Elämänhallinnan puute sosiaalisten ongelmien (so. köyhyyden) syynä?

[Phollo]

Sosiaaliset ongelmat ovat moninainen ilmiö, jota on vaikea mitata objektiivisesti. Varallisuutta ja tuloja on kuitenkin helppo mitata, joten sosiaalisten ongelmien ja köyhyyden välille onkin "kätevä" lyödä yhtäläisyysmerkkiä. Elämänhallinnan puute aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, joiden myötä elämänhallinta käy yhä vaikeammaksi, ja siitä seuraa taas lisää sosiaalisia ongelmia. Vaikka yksilö voi suistua sosiaalisten ongelmien suonsilmäkkeeseen ilman omaa syytään (esim. sairastuminen), on alunpitäen elämänhallinnan puutteen taustalla myös yleinen viitsimättömyys. Yleinen viitsimättömyys johtuu taas puolestaan siitä, että yhteiskuntamme ei vyörytä ollenkaan vastuuta elämänhallinnasta yksilölle itselleen. Taustalla on modernistinen (ja osittain sosialistis-sosiaalidemokraattinen) ajattelu, että vahva valtio pitää kyllä huolen yksilöstä, ja yksilön tehtävä on vain toteuttaa yleisiä hyveitä kuten olla ahkera arkisin kello 8-16 jne. MUTTA "Vahvassa valtiossa" ei ketään byrokraattia oikeastaan nappaa jonkun toisen yksilön hyvinvointi ainakaan henkilökohtaisella tasolla, sillä miksi nappaisi? Omissa arkisissa puuhissakin on "tarpeeksi" tekemistä.

Tässä vaiheessa onkin hyvä mainita, että on yhdentekevää kenen vika yksilön sosiaaliset ongelmat ovat, mutta ne ovat taatusti kyseisen yksilön päänsärky. Täten ainakin periaatteellisella tasolla suurin insentiivi sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen on yksilöllä itsellään.

No sosialistisessa ilmapiirissä marinoituneet byrokraatit, poliitikot sekä myös tavan pulliaiset eivät em. ajattelukuviota sulata, vaan kun he jo lähtökohtaisesti vihaavat rikkaita, yrittäjiä (eli pahoja riistäjiä heidän mielestään), niin näiltä voi ottaa veroina ihan niin paljon kuin lähtee. Näiden sosialistien ajattelumallin mukaan mitään sosiaalisia ongelmia tai elämänhallinnan puutetta ei edes ole olemassa, vaan huono-osaisten ainoa ongelma on se, että tuotantovälineet (eli pääoma) on epätasaisesti jakautunut, ja se pitää tietysti jakaa mahdollisimman tasaisesti, niin ongelmat ovat tipotiessään. Nyt kun jollekin lähiön sekäkäyttäjälle tai avohoitopotilaalle nakataan lisää rahaa tulonsiirtoina, niin ei tarvitse olla sosiologian professori ymmärtääkseen, ettei hänen olonsa siitä mihinkään parane, eihän?

 

[Kaiser Soze]

Lopetinkin lukemisen tähän rottien yleiseen harhakäsitykseen että töitä tehdään ma-pe 8-16

Tämä. Keskimääräinen työaika on jotain 36h/viikko ja siitäkin todella suuri osa menee muuhun kuin töiden tekoon.

 

[David ":DA" Imodium]

Joo, minuakaan ei kiinnosta mitä yrität sanoa koska viestissäsi oli yksi asiavirhe.

 

[David ":DA" Imodium]

.

 

[Kuvaaja]

Pitäisikö tässä keskustella kommunismista vai sosiaalisista ongelmista? Sekakäyttäjän ja avohoitopotilaan ongelmako on köyhyys ja tämä korjaantuu ottamalla tuet pois? Alustus on sekava ja otsikko epämääräinen. Esimerkiksi miten voi olla, että ongelmien taustalla on itsestä riippumattomat syyt ja silti "alunpitäen" yleinen viitsimättömyys. Tuntuu, että tässä on löydetty ongelmille syy ja sitä yritetään todistella oikeaksi ympäripyöreillä mitäänsanomattomuuksilla. Vähemmän olkiukkoja ja enemmän asiaa, erityisesti ratkaisuhdotuksia ja käsissä on helmi.

Tuskin kukaan kuvittelee, etteikö ongelmatapauksien ongelmat ole näitä itseään koskevia tai jopa niin ettei niitä edes ole, mutta ne eivät rajoitu heihin itseensä, vaan heijastelevat yhteiskuntaan eri tavoin. Vielä harvempi luultavasti kuvittelee, että varat tulisi jakaa tasan kaikkien kesken. Toinen ääripää on, että niitä ei tulisi jakaa lainkaan ja oikea tapa on täysi anarkismi. Näitäkin on luultavasti enemmän. Kumpikaan ääripää ei taatusti ole oikea tai järkevä. Siksi on tärkeää löytää oikea tasapaino ja myös menetelmät tulonjaon suorittamiseen.

 

[Xiyng]

Jos joku on aikuisiällä tai aikuisikään mennessä kadottanut elämänhallinnan, voisin vaikka lyödä vetoa, että tehokas tapa saada sitä takaisin ei ole vaatia ihmistä kehittämään elämänhallintaansa. Ihminen tarvitsee juuri elämänhallintaa kehittyäkseen. Eiköhän ympäröivällekin yhteiskunnalle ole hyödyksi pyrkiä kehittämään yksilöiden elämänhallintaa, mutta käytännössä siihen pitää tarjota apua. Tulonsiirroista on apua aika rajallisesti, mutta haluaisinpa nähdä sen ihmisen, joka kipuaa kuopasta ylös, jos lähes jokaisessa asiassa joutuu miettimään myös kustannuksia ja toimeentuloa. Jonkinlainen perustaso täytyy tuloihin saada tarvittaessa vaikka tulonsiirroilla. Rajansa toki kaikella, ja rahan syytäminen ei vielä yksin vie eteenpäin vaan vain takaa lähtökohdan tilanteen kehittymiselle. Sitten jostain pitäisikin saada apua siihen kehittymiseen, mitä tosin tuntuu yhteiskunnassa olevan tarjolla hyvin rajallinen määrä.

Lisäksi voin taata, että iso osa työttömyydestä johtuu ihan muista syistä kuin elämänhallinnan puutteesta, joten elämänhallinnan puute ei ole ainakaan yksin köyhyyden syynä.

Enempää en lähde nyt satuilemaan, kun aloitusviestistä puuttuu tällä hetkellä pointti ja punainen lanka kokonaan.