Ei oikeastaan vika vaan ominaisuus.
Jos DVD on tehty PAL/SECAM-televisioita varten, sen virkistystaajuus on 25 kuvaa sekunnissa. Jos näytön virkistystaajuus on kiinteästi 50 Hz, se menee nätisti tasan: jokaista kuvaa näytetään tasan kahden näytönvirkistyksen ajan, ja se on siinä. Jos näytön virkistystaajuus onkin kiinteästi 60 Hz, pitää joko näyttää joitakin kuvia kolme ja joitakin kaksi virkistysjaksoa, mistä seuraa nykimistä, tai sitten keinotekoisesti tuottaa lisää välikuvia, joista voi tulla sumeaa bittipuuroa.
Jos DVD on tehty amerikkalaista NTSC-systeemiä varten, sen virkistystaajuus on 29,97 kuvaa sekunnissa. Jos näytön virkistystaajuus on kiinteästi 60 Hz ja jokaista yksittäistä kuvaa näytetään taas kahden näytönvirkistyksen ajan, saadaan tasainen liike mutta aavistuksen verran nopeutettuna. Yleensä tämä nopeuslisä ei ole läheskään niin häiritsevä kuin epätasaisen kuvannäyttösyklin aiheuttama nykiminen. Lisäksi, jos alkuperäinen materiaali on ollut 24 kuvaa sekunnissa kuvattu filmi, sen muuntaminen 29,97 kuvaa/s NTSC-televisiosignaaliksi (3:2 pulldown, telecine) tuottaa pienen hidastuksen, eli pieni nopeutus vain korjaa tätä aikaisempaa virhettä.
Oikeasti asia on vielä tätäkin mutkikkaampi, koska televisiot käyttävät interlace-systeemiä, eli jokainen kuva koostuu oikeastaan kahdesta puolikuvasta, ja filmimateriaalilla nämä puolikuvat voivat olla samasta filmiruudusta tuotettuja, mutta suoraan televisiota varten kuvatussa videomateriaalissa puolikuvat ovat eri ajanhetkiltä. (Fiksummat DVD-toistimet osaavat tunnistaa filmistä muunnetun materiaalin ja tehdä sille "inverse telecine"-operaation joka yhdistää samasta filmiruudusta kuvatut puolikuvat yhdeksi täyden tarkkuuden kuvaksi.)
Sitten jos FreeSync on käytössä, katseluohjelma voi pyytää näyttöä sovittamaan käytettävän virkistystaajuuden näytettävän videomateriaalin mukaan, mikä on ehdottomasti paras vaihtoehto. Kun näytön virkistystaajuus on tasan videon kuvataajuuden monikerta, ei tule nykimistä ja kuvanlaatua heikentävää kuvaprosessointia tarvitaan mahdollisimman vähän.
Blu-Rayilla on sitten enemmän vaihtoehtoja virkistystaajuuden suhteen, ja televisiomaailman puolikuvatemput voi unohtaa, mutta sama periaate pätee sielläkin: jos näytön virkistystaajuus pystytään sovittamaan näytetyn videomateriaalin mukaan, se tuottaa aina parhaan lopputuloksen.
