Huono numero/matematiikkapää

[Mikkos]

Onko tekissä muita kohtalotovereita?

Itsellä siis todella huono matikkapää. Ollut aina. Vähän vaikea itekkin ymmärtää miksi koska matikka ja numerot on niin jumalattoman vaikeaa itselle. Kuitenkin numerot on numeroita ja luulis että niiden pyöritteleminen olisi helppoa mutta ei.
Esimerkiks numerosarjoja on todella vaikea muistaa. Pakolliset pin sun muut koodit menee hikisesti ja yleensä nekin lihasmuistilla, mutta esimerkiks jos pitää muistaa jonkun puhelinnumero niin ei mitään toivoa. Tai mitään muutakaan lyhyitäkään sarjoja. Esmerkiks jos lapulla lukee nelinumeroinen luku niin siinä vaiheessa kun saan kädet näppikselle niin olen jo unohtanut sen tai sitten muistan numerot väärässä järjestyksessä jne. Mutta minkään kirjoitetun tekstin kanssa ei ole onglemia pitkienkään lauseiden kanssa. Muistiinpanojakin olen hyvä tekemään puhetahdissa lennossa, mutta kun tulee mitä tahansa numeroita joukkoon niin menen aina sekaisin samantien ja homma katkeaa.

Koulussakin muistan että olin monelta osin ihan keskinkertainen oppilas mutta kaikki numeroihin viittaava, kuten juuri matkka tai fysiikka oli mulle ihan mahdottomia. Mun on täysin mahdoton muistaa mitään kaavoja tai mitään vastaavia. Kun ammatimatematiikkaa alallenikin opettelin niin kaavojen muistaminen oli (ja on vieläkin) täysin mahdotonta. Jokaisen ammatimatematiikan tehtävän kyllä pystyn ratkaisemaan mutta sen sijaan että käyttäisin kaavoja, käytän logiikkaa ja suoritan laskun "pitkän kaavan" kautta mutta lopputulos on oikein.

Ammatissani tarvitsen jonkin verran matematiikkaa niin mulle on ollut laskukaavan sijaan ollut satakertaa helpompaa rakentaa excel-laskuri "omalla logiikalla" laskukaavan sijaan ettei tarvitse joka laskua laskea puolta päivää.

Päässälasku on todella vaikeaa jopa yksinkertaisissakin asioissa. Menee vain numerot päässä sekaisin. Tietysti osaan päässälaskun, mutta hidas niissä olen ja monesti siltikin teen jotain virheitä. Yksinkertaisessakin laskussa.

Onko muita kohtalotovereita joilla numerot/matikka aiheuttaa vaikeuksia?

 

[Themadesuja]

Kyllä se vaan itsellekin on niin perhanan vaikeaa ja en edes ymmärrä miksi. Numerot ei sinänsä tuota vaikeuksia, muistan numerosarjoja ja sen sellaisia tosi hyvin mutta kun niitä pitäisi käyttää johonkin niin menee aivot solmuun. Kaavat ja sen sellaiset, en vaan ymmärrä, ja muistisäännöt ei vaan mene jakeluun vaikka kuinka sanotaan että helppo homma uskot vaan mitä sanotaan. Matemaattiset ongelmat saan loppuviimein ratkaistua, mutta pitää kanssa lähestyä ongelmaa käytännönläheiseltä kantilta ja ratkaista lasku hankalinta mahdollisinta reittiä, joka itselle on ainoa millä saan sen tehtyä.

Muistissa ei sinänsä ole tietääkseni vikaa, mutta heti kun pitäisi tallentaa sinne jotain matematiikkaa niin read-only bitti enabloituu välittömästi. Jopa kertotaulujen kanssa menee joskus sormi suuhun, ne muistaa alitajuntaisesti yleensä ihan ok mutta kun asiaa alkaa miettimään niin tulee välittömästi stoppi ja sitten saa melkeinpä laskea numero kerrallaan. Myös helpotkin yhteenlaskut tulee mielummin lyötyä googleen/kännykän laskimeen kuin yritettyä päässä ratkoa.

En tiedä mikä hylkimisreaktio mulla on aivoissa matikkaa kohtaan, koska kielten opiskelu ja muu on aina ollut helppoa, tai vaikkapa muistaa joku windowsin/pelin asennuskoodirimpsu ulkoa kun sen on pari kertaa syöttänyt missä on kirjaimia ja numeroita sekaisin. Armeijan aseen numeron muistan vieläkin jne.

E: Ja itsellä tuohon numerosarjojen kohtalaisen hyvään muistamiseen taitaa yksi syy olla myös siinä että yritän vaistomaisesti aina löytää niistä jotain tuttua lyhyemmistä jo muistissa olevista rimpsuista, ja jakaa sen tyyliin muutaman numeron ryppäisiin, esim. "oman puhelinnumeroni kolme suuntanumeron jälkeistä numeroa, syntymäaikani ilman vuotta, autoni rekisterin numero-osa, 420blazeit LOL, 386 inttelin prossu" jne.

 

[Hyrava]

Itsellä kyllä numerot, kaavat sun muut ovat kohtalaisen helppoja, muistan paljon puhelinnumeroita edelleen ulkoa vaikkei niitä ole lankapuhelimien jälkeen tarvinnutkaan muistaa. Esimerkiksi kaupassa ostosten loppusumman arviointi sitä mukaa kun kerää ostoksia osuu hyvinkin tarkasti kohdalleen jne.

Emäntä taas on ihan vastakohta, monesti olen ihmetellyt miten ihmeessä hän laskee jotakin yksinkertaisia laskuja kauhean monimutkaisesti eikä opi mitään laskukaavoja ulkoa vaan aina pitää miettiä ja päätellä tai etsiä jostain ohjetta.

Tunnen kyllä moniakin ihmisiä jotka kuuluvat jompaan kumpaan ääripäähän, esimerkiksi duunissa on yksi tyyppi jolla ei ole ensimmäistäkään puhelinnumeroa tallennettuna puhelimeen ja muistaa kaikki tarvittavat puhelinnumerot ulkoa.

 

[munse]

Onko tekissä muita kohtalotovereita?

Itsellä siis todella huono matikkapää. Ollut aina. Vähän vaikea itekkin ymmärtää miksi koska matikka ja numerot on niin jumalattoman vaikeaa itselle. Kuitenkin numerot on numeroita ja luulis että niiden pyöritteleminen olisi helppoa mutta ei.
Esimerkiks numerosarjoja on todella vaikea muistaa. Pakolliset pin sun muut koodit menee hikisesti ja yleensä nekin lihasmuistilla, mutta esimerkiks jos pitää muistaa jonkun puhelinnumero niin ei mitään toivoa. Tai mitään muutakaan lyhyitäkään sarjoja. Esmerkiks jos lapulla lukee nelinumeroinen luku niin siinä vaiheessa kun saan kädet näppikselle niin olen jo unohtanut sen tai sitten muistan numerot väärässä järjestyksessä jne. Mutta minkään kirjoitetun tekstin kanssa ei ole onglemia pitkienkään lauseiden kanssa. Muistiinpanojakin olen hyvä tekemään puhetahdissa lennossa, mutta kun tulee mitä tahansa numeroita joukkoon niin menen aina sekaisin samantien ja homma katkeaa.

Koulussakin muistan että olin monelta osin ihan keskinkertainen oppilas mutta kaikki numeroihin viittaava, kuten juuri matkka tai fysiikka oli mulle ihan mahdottomia. Mun on täysin mahdoton muistaa mitään kaavoja tai mitään vastaavia. Kun ammatimatematiikkaa alallenikin opettelin niin kaavojen muistaminen oli (ja on vieläkin) täysin mahdotonta. Jokaisen ammatimatematiikan tehtävän kyllä pystyn ratkaisemaan mutta sen sijaan että käyttäisin kaavoja, käytän logiikkaa ja suoritan laskun "pitkän kaavan" kautta mutta lopputulos on oikein.

Ammatissani tarvitsen jonkin verran matematiikkaa niin mulle on ollut laskukaavan sijaan ollut satakertaa helpompaa rakentaa excel-laskuri "omalla logiikalla" laskukaavan sijaan ettei tarvitse joka laskua laskea puolta päivää.

Päässälasku on todella vaikeaa jopa yksinkertaisissakin asioissa. Menee vain numerot päässä sekaisin. Tietysti osaan päässälaskun, mutta hidas niissä olen ja monesti siltikin teen jotain virheitä. Yksinkertaisessakin laskussa.

Onko muita kohtalotovereita joilla numerot/matikka aiheuttaa vaikeuksia?

Itsellä ei matematiikka sinänsä tuota ongelmia, mutta päässälaskutaito on surkea. Kertotaulut kyllä menee, koska ne ovat ulkoaopettelua eivätkä varsinaista päässälaskemista, mutta yhteen- ja vähennyslaskut tuottavat selkeitä vaikeuksia varsinkin kun mennään kolminumeroisiin lukuihin. Matematiikan arvosanat olivat aina hyviä ja koulutukseltani olen DI, mutta huono päässälaskutaito tuotti ja tuottaa edelleen hankaluuksia. Numerosarjat muistan kyllä hyvin.

Mitä muuten tarkoitat tuolla "omalla logiikalla" laskemisella? En ihan päässyt kiinni, mitä se käytännössä tarkoittaa.

 

[WonderC]

Tunnistan osittain itseni.
Numerosarjojen muistaminen sekuntia pidempää tuntuu lähes mahdottomalta ja joudun yleensä tarkistamaan useamman kerran. En tiedä onko lukihäiriöllä jotain tekemistä tämän kanssa, josta myös jossain määrin kärsin myös. Matematiikka sinällään ei ole koskaan ollut mikään varsinainen ongelma ja kaavojen muistaminen ei ole tuottanut ongelmia, ehkä johtuen siitäkin että niissä on aika vähän numeroita.
Puhelinnumeroitakin aikanaan muistin aika hyvin, joskin ne on kyllä jo tullut aivoista nollattua turhina pois. Ongelma on ehkä enemmän lyhytaikaisen muistamisen kanssa. Puhelimeen tulee nykyään kaikenlaisia tunnuslukuja tekstiviestillä ja niitä pitäisi naputella erinäisiin palveluihin. En mitenkään saa niitä yhdellä vilkaisulla syötettyä, vaan joudun hypimään sovelluksen ja tekstiviestin välillä. Numeroiden määrähän näissä on huikeat 6.
Päässälasku lienee enemmän taito joka vaatii että laskee asioita päässä. Nykyään tulee liian herkästi naputeltua kaikki laskimella. Välillä oikein havahtuu, että laskinko oikeasti laskimella täysin ilmiselvän laskun. Tästä johtuen myös oma päässälaskutaito on alkanut osittain rappeutumaan.

 

[Mikkos]

Mitä muuten tarkoitat tuolla "omalla logiikalla" laskemisella? En ihan päässyt kiinni, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Siis tarkoitan sitä että jos mulla on esimerkiks litra jotain nestettä jossa on vaikka happoa x prosenttia ja kysytään että paljonko mun pitää lisätä sinne nestettä jossa happopitoisuus on y prosenttia että saadaan vettä jonka happoprosentti on z. Sen sijaan että käyttäis yhtä kaavaa johon sijoittellaan numerot ja tehdään loitsuja ja kerrotaan ja jaetaan sinne tänne niin mä mieluummin hajotan koko paskan osiin ja laskeen siitä jokaisen osan erikseen. Esim lasken ensin paljonko x litrassa on vettä ja happoa erikseen ja sitten paljonko aineessa y on happoa ja vettä ja sitten ynnäilen ja miinustelen lukuja ja saan lopputuloksen yleensä ihan oikein. Tämä siis noin niinkuin esimerkkinä.

 

[Mikkos]

Kyllä se vaan itsellekin on niin perhanan vaikeaa ja en edes ymmärrä miksi. Numerot ei sinänsä tuota vaikeuksia, muistan numerosarjoja ja sen sellaisia tosi hyvin mutta kun niitä pitäisi käyttää johonkin niin menee aivot solmuun. Kaavat ja sen sellaiset, en vaan ymmärrä, ja muistisäännöt ei vaan mene jakeluun vaikka kuinka sanotaan että helppo homma uskot vaan mitä sanotaan. Matemaattiset ongelmat saan loppuviimein ratkaistua, mutta pitää kanssa lähestyä ongelmaa käytännönläheiseltä kantilta ja ratkaista lasku hankalinta mahdollisinta reittiä, joka itselle on ainoa millä saan sen tehtyä.

Muistissa ei sinänsä ole tietääkseni vikaa, mutta heti kun pitäisi tallentaa sinne jotain matematiikkaa niin read-only bitti enabloituu välittömästi. Jopa kertotaulujen kanssa menee joskus sormi suuhun, ne muistaa alitajuntaisesti yleensä ihan ok mutta kun asiaa alkaa miettimään niin tulee välittömästi stoppi ja sitten saa melkeinpä laskea numero kerrallaan. Myös helpotkin yhteenlaskut tulee mielummin lyötyä googleen/kännykän laskimeen kuin yritettyä päässä ratkoa.

En tiedä mikä hylkimisreaktio mulla on aivoissa matikkaa kohtaan, koska kielten opiskelu ja muu on aina ollut helppoa, tai vaikkapa muistaa joku windowsin/pelin asennuskoodirimpsu ulkoa kun sen on pari kertaa syöttänyt missä on kirjaimia ja numeroita sekaisin. Armeijan aseen numeron muistan vieläkin jne.

E: Ja itsellä tuohon numerosarjojen kohtalaisen hyvään muistamiseen taitaa yksi syy olla myös siinä että yritän vaistomaisesti aina löytää niistä jotain tuttua lyhyemmistä jo muistissa olevista rimpsuista, ja jakaa sen tyyliin muutaman numeron ryppäisiin, esim. "oman puhelinnumeroni kolme suuntanumeron jälkeistä numeroa, syntymäaikani ilman vuotta, autoni rekisterin numero-osa, 420blazeit LOL, 386 inttelin prossu" jne.

Mulla oli intissä 3 eri rynkkyä enkä tiedä miten mä niitten numerot muistin, mutta yhden muistan vieläkin: 357 007 suht helppo muistaa tommonen. Muista ei ole mitään muistikuvaa.

 

[munse]

Siis tarkoitan sitä että jos mulla on esimerkiks litra jotain nestettä jossa on vaikka happoa x prosenttia ja kysytään että paljonko mun pitää lisätä sinne nestettä jossa happopitoisuus on y prosenttia että saadaan vettä jonka happoprosentti on z. Sen sijaan että käyttäis yhtä kaavaa johon sijoittellaan numerot ja tehdään loitsuja ja kerrotaan ja jaetaan sinne tänne niin mä mieluummin hajotan koko paskan osiin ja laskeen siitä jokaisen osan erikseen. Esim lasken ensin paljonko x litrassa on vettä ja happoa erikseen ja sitten paljonko aineessa y on happoa ja vettä ja sitten ynnäilen ja miinustelen lukuja ja saan lopputuloksen yleensä ihan oikein. Tämä siis noin niinkuin esimerkkinä.

No mutta tuohan on tietyssä mielessä parempi tapa. Se, että osaa pyöritellä kaavoja ei välttämättä osoita, että ymmärtää ongelman.

Jotkuthan esimerkiksi ovat tavattoman lahjakkaita matematiikassa, mutta saattaa olla, että samaisen matematiikan soveltaminen esim. fysiikan ongelmien ratkaisuun tuottaa heille hankaluuksia.

Edit:
Lisänä vielä, että kyky pilkkoa monimutkainen ongelma pienempiin ja helpompiin ongelmiin on äärimmäisen oleellinen piirre hyvälle ongelmanratkaisijalle. Huono ongelmanratkaisija "tukehtuu" eikä tiedä mistä aloittaa, kun saa eteensä monimutkaisen ongelman.

 

[Mikkos]

No mutta tuohan on tietyssä mielessä parempi tapa. Se, että osaa pyöritellä kaavoja ei välttämättä osoita, että ymmärtää ongelman.

Jotkuthan esimerkiksi ovat tavattoman lahjakkaita matematiikassa, mutta saattaa olla, että samaisen matematiikan soveltaminen esim. fysiikan ongelmien ratkaisuun tuottaa heille hankaluuksia.

Joo muuten kyllä mutta esim ammatimatematiikan kokeessa ei meinannu aika ja paperi piisata kun yhden kaavan tehtävään meni puoli tuntia ja arkillinen paperia

 

[MIndye]

Jos matemaattisten aineiden sanallisten tehtävien ymmärtäminen ei aiheuta ongelmia, mutta ongelmat alkavat heti kun kuvioon tulee numerot mukaan, voi kyseessä olla dyskalkulia. Käytännössä siis "numeroiden lukihäiriö."

Lukihäiriöhän tunnistetaan kouluissakin nykyään jo suhteellisen hyvin, mahtaakohan tällä olla sama tilanne? Omasta peruskouluajastani muistan muutaman tyypin kenellä ei vaan matikka luonnistu vaikka kuinka yritti ja laitettiin "ei vaan ole matemaattinen ihminen" -laatikkoon ja annettiin olla. Lukihäiriöisille pidettiin omia tukiopetustunteja yms.

 

[SeppoSokeri]

Itsellä ei matematiikka sinänsä tuota ongelmia, mutta päässälaskutaito on surkea. Kertotaulut kyllä menee, koska ne ovat ulkoaopettelua eivätkä varsinaista päässälaskemista, mutta yhteen- ja vähennyslaskut tuottavat selkeitä vaikeuksia varsinkin kun mennään kolminumeroisiin lukuihin. Matematiikan arvosanat olivat aina hyviä ja koulutukseltani olen DI, mutta huono päässälaskutaito tuotti ja tuottaa edelleen hankaluuksia. Numerosarjat muistan kyllä hyvin.

Mitä muuten tarkoitat tuolla "omalla logiikalla" laskemisella? En ihan päässyt kiinni, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Jännä kun mulla on just päinvastoin. Numerot on helppoja ja oon aina ollu hyvä laskemaan päässä. Tämän takia sain peruskoulussa matikasta aina 10, ja kaikki luuli että olisin joku matemaattinen nero. Tämän takia otin lukiossa pitkän matematiikan, ja sitten homma tyssäsi kuin kanan lento. Olisin varmasti siis siitä selvinnyt jos olisin oikeasti yrittänyt, mutta ei vaan jaksanut kiinnostaa enää kun matematiikka olikin kaavoja ja sääntöjä eikä enää numeroita.

Paras muisto on se kun meillä pidettiin jostain syystä lukion pitkän matikan tunnilla leikkimielinen päässälaskukilpailu jonka voitin. Ja myöhemmin sain samasta kurssista kutosen ja vaihdoin lyhyeen matikkaan.

Vielä tuosta päässälaskusta, että itse en ole koskaan jaksanut opetella kertotauluja ulkoa. Jos joku käskee mua laskemaan vaikka 8 x 7 niin joudun ihan oikeasti laskemaan sen päässä. Mut sit jos joku sanoo että laske 88 x 77 niin sekin kyllä onnistuu, siinä vaan kestää hetki.

 

[Mikkos]

Nii joo ja yks missä tään mun numerosokeus tulee hyvin ilmi on kaikki mittaaminen. Lähes poikkeuksetta mä luen mitan aina väärin, oli sitten kyse rullamitasta tai työntömitasta. Molempia osaan käyttää, mutta jotenkin onnistun aina lukemaan lukeman väärin, en tajuu mistä se johtuu. Siksi mä käytän nykyään digitaalista työntömittaa kun siinä näkee lukeman suoraan eikä tarvitse "laskea" mittaa. Mikrometrillä mulla kumma kyllä menee aina luvut oikein. Mistä lie sekin johtuu.

Ja kello on kanssa vähän sama. Mulla oli jonkin aikaa ranteessa digitaaliranneke ja varmaan joka kolmas kerta mä laitoin parkkikiekon väärin kun digitaalikellosta katoin numerot. Esim. jos kello näytti vaikka 16.30 ni saatoin ruuvata parkkikekkoon 6.30. Ja päinvastoin. Yhdet parkkisakotkin ton takia otin.
Aikani ähistelin ja oli pakko hommata takaisin kello mihin sai analogiviisarit.
Ja kyse ei siis todellakaan ole siitä että ei osaisi lukea mittoja tai kelloa, mutta jotenkin jonkinlainen numerosokeus iskee. Mutta ilmeisesti en ole ainoa jolla tätä vikaa on.

 

[tuoppi´]

Siis tarkoitan sitä että jos mulla on esimerkiks litra jotain nestettä jossa on vaikka happoa x prosenttia ja kysytään että paljonko mun pitää lisätä sinne nestettä jossa happopitoisuus on y prosenttia että saadaan vettä jonka happoprosentti on z. Sen sijaan että käyttäis yhtä kaavaa johon sijoittellaan numerot ja tehdään loitsuja ja kerrotaan ja jaetaan sinne tänne niin mä mieluummin hajotan koko paskan osiin ja laskeen siitä jokaisen osan erikseen. Esim lasken ensin paljonko x litrassa on vettä ja happoa erikseen ja sitten paljonko aineessa y on happoa ja vettä ja sitten ynnäilen ja miinustelen lukuja ja saan lopputuloksen yleensä ihan oikein. Tämä siis noin niinkuin esimerkkinä.

Pidän itseäni aika hyvänä laskemaan asioita päässä ja juurikin tuolla tavallahan se on helpoin kun jakaa sen ongelman osiin. Sama kaikessa muussakin, esim. kertolaskut vaikka 367 x 4, niin sen sijaan että yrittää kerralla laskea sitä niin jakaa sen osiin 3 x 4 = 12 eli 1200, 6 x 4 = 24 eli 240 ja 7 x 4 = 28, sitten onkin helppo laskee kaikki yhteen 1200 + 240 + 28 = 1468.

Itse käytän kaikkeen muuhunkin ongelmanratkaisuun, en pelkästään matemaatiikkaan, tälläistä osiin jakamista. Tuntuu joskus, että muut eivät tee samoin ja yrittävät ratkaista ongelmaa "kerralla". Ei tarvitse mennä kovin monimutkaisiin asioihin ennen kuin "kerralla" ratkaiseminen muuttuu tosi hankalaksi tai työlääksi.

Jännä kun mulla on just päinvastoin. Numerot on helppoja ja oon aina ollu hyvä laskemaan päässä. Tämän takia sain peruskoulussa matikasta aina 10, ja kaikki luuli että olisin joku matemaattinen nero. Tämän takia otin lukiossa pitkän matematiikan, ja sitten homma tyssäsi kuin kanan lento. Olisin varmasti siis siitä selvinnyt jos olisin oikeasti yrittänyt, mutta ei vaan jaksanut kiinnostaa enää kun matematiikka olikin kaavoja ja sääntöjä eikä enää numeroita.

Paras muisto on se kun meillä pidettiin jostain syystä lukion pitkän matikan tunnilla leikkimielinen päässälaskukilpailu jonka voitin. Ja myöhemmin sain samasta kurssista kutosen ja vaihdoin lyhyeen matikkaan.

Itellä oli vähän sama. Vaikka päässä osaan laskea hyvin, niin pitkässä matikassa tuotti aika paljon ongelmia se, kun tehtävät oli sellaisia missä piti soveltaa eli tajuta mitä siinä pitää laskea.

 

[namlepo]

Ite jaan numerosarjat osiin. Tai rekkareita tykkään laittaa mieleen esim PHA-233 pekka harri anatoli 23 maaliskuuta. Ja sitten voin kotona kahtoo biltemasta auton tiedot.

 

[Makos]

muistan paljon puhelinnumeroita edelleen ulkoa vaikkei niitä ole lankapuhelimien jälkeen tarvinnutkaan muistaa.

Tehdään se nyt selväksi, että puhelinnumerojen muistaminen, edes piin likiarvon, ei ole matematiikkaa eikä edes laskentoa.

Useimmat muistavat numerosarjat rytmin kautta ts. musiikkina, ml. itseni, vaikka olenkin verrattain haka matikassa. Hyvä esimerkki on Pähkinäsaaren rauha: kaikki sen [vuosiluvun] muistaa, mutta harva tietää mitä se merkitsi.

 

[taffeli]

Kaikki eivät opi samalla tavalla. Kaveri oli 9-luokalla jäämässä luokalle matikan takia kun sai kaikista kokeista nelosia, niin sen vanhemmat rekrys mut opettamaan sitä, ku ite olin voittanut matikkakisat koulussa. Kaverille meni kaikki perille, kun selitti asiat käytännönläheisesti ja sai sitten kokeesta 9½ ja sitä syytettiinki sitten lunttaamisesta

Itellekään ei sopinut mitkään kaavat ikinä ja mieluummin päässä laskin ja pyörittelin numeroita, mikä sitten tosiaan lukion pitkässä matikassa johtaa melkoisiin ongelmiin. Fysiikan ja kemian kaavoja pyörittelen vieläkin joskus huvikseni, koska se nyt on paljon mielenkiintoisempaa kuin imaginaariluvut yms. paske

 

[dude86]

Itsellä on valikoiva numero- ja matikkapää. Ei mitään hajua, että mikä oli aseen numero, mutta kyllä sitä oman tilinumeron muistaa ulkoa.

 

[teppo mörkö]

no se nyt vaan on niin että ihan kaikessa puolet ihmisistä on keskimääräistä paskempia.

 

[tuskis]

Ei suju. Koulussa matikasta päättötodistukseen 5, en oppinut ikinä mitään plussa, miinus ja kertolaskuja vaativampia. Hyvin usein tarvitsee laskinta tai sormia joidenkin perin yksinkertaisten laskujenkin suorittamiseen. Matikka on vaan totaallista paskaa.

Numeroiden hahmottamisessa tai muistamisessa ei vaikeuksia.

 

[Antw]

Kellonaikojen muistaminen. Esim. lennon lähtiessä kun tarkistan boarding timen, saatan unohtaa sen saman tien, ja se täytyy varmistaa moneen kertaan ennen portille siirtymistä, ja monesti laittamaan vielä hälytys puhelimeen. Sen sijaan päivämäärät muistan/pystyn arvioimaan hyvinkin tarkasti. Esim milloin olin missäkin ulkomaan reissussa esim. 10v sitten jne.

 

[CoreFusion]

Tuossa joku jo mainitsikin dyskalkulian, josta sattumoisin oli YouTubessa Numberphilella just video. Kannattaa vilkaista jos omaa hankaluuksia numeroiden kanssa, varsin hyvin selittää, että mistä tässä on kyse. Vilahtaa tuolla myös videota pelistä, jonka ovat kehittäneet tavoitteena pystyä auttamaan henkilöitä joita tämä vaivaa, niin lapsia kuin aikuisiakin.

 

[munse]

Kaikki eivät opi samalla tavalla. Kaveri oli 9-luokalla jäämässä luokalle matikan takia kun sai kaikista kokeista nelosia, niin sen vanhemmat rekrys mut opettamaan sitä, ku ite olin voittanut matikkakisat koulussa. Kaverille meni kaikki perille, kun selitti asiat käytännönläheisesti ja sai sitten kokeesta 9½ ja sitä syytettiinki sitten lunttaamisesta

Itellekään ei sopinut mitkään kaavat ikinä ja mieluummin päässä laskin ja pyörittelin numeroita, mikä sitten tosiaan lukion pitkässä matikassa johtaa melkoisiin ongelmiin. Fysiikan ja kemian kaavoja pyörittelen vieläkin joskus huvikseni, koska se nyt on paljon mielenkiintoisempaa kuin imaginaariluvut yms. paske

Matematiikan opetuksessa ongelma on, että opettajilta usein puuttuu motivoiva vastaus kysymykseen "mihin tätä tarvitaan?". Matematiikkaa kun opettavat usein matemaatikot, eivätkä vaikka fyysikot tai insinöörit.

Esimerkiksi yliopistossa matematiikan peruskursseilla luennoitsija ei osannut tyydyttävästi kertoa, miksi ratkomme matriisien ominaisarvotehtäviä. Taisi mumista jotain Googlen hakualgoritmista.

Myöhemmin selvisi, että ne kuvaavat mm. virtapiirien käyttäytymistä tai sitä, kuinka gongi kalahtaa.

 

[Hyrava]

Matematiikan opetuksessa ongelma on, että opettajilta usein puuttuu motivoiva vastaus kysymykseen "mihin tätä tarvitaan?". Matematiikkaa kun opettavat usein matemaatikot, eivätkä vaikka fyysikot tai insinöörit.

Tuo tuli kyllä huomattua ihan peruskoulusta alkaen, aina vaan mumistiin jotain epämääräistä. Varsinkin matematiikan tunneilla tuo korostui mutta sama juttu oli kyllä monen muunkin aineen kohdalla. Varmaan moni oppilas edes yrittäisi opetella jos olisi edes joku syy näennäisesti älyttömälle numeroiden ja kaavojen pyörittelylle.

 

[Mikkos]

Matematiikan opetuksessa ongelma on, että opettajilta usein puuttuu motivoiva vastaus kysymykseen "mihin tätä tarvitaan?". Matematiikkaa kun opettavat usein matemaatikot, eivätkä vaikka fyysikot tai insinöörit.

Esimerkiksi yliopistossa matematiikan peruskursseilla luennoitsija ei osannut tyydyttävästi kertoa, miksi ratkomme matriisien ominaisarvotehtäviä. Taisi mumista jotain Googlen hakualgoritmista.

Myöhemmin selvisi, että ne kuvaavat mm. virtapiirien käyttäytymistä tai sitä, kuinka gongi kalahtaa.

Amiksessa ainakin meillä (oon tupla-amis) kaikki matematiikka ja fysiikka ja kemia oli ammattilähtöistä ja tehtiin vain sellaisia matematiikkatehtäviä käytännön esimerkein joista oli hyötyä käytönnön töissä. Ei opeteltu paskantärkeetä yleismatikkaa, vaan selkein esimerkein mihin meidän alalla mitäkin tarvitaan ja mitä tulee työelämässä eteen.

 

[Technocrat]

Amiksessa ainakin meillä (oon tupla-amis) kaikki matematiikka ja fysiikka ja kemia oli ammattilähtöistä ja tehtiin vain sellaisia matematiikkatehtäviä joista oli hyötyä käytönnön töissä. Ei opeteltu paskantärkeetä yleismatikkaa, vaan selkein esimerkein mihin meidän alalla mitäkin tarvitaan ja mitä tulee työelämässä eteen.

Sitä paskantärkeetä yleismatematiikkaa on pakko opetella jos haluaa yliopistolla jotain teknistä/matemaattista lukea koska se on se perusta. Toki se yliopiston matematiikka on hyvin erilaista ja omasta mielestäni mielekkäämpää kun se peruskoulun/lukion vastaava. Myös opettajalla on suuri merkitys, tuossa yllä olikin esimerkkinä matriisien ominaisarvot, tuntui aivan älyttömän abstraktilta opetella niitä jossain lineaarialgebran kurssilla yliopistolla kun luennoitsija ei antanut mitään esimerkkejä missä niitä oikeasti tarvitaan. Myöhemmillä kursseilla sitten tuli ahaa elämyksiä kun löytyi niitä käyttötarkoituksia. Onhan toi matematiikan opiskelu välillä aikamoista grindaamista ja meinasi välillä usko loppua kun noita kursseja kävi, välillä mentiin rimaa hipoen tenteistä läpi.

 

[munse]

Sitä paskantärkeetä yleismatematiikkaa on pakko opetella jos haluaa yliopistolla jotain teknistä/matemaattista lukea koska se on se perusta. Toki se yliopiston matematiikka on hyvin erilaista ja omasta mielestäni mielekkäämpää kun se peruskoulun/lukion vastaava. Myös opettajalla on suuri merkitys, tuossa yllä olikin esimerkkinä matriisien ominaisarvot, tuntui aivan älyttömän abstraktilta opetella niitä jossain lineaarialgebran kurssilla yliopistolla kun luennoitsija ei antanut mitään esimerkkejä missä niitä oikeasti tarvitaan. Myöhemmillä kursseilla sitten tuli ahaa elämyksiä kun löytyi niitä käyttötarkoituksia. Onhan toi matematiikan opiskelu välillä aikamoista grindaamista ja meinasi välillä usko loppua kun noita kursseja kävi, välillä mentiin rimaa hipoen tenteistä läpi.

Yleismatematiikka on tärkeää, mutta rinnalle voisi ottaa käytännön matematiikkaa. Lukiossakin derivaatan ja integraalin määritelmän olisi ymmärtänyt paremmin, jos se olisi selitetty fysiikan peruskäsitteiden (paikka, nopeus, kiihtyvyys) avulla eikä pelkästään matemaatikon silmin.

 

[N1kkel]

Toki se yliopiston matematiikka on hyvin erilaista ja omasta mielestäni mielekkäämpää kun se peruskoulun/lukion vastaava. Myös opettajalla on suuri merkitys, tuossa yllä olikin esimerkkinä matriisien ominaisarvot, tuntui aivan älyttömän abstraktilta opetella niitä jossain lineaarialgebran kurssilla yliopistolla kun luennoitsija ei antanut mitään esimerkkejä missä niitä oikeasti tarvitaan. Myöhemmillä kursseilla sitten tuli ahaa elämyksiä kun löytyi niitä käyttötarkoituksia. Onhan toi matematiikan opiskelu välillä aikamoista grindaamista ja meinasi välillä usko loppua kun noita kursseja kävi, välillä mentiin rimaa hipoen tenteistä läpi.

Tokihan se on kiinnostavampaa kuin peruskoulun ja lukion laskento, mutta mielekkyydestä voi olla montaa mieltä. Yliopistomatematiikka on välillä ihan hauskaa aivojumppaa, mutta se menee kyllä niin abstraktiksi, että vaatii oikeasti motivaatiota löytää se mielekkyys sieltä.

Yleismatematiikka on tärkeää, mutta rinnalle voisi ottaa käytännön matematiikkaa. Lukiossakin derivaatan ja integraalin määritelmän olisi ymmärtänyt paremmin, jos se olisi selitetty fysiikan peruskäsitteiden (paikka, nopeus, kiihtyvyys) avulla eikä pelkästään matemaatikon silmin.

Matemaatikot harvoin välittävät käytännön sovelluksista, vaan haluavat olla "hyödyttömiä".

Insinööri, fyysikko ja matemaatikko ovat lomalla hotellissa. Yöllä hotellissa syttyy tulipalo. Insinööri hakee käytävältä paloletkun ja kastelee koko huoneen, mutta sammuttaa tulipalon. Fyysikko ratkoo muutaman kaavan ja heittää lasillisen vettä juuri oikeaan paikkaan ja optimaalisessa kulmassa sammuttaen tulipalon.
Matemaatikko sytyttää tulitikun, kastaa sen vesilasiin ja toteaa:"Ratkaisu on siis olemassa." ja menee takaisin nukkumaan.

 

[munse]

Insinööri, fyysikko ja matemaatikko ovat lomalla hotellissa. Yöllä hotellissa syttyy tulipalo. Insinööri hakee käytävältä paloletkun ja kastelee koko huoneen, mutta sammuttaa tulipalon. Fyysikko ratkoo muutaman kaavan ja heittää lasillisen vettä juuri oikeaan paikkaan ja optimaalisessa kulmassa sammuttaen tulipalon.
Matemaatikko sytyttää tulitikun, kastaa sen vesilasiin ja toteaa:"Ratkaisu on siis olemassa." ja menee takaisin nukkumaan.

Toisaalta voisi sanoa, että tarinassasi insinöörin ja fyysikon reaktiot voisi vaihtaa keskenään

Spherical cow - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Hyrava]

Itse käytän samantyyppistä osiointia laskemiseen. Tosin tuon sinun esimerkkisi laskisin itse 350*4=1400 ja 17*4 = 68, eli mahdollisimman suuri "hallittava" lasku ensin alta pois ja sen jälkeen iteroidaan nuo pienemmät.

Sama vika. Päässälaskuun muutenkin on yllättävän paljon kaikenlaisia kikkoja, esim 28*25 on sama kuin 14*50 tai 7*100 jne. Itselläni menee myös desimaali - heksa - binäärimuunnokset aika hyvin päässä kun niitä on joutunut aika paljon pyörittelemään ja sitten on jotain outoja laskuja joista vastaus vaan tulee ihan itsestään päähän ihan ilman mitään laskemista, ilmeisesti kyseisiä lukuja on joskus paljon pyöritellyt tai sitten niissä on joku pattern jota en ole vielä keksinyt.

 

[Bertta]

Mekaanisella laskennalla ja numeroiden muistamisella ei ole juurikaan tekemistä matematiikan kanssa. Olen suorittanut aika runsaasti matematiikan opintoja yliopistolla, mutta muistan hyvin huonosti numerosarjoja, enkä ole myöskään erityisen hyvä laskemaan.

Tärkeämpää on ymmärtää.

 

[Make]

Täällä huono matematiikkapää. Isällä hyvä matematiikkapää, äidillä huono. Tuli perittyä huonompi Lukiossa viimeistään huomasin ettei enää mennyt kaaliin ja korkeakoulussa välttelin matematiikkaa, eikä muistaakseni mulla ollut yhtään varsinaista matematiikkakurssia.

 

[Optimist]

Jep jep, aina ollut huono matikkapää ja matematiikka vaikein aine koulussa.

 

[perato]

Itellä taas meni "laskento" pitkälle hyvin niin kauan kun kyse oli päässälaskemisesta ja numeroiden muistamista, mutta sitte kun lukiossa päästiin ite matematiikkaan nii meni ymmärrys loppuviimein siitä teoreettisesta puolesta. Periaatteessa kaikki oli suht helppoa laskentaa mekaanisesti, mutta se soveltaminen jossain integraalilaskennassa tai todennäköisyyslaskennassa/lukujoukoissa meni sit ihan totaalisesti ohi. Matikka oli helposti lempiaineita vielä yläasteellakin, koska se oli helppoa ja tykkäsin silloin niistä soveltavista tehtävistä. Lukiossa pitkän matikan puolivälissä alko takkuamaan ja sen jälkeen kynnys on vaan kasvanut.

Huomannut jälkeenpäinkin, että pystyn kohtalaisen nopeasti lähestymään oikeaa lukuarvoa isoissakin kertolaskuissa, mutta sit ku pitäs joku "kaava" pitäs kehittää, nii ei onnistu. Lääkelaskujakin tehdessä mulla oli usein vastaus ennen sitä "laskua" jolla osoitti sen, että oli oikeesti laskenut sen tuloksen, eikä kopioinut naapurilta.

Muistaakseni osasin 0-100 lukujen yhteenlaskuja jo tarhaikäisenä.

 

[juhei]

Matemaatikot harvoin välittävät käytännön sovelluksista, vaan haluavat olla "hyödyttömiä".

Insinööri, fyysikko ja matemaatikko ovat lomalla hotellissa. Yöllä hotellissa syttyy tulipalo. Insinööri hakee käytävältä paloletkun ja kastelee koko huoneen, mutta sammuttaa tulipalon. Fyysikko ratkoo muutaman kaavan ja heittää lasillisen vettä juuri oikeaan paikkaan ja optimaalisessa kulmassa sammuttaen tulipalon.
Matemaatikko sytyttää tulitikun, kastaa sen vesilasiin ja toteaa:"Ratkaisu on siis olemassa." ja menee takaisin nukkumaan.

Toisaalta voisi sanoa, että tarinassasi insinöörin ja fyysikon reaktiot voisi vaihtaa keskenään

Spherical cow - Wikipedia

en.wikipedia.org

Hardyn Matemaatikon Apologia on klassikkoessee jos haluaa hieman enemmän tutustua "puhtaan" matemaatikon sielunmaisemaan. Toki tuo on kirjoitettu 1930-luvulla ja moni asia on muuttunut sen jälkeen, esimerkiksi lukuteoria jonka Hardy nostaa esille pelkästään älyllisenä haasteena mutta nykyään aivan oleellinen osa kryptografiaa. Muutenkin yhteiskunta on 2020-luvun Suomessa erilainen kuin 1930-luvun Englannissa mikä kannattaa muistaa lukiessa. Ja jos hankkii alkuperäisen teoksen (suosittelen alkukielellä lukemista) niin on hyvä ymmärtää että apology ei tarkoita anteeksipyyntöä vaan puolustuspuhetta.

A Mathematician's Apology - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Jumi]

Joo samalta kuulostaa, paitsi mulla on ongelma sanoissa.

Lukemalla oppiminen on pirullisen hankalaa, mutta numerot, laskeminen, vektorit, derivointi-integrointi, todennäköisyydet meni hyvin aikoinaan.

Olen alkanut miettimään että ehkä minulla on jokin keskittymis- tai tekstihäiriö. Lukihäiriötä ainakaan millään vanhalla systeemillä ei ole todettu. Voin silti kertoa että kirjoitetusta tekstistä ei jää mitään mieleen, pitää lukea aivan pirun monta kertaa ja silti ei muista.

Numeroiden muistamiseen on huijauskeino. Kuvittelee numerot näppiksen numeronäppäisistön mukaan, sitten vain muistaa sen kuvion kuvana. Erittäin helppoa ja käytän sitä aina.

Aikoinaan sähköpuolella kyseltiin miten jännite menee virtapiirissä, sanoin:
"Jakautuu puolet enemmän toiselle puolelle"
"Miten niin jakautuu? Tässä on vastukset, miinustat vain sen toisen toisesta."
"Eli jakautuu?"
"EI! MIINUSTA SE!"
En kehannu enää sanoa että se on kokonaisuus ja miten ihmeessä virtapiirejä voi edes mietiä kuin kokonaisuuksina.

 

[N1kkel]

Toisaalta voisi sanoa, että tarinassasi insinöörin ja fyysikon reaktiot voisi vaihtaa keskenään

Spherical cow - Wikipedia

en.wikipedia.org

Ehkäpä, ihan hyvä huomio. Minä kuitenkin miellän, että keskivertoinsinööri vetää matematiikan osalta enemmän mutkia suoriksi kuin fyysikko.

 

[pkuitune]

Kouluikäisenä matikkapää oli vielä ihan kohtalaisen hyvin hallussa (mm. laudatur pitkästä matematiikasta), mutta nyt reilun viiden vuoden valmistumisen jälkeisen työuran myötä tuntuu siltä, että olen matikkapään sekä loogisen päättelykyvyn osalta tyhmentynyt ihan helvetin paljon. Jouduin myöntämään tämän itselleni sen jälkeen, kun osallistuin alkusyksystä osana rekrytointiprosessia henkilöarvioon, jossa testattiin juurikin mainitsemiani asioita. Vastasin useampaan kysymykseen väärin, sekä jouduin jättämään osan tehtävistä kokonaan tekemättä tiukan(?) 20 minuutin aikakaton vuoksi. Olo testin jälkeen oli kuin puulla päähän lyödyllä ja olin kohtalaisen varma siitä, että työpaikan saaminen kaatuisi tähän pohjanoteeraukseen. Arvioija kuitenkin totesi suoritukseni olleen "keskitasoinen" valittuun viiteryhmään suhteutettuna, eikä tämä loppujen lopuksi muodostunut esteeksi työpaikan saamisen suhteen.

Onko hyviä vinkkejä siihen, miten tätä matikkapäätä voisi kätevästi ja "huomaamattomasti" ylläpitää? Olen ainakin yrittänyt opiskella Python-ohjelmointikieltä Helsingin yliopiston MOOC-kurssilla, jonka ajattelisin auttavan ainakin tuohon loogisen päättelykyvyn ylläpitoon.

 

[oestrus taurus]

Numeroiden muistamista voisi tehostaa esim.

a) käyttämällä mielessä apuna vaikkapa 3x3+0 ristikkoa (Tyyliin maksamispäätten näppäimistöt huolttoasemalla, ovikoodin syöttö jne.) hahmottelemalla koodeista "kuvioita". Näin numeromuistista tuleekin kuvamuisti
b) mahdollisimman paljon omia elämyksiä esim. x8621xxx 86 voisi olla vaikkapa mummon kuolinikä, 621 voisi olla jonkun ex-auton rekisterinumero tai 21 vaikkapa jonkun lempimissin valintaikä, joku itselleen mieleen tulevan tapahtuneen ikä jne.

Laskupäätä voisi ainakin harjoittaa laskemalla mahdollisimman tarkasti esim. päivittäinen kalorin kulutus päivässä. ensin voisi opetella vaikeasti, että vaikkapa 184kcal*4=736kcal ja sitten huomatta, että myös 200kcal*4-16kcal*4=736kcal, joten laskutapoja oppi itsessään laiskuuttaan kehittäämään mielekkäänpään suuntaan.

 

[Hyrava]

Numeroiden muistamista voisi tehostaa esim.

a) käyttämällä mielessä apuna vaikkapa 3x3+0 ristikkoa (Tyyliin maksamispäätten näppäimistöt huolttoasemalla, ovikoodin syöttö jne.) hahmottelemalla koodeista "kuvioita". Näin numeromuistista tuleekin kuvamuisti

Heh... Mulla ainakin tuo kuvamuisti ja/tai kuviomuisti (vaiko kenties jo lihasmuisti) toimii hyvin, en edes muista mikä minun pankkikortin tunnusluku on. Se vaan tulee ihan automaattisesti naputeltua korttipäätteeseen sen enempiä ajattelematta. Muutamalla muullakin tunnusluvulla on sama homma.

 

[SeppoSokeri]

Mekaanisella laskennalla ja numeroiden muistamisella ei ole juurikaan tekemistä matematiikan kanssa.

Sitähän tässä on koko ketju sanottu jo.

Tärkeämpää on ymmärtää.

Tärkeämpää ehkä jos opiskelet matematiikkaa yliopistossa. Mutta arkielämässä on ihan hyödyllistä jos hallitsee numerot päässään.

 

[munse]

Ehkäpä, ihan hyvä huomio. Minä kuitenkin miellän, että keskivertoinsinööri vetää matematiikan osalta enemmän mutkia suoriksi kuin fyysikko.

Toki. Fyysikko vain monesti rakastaa matemaattista "kauneutta" ja on valmis tekemään rajujakin oletuksia, jos tämä mahdollistaa ongelman ratkaisun analyyttisesti kynällä ja paperilla vs tietokoneella numeerisesti.

Fyysikolle kaikki kappaleet voidaat yksinkertaistaa pistemassoiksi. Tai jos niitä on aivan pakko käsitellä ulottuvina, niin silloin ne ovat äärettömän jäykkiä. Ja ilmanvastusta tai kitkaa ei tietenkään oteta huomioon.

 

[Makos]

Toki. Fyysikko vain monesti rakastaa matemaattista "kauneutta" ja on valmis tekemään rajujakin oletuksia, jos tämä mahdollistaa ongelman ratkaisun analyyttisesti kynällä ja paperilla vs tietokoneella numeerisesti.

Fyysikolle kaikki kappaleet voidaat yksinkertaistaa pistemassoiksi. Tai jos niitä on aivan pakko käsitellä ulottuvina, niin silloin ne ovat äärettömän jäykkiä. Ja ilmanvastusta tai kitkaa ei tietenkään oteta huomioon.

Insinööri vain monesti rakastaa lineaarialgebraa ja on valmis tekemään rajujakin yksinkertaistuksia +O(x²), jotta ongelma ratkeaa numeerisesti.

 

[Tommy Goldfish]

Onko tuttu keino helpottaa prosenttilaskuja vaihtamalla lukujen paikkaa?

Esim 84% 25:stä on hankalampi laskea kuin 25% 84:stä, mutta tulos on sama.

 

[Myrkky]

Itselläkin huono matikkapää, ollut aina ja edelleen. Sitten päälle tuo mainittu numerosokeus, jos on pitkä rimpsu numeroita mitä pitää kirjoitaa. Sanotaan vaikka laskun viitenumero, niin kyllä saa tarkistaa monta kertaa että menee oikein. Jopa puhelinnumeroita onnistun näppäilemään väärin...

Toisaalta sitten pin koodit ja sellaiset muistan ulkoa, jopa entisen firman Y-tunnuksen vaikken sillä mitään tee. Rynkyn numeronkin muistin vielä vuosia. Aikaa taaksepäin puhelinnumerotkin pysyi päässä.

Sitten asia mikä askarruttaa, kielten opiskelu ei tuottanut ikinä tuskaa, mahtaako olla korvaava juttu tuohon matikkavammaisuuteen. Muilla jotain samanlaista?

 

[ympyr]

Koulussa matematiikka tuotti suuria vaikeuksia, eikä se nykyäänkään kovin hyvin suju. Se oli vaikeaa heti ensimmäisellä luokalla, eikä se siitä helpottunut koulutaipaleen edetessä. Nykyään hahmotan numerot suht hyvin, mutta esimerkiksi mittanauhan kanssa sattuu jatkuvasti mittavirheitä. Olen ajatellut sen ennemmin keskittymishäröksi kuin itse luvuista johtuvaksi. Minulle matematiikassa on vaikeaa tajuta se juju kaavan taustalla, en ymmärrä miksi vaikkapa x kertaa y on z. Voin opetella sen ulkoa, mutta itse oivallus jää puolitiehen.

Jostain syystä Fysiikka tuntui kuitenkin helpommalta ja mielekkäämmältä, mikä tuntuu oudolta näin jälkikäteen ajateltuna.

Aikanaan armeijassa aukin loppupuolella sain ahaa-elämyksen että jos kuuntelen, saatan oppia jotain. Tiedä sitten olisiko tuolla ollut tekemistä matematiikan vaikeuksien kanssa, jos tuon olisi tajunnut vaikkapa ala-asteella.