). Aikaisemmista vuosista en muista, mutta joka tapauksessa tuntuu että joka vuosi siinä hommassa on jotain outoa. Traktorikalustosta päätellen kyse ei kuitenkaan ole mistään harrastelijasta. Myös työajat viittaa siihen, että sesonkina kiirettä pitää, koska yleensä paukkaa pellolle keskellä yötä. Ehkä kyse on vain siitä, että nämä tilkut on alhaisimman priotiteetin länttejä. Väitän kuitenkin, että viimeisen 5 vuoden aikana tuosta läntistä on saatu ehkä kerran kunnollista satoa.

Itselleni jäi vaan sellainen ajatus, että liittyykö näihin hommiin jotain EU-tukiasioita, joiden takia kannattaa käydä rykimässä siemenet peltoon vaikka keskellä kesää, vaikkei olisi aikomustakaan puida?
Osalle lohkoista panostetaan enemmän, ja osalle vähemmän. Ja jos isännällä on paljon alaa, niin pakostakin kylvöt venyy huonoilla lohkoilla myöhään, kun ensin hoidetaan alta pois ne lohkot, joilla on mahdollisuus parempaan satoon. Tai sitten itse lohko on niin märkä tai viljelyteknisesti hankala, että kiinnostus puimiseen on nollissa. Ja kyllä ne siemenet on sinne pakko laittaa, muuten lohko muuttuu viljelemättömäksi pelloksi, jolle ei makseta tukia. Sadonkorjuupakkoa Suomessa ei tällä hetkellä ole.
Itelläkin on tänä keväänä yksi hehtaarin pläntti, johon pitää kylvää tänä vuonna vilja, vaikka tällä hetkellä puskee vielä heinää. Tähän pakottaa EU, koska viiden vuoden jälkeen pitää kylvää vilja, ettei lohko muutu pysyväksi nurmeksi. Kylvö luultavati tapahtuu reippaasti kesäkuun puolella tuon ko. lohkon märkyyden takia, eikä ole aikomustakaan tuota lähteä puimaan, vaan murskaan viljan peltoon syksyllä.

Näin muuten kylvöt vielä lähtökuopissa, turhan märkää on vielä, mutta lisää vettä on lupailtu viikonlopuksi/ensiviikoksi. Ehkä tänään tasailen muutaman lohkon, ja huomenna kylvöön.
 
Olen ihemtellyt talon vieressä olevien peltotilkkujen viljelyä. No viime vuosi oli vaikea, ja viljat jäi sinne peltoon sellaisenaan, ei siis puitu ollenkaan, ja ovat siellä edelleeen. Edellisenä vuonna isäntä paukkasi kylvöhommiin joskus keskellä kesää, ja ne viljat ei kyllä ehtineet kasvaa ollenkaan, mutta muistaakseni puitiin kuitenkin pois (tai sitten kynnettiin jo sysksyllä?). Aikaisemmista vuosista en muista, mutta joka tapauksessa tuntuu että joka vuosi siinä hommassa on jotain outoa. Traktorikalustosta päätellen kyse ei kuitenkaan ole mistään harrastelijasta. Myös työajat viittaa siihen, että sesonkina kiirettä pitää, koska yleensä paukkaa pellolle keskellä yötä. Ehkä kyse on vain siitä, että nämä tilkut on alhaisimman priotiteetin länttejä. Väitän kuitenkin, että viimeisen 5 vuoden aikana tuosta läntistä on saatu ehkä kerran kunnollista satoa.

Itselleni jäi vaan sellainen ajatus, että liittyykö näihin hommiin jotain EU-tukiasioita, joiden takia kannattaa käydä rykimässä siemenet peltoon vaikka keskellä kesää, vaikkei olisi aikomustakaan puida?
Kesäkuun loppuun mennessä pitää olla kylvettynä, että saa peltotuet. Jos on tosiaan huonot pellot kyseessä, viljelijä kerää niistä vain tuet itselleen.
 
Kuinka iso noiden tukien merkitys on viljelijän taloudelle?

Mitä on kevät- ja syyskylvö? Miksi joskus kylvetään syksyllä ja miksi joskus keväällä? Miksi ei aina ja kaikkialla joku syksyllä tai keväällä?

Miten traktorinmunia käytetään? Niissä on siis heinää, jota sitten syötetään karjalle, eikö niin? Onko niissä jotain säilytysainetta vai miksi heinä ei mätäne siellä sisällä? Eihän se täysin kuivaa voi olla? Nämä ovat käsittääkseni korvanneet heinäladot, jotka alkavat olla katoavaa perinnettä, uusia ei enää tehdä?

Mitä ne isot siilot ovat maatiloilla?

(anteeksi mahdollisesti tyhmät kysymykset)
 
Paaleissa ja siiloissa on tuorerehua. Siellä on aiv ainetta joka säilöö ne rehut. Ei sen kuivaa tartte olla. Lehmät syö sitä rehua. Voidaampa siitä tehdä polttoainetta biovoimaloihinkin. On isoja maatiloja esim saksassa mitkä tuottaa vaan biovoimaloihin polttoainetta.
 
Kuinka iso noiden tukien merkitys on viljelijän taloudelle?

Mitä on kevät- ja syyskylvö? Miksi joskus kylvetään syksyllä ja miksi joskus keväällä? Miksi ei aina ja kaikkialla joku syksyllä tai keväällä?

Miten traktorinmunia käytetään? Niissä on siis heinää, jota sitten syötetään karjalle, eikö niin? Onko niissä jotain säilytysainetta vai miksi heinä ei mätäne siellä sisällä? Eihän se täysin kuivaa voi olla? Nämä ovat käsittääkseni korvanneet heinäladot, jotka alkavat olla katoavaa perinnettä, uusia ei enää tehdä?

Mitä ne isot siilot ovat maatiloilla?

(anteeksi mahdollisesti tyhmät kysymykset)
Tuet kasvinveljelytiloilla muodostaa noin 2/3 tuloista, elukkatiloilla ei ehkä noin paljon. Tiloja niin moneen lähtöön, että hankala yleistää.

Kylvöajankohta riippuu kasveista/lajikkeista. Esim. vehnää on keväällä tai syksyllä kylvettävää lajikkeita. Valinta riippuu paikasta, ilmoista, viljelykierrosta jne. Syyskasveilla on myös hyvä tasata kevään ruuhkaa.

Isot siilot on viljaa varten.
 
Avosiilo voi olla tuorerehulle. Umpi siilo voi olla viljalle taikka rehulle. Siiloja on moneen lähtöön. Ja kaikki voi olla isoja taikka pieniä.
 
Olen ihemtellyt talon vieressä olevien peltotilkkujen viljelyä. No viime vuosi oli vaikea, ja viljat jäi sinne peltoon sellaisenaan, ei siis puitu ollenkaan, ja ovat siellä edelleeen. Edellisenä vuonna isäntä paukkasi kylvöhommiin joskus keskellä kesää, ja ne viljat ei kyllä ehtineet kasvaa ollenkaan, mutta muistaakseni puitiin kuitenkin pois (tai sitten kynnettiin jo sysksyllä?). Aikaisemmista vuosista en muista, mutta joka tapauksessa tuntuu että joka vuosi siinä hommassa on jotain outoa. Traktorikalustosta päätellen kyse ei kuitenkaan ole mistään harrastelijasta. Myös työajat viittaa siihen, että sesonkina kiirettä pitää, koska yleensä paukkaa pellolle keskellä yötä. Ehkä kyse on vain siitä, että nämä tilkut on alhaisimman priotiteetin länttejä. Väitän kuitenkin, että viimeisen 5 vuoden aikana tuosta läntistä on saatu ehkä kerran kunnollista satoa.

Itselleni jäi vaan sellainen ajatus, että liittyykö näihin hommiin jotain EU-tukiasioita, joiden takia kannattaa käydä rykimässä siemenet peltoon vaikka keskellä kesää, vaikkei olisi aikomustakaan puida?
Kunnollinen sato voi jäädä puuttumaan, mutta noin muuten hommat on pakko hoitaa edes sinnepäin. Muuten tulee hyvää kehnommalla tuurilla tuimailmeinen byrokraatti ja leikkaa tukia. Eikä siis pelkästään siitä perseen kokoisen läntin osalta vaan yrittäjän koko toiminnan osalta. Esimerkiksi 5-10% heti pienestä virheestä, ellei voi päästää moitteilla.

Joskus pienillä länteillä voi olla jokin erikoistarkoitus eli sato on tarkoituskin jättää jopa oppikirjan mukaan eikä vain vedätysmielessä. Riistapellossa näin pitääkin tehdä ja riistalle voi toki muullakin nimikkeellä kasvattaa ohutta kauraa nurmen kera. Nyt helppoa kun kuten sanottua sadonkorjuu ei ole pakko.
 
Onko peltojen vuokraaminen hyvä pisnis / kallista vuokraajan kannalta?
En ole koskaan kuullut, että joku ostaisi sijoitusmielessä peltoja vuokrattavaksi, niinkuin asuntosijoituksessa ostetaan asuntoja, onko se, että en vain tiedä siitä?

(anteeksi mahdollisesti tyhmät kysymykset, en tiedä mitään, mutta kiinnostaa)
 
Tylsä vastaus, mutta se vähän riippuu. Sellaista hyvää peltoa jota asiaan paneutuneen kannattaa viljellä ja jota myös joskus ostetaan viljeltäväksi, voi kannattaa myös antaa vuokralle. Siihen saa sen vuokralaisen. Pikkutilkkuja kivistä maata metsätien päästä ei kukaan vuokraa kuin marginaalitapauksissa. Eikä osta, paitsi metsätilan mukana. Paperilla maan arvo on kova, mutta vain hyvästä maasta käydään kauppaa.

Pienet huonot korpipellot ovat viljelymielessä niinkin huonoja, että niiden arvo alkaa olla muissa nyansseissa. Niillä on tietysti kiinteistökaupassa riesana verotusarvoa pinta-alansa mukaan, mutta toisaalta niillä on kiinnitysarvokin. Ja kaikenlaista monikäyttöarvoa metsästäville maajusseille ja paikallisille, joiden metsästysseuroille nämä antavat alueen metsästysoikeuden.

Maan arvoon ja vuokratasoon vaikuttaa tietysti vallitseva todellisuus maatalous- ja tukipolitiikassa. Se onkin monimutkaisempi asia, josta ei kovin neutraalia arviota ole nähty. Yksinkertaisella ajatustavalla tuki on suoraan tuotteiden hinnan päälle ja pääomittuu maan arvoon. Sekoittavana muuttujana on, että satotaso erilaisilla pelloilla vaihtelee paljon, ja peräti se, mitä on ylipäänsä mahdollista viljellä. Esimerkiksi maa voi kelvata jollain tavalla nurmiviljelyyn, mutta viljakasvin viljely on lähes mahdotonta muuten kuin ihmeellisillä tempuilla. Edellämainittu pysyvän nurmen määritelmä on joskus ongelma, eli pakottaa kasvattamaan tällaisella lohkolla joka viides vuosi vaikkapa kauraa, mikä on siis yleensä hyödytöntä mutta myös mahdollista toteuttaa hyvin pienillä kuluilla, ainakin jos(kuten juuri nyt) ei ole pakko puida sitä paskasatoa. Tukipolitiikka uudistuu aina 5-7 vuoden välein ja jakoperusteena käytetään juuri silloin muodissa olevaa ympäristöuskontoa. Kuluneella kaudella on ollut mm. kannattavaa pitää tiettyjä vesistöön oikeasti tai byrokraatin umpimähkäisin perustein rajautuvia lohkoja nurmella.
 
Tylsä vastaus, mutta se vähän riippuu. Sellaista hyvää peltoa jota asiaan paneutuneen kannattaa viljellä ja jota myös joskus ostetaan viljeltäväksi, voi kannattaa myös antaa vuokralle. Siihen saa sen vuokralaisen. Pikkutilkkuja kivistä maata metsätien päästä ei kukaan vuokraa kuin marginaalitapauksissa. Eikä osta, paitsi metsätilan mukana. Paperilla maan arvo on kova, mutta vain hyvästä maasta käydään kauppaa.

Pienet huonot korpipellot ovat viljelymielessä niinkin huonoja, että niiden arvo alkaa olla muissa nyansseissa. Niillä on tietysti kiinteistökaupassa riesana verotusarvoa pinta-alansa mukaan, mutta toisaalta niillä on kiinnitysarvokin. Ja kaikenlaista monikäyttöarvoa metsästäville maajusseille ja paikallisille, joiden metsästysseuroille nämä antavat alueen metsästysoikeuden.

Maan arvoon ja vuokratasoon vaikuttaa tietysti vallitseva todellisuus maatalous- ja tukipolitiikassa. Se onkin monimutkaisempi asia, josta ei kovin neutraalia arviota ole nähty. Yksinkertaisella ajatustavalla tuki on suoraan tuotteiden hinnan päälle ja pääomittuu maan arvoon. Sekoittavana muuttujana on, että satotaso erilaisilla pelloilla vaihtelee paljon, ja peräti se, mitä on ylipäänsä mahdollista viljellä. Esimerkiksi maa voi kelvata jollain tavalla nurmiviljelyyn, mutta viljakasvin viljely on lähes mahdotonta muuten kuin ihmeellisillä tempuilla. Edellämainittu pysyvän nurmen määritelmä on joskus ongelma, eli pakottaa kasvattamaan tällaisella lohkolla joka viides vuosi vaikkapa kauraa, mikä on siis yleensä hyödytöntä mutta myös mahdollista toteuttaa hyvin pienillä kuluilla, ainakin jos(kuten juuri nyt) ei ole pakko puida sitä paskasatoa. Tukipolitiikka uudistuu aina 5-7 vuoden välein ja jakoperusteena käytetään juuri silloin muodissa olevaa ympäristöuskontoa. Kuluneella kaudella on ollut mm. kannattavaa pitää tiettyjä vesistöön oikeasti tai byrokraatin umpimähkäisin perustein rajautuvia lohkoja nurmella.
Huonoillakin pelloilla on korkea hinta, jos ne on tukikelpoisia. Tukioikeudet on siirrettävissä raivatuille tuettomille pelloille. Peltomaat itsessään ei ole kovin arvokkaita vaan se tukioikeus maksaa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 322
Viestejä
4 535 205
Jäsenet
74 789
Uusin jäsen
anykanen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom