Downshiftaus elämäntapana?

[Marco Polo]

Suosittelen tuota samaa. Maailma alkaa näyttämään erilaiselta, kun käy hakemassa ulkomailta perspektiiviä. Meni niin tai näin niin sitä on onnellisempi kun tietää millä puolella aitaa ruoho on maukkainta.

Alkuvuodesta alkaa hyvät downshiftit/FIRE. Loppuvuosi menee kaikenlaisen pakkollisen ahertamisen ja säädön parissa. Ei ole mieli vielä levossa.

Juurikin näin.

Kunpa olisin aikaisemmin keksinyt downshiftauksen ulkomailla. Nostaa ehdottomasti elämänlaatua, vapaa-ajan määrää ja saa silti oltua työelämässä.

Downshiftatessa ulkomailla lämpimässä paikassa useimmiten sitä on arkenakin loma fiilis kun tekee vain muutaman tunnin töitä ja lähtee vaikka surffaamaan, kalastamaan, vesihiihtämään tai jotain muuta mukavaa tekemään. Auringon paistaessa lämpimästi meren äärellä mielikin rauhoittuu mukavasti ja huolet katoaa.

 

[Poppamies]

Oon tullut siihen johtopäätökseen, että paras tapa "downshiftata" on hankkia turvallisen oloinen duuni, jonka hanskaa niin hyvin, että sen voi hoitaa vasemmalla kädellä. Ja jos se on vaikka joku korkeamman tason b2b-myyntiduuni niin pienen kynnyksen jälkeen uudessa firmassa voi päästä aina samaan mukavaan flow-tilaan, jossa työ on ihan kivaa, hoituu riittävän hyvin ja tulotaso ei kärsi.

Tämä. Olen tiedostamatta tehnyt 80% päivää kun se riittää hyviin tuloksiin.

 

[jam6]

Itsellä alkoi vajaa pari kuukautta sitten isompi downshiftaus tai oikeastaa jo FIRE ja nyt ollaan oltu shortsikeleissä 6 viikkoa. Kun alkoi laskeskeleen mitä saa kämpästä ja tieto että Suomi kusettaa kaikki sun rahas kun joudut johonkin hoitokotiin paskomaan vaippoihin niin ei ollut vaikea päätös. Tosin cryptojen nousu edesauttoi tätäkin päätöstä ja muutama vapaaehtoinen eläkevakuutus varsinkin sellainen missä edunsaajana kuolemantapauksessa on vakuutusyhtiö (vanha vakuutus ja edunsaajaa et pysty muuttamaan, vakuutusyhtiö kuppaa mun rahat).

Täällä vaan on alkomahooli niin halpaa ja kaikki kynnelle kykenevät sitä reilusti lotraavat niin vaaroja tietenkin piisaa ja Covid vielä hankaloittaa matkustelua (jota oli siis ilman koronaa tarkoitus tehdä).

Jaahas ja nyt shortsit jalkaan ja rannalle kävelylle, ehkäpä muutama rantakuppiloissa.

 

[Marco Polo]

Itsellä alkoi vajaa pari kuukautta sitten isompi downshiftaus tai oikeastaa jo FIRE ja nyt ollaan oltu shortsikeleissä 6 viikkoa. Kun alkoi laskeskeleen mitä saa kämpästä ja tieto että Suomi kusettaa kaikki sun rahas kun joudut johonkin hoitokotiin paskomaan vaippoihin niin ei ollut vaikea päätös. Tosin cryptojen nousu edesauttoi tätäkin päätöstä ja muutama vapaaehtoinen eläkevakuutus varsinkin sellainen missä edunsaajana kuolemantapauksessa on vakuutusyhtiö (vanha vakuutus ja edunsaajaa et pysty muuttamaan, vakuutusyhtiö kuppaa mun rahat).

Täällä vaan on alkomahooli niin halpaa ja kaikki kynnelle kykenevät sitä reilusti lotraavat niin vaaroja tietenkin piisaa ja Covid vielä hankaloittaa matkustelua (jota oli siis ilman koronaa tarkoitus tehdä).

Jaahas ja nyt shortsit jalkaan ja rannalle kävelylle, ehkäpä muutama rantakuppiloissa.

Itsekkin mietin tuota FIRE, mutta koen että sellainen tekeminen yhteiskunnan eteen minkä kokee merkittäväksi ja nautinnolliseksi on ihmiselleksi hyväksi, toki voi olla että omakin kanta muuttuu ajan saatossa enkä ketään arvostele jos kokee sen omaksi jutukseen (ehkä se on minunkin juttu myöhemmin), mukavahan se on rannalle mennä huurteisen kanssa. En minäkään täysipäiväiseen työhön halua enää palata.

Toki pitemmällä lomalla on tullut miettineeksi, että vain matkustelisi muutaman vuoden ihan ympäri maailmaa, ehkä se voisi olla osa elämää että jossain lämpimässä asuu ja välillä matkustelee paljon.

Voisi myös olla mielenkiintoinen kokemus jossain eksoottisessa maassa vähän aikaa työskennellä näiden köyhien parissa, vaikkapa veneretki/bilevene vuokraajana (tai mikä ketäkin kiinnostaa) ja tutkistella millaista sellainen työ on lämpimässä maassa, ihan vaikkapa seikkailuna. Sen olen huomannut, että he (köyhemmissä lämpimissä maissa työskentelevät) nauttivat elämästään ja työstään eri lailla kuin Suomessa, vaikka palkka on meihin länsimaalaisiin verrattuna mitätön.

FIRE toki yksi vaihtoehto (rahallisesti siihen jo periaatteessa voisin ryhtyä), mutta sitä ennen haluan kyllä kokea paljon muutakin ja suosittelen muillekkin. Kerran tässä eletään ja maailma on täynnä seikkailuja kunhan uskaltaa niihin lähteä.

 

[finWeazel]

Tovi on tullut downshift/fire-elämää elettyä. Tuntuu, että kiire vain kasvaa eikä ainakaan vielä ole tekeminen loppunut/päivät muuttuneet tylsiksi. Pitkään tuntuu kestävän, että pääsee irti työ ja muista stressiä aiheuttaneista asioista. Ahdistavia työunia tuli nähtyä pitkään ja stressasi vielä töiden päättymisen jälkeenkin. Uutuutena tuli järkyttävä hampaiden pureminen yhteen nukkuessa, leukaperät oli tovin kipeänä. Onneksi tuli tehtyä tämä päätös, työjutut ahdisti enemmän kuin tajusikaan. Pikkuhiljaa paranee. Hyvin mielenkiintoista miten mukava ja kiinnostava työ voi muuttua helvetiksi ja kauanko sitä helvettiä jaksaa. Mut tää on ehkä juttua toiseen ketjuun ja joskus myöhemmin, kun on ajatukset selkiytyneet enemmän.

Työn alla on muutto ennen vuodenloppua. Pitäisi päästä kaliforniasta pois suotuisamman pääomaverotuksen, halvempien vuokrien ja mielekkäämmän elinympäristön piiriin. Vahvasti vaikuttaa, että joulukuussa muutto las vegasiin. Mietin, että siellä olis mukava olla vuosi tai kaksi. Kävisi katsomassa CES, porno,... messut, mr. olympian, ufc:ta, taika, sirkus yms. showt jne. Onneksi vegasista on kalifornian kalastus/rantamahdollisuudet ja esim. utahin maastofillarointimahdollisuudet päivämatkan päässä niin tekemistä riittää. Jos oikein sinnittelee niin coloradon vuorille asti pääsee päivässä autolla.

 

[Marco Polo]

Tovi on tullut downshift/fire-elämää elettyä. Tuntuu, että kiire vain kasvaa eikä ainakaan vielä ole tekeminen loppunut/päivät muuttuneet tylsiksi. Pitkään tuntuu kestävän, että pääsee irti työ ja muista stressiä aiheuttaneista asioista. Ahdistavia työunia tuli nähtyä pitkään ja stressasi vielä töiden päättymisen jälkeenkin. Uutuutena tuli järkyttävä hampaiden pureminen yhteen nukkuessa, leukaperät oli tovin kipeänä. Onneksi tuli tehtyä tämä päätös, työjutut ahdisti enemmän kuin tajusikaan. Pikkuhiljaa paranee. Hyvin mielenkiintoista miten mukava ja kiinnostava työ voi muuttua helvetiksi ja kauanko sitä helvettiä jaksaa. Mut tää on ehkä juttua toiseen ketjuun ja joskus myöhemmin, kun on ajatukset selkiytyneet enemmän.

Työn alla on muutto ennen vuodenloppua. Pitäisi päästä kaliforniasta pois suotuisamman pääomaverotuksen, halvempien vuokrien ja mielekkäämmän elinympäristön piiriin. Vahvasti vaikuttaa, että joulukuussa muutto las vegasiin. Mietin, että siellä olis mukava olla vuosi tai kaksi. Kävisi katsomassa CES, porno,... messut, mr. olympian, ufc:ta, taika, sirkus yms. showt jne. Onneksi vegasista on kalifornian kalastus/rantamahdollisuudet ja esim. utahin maastofillarointimahdollisuudet päivämatkan päässä niin tekemistä riittää. Jos oikein sinnittelee niin coloradon vuorille asti pääsee päivässä autolla.

Mitä olen muilta kuullut ja omasta kokemusta tiedän niin työnantaja vaikuttaa hyvin paljon siihen miltä se downshiftaus tuntuu. Rohkeasti vain etsimään muita työnantajia ja kokeilemaan uudestaan.

Voin kokemuksesta ja muiden kokemuksesta kertoa, että löytyy työnantajia joiden parissa downshiftaus on taivas entiseen verrattuna.

Itselläni näin jälkeenpäin ajateltuna kävi onni, että löytyi ensimmäisellä yrityksellä se työnantaja, jonka palveluksessa downshiftaus sujuu kuin valettu ulkomailla eikä löydy työstä valittamisen aiheita.

Ne yritykset jotka yrittää kaiken mehustaa työntekijästi jopa downshiftauksessa eivät edusta kaikkea tarjontaa työmarkkinoilla. Uskallan väittää, että se on selvää, että energinen, tehokas ja onnellinen työntekijä tekee enemmän tulosta työnantajalle kuin kuiviksi vedetty ja monet isotkin yritykset tänä päivänä ymmärtävät sen.

 

[finWeazel]

Mitä olen muilta kuullut ja omasta kokemusta tiedän niin työnantaja vaikuttaa hyvin paljon siihen miltä se downshiftaus tuntuu. Rohkeasti vain etsimään muita työnantajia ja kokeilemaan uudestaan.

Voin kokemuksesta ja muiden kokemuksesta kertoa, että löytyy työnantajia joiden parissa downshiftaus on taivas entiseen verrattuna.

Itselläni näin jälkeenpäin ajateltuna kävi onni, että löytyi ensimmäisellä yrityksellä se työnantaja, jonka palveluksessa downshiftaus sujuu kuin valettu ulkomailla eikä löydy työstä valittamisen aiheita.

Ne yritykset jotka yrittää kaiken mehustaa työntekijästi jopa downshiftauksessa eivät edusta kaikkea tarjontaa työmarkkinoilla. Uskallan väittää, että se on selvää, että energinen, tehokas ja onnellinen työntekijä tekee enemmän tulosta työnantajalle kuin kuiviksi vedetty ja monet isotkin yritykset tänä päivänä ymmärtävät sen.

23v kerkesin täyspäiväisenä koodailemaan sitä mitä palkanmaksaja käskee. Kaikenlaista työmaata on tullut nähtyä. Seuraavat jutut oman mielenkiinnon mukaan eikä rahamotiiveja kuviossa.

 

[Marco Polo]

23v kerkesin täyspäiväisenä koodailemaan sitä mitä palkanmaksaja käskee. Kaikenlaista työmaata on tullut nähtyä. Seuraavat jutut oman mielenkiinnon mukaan eikä rahamotiiveja kuviossa.

Downshiftauksessa ei todellakaan tarvitse ole raha se motiivi vaan se suurempi vapaa-aika ja vapaus mikä tulee, näin ainakin itsellä ja monella muulla joidenkin kanssa olen jutellut. Elämänlaatua nostaa että tekee selvästi lyhyempää päivää sitä työtä mitä haluaa ja missä haluaa.

Olet ihan täysin oikeassa että tee sitä mistä nautit ja mikä on sinun intohimo, jos se ei ole ohjelmointi, niin unohda se. Kerran tässä eletään niin paras nauttia elämästä niin paljon kuin pystyy.

 

[finWeazel]

Downshiftauksessa ei todellakaan tarvitse ole raha se motiivi vaan se suurempi vapaa-aika ja vapaus mikä tulee, näin ainakin itsellä ja monella muulla joidenkin kanssa olen jutellut. Elämänlaatua nostaa että tekee selvästi lyhyempää päivää sitä työtä mitä haluaa ja missä haluaa.

Olet ihan täysin oikeassa että tee sitä mistä nautit ja mikä on sinun intohimo, jos se ei ole ohjelmointi, niin unohda se. Kerran tässä eletään niin paras nauttia elämästä niin paljon kuin pystyy.

Mä siirsin itseni FIRE jengiin, kun siihen on mahdollisuus. Mukavampi tehdä omia kuin muiden juttuja. Viimeiset vuodet ja niiden kauheus kirkasti sen mikä tuntuu oikealta polulta minulle. Jos joku idea lähtee lentoon niin ehkä oma startup pystyyn. Tällä erää riittää retrokoneilla värkkääminen koodausvietin täyttämiseen. Kunhan virus luovuttaa niin matkustusta maailmanympäri kalastushommien ja ruuan perässä.

 

[Hamsteri]

En tiedä lasketaanko tämä downshiftaukseksi vai ei, mutta nyt on määräaikaisesti (vuoden 2022 loppuun asti) sovittu työpaikan kanssa, että teen jatkossa nelipäiväistä työviikkoa eli maanantai on vapaa (tai jokin muu päivä jos maanantaille osuu jotain tähdellistä, tiimipalaveria, työmatkaa tms.). Työaika säilyy kuitenkin 100% eli teen ti-pe sitten "enemmän töitä".

Alkuun tietysti mielessä kävi 80% työaika, mutta näin asiantuntijatyössä tuo olisi käytännössä tarkoittanut 100% työpanosta 80% palkalla, joten olen jopa hieman ihmeissäni että päästiin tälläiseen ratkaisuun. Katsotaan miten lähtee hommat rullaamaan.

 

[mailman]

En tiedä lasketaanko tämä downshiftaukseksi vai ei, mutta nyt on määräaikaisesti (vuoden 2022 loppuun asti) sovittu työpaikan kanssa, että teen jatkossa nelipäiväistä työviikkoa eli maanantai on vapaa (tai jokin muu päivä jos maanantaille osuu jotain tähdellistä, tiimipalaveria, työmatkaa tms.). Työaika säilyy kuitenkin 100% eli teen ti-pe sitten "enemmän töitä".

Alkuun tietysti mielessä kävi 80% työaika, mutta näin asiantuntijatyössä tuo olisi käytännössä tarkoittanut 100% työpanosta 80% palkalla, joten olen jopa hieman ihmeissäni että päästiin tälläiseen ratkaisuun. Katsotaan miten lähtee hommat rullaamaan.

Itse tosiaan elokuusta asti myös tehnyt nelipäiväistä, mutta koittanut kyllä pitää kiinni ainakin työajoista, että se on sen ~30h/viikko. Eli ihan "oikea 80%".
Olen myöskin asiantuntija hommissa, niin onhan noita normaaleja projekteja menossa jotka vaativat, että tulee tehtyä pidempää päivää jne. mutta otan ne pitkät päivät kyllä takaisinkin.

Nelipäiväinen sovittu vuoden loppuun asti, todennäköisesti keskiviikkona vuoden vikassa 121-keskustelussa esimiehen kanssa sitten selviää saanko jatkaa. Itsellä halu olisi aika kova. Viiden päivän viikkoon en oikein enää haluaisi palata sitten millään.

Paras olisi kolmipäiväinen, mutta siihen ei työnantaja suostune sitten millään... Itsellä taloudellinen tilanne sen sallisi, ja tuossa kun lomautukset pyörivät niin tuli muutama kk kolmipäiväistä tehtyä, ja tosiaan todettua että olisi paras vaihtoehto.

 

[Sally_Spectra]

En tiedä lasketaanko tämä downshiftaukseksi vai ei, mutta nyt on määräaikaisesti (vuoden 2022 loppuun asti) sovittu työpaikan kanssa, että teen jatkossa nelipäiväistä työviikkoa eli maanantai on vapaa (tai jokin muu päivä jos maanantaille osuu jotain tähdellistä, tiimipalaveria, työmatkaa tms.). Työaika säilyy kuitenkin 100% eli teen ti-pe sitten "enemmän töitä".

Alkuun tietysti mielessä kävi 80% työaika, mutta näin asiantuntijatyössä tuo olisi käytännössä tarkoittanut 100% työpanosta 80% palkalla, joten olen jopa hieman ihmeissäni että päästiin tälläiseen ratkaisuun. Katsotaan miten lähtee hommat rullaamaan.

Mitä hyötyä koet saavasi tuosta, jos töitä kuitenkin teet saman verran, eli per päivä tulee sitäkin enemmän töitä? Ei tuolla ole mitään tekemistä down shiftauksen kanssa. Kannattaisi lähteä siitä, että töitä tehdään vähemmän.

 

[Marco Polo]

"Pitkällä" kokemuksella sanon, että ette kadu. Viimeisimmät kuukaudet Puerto Ricossa (Karbialla) ja elämä kuin elokuvasta, vaimokaan ei valita. Kuin katsoisi Rommipäiväkirjaa (Johnny Deppin elokuva) ja kaikki parhaat puolet!

Paikallinen rommi on todella hyvää ja työpäivät lyhyitä mutta erittäin tuotteliaita rahan näkökulmasta!

Suosittelen kaikille jotka miettivät downshiftausta! Etsikää työnantaja joka hyväksyy etätyön ja lämmin kohde, useampaa kannattaa kokeilla!

 

[Lars_A]

Itse palasin juuri 2kk downshiftauskokeilulta Karibialta Dominikasta.

1 päivä viikossa töitä ja muuten vapaalla toimi hyvin. Dominica missä oltiin on aika kehittymätön niin hyvässä kuin pahassa, turismia ei juuri näy mutta toisaalta ei kyllä ole juuri mitään palveluitakaan. Mutta kun aamulla avaa silmät ja toisella puolella on sademetsä ja toisella Karibianmeri niin ei se Prisman tai pizzabuffan puute häiritse niin paljon. Luonto tuolla saarella oli aivan huikea, en ole vastaavaa missään kokenut.

Netti toimi hyvin ja aikaero 6 tuntia tarkoitti että Suomeen sai tehtyä puoli päivää töitä yhtäaikaa. Pidemmän aikavälin kohteena varmaan en jäisi Dominikaan pelkästään, siellä voisi olla osan vuodesta ja sitten kun kaipaa palveluita jne niin vieressä on Ranskan siirtomaat Guadalupe ja Martinique missä on Carrefourit ja Burger Kingit jos kehitysmaaelämä alkaa ahdistaa.

Mutta Karibia kyllä hyvä kohde tuon pienen aikaeron takia ja käytännössä ikuinen kesä.

 

[Kalvi]

Ai perhana että kiehtoisi ajatus Karibiasta.
Suomessa minua pitelee tuleva vaimo, lapsi, vanhempani, ystäväni, työpaikka.

Ehkä vielä joku päivä sinne palmun alle maistelemaan rommia ja tanssimaan salsaa.

 

[finWeazel]

@Marco Polo Vieläkö olet elossa/reissunpäällä? Miten menee?

 

[valexi]

@finWeazel Käynyt viimeksi foorumilla puoli vuotta sitten. Olisikohan paikallinen halpa rommi alkanut viemään miestä?

 

[Marco Polo]

@Marco Polo Vieläkö olet elossa/reissunpäällä? Miten menee?

Kiitos kysymystä, hyvin menee. Tänne on tullut nyt kotouduttua ainakin näillä näkymin eikä tietokoneella täällä paratiiseissa tule enää oikein muuta tehtyä kuin lähinnä työtä niin on foorumillakin olo jäänyt. Nyt sattumalta tsekkasin foorumin pitkästä aikaa.

Työntekoa olen vähentänyt entisestään ja entistä enemmän ja nauttinut paikallisista saarista vaimon kanssa ja tullut käytyä myös mantereilla, joista on hyvää kerrottavaa. Meidän juttu on kuitenkin enemmän kulttuuri ja elämäntapa näillä saarilla.

Uusia harrastuksia on kertynyt todella paljon ja olen paikallisiin kulttuureihin sopeutunut. Täällä yhteisöllisyyskin on jotain ihan eri tasoa kuin Suomessa.

En ole antanut viinan viedä vaan täällä oikeastaan on tehnyt pidemmän päälle mieli vaan ottaa entistä vähemmän, kun elämästä löytyy niin paljon uusia nautintoja ja harrastuksia, joista en osannut Suomessa asuessa edes unelmoida, joilla vapaa-ajan täyttää. Silloin tällöin edelleen rommi maistuu. Myös drinkkikulttuuri kukoistaa täällä, mutta siitä vaimo osaisi kertoa enemmän.

Suomeen ei tee tällä hetkellä takaisin mieli, vaikka nyt kesällä varmasti tulee käytyä moikkaamassa tuttuja. Varsinkin kylmiä vuodenaikoja en ole haikaillut.

Edelleen olen sitä mieltä, että jos elämäntilanne sallii niin suosittelen kaikkia kokeilemaan downshiftausta jossain eksoottisessa kohteessa (tai mikä se kenenkin unelmakohde ja ilmasto on).

 

[finWeazel]

Kiitos kysymystä, hyvin menee. Tänne on tullut nyt kotouduttua ainakin näillä näkymin eikä tietokoneella täällä paratiiseissa tule enää oikein muuta tehtyä kuin lähinnä työtä niin on foorumillakin olo jäänyt. Nyt sattumalta tsekkasin foorumin pitkästä aikaa.

Työntekoa olen vähentänyt entisestään ja entistä enemmän ja nauttinut paikallisista saarista vaimon kanssa ja tullut käytyä myös mantereilla, joista on hyvää kerrottavaa. Meidän juttu on kuitenkin enemmän kulttuuri ja elämäntapa näillä saarilla.

Uusia harrastuksia on kertynyt todella paljon ja olen paikallisiin kulttuureihin sopeutunut. Täällä yhteisöllisyyskin on jotain ihan eri tasoa kuin Suomessa.

En ole antanut viinan viedä vaan täällä oikeastaan on tehnyt pidemmän päälle mieli vaan ottaa entistä vähemmän, kun elämästä löytyy niin paljon uusia nautintoja ja harrastuksia, joista en osannut Suomessa asuessa edes unelmoida, joilla vapaa-ajan täyttää. Silloin tällöin edelleen rommi maistuu. Myös drinkkikulttuuri kukoistaa täällä, mutta siitä vaimo osaisi kertoa enemmän.

Suomeen ei tee tällä hetkellä takaisin mieli, vaikka nyt kesällä varmasti tulee käytyä moikkaamassa tuttuja. Varsinkin kylmiä vuodenaikoja en ole haikaillut.

Edelleen olen sitä mieltä, että jos elämäntilanne sallii niin suosittelen kaikkia kokeilemaan downshiftausta jossain eksoottisessa kohteessa (tai mikä se kenenkin unelmakohde ja ilmasto on).

On mukava lukea positiivisia viestejä missä elämä maittaa ja tavoitteet täyttyy. Thumbs up!

 

[ztec]

Downshiftauksessa on kyllä omat riskinsä. Siinä voi vapaa-ajan ongelmat korostua. Osa ihmisistä kun on tehnyt just päin vastoin, buukannut kalenterin niin täyteen töitä, että vapaa-aikaa ei ole ollenkaan, että ei tule ongelmia.

Saas nähdä miten menee, jos ja (toivottavasti) kun joutuu itse moiseen kategoriaan.

 

[Joku_242]

Downshiftauksessa on kyllä omat riskinsä. Siinä voi vapaa-ajan ongelmat korostua. Osa ihmisistä kun on tehnyt just päin vastoin, buukannut kalenterin niin täyteen töitä, että vapaa-aikaa ei ole ollenkaan, että ei tule ongelmia.

Saas nähdä miten menee, jos ja (toivottavasti) kun joutuu itse moiseen kategoriaan.

Meinaatko esim. sitä, jos viinan juonti meinaa lähteä vapaalla käsistä ja käytännössä työnteolla estää itseään ratkeamasta ryyppäämään?

Kaipa toi tosiaan riippuu todella paljon yksilöstä.

 

[finWeazel]

Downshiftauksessa on kyllä omat riskinsä. Siinä voi vapaa-ajan ongelmat korostua. Osa ihmisistä kun on tehnyt just päin vastoin, buukannut kalenterin niin täyteen töitä, että vapaa-aikaa ei ole ollenkaan, että ei tule ongelmia.

Saas nähdä miten menee, jos ja (toivottavasti) kun joutuu itse moiseen kategoriaan.

Jos on ongelmia elämänhallinnassa niin toki lisääntynyt vapaa-aika voi johtaa lisäongelmiin. Nähnyt muutaman tapauksen missä jäätiin eläkkeelle joka johti holtittomaan lihomiseen(kymmeniä kiloja vuodessa läskiä). Jäi töistä tullut liikunta pois samalla kun alko+naksut maistuu tv:n ääressä entistä enemmän.

Syksyllä tulee 2vuotta viimeisestä työpäivästä täyteen. Mun "ratkaisu" tai pikemminkin mulle ideaalinen elämäntapa on pitää hyvästä päivä ja viikkorytmistä kiinni. Kävely aamu+ilta(aurinko, terveysvaikutukset, vuorokausirytmi), tavoitteellinen punttisali ja kalastusharrastus pitää hyvin elämänsyrjässä kiinni. Alkoholi/Päihteet ei sovi kuvaan, kun ne söis aikaa ja tuloksia mielekkäämmästä harrastetoiminnasta.

Jokainen tavallaan. Jos ei keksi tekemistä tai pelkää, että jäis ränni päälle niin kai töissäkin voi viettää maksimit aikaa.

 

[Varistin]

tl:dr: Uuden FIRE langan kautta muistin tämän keskustelun olemassaolon. Mitään punaista lankaa tässä ei ole, mutta halusin nostaa tätä keskustelua ja kirjoittaa omia ajatuksia auki. Töissä stressaa ja vituttaa syistä x ja y tällä hetkellä sen verran paljon, että se ajaa akuutisti miettimään muutoksia. Mielellään kuulisin, miten muut ovat käytännössä downshiftausta (Suomessa) toteuttaneet. Etenkin ne, jotka eivät ole yksineläjiä vaan on pitänyt sovittaa homma muun perheen kanssa yhteen.

Itselleni (aikainen) FIRE ei ole vaihtoehto, koska ikää on jo viitisenkymmentä ja aloitin omaisuuden määrätietoisemman kerryttämisen parikymmentä vuotta liian myöhään. Sen verran säästössä on kuitenkin rahaa, että downshiftaus on ajatuksissa, mutta muoto on haussa. Nettona tienaan siisteissä sisätöissä tällä hetkellä runsaat 45k€ vuodessa ja siitä karkeasti 2/3 menee kulutukseen, loput sijoituksiin. Suunnilleen tuon kolmasosan verran siis olisi mahdollista keventää myös palkassa elintason kärsimättä. Elämisen kuluista on lisäksi mahdollista karsia kohtuullisesti 10-20%, mutta askeetikoksi en halua ruveta. Yhteiselämä puolison kanssa vaikuttaa isompiin päätöksiin kuten muuttamiseen halvempien asumiskulujen perässä.

Jonkinlainen perustaso suunnitelmissa on, että pystyisin eläköitymään viimeistään 60v kilahtaessa kelloon säästöjen varaan siihen saakka, että varsinainen eläkeikä (66v ja risat nykysäännöillä) täyttyy. Plus mielellään vähän säästöjä jäisi vielä eläkkeen ohella käytettäväksi. Siihen palkkatuloja pitäisi kymmenisen vuotta vielä saada sen verran, että pääomaa ei tarvitse syödä. Toki mielessä pyörii sekin näkökulma, että elämästä ei voi tietää ja 10v päästä voin olla vaikka haudassa. Siksi en ole kiinnostunut käyttämään palkkatyöhön yhtään enempää aikaa ja energiaa kuin nyt, vaan keventäminen jossain muodossa on mielessä myös lähitulevaisuudessa.

Nopeammissa ratkaisuissa yksi vaihtoehto on työajan lyhentämisellä (ja tietysti vastaavalla palkan alenemisella) hommata lisää vapaa-aikaa. Käytännössä tämä on pidempiaikaisena ratkaisuna vaikeaa, koska työnantajalla on omat halunsa. Toinen mahdollisuus olisi ottaa jo lähiaikoina pidempi yhtämittainen palkaton vapaa, mutta tämä voisi käytännössä vaatia irtisanoutumisen tyhjän päälle, missä on isoja riskejä. Edellisissä viesteissä mainittu elämänhallintariski on yksi, mutta suurempi on tauon jälkeinen paluu töihin, kun yli viisikymppiset työttömät eivät liene millään sektorilla halutuinta työvoimaa. Ja tuossa tietysti niitä säästöjä pitäisi syödä per heti. Tässä toki houkuttaa se ajatus, että tuon vapaan voisi aidosti käyttää omaan itseen ja vaikka oman hyvinvoinnin parantamiseen, mitä en tahdo nykyisellään töiden ohessa jaksaa.

Seuraava vaihtoehto on löytää jotain selkeästi kevyempää ja stressittömämpää (ja heikommin palkattua) työtä, enkä laske pois siirtymistä myöskään sinikaulushommiin tai kokonaan eri alalle. Tässä on myös ongelmansa, esimerkiksi kevyet ja stressittömät valkokaulushommat on automatisoitu pois tai sulautettu muihin asiantuntijahommiin jo aikoja sitten. Ammattitaitoa vaativiin sinikaulushommiin ei käytännössä ilman opiskelua tai kokemusta vain mennä. Hommissa, joihin pääsee ilman erityistä osaamista, on tulijoita massoittain, ja työnantajat preferoivat taatusti nuorempia. Yrittäjäksi taas suoraan sanottuna rohkeuteni ei riitä. Tältä osin ehkä lähinnä pidän silmäni auki vaihtoehdoille, mutta ensisijainen tie on joku muu.

Kolmas vaihtoehto on tietysti pysyä jotenkin järkevä minimi tehden nykyisessä tilanteessa ja laittaa tulevina vuosina mahdollisimman paljon rahaa sijoituksiin, jolloin voisikin aikaistaa tuota säästöille jättäytymistä joillakin vuosilla, parhaimmillaan ehkä 55v kohdalle. Tämä realistisesti vaatisi aivan kaikkien säästettyjen rahojen syömisen tuon "omaehtoisen varhaiseläkkeen" puitteissa ja lisäksi reilun elintason laskun siinä vaiheessa, kun jäisin töistä pois. Eikä tietysti tarjoaisi mitään selkeää downshift-kuvioa lähitulevaisuuteen.

Kaiken pohdinnan taustalla yleisenä peikkona on tietysti Suomen ja täkäläisten yritysten taloustilanne ja elämisen kallistuminen.

 

[Smugu]

Seuraava vaihtoehto on löytää jotain selkeästi kevyempää ja stressittömämpää (ja heikommin palkattua) työtä, enkä laske pois siirtymistä myöskään sinikaulushommiin tai kokonaan eri alalle.

Jos tarkoitat sinikaulushommilla duunarin hommia, niin en suosittele. Itse siirryin ”sinikaulushommista” vaativampiin valkokaulushommiin ja stressitaso tippui about miinukselle. Tuosta on jo vuosia aikaa, mutta vieläkin rakennustyömaiden ohi ajaessa tulee ensin kylmät väreet ja heti perään pieni hymy siitä, että pääsee lämpimään toimistoon. Tämä tietysti yksilöllistä, mutta oma kokemus on se, että nämä periaatteessa stressittömämmät hommat ovat oikeasti paljon stressaavampia, koska se työnteko on vaan suomeksi sanottuna niin perseestä verrattuna toimistohommiin. Ja duunarihommissa olet myös aina sidottu koko päiväksi sinne työhön noudattamaan tiukkoja työaikoja ja lyhyitä taukoja. Jää se toimistotyön vapaus pois.

 

[jinx1980]

4pv työviikko, ei näy juuri (netto)palkassa ja tutkimuksia löytyy sen verran että pitäisi olla työnantajallekin kohtuullisen hyvin perusteltavissa että samat hommat tulee hoidettua vaikka ei perjantaina töissä olekaan.

Opintovapaa (lakisääteinen ilmoitusasia) taitaa olla toinen vapauduvankilasta-kortti, sillä pääset 2v huilaamaan kun valitset jonkin "leppoisan koulutuksen" jossa opintopisteet putoavat tekemättä oikein mitään (Opintovapaa - Työ- ja elinkeinoministeriö).

 

[Varistin]

Jos tarkoitat sinikaulushommilla duunarin hommia, niin en suosittele. Itse siirryin ”sinikaulushommista” vaativampiin valkokaulushommiin ja stressitaso tippui about miinukselle. Tuosta on jo vuosia aikaa, mutta vieläkin rakennustyömaiden ohi ajaessa tulee ensin kylmät väreet ja heti perään pieni hymy siitä, että pääsee lämpimään toimistoon. Tämä tietysti yksilöllistä, mutta oma kokemus on se, että nämä periaatteessa stressittömämmät hommat ovat oikeasti paljon stressaavampia, koska se työnteko on vaan suomeksi sanottuna niin perseestä verrattuna toimistohommiin. Ja duunarihommissa olet myös aina sidottu koko päiväksi sinne työhön noudattamaan tiukkoja työaikoja ja lyhyitä taukoja. Jää se toimistotyön vapaus pois.

Duunarihommia joo, mutta rakennusala tai vastaavat fyysisesti huomattavan raskaat hommat eivät käyneet mielessä. Mietin lähinnä myös ensisijaisesti sisätiloissa tehtäviä hommia. Vaikka tietoliikenteen asennushommia (joista vähän kokemusta onkin), jotain tuotannon ylläpitoa ja käyttöä tai vaikka kokoonpanoa teollisuudessa. Ilman ammattitaitoa tai suhteita noihin ei tuosta vain siirrytä, ja olet aivan oikeassa, että etä-toimistohommien vapauteen tottuneena joku 5pv viikossa seitsemästä kolmeen tai vuorotyö todennäköisesti kävisi raskaaksi hyvin äkkiä. Ja muutenkin se, jos hommat ja aikataulut on tiukasti jonkin toisen käsissä ja itse vain teet mitä määrätään.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat tuon suuntaisen siirron tehneet, mutta en ole jutellut, että ovatko tyytyväisempiä nyt kuin ennen. Ja toki enemmän tiedän niitä, jotka ovat menneet toiseen suuntaan, eli duunarihommista aikuisiällä toimistoduuneihin.

 

[Sp3]

Duunarihommia joo, mutta rakennusala tai vastaavat fyysisesti huomattavan raskaat hommat eivät käyneet mielessä. Mietin lähinnä myös ensisijaisesti sisätiloissa tehtäviä hommia. Vaikka tietoliikenteen asennushommia (joista vähän kokemusta onkin), jotain tuotannon ylläpitoa ja käyttöä tai vaikka kokoonpanoa teollisuudessa. Ilman ammattitaitoa tai suhteita noihin ei tuosta vain siirrytä, ja olet aivan oikeassa, että etä-toimistohommien vapauteen tottuneena joku 5pv viikossa seitsemästä kolmeen tai vuorotyö todennäköisesti kävisi raskaaksi hyvin äkkiä. Ja muutenkin se, jos hommat ja aikataulut on tiukasti jonkin toisen käsissä ja itse vain teet mitä määrätään.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat tuon suuntaisen siirron tehneet, mutta en ole jutellut, että ovatko tyytyväisempiä nyt kuin ennen. Ja toki enemmän tiedän niitä, jotka ovat menneet toiseen suuntaan, eli duunarihommista aikuisiällä toimistoduuneihin.

Duunarihommia voi olla vaikka kuinka lepposia ja mukavia. Ja joustavalla työajalla, sekä taukoja saaden pitää sopivaksi katsomallaan hetkellä jne.
Ja dynaamikkaa ja kulttuuria, jossa käy itsenäisenä ihmisenä töissään hoitamassa homman, eikä jotain duunarit vs "herrat" identiteettihabitusta ja vastakkainasettelua työntekijöillä sen paremmin kuin työnjohtajillakaan.

Rakennusala nyt onkin helposti sitä duunarihomman ääripäätä. Tai esim. ajoneuvoasentaja, jossa jatkuvasti tiukkaa aikataulua, yhdistettynä jatkuviin uusiin kommervenkkeihin ja oppimistarpeeseen. Usein alilämpöisessä hallissa yhdistettynä hikoiluun, ja haastavia ja kuluttavia asentoja, kemikaalit ja liuottimet, ja sotkusuus, putu mikä tunkee aina haalareihin, ja mitä vielä.

Sit samaan aikaan on vaikka miten sisäsiistejä ja mukavia tuotantotöitä, joissa ei mitään painetta mistään, ja siistissä ja meluttomassa ympäristö näpertelet jotain kevyen liikunnallista tai vaihteeks vaikka istuen. Ja sopivasti vaihtelua, eikä hikipajan liukuhihnaa.
Voiden miettiä välillä omia asioita työnlomassa jne. Eikä töistä lähtiessä jotain mitä tarvisi työasioita miettiä, ainakaan normaalisti.

Duunarihommia on ihan kaikenlaisia, eikä palkkaus useinkaan mene suhteessa kuormitus, terveysuhat, aikataulupaineet jne., vaan aika mielivaltasesti, ala ja paikkakohtasesti.