Henkilökohtainen talous

[Sikatiiker]

Huvitti kun taannoin Powerin outletissa tuli vastaan (käytetty) tekokuusi...siinä on varmaan joku pihistelijä keksinyt viettää halvemman kuusijuhlan ja palauttaa puun kauppaan takaisin. Taannoin työpaikallani oli juttua työkaverista, joka oikeasti meni eri puolilta autoon ettei saranat kuluisi, mies käytti kasvojen pesun jälkeen saman nesteen astioiden pesuun...hyväpalkkainen tehdastyö, missään ei koskaan käynyt misään tai mitään ostanut. Thaimaalaisen vaimonsa kun laittoi kaksikymppisen kanssa ruokakauppaan, pyysi aina vaihtohilut naiselta takaisin. Itse näillä kehuskeli, kuulostaa sketsin hahmolta mutta oli totta. Rahaa vain tilille, ilotonta elämää. Tyylejä on tosiaan erilaisia
Tai mistäpä sen tietää, ehkä äärimmäiset pihistelyt on toiselle sitä hupia.

Näitä ammattisaitureita on vielä. Teki mieleni sanoa että vielä hengissä, mutta miksei niitä olisi voinut myöhempiinkin sukupolviin kuin heti sotien jälkeen yhtä lailla syntyä.

Tunsin sellaisen nyt ehkä 80v ukkelin (näin viimeksi ehkä 2005), joka ulkotöistä vanhasta navetasta tultuaan pisti tulpan altaan pohjalle, pesi paskaiset kädet puhtaiksi hana nippa nappa auki liruttaen ja sen jälkeen sillä paskaisella vedellä naamansa ennen kuin laski sen veden viemäriin. Vesikuution hinta huomioon ottaen en usko että tällä säästyi merkittäviä summia vuositasolla, koko elinaikana ehkä. Hän ajoi 80-luvun Escortilla johon teki kaikki huollot ja korjaukset luonnollisesti tallissaan itse. Ukko ilmeisesti laittoi rahansa osakkeisiin ja metsäpalstoihin, ainainen säästö ja kitkutus päällä. Tuo ukko kun asui yksin eikä perillisiä ollut, ihmetytti se tarve haalia omaisuutta ihan eläkeiän kynnyksellä. Ehkä jokin psyykkinen juttu "pahan päivän varalle" kuolemaan saakka, tuskin malttaa/malttoi koskaan laittaa omaisuuttaan lihoiksi.

Kahvin hinta ei sinänsä kuulu tähän keskusteluun, mutta tein itse sellaisen linjauksen, että kun huoltoasemakahvin hinta nousee kolmeen euroon niin lopetan niiden ostamisen kokonaan. Hinta-laatusuhde ei ole täsmännyt enää aikoihin, tuo on suodatinkahvikupillisesta ihan kauhea hinta, kun se kahvi ei ole muuttunut siitä yhtään paremmaksi vuosien saatossa. Haen mieluummin kupillisen pienestä ruokakaupasta, maksaa yleensä euron.

Kyse ei ole niinkään siitä, onko minulla varaa vai ei, vaan siitä että tunnenko saavani rahalle vastinetta.

Vastine rahalle on munkin mielestä hyvä peruste rahankäytölle. En vain pysty maksamaan kymppiä samasta kahvipaketista joita saa alesta puoleen hintaan. Keitän kahvit mieluummin kotona kuin haen huoltsikalta moninkertaisella hinnalla vähän palaneen makuista. Kahvilaan mennessä saa taas moninkertaistaa sen suodatinkahvin hinnan ja suodatinkahvia se silti on.

Linkkarissa joku kertoi vaihtaneensa työpäivän kahvitauot huoltsikalta Biltemaan säästääkseen perheen lomareissun verran rahaa vuodessa. Laadun olennaisesti laskiessa säästö ei aina ole fiksua, mutta jos itse pitää Bilteman kahvia samantasoisena kuin huoltsikan niin onhan se silloin järkevää maksaa kahvista ja pullasta 1€ eikä 4-5€ jos päivittäin käy juomassa pullakahvit.

 

[B12]

Näitä ammattisaitureita on vielä. Teki mieleni sanoa että vielä hengissä, mutta miksei niitä olisi voinut myöhempiinkin sukupolviin kuin heti sotien jälkeen yhtä lailla syntyä.

Tunsin sellaisen nyt ehkä 80v ukkelin (näin viimeksi ehkä 2005), joka ulkotöistä vanhasta navetasta tultuaan pisti tulpan altaan pohjalle, pesi paskaiset kädet puhtaiksi hana nippa nappa auki liruttaen ja sen jälkeen sillä paskaisella vedellä naamansa ennen kuin laski sen veden viemäriin. Vesikuution hinta huomioon ottaen en usko että tällä säästyi merkittäviä summia vuositasolla, koko elinaikana ehkä. Hän ajoi 80-luvun Escortilla johon teki kaikki huollot ja korjaukset luonnollisesti tallissaan itse. Ukko ilmeisesti laittoi rahansa osakkeisiin ja metsäpalstoihin, ainainen säästö ja kitkutus päällä. Tuo ukko kun asui yksin eikä perillisiä ollut, ihmetytti se tarve haalia omaisuutta ihan eläkeiän kynnyksellä. Ehkä jokin psyykkinen juttu "pahan päivän varalle" kuolemaan saakka, tuskin malttaa/malttoi koskaan laittaa omaisuuttaan lihoiksi.

Vastine rahalle on munkin mielestä hyvä peruste rahankäytölle. En vain pysty maksamaan kymppiä samasta kahvipaketista joita saa alesta puoleen hintaan. Keitän kahvit mieluummin kotona kuin haen huoltsikalta moninkertaisella hinnalla vähän palaneen makuista. Kahvilaan mennessä saa taas moninkertaistaa sen suodatinkahvin hinnan ja suodatinkahvia se silti on.

Linkkarissa joku kertoi vaihtaneensa työpäivän kahvitauot huoltsikalta Biltemaan säästääkseen perheen lomareissun verran rahaa vuodessa. Laadun olennaisesti laskiessa säästö ei aina ole fiksua, mutta jos itse pitää Bilteman kahvia samantasoisena kuin huoltsikan niin onhan se silloin järkevää maksaa kahvista ja pullasta 1€ eikä 4-5€ jos päivittäin käy juomassa pullakahvit.

Itse olen varmasti useimpien mielestä melkoinen arjen saituri, mutta mitä sitten. Viime kesänä ostin vajaa 20k€ moottoripyörän, koska halusin sellaisen ja oltiin talvella useampi viikko Floridassa. Käytiin ohi ajaessa testaamassa Bilteman kahvio ja burgerit yllättivät todella positiivisesti laadullaan. Paljon parempia kuin jokin mäkkäri ja melkein puolet halvempia.

Aiheeseen liittyen, miten määrittelette "on varaa"? Jos minulla olisi vaikka 1M€ tilillä, olisiko minulla varaa ostaa 300k€ Ferrari, 200k€ vene ja 300k€ huvila järven rannalla? Aika monesti sanotaan "jos sinulla on varaa ostaa X, silloin on varaa ostaa myös Y ja Z".

Itse määrittelen "on varaa" siten että hankkiminen ei vaikuta mitenkään talouteen, eikä ole mistään muusta pois. 3€ huoltamokahvi ei vaikuta talouteen, mutta on silti sikamaisen kallis sen antamaan lisäarvoon verrattuna. On varaa ja on järkeä on myös jonkinlainen moraalinen valinta. Joku vetää lainat ja luotot tapissa saadakseen haluamansa.

 

[eskoasko45]

Itse olen varmasti useimpien mielestä melkoinen arjen saituri, mutta mitä sitten. Viime kesänä ostin vajaa 20k€ moottoripyörän, koska halusin sellaisen ja oltiin talvella useampi viikko Floridassa. Käytiin ohi ajaessa testaamassa Bilteman kahvio ja burgerit yllättivät todella positiivisesti laadullaan. Paljon parempia kuin jokin mäkkäri ja melkein puolet halvempia.

Aiheeseen liittyen, miten määrittelette "on varaa"? Jos minulla olisi vaikka 1M€ tilillä, olisiko minulla varaa ostaa 300k€ Ferrari, 200k€ vene ja 300k€ huvila järven rannalla? Aika monesti sanotaan "jos sinulla on varaa ostaa X, silloin on varaa ostaa myös Y ja Z".

Itse määrittelen "on varaa" siten että hankkiminen ei vaikuta mitenkään talouteen, eikä ole mistään muusta pois. 3€ huoltamokahvi ei vaikuta talouteen, mutta on silti sikamaisen kallis sen antamaan lisäarvoon verrattuna. On varaa ja on järkeä on myös jonkinlainen moraalinen valinta. Joku vetää lainat ja luotot tapissa saadakseen haluamansa.

Tähän lisäten, jälkikasvu vaikka pyytää ostaa hypetetty Prime -pullo 20€:lla, on typerää sanoa lapselle että nyt ei pysty kun isällä/äiskällä on rahat vähissä.

 

[Oksa]

Saituus on ikävä piirre sillon kun vaikuttaa ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Nuoruuden ryyppyporukoissa oli yksi kaveri joka aina valitti kaiken hinnasta ja sitten kaupan päälle väisteli yhteisten kulujen jakoa ilmeisesti ilman tunnontuskia niin pitkälle että joku vaatimalla vaati häneltä osuutta ja jos ei kehdannut tai halunnut niin jäi saamatta.

Mukava mies muuten mutta tuo oli kyllä niin isosti omien arvojen ulkopuolella ja alkoi käydä hermoon että en ole nyt kymmeneen vuoteen pitänyt yhteyttä.

Toisaalta jos joku pihistelee ainoastaan omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa niin ei ainakaan itsellä ole tarvetta tätä ihmetellä sen enempää. Jos tekee onnelliseksi niin antaa mennä vaan.

 

[ympyr]

Vietän työn puolesta paljon aikaa tien päällä, ja työruokailuun kuluu sitä myöten jonkin verran rahaa. Siihen on ollut varaa, mutta nyt aletaan lähestymään sitä pistettä, että järki ei anna enää periksi maksaa esimerkiksi kahvikupillisesta tuota 3€ summaa. Lounaan hinnassa raja on jossain 15€ tuntumassa. Kun Abc-ketju alkoi tuomaan pizzabuffetia lounaalle, hinta pompsahti muistaakseni 14.90€ tasolle. Sillä rahalla saa kuivaa, heikkolaatuista pizzaa ja jonkun grillimausteella maustetun perusruoan mitä pizzojen oheen on laitettu. En ole syönyt enää absilla tuon uudistuksen jälkeen, jos vaan on jokin toinen vaihtoehto kohdalla. Tässä on sama juttu kuin kahvin kanssa, raha ja vastine ei kohtaa vaikka talous tuollaisen kestäisikin.

 

[Paapaa]

Säästämisessä kannattaa keskittyä niihin matalalla roikkuviin hedelmiin. Eli helpot säästökohteet joilla säästää mahdollisimman paljon rahaa vuodessa. Ja niistä siirtyy kohteisiin, joilla säästää vähemmän tai joiden vaikutus on isompi omaan elämään. Jos käy kerran vuodessa ulkomaanmatkalla, niin niillä eväsleivillä lentokentällä ei ole yhtään mitään merkitystä. Tai jos se Nordea nostaa Gold-kortin kk-maksun nollasta eurosta 0,99 euroon kuukaudessa, niin en ehkä sen takia lähtisi pankkia vaihtamaan ja lainoja kilpailuttamaan varsinkin kun korttiin tulee Cashback joka kattaa tuon maksun (toisessa ketjussa tästä pahastuttiin, ja vaikuttaa että enemmän periaatteen kuin talouden takia).

Mutta jos vaikka vetää joka päivä lounaan lounasravintolassa, voi omilla eväillä säästää sievoisen summan. Tai jos on 10 suoratoistoa joista ehtii katsoa paria niin helppo säästää satasia vuodessa. Mutta ei näihin mitään yleispätevää ole. Jokaiselle vähän eri asiat on rahan arvoisia elämässä. Ehkä paras neuvo on välillä seurata, mihin oma raha uppoaa, jos siellä on jotain johon ei oikeasti tarvitse rahaa upottaa.

Mulle saituus on ennen kaikkea sitä, että säästetään asioista, joilla ei ole oikein mitään käytännön merkitystä omassa taloudessa. Silloin säästämisestä tulee itseisarvo ja jokainen säästetty sentti pitää metsästää kaikissa tilanteissa. Niin saa tehdä, mutta sanoisin että kannattaa tehdä töitä ettei tuollaista pääse syntymään.

 

[Joku_242]

Ehkä yksi tapa miettiä tuota on että kuinka paljon säästelyllä saa vähennettyä rahanmenoa käytettyä tuntia kohden. Jos se on enemmän kuin mitä töistä saa (verojen jälkeen!) se todennäköisesti kannattaa, muuten ei.

 

[BongisKhan]

Muiden ihmisten raha-asioiden spekulointi on kyllä sinänsä viihdyttävää, vaikkakin usein loppupeleissä aika hedelmätöntä. Itse olen jo tovin ihmetellyt sitä, miten niin monilla esim. omassa naapurustossakin tuntuu olevan varaa siihen puolen miljoonan kämppään, kesämökkiin, uuteen sähköautoon tai pariin, kymppitonnien veneeseen, mönkkäriin jälkikasvulle jne. Vaikea sanoa, onko kyseessä vaan jonkinlainen vahvistus- tai otosharha vai vetääkö porukka oikeasti ihan kädestä suuhun ja luotot tapissa.

Itsellä bruttotulot jokseenkin tasan 5 kiloa kuussa, vaimo lähempänä mediaania. Suunnilleen 10% nettotuloista menee säästöön joka kuukusi. Kokonaisuudessaan sijoituksia jokunen kymppitonni, helposti likvidoitavaa omaisuutta ehkä 10-15 kilon edestä, vaimolla sitten about saman verran sijoituksia, likvidoitavaa omaisuutta ei juurikaan. Kämppä kehäkolmosen kupeessa 340 kiloa, auto oli käytettynä 40 kiloa (molemmat vaimon kanssa puoliksi), molemmista sen verran jo maksettu, että voi tarvittaessa laittaa lihoiksi ja kuitata koko velkasumman vaikka arvo onkin laskenut. Venekin löytyy, mutta se on halpa parin tonnin värkki, eikä minulla ole ihmeempiä ambitioita päivittääkään kun tuo palvelee kalastusharrastusta ihan tarpeeksi hyvin.

Raha ei ole tiukilla, eikä sitä tarvitse koko ajan miettiä, vaikka kaupassa tuleekin pääasiassa ostettua halvempaa (ihan vaan koska harvoin se "merkkituote" on 2x parempaa kuin se Rainbow vaikka onkin 2x kalliimpi jne.). Japanin matkalla sain päähäni päivittää parilla tonnilla kamerakalustoa ja talous antoi ihan hyvin myöten, vaikkakin käteispuskuri tippui aika reilusti sen seurauksena. Toisaalta en minä koe, että ihan älyttömästi enempää pystyisin tai varsinkaan haluaisin kuluttaa ja velkamäärää en ajatellut nostaa tippaakaan, ainakaan ennen kuin asutonlainaa on lyhennetty reippaasti lisää, ja silloinkin korkeintaan remonttilainaa.

Mutta meitä on moneen junaan.

 

[Clayman]

Ehkä yksi tapa miettiä tuota on että kuinka paljon säästelyllä saa vähennettyä rahanmenoa käytettyä tuntia kohden. Jos se on enemmän kuin mitä töistä saa (verojen jälkeen!) se todennäköisesti kannattaa, muuten ei.

Yks tapa kyllä, mutta ei tuossa ole käytännössä mitään järkeä. Harva pystyt tekemään päätyötään yli 8 h päivässä.

 

[stabbulamus]

Tällaisissa pohdinnoissa ei varmaankaan selvitetä muiden todellista rahatilannetta vaan haetaan itselle varmuutta siitä et omat valinnat ovat järkeviä? Kun ympäristöllä näkyy paljon kulutusta niin se herättää epävarmuutta, vertailua ja tarvetta perustella omaa maltillisempaa rahan käyttöä?

 

[Joku_242]

Yks tapa kyllä, mutta ei tuossa ole käytännössä mitään järkeä. Harva pystyt tekemään päätyötään yli 8 h päivässä.

Miten niin? On jo lähtökohtaisesti hyvä miettiä että onko ajankäyttö järkevää suhteessa hyötyyn, ja tuosta saa melko hyvän vertailukohdan. Lisäksi usein voi tehdä niin päin, että ottaa lomarahat extralomana tai ottaa palkatonta lomaa tjsp. Toki on työnantajia joilta ei saa extralomaa kuin irtisanoutumalla, mutta nämä taitavat olla vähemmistössä.

 

[eskoasko45]

Ehkä yksi tapa miettiä tuota on että kuinka paljon säästelyllä saa vähennettyä rahanmenoa käytettyä tuntia kohden. Jos se on enemmän kuin mitä töistä saa (verojen jälkeen!) se todennäköisesti kannattaa, muuten ei.

Tuohon tulee ottaa mukaan myös mielekkyys aspekti, joku saattaa kokea vapaa-ajalla tapahtuvan halvemman vaihtoehdon etsimisen tai muunlaisen säästämisen toteutumiseen käytetyn ajan mielekkäänä ongelmanratkontana, johon palkkatyö ei välttämättä ole helposti verranollinen.

 

[B12]

Tuohon tulee ottaa mukaan myös mielekkyys aspekti, joku saattaa kokea vapaa-ajalla tapahtuvan halvemman vaihtoehdon etsimisen tai muunlaisen säästämisen toteutumiseen käytetyn ajan mielekkäänä ongelmanratkontana, johon palkkatyö ei välttämättä ole helposti verranollinen.

Tämä juuri. Antaa jonkinlaisen tyydytyksen kun tekee kympillä tai satasella sen, mistä pitäisi maksaa vieraalle tonni.

 

[Joku_242]

Tuohon tulee ottaa mukaan myös mielekkyys aspekti, joku saattaa kokea vapaa-ajalla tapahtuvan halvemman vaihtoehdon etsimisen tai muunlaisen säästämisen toteutumiseen käytetyn ajan mielekkäänä ongelmanratkontana, johon palkkatyö ei välttämättä ole helposti verranollinen.

No sekin tietty, mutta ei säästöä tarvi ihan kauheasti saada että se kannattaa jo ajankäytöllisesti.

 

[Rambo8]

Aika monesti sanotaan "jos sinulla on varaa ostaa X, silloin on varaa ostaa myös Y ja Z".

Tuo on tosiaan yksinkertaisten ihmisten puhetta. Tuohon törmää monesti autokeskusteluissa, kun jotkut näistä yksinkertaisista ihmisistä tulevat päivittelemään, että "jos sinulla oli varaa ostaa 50.000 euron auto, niin miten sinulla ei muka ollut varaa ostaa siihen nahkapenkkejä". Tuota samaa logiikkaa kun jatkaa, niin se menee suunnilleen näin: "Jos sinulla on varaa ostaa 50.000 euron auto, niin kyllä sinulla on silloin varaan ostaa 60.000 euron auto", josta seuraa "jos sinulla on varaa ostaa 60.000 euron auto, niin sinulla on silloin varaa ostaa 70.000 euron auto" jne. Tuossa vaiheessa viimeistään pitäisi jo ymmärtää kuinka idioottimaista tuollainen "jos on varaa X:ään, niin on silloin myös Y:hyn ja Z:aan".

Tähän lisäten, jälkikasvu vaikka pyytää ostaa hypetetty Prime -pullo 20€:lla, on typerää sanoa lapselle että nyt ei pysty kun isällä/äiskällä on rahat vähissä.

Joo. Jos vanhempi ostaa lapselleen 20 € prime-pullon, niin hän ei silloin tee kovin hyvää työtä kasvattajana.

 

[Taneli-]

Ehkä yksi tapa miettiä tuota on että kuinka paljon säästelyllä saa vähennettyä rahanmenoa käytettyä tuntia kohden. Jos se on enemmän kuin mitä töistä saa (verojen jälkeen!) se todennäköisesti kannattaa, muuten ei.

Miten tuon voi sitten laskea? Eli jos lasket että ostat 438k asunnon ja asut siinä lopun elämääsi minkä arvioit kestävän ainakin sen 50 vuotta vielä siitä tulee 438k jaettuna 438 000 (tunnit mitä arvioit olevasi vielä elossa) Eli halpaa kuin saippua = euron tunti. Jos ansaitset edes 4 euroa tunnissa ei tunnu missään ostaa lähemmäs 2 miljoonan asuntoa...

Mutta jos taas mietit että menet 1½ tunnin elokuvaan ja ostat mässyt sinne ja käytät taksia niin hui miten kallista se onkaan tuon 1½ tunnin ajalta...

 

[Paapaa]

Nettotuntipalkan vertaaminen kulutukseen voi toimia silloin kun miettii, että ottaako palkatonta vapaata ja esim. remontoi oman kotinsa, vai tekeekö normisti työt ja ostaa remontin ammattilaiselta. Silloin voi laskea sen vaihtoehtoiskustannuksen kun jää palkka saamatta kun nakuttaa itse "ja säästää" (tai ei säästä). Muutoin tuo ei ehkä auta miettimään jonkun kulutuksen järkevyyttä.