Historiasta opimme, että historiasta emme opi mitään... (Se konventionaalinen pommitus oli ihan hirvittävän tehokasta sodan loppua kohti mentäessä, etenkin Japanissa nuo kaupungit tuhoutuivat pääosin ihan kerrasta yksittäisillä pommituslennoilla (toki se parisataa konetta per lento). Ja, ne ydinaseet tosiaan tuhosivat kahden pienehkön kaupungin keskusta-alueet.)
Esimerkkinä: Tokiosta poltettiin (ja paloi siinä tulimeressä) sellaiset 40 neliökilometriä yhdessä yössä. Ei siinä mitään tuossa mittakaavassa toimivaa sammutuskalustoa ole olemassa. Kriittinen määrä palokuormaa (lue: puutaloja), ja sinne hieman sitä ”esiräjähde”, ”palopommi”, ”pieni jälkiräjähde levittämään paloja” -sekoitusta, ja osa pommikoneistakin menetettiin ilmeisesti siihen kun se tulimeri teki yli kilometrissäkin lentämisestä vaikeaa (kun ilma pyörteilee sen palavan infernon päällä).
Tämä siis huolimatta selvästi Euroopan rintamaa pienemmästä konemäärästä ”vain” reilu 300 konetta sen 1000 koneen sijaan, tuo oli silti ilmeisesti tuhoisin yksittäinen yöpommitus kun sitä palokuormaa oli enemmän. Yli 100000 kuoli, ja yli miljoonan ihmiset kodit paloivat tuhkaksi yhdessä yössä.
Jälki oli jotain tämänkaltaista:
Euroopassa toki tulimyrskyt jäivät vaisummiksi (mutta eivät siis vaisuiksi), kun se kiviseinä ei pala (tämän kriittisen palokuorman määrää käsittelevän linkin taisikin joku muu ehtiä jo linkittää ketjuun – ydinasesytytys ei muuta palokuorman määrää). Se kaikki palava kyllä paloi paikallisesti hyvinkin kun niitä tuhoamispommituksia tehtiin (ja Japanissa jopa ydinaseen räjähdyksen ”nollapisteestä” löytyy kuvista palamattomia puunrunkoja, kun tuore märkä puu ei vaan jaksa palaa muualla kuin mielikuvitusmaassa). Ei siinä pommituksen aikana kukaan voi mitään sammutustöitä aloittaa, sitä ollaan pommisuojassa ja toivotaan että happi riittää siihen asti että se kaupunki kohdalta on palanut loppuun (se riitti ilmeisesti lähes aina).
Tuossa kuva Hampurilaisesta lähiöstä jostain vaiheesta väliltä 1944–5, kuvanottohetki on tuntematon (tästä näkee kuinka isokin tulimeri on pysähtynyt märän metsän reunaan, sama kävisi myös silloin jos kaupungin sytyttää ydinaseella, kuten ne kaksi japanilaiskaupunkiakin osoittivat – se inferno ei Hiroshimassa levinnyt ympäröivään märkään metsään, ja Nagasakissa taisi jäädä koko varsinainen inferno muodostumatta kun palokuorman tiheys jäi liian pieneksi siinä pommin vaikutusalueella):
PS. Tuossa ketjuun linkitetyssä ydintalviennusteessa oli siis oletettu niitä 15 kilotonnin pommeja, joten ei ole edes siitä kysymys, että olettaisivat megatonniluokan pommien tekevän ihmeitä.
PPS. Ei sitä voi oikein kuvitellakaan miltä sitä pienestä ihmisestä on tuntunut kun ilmavaara on julistettu.
PPPS. Sen ydinaseen palon leviämistä, tai leviämättömyyttä käsittelee esim.
The Effects of Nuclear Weapons oheinen amerikkalaisteos 70-luvulta. Tulimyrsky siis rajasi tuon mukaan itse itsensä Hiroshimassa (koska se tuuli puhaltaa sinne palon sisään, estäen leviämisen) ja tosiaan jäi kokonaan muodostumatta Nagasakissa (spekulaationa juurikin liian vähäinen palokuorma, tai sitten se maanmuoto, eli se pieni kukkula joka säästi puolet kaupungista).
Lisäksi toki se mittakaava: ”Figure 7.63. The top of a wood pole was reported as being ignited by the thermal radiation (1.25 miles from ground zero at Hiroshima, 5 to 6 cal/cm^2). Note the unburned surroundings; the nearest burned building was 360 feet away.”
Nuo 15–20 kilotonnin pommit sytyttivät systemaattisetsi esim. kuivaa tummaa kangasta vain noin kilometriin asti (pl. yksittäiset pistevahingot kuten tuo kuvateksti yllä). Loput leviämisestä oli ihan sitä konventionaalista palofysiikkaa (ja alle kilometrin säteellä räjähdyspisteestä oli jäljellä vähintään yksi talo, josta dokumentoitu mm. kuinka verhot syttyivät mutta talo ei palanutkaan). Tokion konventionaalisen palopommituksen kokoluokka, siis 40 neliökilometria on reilu 3,5 km säteinen ympyrä...