Kun kasaa ite on paras pössis. Saa just semmosen ku haluaa ja tietää mitä on missäkin ja miten niitä osia voi irrotella kun haluaa niitä kattella ja vaihtaa.
On parasta vääntää hermona prosessoriin jäähdytinjytkyä kiinni ja kirota miksi ei siinä tuotekuvauksessa kerrottu että kiinnikkeet on susipaskaa mallia jotka ei meinaa edes pysyä kiinni. Miettii mikä muistikampa sopii mitenpäin mihin slottiin. Taskulampun ja suurennuslasin kanssa etsiä mihin liittimeen ne tuulettimet pitäisi kiinnittä ja miksi se ei vaan lähde päälle.
Ottaa se prosessori paketista ja miettiä miten käy kun setä rasvanäpeillä tätä pientä ja hennon oloista lastua räppää. Muutama satanenhan se vain. Kaivaa se tahnatuubi kaapista (ostitko nyt tarpeeksi preemiumia) ja yrittää kortinreunalla kaapia sitä tasaseen siihen prosessorille. Miettiä menikö se prosessori sittenkään oikeinpäin ja missä kulmassa se pikku piste oli. Kuinka lujaa sitä kantta sen päälle kehtaa vetää. Kaapia tahnaa vähän taas pois ja yrittää käännellä sitä siinä. Miettiä haittaakse kun tahnaa vähä pursus tohon vierelle.
Vedellä poweria pari kertaa sieltä ahtaasta mutta niin sievästä kotikolosta mikä sillä on kun meni väärinpäin tai piti joku kaapeli laittaa siihen uber-modulaariseen vekottimeen vielä. Lyödä se jättimäinen tonnin näytönohjainjytky sinne kiinni ja tunkea sitä hulluna kun sen vaan pitäs olla siellä syvällä. Vai oliko sittenkään? Todeta että pitää kaikki purkaa kun joku unohtui tai yksi niistä paskoista cpu tuulettimen kiinnikkeistä pomppas vähä.
Paitsi että nyt se näytönohjainjytky meinaa jumittaa ja irrotusnappula on syvällä kaiken keskellä. Siinä kun pitkän illan päätteeksi katsot peiliin ja näet ne lämpötahnat pitkin naamaa ja käsiä, voit vain verrata itseäsi Schwarzeneggeriin kommandomaskissa. Siinä kommandona, kun kone buuttaa lopulta vieressä ledit yön myöhäisillä tunneilla loistaen, hikikarpaloitasi heijastaen, tuuletin humisten. Siinä sä tiedät. Oot kova jätkä.
)
