Hienointa musiikkia

Are you, are you, coming to the train,
Led by a man, who wants to break the chains,
Establishment is terrified, they can't control his reign,
Let's meet, this year, on the Trump Train,
Are you, are you, coming to the train,
Where brave man called out, for wall built by crane,
Media is terrified, they can't control his reign,
Let's meet, this year, on the Trump Train,
Are you, are you, coming to the train,
Where brave man called out,
The fools who lead in vain,
Lobbyists are terrified, they can't control our reign,
Let's meet, this year, on the Trump Train,
Are you, are you, coming to the train,
Wear a hat of hope, side by side with me,
Make America Great Again, break the chains,
Are you, are you, coming to the train,
To take our great country, back again,
Join the revolution, break the chains,
Let's meet, this year, on the Trump Train,





o7
 
Viimeksi muokattu:
Tässäpä ne kaks jotka meinaa satunnaisesti pistää tunteet pintaan. Toisaalta asiaan vaikuttaa se minkä yhteydessä nämä on kuulleet ja toisaalta se, että usein näitä kuuntelee silloin kun lukee sotahistoriaa. Semmosta keskittymismusiikkia itelle, pystyy helpommin lukemaan tenttiin tms. kun näitä kuuntelee. Melankolia vaan joskus iskee.




Toki monet pianosoitotki iskee jonnekki tuonne syvälle. Myös moderni musiikki toimii.

Tässä yhistyy piano, laulu ja sanat nii näppärästi, että kyllähän tää tänne kuuluu.


Tämä taas sitten sieltä rankemmalta puolelta onnistui löydyttyään pysäyttää melkee tunniks kuuntelee tuota lopun sooloa, siitäkin huolimatta että piisin aiemmat versiot oli tuttuja. Albumilta XMII.
 
Itse nyt viimeaikoina tutustunut mustaan gospel musiikkiin ja vahvistunut vain entisestään se tosiasia että mustat on rytmimusiikin ja grooven herrarotu.



Ei vaan valkoiset pääse lähellekään tuollaista menoa. Ja entisenä basistina 1:30 -> saa ihon kananlihalle.
 
Viimeksi muokattu:
Roger Waters työstää uutta levyä. Sen kunniaksi laitetaan tänne herran parhaimmalta levyltä yksi biisi.



Levy täytyisi kyllä kuunnella alusta loppuun asti kerralla. On se vain niin hieno konseptialbumi.
 
Toisekseen, tämä on käytännössä katsoen viimeinen biisi, missä legendaarinen Phil Lynott laulaa Gary Mooren riveissä. Videosta näkee, kuinka heroiini on vienyt äijän jo kuoleman porteille, kuvattu alle vuosi ennen hänen kuolemaansa. Aivan loppu on äijä ja se pistää suruksi kattoa, mitä ne mömmöt ihmiselle tekee.
Kolmanneksi, tässä on yksi myös edesmenneen Gary Mooren parhaimmista sooloista.

Hieno mies. Olisiko kuitenkaan ollut ollenkaan sama artisti ilman niitä kaikkia asioita mitä kävi läpi?
Voisin jopa uskoa, että heroiini ja muut saattoivat hetkittäin olla kaiken sen arvoistakin.
 
Kolme erittäin hienoa muusikkoa viettää hauskaa.
Guthrie Govan on tämän hetken maailmassa käsittämättömin ja taitavin ja hienoin kitaristi.

 
Hieman surullista, mutta erinomaista musiikkia (tuli tuosta Guthrie Govanista mieleen) tietenkin fantastinen musiikintekijä Steven Wilson:

 
Olen uudelleenkoukuttunut Nine Inch Nailsin The Downward Spiral -levyyn. Trent Reznor on säveltänyt muitakin hyviä levyjä, mutta tämä on ehkä kuitenkin minulle se "masterpiece" NIN-tuotannosta - lähinnä soundin ja äänimaailman ansiosta.

The Becoming on yksi levyn parhaimmista biiseistä ja kehittyy (ainakin allekirjoittaneelle) totaaliseksi korvasmiksi 3:25-kohdasta eteenpäin.

 
Pelimusaa:
Tuli joskus pelattua Metin2 nimistä mmorpg-peliä.. siinä maailmalla grindatessa alkoi soimaan Enter the East:


Lords of the Fallen pelin loppupuoliskolla Sacrifice kappale jäi mieleen:
kuten sielä on kommenteissakin "The moment when you entered the citadel and everyone calls you a traitor and tries to kill you and this music plays. So good. So so gooood!"


Jokseempi jopa samankaltaisia, kevyitä rallatuksia.
 
Kaveri on taitava sälli kitaran kanssa. Kuvattiin tässä hiljattain hänen biisinsä videolle.
Tämä on siis nauhoitettu ja kuvattu livenä. :kippis:

 
Viimeaikoina tullut kuunneltua lähinnä hiphoppia. Tai noh, hiphop/funk/electronic mashup tai jtn. Vähän hankala nykyään ruveta kategorisoimaan musaa kun eri genrejen rajat alkaneet hälvenemään. Loistavaa settiä silti!





 




Tunnelmiltaan erillaisia, Veridis Quo sopii itelle parhaiten, kun ottaa rauhassa muuten vaan, Snowcone taas on täydellinen sellaisena talvipäivänä kun lumi tiputtelee hiljakseen alas. Nightcall taas sopii kuin nyrkki silmään, jos yöllä ajelee kaupungilla yksikseen.
 
Ei varmaan tarvitse erikseen selitellä minkä takia yksi kaikkien aikojen parhaimpia biisejä. Eikä pahalla EDM-väki.

 
Kunnon progea, ja hämmästyttävän hyvä rumpali.
Nainen vielä, ja kaunis mutta näyttää arveluttavan nuorelta!




Ja vielä:


17-v vissiin nyt ja soittaa melkoisesti. Huh, täytyy vain ihailla virtuositeettiä!
 
14- vuotias on ekassa videossa. Hämmästyttävä Senri Kawaguchi!
Jeff Beck myös pönkittää nuoria muusikoita,

Tal Wilkenfeld, ikäisekseen hyvä!
 
Deafheavenia tullu luukuteltua viime syksystä asti ja tää uusin levy kyllä iski kovaa.. Jotenki pistää hiljaseks.


Sit Carpenter Brutin löysin viime kesänä. Huhhuh. Olisivat huhtikuussa suomessakin.
 
Leffa ihan jees. Soundtrack jotain aivan käsittämätöntä.
 


Carbon Based Lifeforms - bändi jonka tuotantoon on jo pitkään ollut tarkoitus tutustua, mutta homma on aina valunut jostakin syystä reisille. No nyt on ollut muutama levy kuuntelussa ja sain syyn postata tähän ketjuun pitkästä aikaa lisää sisältöä.
 
scifimäistä tunnelmointia




ylempänä oli Deafheavenia, niin laitetaan oma suosikki heiltä myös

 
Eip voi mittää, mutta tämä bändi saa rintakarvat kasvamaan:



:tup:

Heitetään vielä jotain hassua hurribändiä lisämausteeksi:
 
Pakko sanoa että tämä kappale vetää hiljaiseksi kun tässä on joku kuoro laulamassa(?) Rauhottuu hyvin tämän biisin avulla :tup:

En tiedä rauhoittumisesta, mutta tuo on Loirin tulkinnan lisäksi ainoa Apulannan biisi mitä pystyy ilman irvistyksiä kuuntelemaan.

Laitetaan tähän perään nyt vielä se Loirin tunteellinen veto, kun kerran tuli mainittua:

 
Hienoa on. Kaunista suorastaan. Ei ole mitään jumputusta :cigar2:

Perusluonteeni on rauhallinen joten tämä on aika osuva biisi omaan soittolistaan "soita kun pitää rauhoittua" :).

En tiedä rauhoittumisesta, mutta tuo on Loirin tulkinnan lisäksi ainoa Apulannan biisi mitä pystyy ilman irvistyksiä kuuntelemaan.

Laitetaan tähän perään nyt vielä se Loirin tunteellinen veto, kun kerran tuli mainittua

Pakko korjata omaan makuun että olen arvostanut ihan pirusti Apulantaa yhtyeenä sen jälkeen kun katsoin sen elokuvan. En tiedä mikä siinä on mutta jotenkin vain kolahtaa akilleen kantapäähän se kaikki mitä ne bändin alkuaikoina joutui kokemaan :confused:. Herkkä henkilö kun olen niin sekin voi toki vaikuttaa, en tiedä jokin jännä magia omalle kohdalle vain iskenyt eikä sille voi mitään. :smoke:

Ja makunsa kullakin! :tup:
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 699
Viestejä
4 544 448
Jäsenet
74 831
Uusin jäsen
Panasonic

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom