Edunvalvonnan tarve on kasvanut. Yhdellä edunvalvojalla on yli kaksisataa asiakasta.
yle.fi
Sitä jäin miettimään, joutuuko edunvalvoja pitämään kirjanpitoa asiakaan tulosta ja menoista?
Vai voiko ihan laillisesti ryöstää asiakaan käärimällä tämän rahat omiin liiveihinsä?
Tietoa?
Arvostan suuresti suomalaisia tiedotusvälineitä. Luotettavuudessaan ja läpinäkyvyydessään niiden toiminta on globaalia huippua. Globaalilla huipullakin on silti omat hetteikkönsä. Olen äimistellyt jo vuosia etenkin Ylen linjaa, jossa ote on alkanut toisinaan lipsua yhä enemmän "tunnejournalismiin". Pyrkimys on varmasti hyvä. Näkisin, että postkoloniaalisen feminismin hengessä tietty Ylen journalistiryhmittymä tahtoo nostaa "heikossa asemassa" olevien yksilöiden äänen kuuluviin ilman, että toimittajat itse puhuisivat tämän heikko-osaisen puolesta. Tätä metodia on sovellettu yleiseen edunvalvontaan paljon (mm. kolme erillistä MOT-ohjelmaa ja lukemattomat edunvalvontakriittiset artikkelit). Kaikissa yhteinen ajatus on ollut se, että edunvalvoja-virkamies on kävellyt häikäilemättömästi edunvalvottavan tahdon yli. Samalla on implikoitu edunvalvojan toiminnan olevan virheellistä - jos ei suorastaan lainvastaista. Tämän viesti on saatettu julki edunvalvottavien tai heidän omaistensa suulla. Edelleenkin ajatus on hyvä.
Mutta sitten ongelmiin: Edunvalvonta on yhteiskunnan viimesijainen toimija. Yleiseen edunvalvontaan turvaudutaan äärimmäisessä tilanteessa, jossa muuta ratkaisua ihmisen taloudellisten ja juridisten asioiden hoitamiseksi ei ole olemassa. Useissa tilanteissa edunvalvontaan määrätty vastustaa edunvalvonnan määräämistä. Niin ikään edunvalvottava kokee hahmottavansa ja hallitsevansa asioidensa hoitamisen itse, vaikka todellisuus voi olla täysin toinen. Kun tiedotusvälineissä esitetään tapauskohtaisia väittämiä edunvalvottavan (tai omaisen) suulla, ei edunvalvoja-virkamies voi kommentoida asiaa kuin yleisellä tasolla. Väittämien osoittaminen vääräksi tai vähintäänkin ongelmalliseksi on mahdotonta. Olennaista on huomioida myös se, että yleistä edunvalvontaa koskee ehdoton vaitiolovelvollisuus, joka koskee myös edunvalvottavan lähipiiriä lähimpiä omaisia myöten (ellei edunvalvottava toisin määrää). Valitettavan usein lähimmäisenrakkauden ja varallisuuden suhde on lineaarisesti on suoraan verrannollinen. Lisäksi edunvalvonnan tähtäyspiste on edunvalvottavan edun valvomisessa ja hyvinvoinnin, ei esimerkiksi tulevien perinnönsaajien edun valvomisessa (esim. edunvalvottavaa varoja käytetään edunvalvottavaa kuullen hänen hyvinvointinsa lisäämiseksi ja ylläpitämiseksi, eikä varoja säästetä perillisasemassa olevia varten, vaikka sitä yllättävän usein vaaditaan).
On totta, että edunvalvoja käyttää yhteiskunnassa poikkeuksellista tai suorastaan ainutlaatuista valtaa suhteessa yksilöön. Samalla tämä valta tuo jatkuvan vastuun päätöksistä, joissa ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoa - ainoastaan enemmän huonoja ja vähemmän huonoja. Tilanteessa, jossa ihminen ei ole kyennyt hoitamaan/ymmärtämään omien asioidensa tolaa, on mielestäni ymmärrettävää, että hän ei aina kykene ymmärtämään myöskään edunvalvojan tekemiä päätöksiä, vaikka ne käytäisiin useita kertoja läpi. Kun nämä ymmärtämättömyydet ja väärinkäsitykset päästetään kritiikittä Ylen megafonista läpi, tarjolla on aina suurta draamaa ja tunnemyrskyjä. Todellisuus on valitettavasti monesta tarua paljon tylsempää.
Tietämättä Veetin tilanteesta mitään, kiinnittäisin aluksi huomiota tähän:
"Aikaisemmin Knuutisella oli itsenäistymisvaroja ja silloin Knuutinen sai 30 euroa viikossa. Nämä varat on kuitenkin käytetty loppuun. Viime vuodesta alkaen viikkoraha on ollut 15 euroa."
Jälkihuollon päättymisen jälkeen oletettavasti hyvinvointialueen hallussa olleet jälkihuoltovarat on siirretty edunvalvontatilille (edunvalvonnan käytössä oleva edunvalvottavan pankkitili). Itsenäistymisvarat ovat nyt kuitenkin loppuneet. Se kertoo, että jokin kulurakenteessa on koko ajan pielessä - ja sitä ei jutussa mainita. Syitä voidaan vain arvailla.
Ylen toimittaja Kröger kirjoittaa kuitenkin:
"Knuutinen on työkyvyttömyyseläkkeellä. Hän saa takuueläkettä yli 203 euroa kuussa, eläkkeensaajan asumistukea hieman yli 444 euroa kuussa, eläkettä saavan hoitotukea yli 184 euroa ja kansaneläkettä hieman yli 787 euroa. Esimerkiksi asumiseen hänellä menee yli 604 euroa. Huhtikuun 10. päivä hänellä oli rahaa menojen jälkeen yli 988 euroa."
Edellä oli kerrottu, että käyttövaraa ei ole antaa enempää. Rahaa ei siis todellisuudessa ole joutilaana toimittaja Krögerin laskelman mukaista määrää. Huomioni kiinnittyy heti siihen, että laskelmasta puuttuvat kokonaan ateriakulut (palveluasumisen ruokailu? kauppatili?). Palveluasumisen ateriakulut ovat helposti 500 euroa kuukaudessa. Lisäksi tulevat muut kulut (mm. palvelut, harrastukset, lehtitilaukset, suoratoistopalvelut, apteekkikulut - ja osamaksusopimukset, joita edunvalvottava on saanut syystä tai toisesta nimiinsä hankittua).
Super Hessu alussa epäili, että "Vai voiko ihan laillisesti ryöstää asiakaan käärimällä tämän rahat omiin liiveihinsä?". Ei voi. Yleisen edunvalvonnan sisäinen valvonta on äärimmäisen tiukkaa ja kaikki rahaliikenne voidaan hoitaa vain edunvalvontaa varten kehitetyn järjestelmän kautta. Niin ikään holhousviranomainen vuosittain käy läpi edunvalvojan laatiman vuositilin. Lisäksi kenttätyössä työskentelymetodina on ns. työparityöskentely, jolloin väärinkäytösmahdollisuudet tulevat sielläkin minimoitua. Toki myös muita valvonnan käytänteitä löytyy.
Loppukaneettina todettakoon, että pienen mustan sydämeni pohjasta toivoisin, että kansalaiset hallitsisivat sen verran medialukutaitoa, että suhtautuisivat Ylen loputtomasta sentimentaalisammiosta ammentamiin tunnetuhnuihin maalaisjärjellä ja terveellä kriittisyydellä. Vaikka toimittaja Kröger ja muut Ylen "ihmisoikeusjournalistit" tuntuvat niin uskovan, yleiset edunvalvojat eivät kuitenkaan ole vapaalla jalalla riehuvia Gotham Cityn konnia, vaan paremminkin työtaakkansa alla natisevia työnsä merkitykseen kaikesta huolimatta uskovia akateemisia duunareita.
