Tervehdys. Puhun suoraan. Täysin turha venynyt huoltajuuskiista on ajanut minut loppuun. Olen taistellut 2 vuotta saadakseni olla jälleen tasapuolinen vanhempi 6-vuotiaalle pojalleni, jonka kanssa minun kuuluisi olla paraikaakin ellei exäni olisi diagnosoitu mielisairas ja onnistui estää tämän väliaikaisesti selkäni takana valheella. Minulla ei ole enää mitään. Saan poikani takaisin vuoden alusta kun saan vihdoin asunnon poikani uudesta asuinkaupungista. Minulla ei ole mitään, mutta Aku Ankka oli lempisarjakuvani kuten on rakkaan poikanikin ja jos et muuta näille keksi, niin tyhjästä luotavan omaisuuteni kulmakiveksi enemmän kuin toivoisin paljon arvokkaita akkareita, joissa voisimme tyhjän asunnon sijaan poikani kanssa Roope Ankan kaltoin kuin rahassa räpiköidä. (Sisältää aavistuksen kärjistystä, mutta ei niin, etten tätä olisi voinut tähän jättää.)
