Itsetunnon kasvattaminen ja resilienssi

[vitalift]

Ajattelinpa kysäistä, olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä itsetunnon parantamiseen ja resilienssin lisäämiseen. On tullut aika kovaakin vastoinkäymistä viime vuosina ja tietysti päälle vielä kaikki maailmanmenot koronasta lähtien. Kaiken psyykkisen ja fyysisenkin kuormituksen takia on tullut huomattua,että selvästi omia voimavaroja pitäisi saada kasattua, jotta pärjää kriiseissä paremmin.

Eli onkos täällä kellään toimivia kikkoja? Kyllä, voisin googlettaa. Haluan keskustella asiasta ja lukea muiden kokemuksia. Itsellä itsetuntoa kolhittu ammatillisessa mielessä ihan työpaikkakiusaamisen/uhkailun tasolla ja työnantajien kusettaminen työsopimuksien rikkomista myöten on vienyt uskoa omaan alaan. Kaverit vähissä ja huonosti aikaa hankkia lisää, mistä edes hankkisin, kun kaikki niin kiireisiä. Nyky-yhteiskunnassa tuntemattomien ihmisten sekopäisyyskin vituttaa eli välillä vaan parempi pysyä sisällä yksinään.

Somea käytän aika vähän nyt. Uutisia tulee välillä liikaa selattua.Pitäisi vähentää, jotta saisi keskityttyä omiin juttuihin. Ärsyttää, kun joskus aikaisemmin pystyi olemaan täysin välittämättä vaikka minkälaiseta urpoilusta, jota vastaan tuli. Oli kai niin fokusoitunut omiin juttuihin. Toki maailmantilannekin oli "helppo" ja sitä vain meni putkessa nuorempana ja odotti aina jotain parempaa, jota ei koskaan tullutkaan.

 

[finWeazel]

Itsetunnosta en osaa sanoa. Resilienssiin mulla auttanut mindfullness ja hengitysharjoitukset. Linkatun kirjan hengitysharjoitukset eivät sisällä huuhaata, toimivat sekä lyhyen että pitkän aikavälin resilienssiin. Erilaisia hengitysharjoituksia käyttävät esim. erikoisjoukot, poliisit yms. että optimoituu toimintakyky vaikeassa tilanteessa. Samat toimii kyllä hyvin vaikka jos pitää pitää esitys, jännittää ja nollaa päätä juuri ennen esitystä tms.

Kirja hyvä kun se on täysin tiedepohjainen, ei huuhaata. Kaikki perusteltu tutkimuksilla + lähteillä. Kirjassa myös debunkataan perusteellisesti joitain asioita. Kirja on helppolukuinen.

Peak Mind: Find Your Focus, Own Your Attention, Invest …

Research shows we are missing 50 percent of our lives. …

www.goodreads.com

 

[vitalift]

Itsetunnosta en osaa sanoa. Resilienssiin mulla auttanut mindfullness ja hengitysharjoitukset. Linkatun kirjan hengitysharjoitukset eivät sisällä huuhaata, toimivat sekä lyhyen että pitkän aikavälin resilienssiin. Erilaisia hengitysharjoituksia käyttävät esim. erikoisjoukot, poliisit yms. että optimoituu toimintakyky vaikeassa tilanteessa. Samat toimii kyllä hyvin vaikka jos pitää pitää esitys, jännittää ja nollaa päätä juuri ennen esitystä tms.

Kirja hyvä kun se on täysin tiedepohjainen, ei huuhaata. Kaikki perusteltu tutkimuksilla + lähteillä. Kirjassa myös debunkataan perusteellisesti joitain asioita. Kirja on helppolukuinen.

Peak Mind: Find Your Focus, Own Your Attention, Invest …

Research shows we are missing 50 percent of our lives. …

www.goodreads.com

Oletko koskaan tehnyt joogaa ja koetko sen samantyyppiseksi kuin minfullness ja hengitysharjoitukset? Kiitos tuosta kirjavinkistä, voisi lukaista. Vähän joskus mindfulnessia kokeillut, hengitysasiat joogan kautta. Itse mindfullnessia en kokenut kovin hyväksi ainakaan aikoinaan. Varmaan pitäisi saada tehtyä pidempään, koska alku vain otti päähän ja aivan liikaa pyörii mielessä kaikenmaailman rauhoittumis yms jutuissa. Olen ehkä enemmän tekevää sorttia, mutta en osaa kanavoida sitä oikein tällä hetkellä.

 

[finWeazel]

Oletko koskaan tehnyt joogaa ja koetko sen samantyyppiseksi kuin minfullness ja hengitysharjoitukset? Kiitos tuosta kirjavinkistä, voisi lukaista. Vähän joskus mindfulnessia kokeillut, hengitysasiat joogan kautta. Itse mindfullnessia en kokenut kovin hyväksi ainakaan aikoinaan. Varmaan pitäisi saada tehtyä pidempään, koska alku vain otti päähän ja aivan liikaa pyörii mielessä kaikenmaailman rauhoittumis yms jutuissa. Olen ehkä enemmän tekevää sorttia, mutta en osaa kanavoida sitä oikein tällä hetkellä.

Joogassa voi olla kaikkea turhaa, samoin mindfullnessissa. Toki se kokemus on yksilöllinen ja ihmiset kaipaa eri asioita.

Kirjan hengityshomma hyvä kun siinä on tieteelliseltä pohjalta toimiva mimini ilman mitään lisukkeita. Hengitellä voi joogatessa, kävellessä, sotatantereella, työpalaverissa jne.

 

[Admiral General Aladeen]

Vaikea sanoa, en tiedä, kun voi olla että nämä ovat sellaisia luonteenpiirteitä joita ei helposi muuta.

Itseä vituttaa ja harmittaa kaikki ihan täysillä, joka ei ole hyväksi mielenterveydelle, mutta minkäs teet. Oli oma moka tai vain epäonnea, niin harmittaa.

Vaimo on aika täysin erillainen, kun hänelle vastoinkäymisiä tapahtuu, avaimet katoaa tai puhelin varastetaan, niin ei mitään pitkäaikaista voivottelua, vaan enemmänkin unohtaa heti "se tapahtui, ei voi enää estää, eteenpäin elämässä ja tästä selviää helposti rahalla"

 

[meridian]

Sanon aluksi, etten ole minkään sortin ammattilainen tai asiantuntija aiheen suhteen eli nämä on omia ajatuksia, jotka voi myös olla ihan päin mäntyä.

Oon kuitenkin tota itsetuntoasiaa pohtinut ja nimenomaan siltä kannalta miksi osalla tuntuu olevan jopa liiankin hyvä itsetunto ja -luottamus ja toiset ovat jatkuvasti itsekriittisiä ja vähättelevät itseään.

Tapa reagoida asioihin on osaltaan temperamenttia ja siihen yhdistettynä ympäristön vaikutusta. Iso osa rakentuu lapsuudenkodissa ja niissä varhaislapsuuden kiintymyssuhteissa.

Näin ollen väitän, että itsetuntoa on lähes mahdotonta tietoisesti kehittää paremmaksi aikuisena. Kasvu aikuiseksi ja vanheneminen ylipäätään jonkin verran jeesaa, mut se suhde itseen on opittu jo lapsuudessa ja saanut sisäistä vahvistusta koko elämän, joten sitä ei saa kovin hevillä muutettua.

Itsetuntemus ja erilaiset strategiat voi auttaa selvittämään paremmin niitä itseen liittyviä negatiivisia ajatuskeloja, mutta niitä ei luontaisena reaktiona saa sammutettua.

 

[iipi]

Olipa kiinnostava kysymys. Tämmöisiä tuli mieleen:

Väsyneenä korostuu kaikki negatiivisuus sekä itseä että toisia kohtaan. Kannattaa pitää tarkasti huolta riittävästä levosta ja erityisesti unesta.

Resilienssiin liittyen uutisia itse seuraan vain kerran päivässä, aamulla eri paikoista ja sitten uudestaan vasta seuraavana päivänä. Näin ne eivät pääse synkistämään fiiliksiä, ja käsitys ihmisistä ja maailman tilasta tulee tehtyä päivän kohtaamisten perusteella. Monta kertaa tulee positiivisia yllätyksiä sen peruskauran sekaan.

Ihmiset ovat kiireisiä, mutta esim. erilaisissa järjestöissä on ihmisiä, jotka viettävät paljon aikaa asian parissa. Ehkä jostain sellaisesta löytyisi hyvä mahdollisuus tutustumiseen, jos löytyy itselle tärkeä teema. Tutkimusten mukaan f2f kontaktit nostavat mielialaa ja itsetuntoa tehokkaimmin, joten niitä kannattaa priorisoida.

 

[Hyrava]

Olipa kiinnostava kysymys. Tämmöisiä tuli mieleen:

Väsyneenä korostuu kaikki negatiivisuus sekä itseä että toisia kohtaan. Kannattaa pitää tarkasti huolta riittävästä levosta ja erityisesti unesta.

Resilienssiin liittyen uutisia itse seuraan vain kerran päivässä, aamulla eri paikoista ja sitten uudestaan vasta seuraavana päivänä. Näin ne eivät pääse synkistämään fiiliksiä, ja käsitys ihmisistä ja maailman tilasta tulee tehtyä päivän kohtaamisten perusteella. Monta kertaa tulee positiivisia yllätyksiä sen peruskauran sekaan.

Ihmiset ovat kiireisiä, mutta esim. erilaisissa järjestöissä on ihmisiä, jotka viettävät paljon aikaa asian parissa. Ehkä jostain sellaisesta löytyisi hyvä mahdollisuus tutustumiseen, jos löytyy itselle tärkeä teema. Tutkimusten mukaan f2f kontaktit nostavat mielialaa ja itsetuntoa tehokkaimmin, joten niitä kannattaa priorisoida.

Tuossa on itseasiassa monta hyvää pointtia, itselläni oli viime vuosi melko raskas kun sattui ja tapahtui kaikenlaista ja siltä pohjalta voisin ainakin vahvistaa tuon että väsyneenä korostuu kaikki vitutus ja negatiivisuus. Kannattaa siis tosiaan hoitaa nukkumispuoli kuntoon, tuli ainakin itse huomattua että väsyneenä tuli vähän sellainen "en mä mitään osaa, mikään ei onnistu" -fiilis jo ennen kuin edes yritti tehdä mitään.

 

[iipi]

[...] Tapa reagoida asioihin on osaltaan temperamenttia ja siihen yhdistettynä ympäristön vaikutusta. Iso osa rakentuu lapsuudenkodissa ja niissä varhaislapsuuden kiintymyssuhteissa.

Näin ollen väitän, että itsetuntoa on lähes mahdotonta tietoisesti kehittää paremmaksi aikuisena. Kasvu aikuiseksi ja vanheneminen ylipäätään jonkin verran jeesaa, mut se suhde itseen on opittu jo lapsuudessa ja saanut sisäistä vahvistusta koko elämän, joten sitä ei saa kovin hevillä muutettua.

Minusta tämä oli tosi hyvä analyysi. Totta on, että niitä sisäisiä malleja on tottunut toistamaan elämän aikana ja ne ovat syvässä.

Silti, vaikka kehitys olisi hidasta, se kuitenkin on kehitystä.

Arvokasta on, jos löytää jostain ihmisiä, joilta saa tukea ja hyvää palautetta. Kun hyvän muutoksen saa liikkeelle, se alkaa jossain vaiheessa kasvaa korkoa korolle, koska itsetunnon parantuessa alkaa huomata uusia myönteisiä ajatuksia ihan itsestäänkin.

Edit: tarkennettu ajatusta

 

[vitalift]

Sanon aluksi, etten ole minkään sortin ammattilainen tai asiantuntija aiheen suhteen eli nämä on omia ajatuksia, jotka voi myös olla ihan päin mäntyä.

Oon kuitenkin tota itsetuntoasiaa pohtinut ja nimenomaan siltä kannalta miksi osalla tuntuu olevan jopa liiankin hyvä itsetunto ja -luottamus ja toiset ovat jatkuvasti itsekriittisiä ja vähättelevät itseään.

Tapa reagoida asioihin on osaltaan temperamenttia ja siihen yhdistettynä ympäristön vaikutusta. Iso osa rakentuu lapsuudenkodissa ja niissä varhaislapsuuden kiintymyssuhteissa.

Näin ollen väitän, että itsetuntoa on lähes mahdotonta tietoisesti kehittää paremmaksi aikuisena. Kasvu aikuiseksi ja vanheneminen ylipäätään jonkin verran jeesaa, mut se suhde itseen on opittu jo lapsuudessa ja saanut sisäistä vahvistusta koko elämän, joten sitä ei saa kovin hevillä muutettua.

Itsetuntemus ja erilaiset strategiat voi auttaa selvittämään paremmin niitä itseen liittyviä negatiivisia ajatuskeloja, mutta niitä ei luontaisena reaktiona saa sammutettua.

Olen noita pohtinut ja tiedostan kyllä,että ei minusta eri ihmistä saa juurikin sen takia, millaiseksi lapsuudessa olen kehittynyt. Mutta sen enempää avaamatta, olen todella paljon kehittynyt siitä, mitä olin vaikkapa 18-vuotiaanakin vielä kotiympäristön takia. Isoakin muutosta voi saada aikaan positiivisessa mielessä. Siksi koen, että vaikka perustuksessa on halkeamia, sen päälle voi rakentaa vielä jotain,vaikkei siitä uudenveroista saa

 

[vitalift]

Olipa kiinnostava kysymys. Tämmöisiä tuli mieleen:

Väsyneenä korostuu kaikki negatiivisuus sekä itseä että toisia kohtaan. Kannattaa pitää tarkasti huolta riittävästä levosta ja erityisesti unesta.

Resilienssiin liittyen uutisia itse seuraan vain kerran päivässä, aamulla eri paikoista ja sitten uudestaan vasta seuraavana päivänä. Näin ne eivät pääse synkistämään fiiliksiä, ja käsitys ihmisistä ja maailman tilasta tulee tehtyä päivän kohtaamisten perusteella. Monta kertaa tulee positiivisia yllätyksiä sen peruskauran sekaan.

Ihmiset ovat kiireisiä, mutta esim. erilaisissa järjestöissä on ihmisiä, jotka viettävät paljon aikaa asian parissa. Ehkä jostain sellaisesta löytyisi hyvä mahdollisuus tutustumiseen, jos löytyy itselle tärkeä teema. Tutkimusten mukaan f2f kontaktit nostavat mielialaa ja itsetuntoa tehokkaimmin, joten niitä kannattaa priorisoida.

Tuossa olet aivan oikeassa,että väsyneenä kaikki kaatuu päälle. Noita tilanteita tullut pakostakin, kun joutunut venymään. Ehdottomasti pitäisi pitää entistä tiukemmin kiinni levosta, vaikka kuinka hommat odottaa.

Tuota uutisten seurantaa täytyy kyllä tiukentaa. Eihän noita ennenvanhaankaan tullut katsottua kuin ehkä etusivu kotiin tulleesta lehdestä aamulla ja sitten illalla 1-2 krt uutiset telkasta ja nekin oli aina samat. Uutistulva ja negatiiviset klikkiotsikot tulevat nykyisin aivan liikaa naamalle. Oikein mässäilevät kauhuskeenaarioilla.

Järjestö/kerhotoimintaa olen miettinyt, mutta ei ole omaa vielä löytynyt. Opiskellessa tuli oltua mukana yhdistyshommissa vähän ja olihan se kivaa. Ehkä vähän jäänyt huono kuva tuon ulkopuolisista järjestöistä,joissa agendat tuntuu olevan ihan muuta kuin vaikka nimi antaa olettaa. f2f kontaktit varmasti nostavat mielialaa, mutta vain jos ne ovat positiivisia. Esim. töiden kautta tuli niin paljon epämiellyttävää f2f kontaktia yhdessä välissä, että todellakin mieluummin olen ilman siinä tilanteessa. Osittain saanut nyt tuota korjattua pahimmasta tilanteesta onneksi.

 

[Ad_Astra]

Ajattelinpa kysäistä, olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä itsetunnon parantamiseen ja resilienssin lisäämiseen. On tullut aika kovaakin vastoinkäymistä viime vuosina ja tietysti päälle vielä kaikki maailmanmenot koronasta lähtien. Kaiken psyykkisen ja fyysisenkin kuormituksen takia on tullut huomattua,että selvästi omia voimavaroja pitäisi saada kasattua, jotta pärjää kriiseissä paremmin.

Eli onkos täällä kellään toimivia kikkoja? Kyllä, voisin googlettaa. Haluan keskustella asiasta ja lukea muiden kokemuksia. Itsellä itsetuntoa kolhittu ammatillisessa mielessä ihan työpaikkakiusaamisen/uhkailun tasolla ja työnantajien kusettaminen työsopimuksien rikkomista myöten on vienyt uskoa omaan alaan. Kaverit vähissä ja huonosti aikaa hankkia lisää, mistä edes hankkisin, kun kaikki niin kiireisiä. Nyky-yhteiskunnassa tuntemattomien ihmisten sekopäisyyskin vituttaa eli välillä vaan parempi pysyä sisällä yksinään.

Somea käytän aika vähän nyt. Uutisia tulee välillä liikaa selattua.Pitäisi vähentää, jotta saisi keskityttyä omiin juttuihin. Ärsyttää, kun joskus aikaisemmin pystyi olemaan täysin välittämättä vaikka minkälaiseta urpoilusta, jota vastaan tuli. Oli kai niin fokusoitunut omiin juttuihin. Toki maailmantilannekin oli "helppo" ja sitä vain meni putkessa nuorempana ja odotti aina jotain parempaa, jota ei koskaan tullutkaan.

Itsetunto varmaan kehittyy/paranee parhaimmillaan kun tekee ja onnistuu jossain, niin omasta mielestä kuin muidenkin mielestä. Oli sitten kyse työelämästä tai vapaalla omien juttujen kanssa. Parhaimmat fiilikset maailmassa ainakin itselle on kun jotain tajuaa (ahaa elämys), uuden oppiminen sekä onnistuminen.

Tietty tänä päivänä, varsinkin somessa, on paljon vain onnistumista ja iloisia juttuja koko ajan. Tämähän helposti vaikuttaa siihen, että onko itsessä jotain vikana kun itse en onnistu heti. Antaa vähän väärää signaalia, kun monesti näiden onnistumisten taustalla on ihan helvetinmoinen määrä yrityksiä, epäonnistumisa, nöyrtymisiä yms.

Mä olen kanssa lopettanut uutisten seuraamisen kauan sitten. Tämä johtanut siihen että välillä ihan pihalla siitä mitä ihmiset puhuu, mutta itse en jaksa sitä samaa negatiivista päivästä toiseen ahmia. Ei ihmekään jos pinna alkaa kiristymään jos samaa paskaa tungetaan joka tuutista koko ajan nenän eteen.

Itse olen aina työskennellyt töissä missä näen suht heikkoja ihmiskohtaloita. Kieroutuneesti voisi jopa sanoa, että niitä kun katselee ja kuuntelee niitä päivät pitkät, niin eipä sitä itsellä niin huonosti asiat olekaan Tällainen työ johtanut myös siihen että ei vain jaksa ihmisiä. Kotona ollaan perheen ja omien harrastusten parissa ja poistutaan vain kauppaan

No en nyt tiedä oliko tästä tekstistä mitään hyötyö mutta tulipahan kirjoitettua.

 

[mallu]

Aihe on kovin yksilöpohjainen ja yleispätevää vastausta tuskin onkaan. Jollekin voi toimia kun opiskelee aiheita, jotka ovat suurilta osin arkimaailman ulottumattomissa, eli vaikkapa tutkii kosmologiaa tai kvanttifysiikkaa. Taktiikka olisi se, että osaa laittaa subjektiivisen elämänsä perspektiiviin ja tätä taustaa vaikkapa poliittiset aiheet ovat lähinnä huvittavia.
Toinen taktiikka on opiskella esim. filosofiaa, evoluutiobiologiaa ja psykologiaa joiden kautta voi suurpiirteisesti ymmärtää ihmisten impulsseja ja sitä kautta olla enemmän hallinnassa itsensä suhteen.

Toki vaativat aikaa ja omistautumista, mutta jos parempaakaan tekemistä ei ole, niin taktiikkaa voi ainakin testata - on epätodennäköistä että siinä häviää mitään. Joidenkin itsetunto kasvaa vain sitä kautta että ymmärtää mekanismit asioiden taustalla.

 

[Sallys]

Joskus 20 vuotta sitten koin valaistumisen ja lopetin muiden ihmisten ajattelun. Pystyn menemään satapäisen yleisön eteen ilman stressiä kylmiltään puhumaan jos tarvitsee. Koska ei voisi vähempää muut kiinnostaa, niin voi keskityä omaan tekemiseen, eikä tarvitse jännittää mitä muut ajattelee sinusta. Suosittelen.

 

[Vanhus]

Edellä on tullut hyvä vinkkejä. Täältäkin voi löytyä apua: Mielenterveystalo.fi

 

[Pepo]

Maailman helpoin konsti saada itseluottamusta: Käännä päätä vähän ylemmäksi, olkapäitä taaksepäin jalkoja enemmän haralleen. Ja hoplaa, siinä pari pykälää lisää itseluottamusta, ja ilman vaivannäköä.

 

[vitalift]

Itsetunto varmaan kehittyy/paranee parhaimmillaan kun tekee ja onnistuu jossain, niin omasta mielestä kuin muidenkin mielestä. Oli sitten kyse työelämästä tai vapaalla omien juttujen kanssa. Parhaimmat fiilikset maailmassa ainakin itselle on kun jotain tajuaa (ahaa elämys), uuden oppiminen sekä onnistuminen.

Tietty tänä päivänä, varsinkin somessa, on paljon vain onnistumista ja iloisia juttuja koko ajan. Tämähän helposti vaikuttaa siihen, että onko itsessä jotain vikana kun itse en onnistu heti. Antaa vähän väärää signaalia, kun monesti näiden onnistumisten taustalla on ihan helvetinmoinen määrä yrityksiä, epäonnistumisa, nöyrtymisiä yms.

Mä olen kanssa lopettanut uutisten seuraamisen kauan sitten. Tämä johtanut siihen että välillä ihan pihalla siitä mitä ihmiset puhuu, mutta itse en jaksa sitä samaa negatiivista päivästä toiseen ahmia. Ei ihmekään jos pinna alkaa kiristymään jos samaa paskaa tungetaan joka tuutista koko ajan nenän eteen.

Itse olen aina työskennellyt töissä missä näen suht heikkoja ihmiskohtaloita. Kieroutuneesti voisi jopa sanoa, että niitä kun katselee ja kuuntelee niitä päivät pitkät, niin eipä sitä itsellä niin huonosti asiat olekaan Tällainen työ johtanut myös siihen että ei vain jaksa ihmisiä. Kotona ollaan perheen ja omien harrastusten parissa ja poistutaan vain kauppaan

No en nyt tiedä oliko tästä tekstistä mitään hyötyö mutta tulipahan kirjoitettua.

Hyviä pointteja useita. Oli ainakin itsellä niin vastoinkäymistä toisen jälkeen ja töissä täyttä paskaa päälle, että eipä paljon itseluottamusta semmoisessa saa. Epäonni vaan seurasi mukana ja vieläkin vähän kolkuttelee välillä..Tuli taas vastaan sellaista settiä ihan äskettäin, että alta pois. Onneks myös jotain positiivistakin on työrintamalla ollut.

Tuosta toisten ihmisten huonoista kohtaloista tuli mieleen, että kiitollisuutta yritän ja pitäisi harjoittaa enemmän. Se on tutkitusti onnellisuutta lisäävä tekijä. Ja olen oikeasti välillä ollutkin tosi onnellinen perusasioista, kuten metsälenkistä tai että saa pelata kivaa peliä. En koe tarvitsevani esimerkiksi paljoa materiaa ollakseni onnellinen, koska arvokkaampana pidän paljon pienempiä asioita.

Itsellä tulee varmaan somessa enemmän vastaan kaikkea maailmankauheuksia, liekkö algoritmit. Epäoikeudenmukaisuutta, ahneutta, ilkeitä ja pahoja ihmisiä, ihmisten riistoa..Ei ole kiva tuollaista katsoa, mutta toisaalta some antaa näille ihmisille äänen ja mahdollisuuden kertoa tarinansa ja levittää tietoutta. Sekin on tärkeää. Mutta pienen ihmisen päätä ei toki noin isoon tietotulvaan ole rakennettu.

 

[vitalift]

Joskus 20 vuotta sitten koin valaistumisen ja lopetin muiden ihmisten ajattelun. Pystyn menemään satapäisen yleisön eteen ilman stressiä kylmiltään puhumaan jos tarvitsee. Koska ei voisi vähempää muut kiinnostaa, niin voi keskityä omaan tekemiseen, eikä tarvitse jännittää mitä muut ajattelee sinusta. Suosittelen.

Tämä olisi kätevää. En usko,että täysin tuohon pystyn koskaan. Mutta silloin kun menee hyvin niin pöljien ihmisten aatokset on ohittanut olan kohautuksella. Huonosti jos menee niin ne jää enemmän painamaan mieltä. Ja tuon olen ajatellut johtuneen siitä, että jotenkin ei ole se oma itsetunto kohdilla silloin. Koska oikeastihan ne pöljät ihmiset ovat niitä, jotka tahallaan purkavat pahaa oloaan toisiin ja tuntevat itse alemmuutta. Kun itsetunto on korkealla, sillä myös välttää näitä pöljiä ihmisiä, koska useimmat eivät uskalla ns. alkaa urputtamaan. Jonkinlainen kiusaajanvaistohan näillä joillakin on,että poimivat heikoimmat laumasta.

 

[vitalift]

Maailman helpoin konsti saada itseluottamusta: Käännä päätä vähän ylemmäksi, olkapäitä taaksepäin jalkoja enemmän haralleen. Ja hoplaa, siinä pari pykälää lisää itseluottamusta, ja ilman vaivannäköä.

Kiitos, pitää kokeilla

 

[finWeazel]

Näkisin resilienssissä yhtenä osana sen että elimistö olisi koko ajan taistele tilassa. Tähän voi etsiä keinoa mikä auttaa omalla kohdalla oli se vaikka urheiluharrastus, hengittely, illan lopettaminen kiitollisuusharjoituksella tms. Ei liene universalia vastausta. Akuuteissa tilanteissa imho. hengittely paras keino siirtää elimistöä pois taistele tilasta.

HRV(sykevälivaihtelu) oiva tapa mitata stressiä. HRV:ssa näkyy sekä henkinen että fyysinen stressi. Mittaamiseen vaikka ouran sormus erittäin kätevä. HRV:ssa ainakin mulla näkyi mindfullness ja hengittelyn teho kauan ennen kuin olotila parani.

Mitä sydämen sykevälivaihtelu kertoo? - Firstbeat

Sykevaihtelu (heart rate variability, HRV) kuvaa sydämen toiminnan muutoksia kehon sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin, ja sykevaihtelun analysointi tarjoaa arvokasta tietoa stressin, kuormituksen ja palautumisen seurantaan. Sykevaihtelu heijastaa autonomisen hermoston, erityisesti vagushermon...

www.firstbeat.com

taistele tai pakene tila, tähänhän voi ajaa riippuen yksilöstä melkein mikä tahansa. Paha sana, työstressi jne. Jos on koko ajan tuossa taistele tilassa niin vaikea varmasti nähdä maailma lasi puoli täysi linssin läpi. On vain uhkaa uhan päälle mitä vastaan pitäisi taistella tai paeta.

Jos haluaa takavasemmalta vähän erikoisemman harjoitushomman niin resonanssihengitys on hyvä. Tän vaikutus sydämeen ja aivoaaltoihin on mitattu ja todistettu olemassa olevaksi. Tämä on yksi tapa hengitellä. Mulle tämä on ihan sairaan tehokas

 

[aneane]

Joskus 20 vuotta sitten koin valaistumisen ja lopetin muiden ihmisten ajattelun. Pystyn menemään satapäisen yleisön eteen ilman stressiä kylmiltään puhumaan jos tarvitsee. Koska ei voisi vähempää muut kiinnostaa, niin voi keskityä omaan tekemiseen, eikä tarvitse jännittää mitä muut ajattelee sinusta. Suosittelen.

Itse järkeilin tämän toisinpäin. En välitä kaikista omista ajatuksistani ja mielipiteistäni. Esim. minua pyydettiin esiintymään yleisön eteen. Traumatisoitunut esiintymiskammoinen pikku poika pääni sisällä huutaa: "Olet maailman huonoin esiintyjä, muistatko kuinka perseestä kaikki luokanedessä pidettävät esiintymiset menneet, sun ei ole mikään pakko, kieltäydy". Niinpä suostuin esiintymään nimenomaan siksi koska en halunnut esiintyä. Jos koen että ajatukset pääni sisällä rajoittavat minua, en kuuntele niitä vaan teen nimenomaan päinvastoin kuin ne haluaisivat ohjata käyttäytymistäni.

Itse ymmärrän itsetunnon ja resiliensin niin että en koskaan pääse eroon epävarmuutta aiheuttavista ajatuksista päässäni, mutta opin pikku hiljaa olemaan välittämättä niistä.

 

[Kvarkki]

Esiintymään oppii esiintymällä kunhan vähän muistaa arvioida suoritustaan jälkikäteenkin. Jossain vaiheessa siitä tulee vain yksi tehtävä muiden joukossa. Luokkakokouksessa 25 vuoden (?) jälkeen oli huvittavaa havaita, että kaksi nuorena hiljaisinta oli ehkä eniten äänessä ja nuoruuden pellet ujosteli hiljaa.

 

[Juhukka]

Jos mun pitäs nuoremmalle itselleni puhua vastuullisena aikuisena:
Kun hyväksyy tosiasiat elämä helpottuu. Elämä ei ole reilua eikä tasapuolista. Elämään kuuluu myös vastoinkäymiset. Haavat tekevät meistä inhimillisen ja kokemuksen verran rikkaamman. Tunteet on tehty tunnettavaksi ei estettäväksi.
Itseään ei pidä tuomita. Jos et nyt osaa jotain. Et ole vielä opetellut asiaa. Jokainen meistä on ensimmäistä kertaa täällä, jokainen opettelee eri asioita eri aikaan.
mindfulness tai toisin sanoen hetkessä aistimista. miltä nyt tuoksuu, mitä nyt näet tai kuulet. Aisteihin keskittyminen tekee hyvää hyvinvoinnille.
Toisen mielipide ei ole totuus. Kun alhaalla käynyt tuntuu uusi normaali entistä paremmalta. Elämän kuuluu olla aaltomaista eikä staattista. Aaltomainen onnellisuus pitää meidän aistit hereillä. Rakastunut on sokea erinäisille vaaroille, joten se on ihmiselle vaarallista pitkässä juoksussa. Pelokas on taas yli virittynyt, joka on taas raskasta, mutta pitää meidät varpaillaan vaaran hetkellä.
Erilaisuus on ihmisen selviytymisen kannalta tärkeätä. Siksi sitä esiintyy. Jos olisimme kaikki rohkeita olisimme tod näk kuolleet sukupuuttoon jo. Oli hyvä että esiaikaan vain rohkeimmat lähti metsälle eikä kaikki.
se mikä meissä kiukuttelee on se pikkuminä. Se minä on minussa aina mukana myös kaikki muut teini, varhaisaikuinen minä. itse yritän puhua vastuullisen aikuisen tavalla itselleni, kun koen avun tarvetta.

Resilienssi lähtee minusta hyvästä yöunesta itsestään huolehtimisesta. Mihin kuuluu perustarpeet. Olet ravittu, turvassa. Itseluottamus lähtee itsetunnosta. Kun tunnet itsesi voit olla myös varma. Stressi lähtee ulkoillessa. Stressi on osa elämää joka pitää meidät elossa. Stressin ei pidä jäädä asumaan se pitää karistaa pois. Koirat tärisyttää lihaksilla sen. Ihminen heiluttaa esim jalkaansa, joka on melkoisen hidas tapa korien värinä liikkeeseen nähden.
epämukavuusalueella syntyy uutta.
Oma henkireikäni on kävely ja äänikirja. Paljon on kuunneltavaa asian ympärillä. Tämän asian ympärillä tieto lisää ymmärrystä tuska hälvenee kun ymmärtää, mitä pikkuminä yrittää taas kertoa tunteillaan.

 

[transvest]

Joskus 20 vuotta sitten koin valaistumisen ja lopetin muiden ihmisten ajattelun. Pystyn menemään satapäisen yleisön eteen ilman stressiä kylmiltään puhumaan jos tarvitsee. Koska ei voisi vähempää muut kiinnostaa, niin voi keskityä omaan tekemiseen, eikä tarvitse jännittää mitä muut ajattelee sinusta. Suosittelen.

Tämä on mielestäni yksi hienoimmista ohjeista ketjussa, vaikka ei olisikaan menossa pitämään puhetta isolle yleisölle.

Ryvin pitkälle aikuisikään asti alemmuuskompleksissa, koska tunsin itseni huonommaksi kuin muut, ja negatiivisella tavalla erilaiseksi ihmiseksi. Tämä sitten näkyi monella tapaa käyttäytymisessäni. Yritin välillä tietoisesti parantaa jotakin osa-aluetta itsessäni, mutta siitä ei ollut suurta apua, koska itsekriittisenä ihmisenä löysin itsestäni yhä uusia vikoja.

Jossakin vaiheessa vain lakkasin välittämästä muista. Vaikka kanssakäyminen jonkun kanssa ei mennyt aivan putkeen, en jäänyt enää puimaan sitä päiväkausiksi, vaan ajattelin että aivan sama. Asiat alkoi luistaa paremmin, kun tämän sisäisti.

 

[Sallys]

Itsellä kanssa tuota valaistumista siivitti ymmärrys elämän rajallisuudesta. Meillä on kaikilla vain rajattu aika tällä pallolla. Aivan turha haaskata resursseja muiden pohtimiseen, kun voi elää ja keskittyä siihen omaa elämään ja antaa muiden elää heidän elämäänsä.

Kannattaa kanssa miettiä, miksi jollain random tyypin mielipiteellä sinusta pitäisi olla mitään vaikutusta tai merkitystä omaan elämääsi? Vähän kuin juoppo örveltämässä ja huutamassa törkeyksiä, kävelet vain ohi asian hupaisuudelle naureskellen.

 

[Joku_242]

Onko osalla ihmisistä vaan taipumuksena imeä itseensä kaikkea ahdistusta ja muuta vastaavaa? Esim. arkuuden sosiaalisissa tilanteissa ymmärtää, siinä on kyse vähän eri asiasta, mutta mua itseäni ei juuri hetkauta mitä maailmalla tapahtuu, kun ei ne pääsääntöisesti ole mun (tai muidenkaan kirjoittajien) ongelmia. Koronakaan ei pätkääkään stressannut kun selvähän se oli ettei siihen perusterveenä ja nuorena tule kuolemaan vaikka huonolla tuurilla voisi olla rankahko tauti. Lähinnä oli tylsää kun kaikki oli kiinni.

 

[elmo]

Onko osalla ihmisistä vaan taipumuksena imeä itseensä kaikkea ahdistusta ja muuta vastaavaa? Esim. arkuuden sosiaalisissa tilanteissa ymmärtää, siinä on kyse vähän eri asiasta, mutta mua itseäni ei juuri hetkauta mitä maailmalla tapahtuu, kun ei ne pääsääntöisesti ole mun (tai muidenkaan kirjoittajien) ongelmia. Koronakaan ei pätkääkään stressannut kun selvähän se oli ettei siihen perusterveenä ja nuorena tule kuolemaan vaikka huonolla tuurilla voisi olla rankahko tauti. Lähinnä oli tylsää kun kaikki oli kiinni.

Kyllä se taitaa olla suht yleistä. En tiedä onko vielä nuoremmilla yleisempää kun taidetaan sen tavallisen sukankuluttajan vastuuta korostaa aika paljon koulutuslaitoksenkin myötä. Tavallisen ihmisen vaikuttamiskeinot on sitten aika vähäiset ja liiallinen vastuun säilöminen nuoren ihmsien varaan maailman tilanteesta ei ole kovin järkevää. Sitten kun et asialle oikein mitään voi, muuta kuin hajota siihen ettei mitään voi. Tai parhaimmillaan ollaan kädet liimattuna asfalttiin pelastamassa maailmaa. Ja silti kasetti repeää, koska se nyt vaan ei oikeasti vaikuta mitään


Jotain kultaista keskitietä olisi hyvä päästä kulkemaan. Ei nyt sentään kaataa öljynvaihdon yhteydessä moottoriöljyjä maahan kuten ennen oli tapana:

Spoileri: kuva

Mutta ei ota liikaa stressiä asioista mille ei voi mitään.

Aihe on kovin yksilöpohjainen ja yleispätevää vastausta tuskin onkaan. Jollekin voi toimia kun opiskelee aiheita, jotka ovat suurilta osin arkimaailman ulottumattomissa, eli vaikkapa tutkii kosmologiaa tai kvanttifysiikkaa. Taktiikka olisi se, että osaa laittaa subjektiivisen elämänsä perspektiiviin ja tätä taustaa vaikkapa poliittiset aiheet ovat lähinnä huvittavia.
Toinen taktiikka on opiskella esim. filosofiaa, evoluutiobiologiaa ja psykologiaa joiden kautta voi suurpiirteisesti ymmärtää ihmisten impulsseja ja sitä kautta olla enemmän hallinnassa itsensä suhteen.

Toki vaativat aikaa ja omistautumista, mutta jos parempaakaan tekemistä ei ole, niin taktiikkaa voi ainakin testata - on epätodennäköistä että siinä häviää mitään. Joidenkin itsetunto kasvaa vain sitä kautta että ymmärtää mekanismit asioiden taustalla.

Tää oli hyvä. Ei nyt tartte kvantifysiikkaan asti mennä, mutta jo sen hahmottaminen kuin pieniä mitättömiä olentoja loppupeleissä jokainen täällä on. Nykytiedon mukaan universumi ollut olemassa 14 000 000 000 vuotta. Maapallo 5 000 000 000 vuotta. Elämän synty 3 500 000 000 vuotta sitten vedessä. Vedestä maalle 500 000 000 vuotta sitten. Nisäkkäät 65 000 000 vuotta sitten. Ihmislaji 1 800 000 vuotta sitten. Tulta käsittelevä ihminen 500 000 vuotta sitten. Viljely, kaupungit elämä sellaisenaan kuin se nyt jotenkuten pystytään hamottamaan on ollut olemassa 10 000 vuotta. Sinä olet olemassa 100v.

Maapallo on kokenut useita maailmanlopun tilanteita (5 tai 6) elämän historian aikana jolloin vähintään 90% eläinlajeista on kuollut. Sellainen tulee jatkossakin, joko ihmisen toimesta tai ilman ihmistä. Maapallolla on ollut olemasa mahdollisesti jopa 5 000 000 000 eri eläinlajia ja 99% niistä on kuollut sukupuuttoon. Nyky ihminen on yksi noista eläinlajeista. Elämä jatkuu kuitenkin täällä vielä senkin jälkeen. Ihminen ei ehkä jatka, mutta evoluutio hoitaa taas tänne jotain muuta. Maapallolla on toki enää vain 500 000 000 vuotta jäljellä, mutta todennäköisesti tänne jäisi kuitenkin sellasia elämänmuotoja jäljelle ettei ihan alusta tarvitse aloittaa.

Vaikka ottaisi perspektiiviksi vain tuon 10 000 vuotta, huh mikä aika olla elossa. Ei tarvitse mennä elinikä tai pari taaksepäin niin elo oli aika kurjaa nyky mittapuulla. Toivottavasti saan vielä seuraavat 50v neppailla täällä ja katsoa mikä meno silloin. Ei tätä aikaa hukkaan kannata heittää, mutta ei sitä kannata tuhlata turhaan stressaamiseenkaan.

En muista missä luin, mutta evoluutio ei pysy ihmisen perässä. Kuitenkin ihminen on ollut täällä aika kauan. Ja jos mietitään vaikka vasta tulenkäsittely taidoista viljeyyn satoja tuhansia vuosia. Nyt reilun 10 000 vuoden aikana elinympäristö kehittyy sellasta vauhtia ja senkun jatkaa kiihtymistä, että oksat pois kun verrataan historiaa. Ei ihme, että aivoissakin voi vähän narista. Himo sokeriin ja rasvaan on historian jäänteitä samoin avojen mielihyvän tarve. Nykyään on niin helppo jäädä mielihyvä riippuvaiseksi. Sulkeutua omaan kuplaan ja kuluttaa vain asioita mistä pitää eikä altistaa itseään negatiivisille asioille. Sitten kasetti rakoilee kun tulee ekat rypyt elämään.
Väittäisin, että kaikki nämä "ällit" on enempi tai vähempi biologiaa joilla on ollut selviytymiseen liittyviä asioita. Ajattelee niitä samana kuin kivun keinona estää telomasta itseään. Muksuilla tän huomaa. Ekaa kertaa kun se tikku menee sormeen niin sehän on about maailmanloppu. Tarpeeksi kun ne on teloneet itseään niin sen tikun voi nypätä pois ja jatkaa menoa. Tähän sut on evoluutio muokannut. Sun kuuluu saada niitä fyysisen kivun kokemuksia elämän myötä ja oppia niistä. Evoluutio ei ole ehtinyt siihen vaiheeseen vielä, että niitä ei tule. Kasvat täysin ilman kokemuksia fyysisestä kivusta niin veikkaan, että aikuisena reaktiot voi olla luonnottomia. Sama homma aivoissa. Elät omassa kuplassa lapseesta asti ensin helikopteri vanhempien toimesta ja sen jälkeen omin voimin(nykyään helpompaan kuin koskaan). Kupla puhkeaa niin maailma as u know it romahtaa.

*Varaan virheen lukuihin ja muuhun. Idea toivottavasti selviää muutenkin.

 

[vitalift]

Onko osalla ihmisistä vaan taipumuksena imeä itseensä kaikkea ahdistusta ja muuta vastaavaa? Esim. arkuuden sosiaalisissa tilanteissa ymmärtää, siinä on kyse vähän eri asiasta, mutta mua itseäni ei juuri hetkauta mitä maailmalla tapahtuu, kun ei ne pääsääntöisesti ole mun (tai muidenkaan kirjoittajien) ongelmia. Koronakaan ei pätkääkään stressannut kun selvähän se oli ettei siihen perusterveenä ja nuorena tule kuolemaan vaikka huonolla tuurilla voisi olla rankahko tauti. Lähinnä oli tylsää kun kaikki oli kiinni.

Osa ihmisistä välittää toisista ihmisistä. Empatiaa. Vääryyden näkeminen saa vihaiseksi ja haluaa,että ihmisiä kohdellaan oikein. Osalla myös menee esim elämänsuunnitelmat uusiksi joistain huonoista uutisista. Osa haluaa suunnitella ja varmistella asioita, koska on vaikka tapahtunut huonoja asioita, jos ei ole niin tehnyt. Itse olen terveydenhuollossa töissä ja korona oli läsnä ja sen aiheuttamat ongelmat. Sinä et ehkä välitä muista kuin itsestäsi esim tuossa koronantilanteessa, mutta me muut sitten koitetaan huolehtia myös niistä, jotka siihen eivät itse pysty ja tarvitsevat apua. Minä myös näin joka päivä töissä esimerkiksi rajoituksien aiheuttamat ongelmat ja sen, miten se kuormitti terveydenhuoltoa. Edelleen korjaamme sitä, mitä silloin kylvettiin.

 

[samsungaaja]

Osa ihmisistä välittää toisista ihmisistä. Empatiaa. Vääryyden näkeminen saa vihaiseksi ja haluaa,että ihmisiä kohdellaan oikein. Osalla myös menee esim elämänsuunnitelmat uusiksi joistain huonoista uutisista. Osa haluaa suunnitella ja varmistella asioita, koska on vaikka tapahtunut huonoja asioita, jos ei ole niin tehnyt. Itse olen terveydenhuollossa töissä ja korona oli läsnä ja sen aiheuttamat ongelmat. Sinä et ehkä välitä muista kuin itsestäsi esim tuossa koronantilanteessa, mutta me muut sitten koitetaan huolehtia myös niistä, jotka siihen eivät itse pysty ja tarvitsevat apua. Minä myös näin joka päivä töissä esimerkiksi rajoituksien aiheuttamat ongelmat ja sen, miten se kuormitti terveydenhuoltoa. Edelleen korjaamme sitä, mitä silloin kylvettiin.

Korona-aika passeineen tosiaan pisti vihaksi mutta en tiedä miten ahdistuminen vanhusten ym. puolesta olisi auttanut nuorempaa/perustervettä. Ehkä ne kokoontumisten välttelyt olivat paikallaan ja muu hygieniaan huomion kiinnittäminen mutta järjenkäyttö heitettiin totaalisesti romukoppaan tuona aikana ja rajoitustoimet olivat rajusti yliampuvia (rajoitettiin terveitä, Uudenmaan "saarto", turhat maskit (eivät suojanneet viruksilta), kivuliaat tikutukset, kokeellisen valmisteen tuputtaminen terveille jne jne, median koronatuuttaus 24/7). Rajoituksia vaan jatkettiin ja jatkettiin variantin ollessa jo lievä ja tiedossa ettei rokote estä tartuntaa, leviämistä tai sairastumista. Sairaalassa suurin osa oli koronan kanssa ei sen vuoksi. Lisäksi rajoitusten psyykkiset seuraukset nuorille (koulut, harrastukset kiinni, ei saanut kokoontua, korona ei heille vaarallinen), muut sairaudet jäivät hoitamatta rajoitusten takia, rajoitusten taloudelliset vaikutukset massiivisia (yrityksiä nurin, valtionvelka ja nyt leikkaukset). Olihan näitä mutta ei niistä sen enempää.. koronaketjussa sanottu varmaan jo kaikki asiasta.

 

[Joku_242]

Osa ihmisistä välittää toisista ihmisistä. Empatiaa. Vääryyden näkeminen saa vihaiseksi ja haluaa,että ihmisiä kohdellaan oikein. Osalla myös menee esim elämänsuunnitelmat uusiksi joistain huonoista uutisista. Osa haluaa suunnitella ja varmistella asioita, koska on vaikka tapahtunut huonoja asioita, jos ei ole niin tehnyt. Itse olen terveydenhuollossa töissä ja korona oli läsnä ja sen aiheuttamat ongelmat. Sinä et ehkä välitä muista kuin itsestäsi esim tuossa koronantilanteessa, mutta me muut sitten koitetaan huolehtia myös niistä, jotka siihen eivät itse pysty ja tarvitsevat apua. Minä myös näin joka päivä töissä esimerkiksi rajoituksien aiheuttamat ongelmat ja sen, miten se kuormitti terveydenhuoltoa. Edelleen korjaamme sitä, mitä silloin kylvettiin.

Mitä nyt? Vaikkei koronasta *välittänyt* tunnetasolla, pääsääntöisesti silti noudatin rajoituksia kun älyllisellä tasolla tiesi että niihin on todennäköisesti järkeviä perusteluita. Vaikkei siis ollut mitään tunnepakkoa piiskaamassa taustalla.

Mutta mitä tarkoitat että menee elämänsuunnitelmat uusiksi joistain huonoista uutisista?

 

[zamerok]

Itse olen myös taistellut itsetunto-ongelmien kanssa koko ikäni. Kaikista kouluasteista työpaikan kautta harrastuksiin. Ikään kuin ihmiset aistisivat, että tuo on hyvä kohde alistaa.

Viime vuonna tuli joku mitta täyteen ja ei vaan enää jaksa ottaa mitään paskaa vastaan. Itselleni aivan uskomaton ja uusi tunne.

Voin suositella tätä kirjaa vaikka en ole vielä ihan loppuun asti itsekään ehtinyt. Joka kerta kun luen sitä, tulee hyvä mieli ja osaa laittaa asioita paremmin perspektiiviin. Se on auttanut minua todella paljon. Toivottavasti se auttaa muitakin.

Kaikki valo maailmassa

Miksi olemme täällä? Kaikki valo maailmassa on Risto Kuulasmaan holistinen filosofinen katsaus ihmisyyteen. Media-alan yrittäjä ja valmentaja Risto Kuulasmaan omakohtainen filosofinen tutkimusmatka kutsuu sinut lähtemään uteliaasti mukaan pohtimaan ihmisyyden peruskysymyksiä. Mikä yhdistää...

kirja.fi

 

[Sipi^]

Tämän kirjan voisit käydä kirjastosta hakemassa ja lukea ajatuksella: Olemisen voima

Mielestäni tuo oli hyvin kirjoitettu ja siinä on aika konkreettisia asioita mitä voi tehdä. Itsetunto ja itsevarmuus on sellaista, mitä voi varmasti kehittää kaikki.