Downshiftaus elämäntapana?

Liittynyt
19.11.2018
Viestejä
484
Viime aikoina on alkanut työssä tuntua siltä, että mitä järkeä on heittää 8 tuntia päivässä työhön, kun sen ajan voisi tehdä kaikkea muuta kivaa ja viettää jatkuvaa vapaa-aikaa?

Itse olen jo pitkään tätä miettinyt ja nyt alkaa olla mieli valmis tähän muutokseen ryhtymiseen sillä työnteko ei vaan palkitse enää eikä motivoi.

Itse olen reippaasti paremmin tienaavien puolella, mutta rahakaan ei tuo enää mitään tyydytystä työn puolesta ja työssäkin kaikkeen uuteenkin leipääntyy jossain vaiheessa tekipä mitä tahansa. On työssäkin puolensa, mutta kokemukseni mukaan vapaa-ajalla minulla on aina ollut mukavempaa.

Säästöjä ja tasaisia osaketuloja on jo sen verran, että voin jäädä aikaiselle eläkkeelle.

Loput aikaa olen ajatellut tehdä mitä huvittaa. Ensimmäisenä varmaan lähden pitkälle matkalle ympäri maailman. Sitten ajattelin viettää päiväni harrastusten, tyttöystävän ja ystävien parissa eli asioiden joiden parissa nautin elämästä eniten ja tietysti jatkossakin matkustella paljon.


Mitä mieltä te olette downsiftauksesta? Onko käynyt mielessä tai unelmissa? Pahetsutko kenties ja jos paheksut niin miksi? Oletko jo downshiftaaja? Kaikki mielipiteet aiheesta on tervetulleita.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikea sanoa. Jos on osaamista, siitä yleensä maksetaan. Se miten paljon, on toinen juttu sitten mutta nyt tuntuu olevan osaajan markkinat.

Tämähän sitten myöhemmin kostautuu, kun osaajat pyritään "kuluttamaan loppuun", eikä hiljaista tietoa täten jakaudu kestävälle pohjalle. Tässä muhii uusi pommi ja se on monessa alassa.

Downshiftaus olisi varmaan sellaista "tervettä anarkiaa", jolle näyttäisin vihreää valoa.

Muutoin, jos jokun haluaa kahlia ne tunnit veroseuraamukseineen itselleen, niin ei kai sekään kenellekkään kuulu.
 
Downshiftaus on ok jos sitä ei tee muiden varoilla. Onnittelut jos tuo on mahdollista. Tavoitteenani oli aikoinaan tehdä sama noin 45 vuoden iässä, mutta ei onnistunut.
 
Millaista tuottoa olette miettineet sijoituksille, että
downshiftaaminen onnistuisi ilman ulkopuolelta tulevaa tukea?

Moni taho toitottaa 4% säännön puolesta. Miljoonan sijoituksilla voisi ottaa 40k pajatsosta ulos vuosittain tuon säännön mukaan.
 
Downshiftaus on ok jos sitä ei tee muiden varoilla. Onnittelut jos tuo on mahdollista.
Entäpä jos tietää päättävänsä päivänsä vaikka 60-vuotiaana viimeistään. Onko ok ulosmitata ”eläkkeensä” jo etukäteen silloin kun kropallaan jaksaa rahoista ja vapaa-ajasta vielä nauttiakin?
 
Teoriassa voisi lopettaa ja luultavasti pärjäisikin jo mutta en usko, että jaksaisin. Kaikki muut käy töissä kuitenkin ja elämä olisi yksinäistä päivisin. Lastenko kanssa sitä aikansa viettäisi? Alkuun hieno ajatus mutta kestäisikö pää?
 
Alkuun hieno ajatus mutta kestäisikö pää?

Tuo pään hajoaminen on paljon käytetty pelottelukeino. Itse ollut pitkä-aikaistyötön ja kyllä se sen kesti (Konkreettista esimerkkiä ei ole olemassa). Nyt ollut jo noin vuoden ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa ja kysytty mm. työharjoittelussa (3kk): "miten pääsi kestää herätä toista tuntia ennen meitä palkollista?". No hyvinhän se taas jälleen kerran kestää. Jos on miellyttävä ympäristö toimenkuvineen, niin puolitoista tuntia ennen matkaan lähtemistä itseään hemmotellen herättää hyvin torkkuvan pään.

Vaatii vaan mielikuvitusta ja virheistä opintoja, niin sopeutuminen on mahdollista. Kerran meinasin jopa myöhästyä, mutta todennusvastaava olikin itse myöhästynyt muutaman minuutin enemmän, kuin itse sen pari minuuttia.

**************
Sopeutuminen voi olla molemman puoleista. Varmaan kestää viikon tai pari opetella siitä, etten viideltä ilman herätyskelloa heräile arki-aamuisin.
 
Teoriassa voisi lopettaa ja luultavasti pärjäisikin jo mutta en usko, että jaksaisin. Kaikki muut käy töissä kuitenkin ja elämä olisi yksinäistä päivisin. Lastenko kanssa sitä aikansa viettäisi? Alkuun hieno ajatus mutta kestäisikö pää?

Olen pitänyt aikaisemmin muutamia 1-3kk lomia kun olen työpaikkaa kilpailuttanut ja vaihtanut.

Hyvin kului aika ja noina aikoina olin onnellisimmillani.

Kun Suomessa työikäisistä työssä käy vain ~73% niin ei luulisi olevan vaikeaa löytää sinunkin uusia ystäviä, jotka eivät ole päivää työssä.

Itselläni on ystäviä jotka esimerkiksi ovat työttömiä, ansiosidonnaisella yms. joiden kanssa voi aikaa viettää sekä erilaisten harrastusten parissa ajan saa todella helposti kulumaan. Vinkkinä suosittelen myös uusien harrastusten katsomista. Niihin kyllä saa aikaa kulumaan ja oman kokemuksen mukaan voittaa kyllä työssä käynnin mennen tullen.
 
Tuossa menneenä kesänä pohdin täällä jossain triidissä, jos sitä alkaisi velattomuuden koettaessa alkaa tehdä 80 % työaikaa. Nyt olen siinä tilanteessa, pari kuukautta on näin tullut tehtyä. Ei varsinaisesti downshiftausta, kun asumiskulujen jälkeen jää nyt enemmän käteen kuin lainalallisena jäi. Vapaa-aikaa siis se yksi vp enemmän kuin ennen viikossa. Vuorotyöläisenä on kyllä ollut ilo verrata omaa listaa täyttä työviikkoa tekevän listaan. Ylimääräisen ajan olen käyttänyt itseni kehittämiseen, kielten opiskeluun ja liikuntaan. Tuskin tästä on enää koskaan paluuta entiseen :)
 
Tähän tapaanko?


Taidat nyt sekoittaa syrjäytyneen ihmisen ja normaalin downshiftaajan jolla on vahva sosiaalinen verkosto ja varaa ja terveyttä harrastaa asioita.

Suurinosa meistä ei päädy tuohon tilaan, jos lopetamme työnteon.
 
Taidat nyt sekoittaa syrjäytyneen ihmisen ja normaalin downshiftaajan jolla on vahva sosiaalinen verkosto ja varaa ja terveyttä harrastaa asioita.

Suurinosa meistä ei päädy tuohon tilaan, jos lopetamme työnteon.

Dokumentin henkilöllä on hänen itsensä mukaan laaja sosiaalinen verkosto pelimaailmassa.
 
Millaista tuottoa olette miettineet sijoituksille, että
downshiftaaminen onnistuisi ilman ulkopuolelta tulevaa tukea?

Moni taho toitottaa 4% säännön puolesta. Miljoonan sijoituksilla voisi ottaa 40k pajatsosta ulos vuosittain tuon säännön mukaan.
Downshiftauksen ei tarvitse tarkoittaa töistä kokonaan pois heittäytymistä. Esim. Äitini vaihtoi pari vuotta sitten 60% työaikaan ja on tykännyt kovasti tehdä kolmipäiväistä työviikkoa.

Silloin pienempikin pääomatulo voi kattaa palkkatulojen pienentymisen. Varsinkin kun yhtään paremmin tienaavilla marginaaliverot ovat 50% tuntumassa, jolloin palkan pienentyminen tuntuu paljon vähemmän netossa kuin voisi kuvitella. Tonnin brutoista menettämällä netto pienenee ”vain” 500€.

Puhutaan toki silti vain paremmin tienaavien huvista.
 
Viimeksi muokattu:
Jos on puolen miljoonan osakesalkku, ja osinkotuotto on 5 % pa, niin bruttona saa 25k vuodessa. Nettona sitten 18375 euroa vuodessa, joka tekee 1531,25 euroa nettona kuussa. Ansiotulojen vero on 8,4 % 15 000 euroon asti (Palkansaajan veroprosentit 2020), eli 15 000 euron bruttopalkasta jää nettona käteen 13 740 euroa vuodessa eli kuukaudessa 1145 euroa. Tällä kombolla nettona jää käteen 2676,25 euroa kuussa käteen. Ei tarvitse kyllä vetää itseään kovinkaan piippuun, että saa tienattua 15k bruttona VUODESSA. Tosin jos ei ole mitään koulutusta / osaamista, niin sitten voi olla vaikeaa. Tosin eipä sitä varmaan sitten ole mahkuja kerätä puolen millin salkkuakaan.
 
Jos on puolen miljoonan osakesalkku, ja osinkotuotto on 5 % pa, niin bruttona saa 25k vuodessa. Nettona sitten 18375 euroa vuodessa, joka tekee 1531,25 euroa nettona kuussa. Ansiotulojen vero on 8,4 % 15 000 euroon asti (Palkansaajan veroprosentit 2020), eli 15 000 euron bruttopalkasta jää nettona käteen 13 740 euroa vuodessa eli kuukaudessa 1145 euroa. Tällä kombolla nettona jää käteen 2676,25 euroa kuussa käteen. Ei tarvitse kyllä vetää itseään kovinkaan piippuun, että saa tienattua 15k bruttona VUODESSA. Tosin jos ei ole mitään koulutusta / osaamista, niin sitten voi olla vaikeaa. Tosin eipä sitä varmaan sitten ole mahkuja kerätä puolen millin salkkuakaan.


Entä jos osinkotuotto on 15%?

Höpö höpö.

Se nyt vain on karu tosiasia että tienatessasi enemmän jokun köyhtyy yhtä paljon ja tässä tasapainossa on sitten kasvatuspotenttiaalia vasemmistolaiseen populismiin.
 
Mulla on tarkoitus siirtyä elämään säästöillä ja sijoitusten tuotolla jossain kohtaa. Tuntuu vain koko ajan karkaavan tarvittava säästöjen/sijoitusten määrä horisonttia kohti. Asunto paremmalta alueelta ja kalliimmat lelut houkuttelevat. Myös isompi turva huonojen vuosien varalle, eliniän odotuksen kasvaminen jne. vaikuttavat tarvittavan rahan määrään.

Jos vain keräisi kamat ja muuttaisi suomen tai edes euroopan lintukotoon(portugali?) niin paljon vähempikin riittäisi, kun ei tarvisi miettiä esim. sairausvakuutuksien maksamista. Mutta voiko siihen luottaa, että suomenkaan systeemi toimisi tulevaisuudessa? Ehkä sielläkin jossain kohtaa joutuu ostamaan omat vakuutukset, jos ei tilanteen päälle sattussa halua olla pitkään julkisen puolen jonossa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos itse kustannat elämisesi, niin mikäjottei. Tosin hyvin pieni osa meistä tällaista pääsee oikeasti edes harkitsemaan. Itsellä on aika hyvä pesämuna talletuksia pahanpäivän varalle, mutta ei sieltä tuottoa saa, lähinnä puskuri.

Täytyy olla hyvin lihava osakesalkku jotta sieltä repii loppuelämäkseen kunnon tilin, ellei sitten vain halua downshiftata jonnekkin betonikuutioon 24/7.

Tietty se harmi meille muille, että jos olet pystynyt tienaamaan ne miljoonat säästötileillesi ja sijoituksiin rehellisellä työllä, niin olet varmaan aika hyvä työssäsi ja arvokas peluri yhteiskunnalle ja Suomelle, mutta mitä minä olen moralisoimaan. Jos joku on niin fiksu ja ahkera että pääsee nuorena aloittamaan hyväpalkkaisen työn ja pystyy nelikymppisenä vapautumaan "eläkkeelle", niin hän on sen ansainnut ja muut saa kadehtia rauhassa.

Teoriassa voisi lopettaa ja luultavasti pärjäisikin jo mutta en usko, että jaksaisin. Kaikki muut käy töissä kuitenkin ja elämä olisi yksinäistä päivisin. Lastenko kanssa sitä aikansa viettäisi? Alkuun hieno ajatus mutta kestäisikö pää?

Tuo tuli myös mieleen, että kenen kanssa sitä aikaa viettäisi kun käytännössä kaikki samanikäiset kaverit töissä päivät ja suurin osa viettää illat perheidensä kanssa? Muiden sinkkujen sijoittajapamppujen jotka eläköityneet Espanjan arinkorannoille? Työttömien ja muiden sprugujen kanssa hengailemaan Kallion metrotunneliin?
 
Eihän se 8 tuntia kovin hukkaa ole mennyt, jos on kertynyt mammonaa ja saanut olla normaali ihminen. Kyllä sen huomaa vakituisista työntekijöistä sen huonon motivaation ja se vakituisuus on sellainen jumalainen siunaus. Lainahanatkin aukeaa kivasti.
Tulisko toinen vakituinen tilalle?
 
Miten usein ihmiset ylipäätään kieltäytyy tietystä osasta täyttä palkkaansa koska eivät mielestään siinä kuussa tehneet töitä sadan prosentin effortilla?

Täällä on toisinpäin. Jos ei tee hommia hyvin niin tulee 0% palkankorotus ja ei saa uutta osakepottia. Ne jotka tekee vuodesta toiseen kovaa saa hyvää kompensaatiota menetetystä vapaa-ajasta. Jos nostaa jalan kaasulta palkka lähtee tulemaan alaspäin. Monella voi olla puoletkin tai jopa enemmän palkasta osakkeiden kautta ja jos niitä osakkeeita ei saa lisää niin tovin päästä on kadonnut puolet liksasta.
 
Viimeksi muokattu:
Mä luulen, että vastaus vapaa-aikaan down shiftaamisen jälkeen on se, että tekee niitä asioita mistä tykkää eikä sitä mistä tulee rahaa. Voihan sitä jatkaa töitä huumorimielessä, jos se on paras juttu. Tai sitten osallistuu erilaisten yhteisöiden toimintaan tai tekee jotain vapaaehtoisjuttuja.
 
Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät keksimään tarvittavaa tekemistä omasta päästä ja saamaan siitä tarvittavan aivokemiallisen palautteen. Jos jäisin kotiin, menisi päivät pitkälti kaikkeen turhaan. Vaikka miten olen yrittänyt opettaa itseäni nauttimaan omista harrasteprojekteista, ei niiden suoritus vedä vertoja työelämässä saaduille saavutuksille. Kun ratkaisee isoja kokonaisuuksia, joista voi olla vaikutuksia usealle sadalle ihmiselle, ei omat projektit itselletehtynä vain vedä minulla sille vertoja. En myöskään syty tippaakaan matkustelusta, vaan rentoudun esim. rehkimällä vaelluksilla.

Kannustan kovasti kyllä tuohon, jos vain onnistuu taloudellisesti. Itse taas toivon, että pää kestää pitkään (aivojen lahoaminen ennen kehoa on pahimpia pelkoja) ja että voin jatkaa mieluisia työtehtäviä vielä lähemmäs puolivuosisataa. Toki toivon, että jossain vaiheessa omistan oman konsultointi- tjms. puljun.
 
Viime aikoina on alkanut työssä tuntua siltä, että mitä järkeä on heittää 8 tuntia päivässä työhön, kun sen ajan voisi tehdä kaikkea muuta kivaa ja viettää jatkuvaa vapaa-aikaa?

Itse olen jo pitkään tätä miettinyt ja nyt alkaa olla mieli valmis tähän muutokseen ryhtymiseen sillä työnteko ei vaan palkitse enää eikä motivoi.

Laitoin OK:n vuokralle ja muutin kolmioon parin kilometrin päähän ytimestä. Vaihdoin Lexuksen jeesuksen vanhaan sitikkaan, jätin boustailubileet pois, päivitin puhelimen älykääpiömalliin, netfliksit ja mitä kaikkia suoratoistopalveluja oli, kaikki vittuun. Kerenny kattomaan kuitenkaan mitään.

Teen ruokaa ite, kokkailen ja tuen pienyrittäjiä sekä ruuassa että muissa hankinnoissa. Verkkokaupat kyllä käteviä, mutta haluan kuitenkin että joku sanoo päivää, kun menee kauppaan. En käy peltomarketeissa enää, vituttaa se neljänsadan ostoskärryllinen kamaa, josta puolet menee roskiin kuitenkin.

Suosin kotimaista, mutta kiitos vaan politiikan ja verotuksen, kallista on. Eilen työmatkalla kotiin tullessa kävin tiun munia tilalta kun oli matkan varrella. Parikymmentä ylimääräistä kilometriä tuli, mutta isäntä ja emäntä oli mukavia. Ja ihan helvetin tuoreita munia.

Onko tää nyt sitten downshiftaamista vai köyhyyttä? Tällä hetkellä kämpässä on 1/5 kamasta mitä ennen oli, ja ei ole yhtään ikävä designvalaisimia tai kaheksan hengen ruokapöytää ja viimeisimpiä elektroniikka- ja atk juttuja.

Kaverit on ihan huuli pyöreenä, että jätkä luopuu saavutetuista eduista noin vain. Jep, kyllä. Helvettiäkö sillä kamalla ja isolla autolla tekee? No kyllä mäkin mieluummin itkisin Paganissa kuin jääkiekkoisävankkurissa ihmetellen että mitä vihtua.

Sauna päälle sillon kun huvittaa. Sapuskaksi mitä haluaa, pojan ehdoilla tietenkin. Ei nopeita aurinkolasityyppejä ympärillä kehuskelemassa että paalua on, mutta kuitenkin pyytävät tarjoamaan kierroksen ja toisenkin, kun vissiin kukkaro jäi toisen dressmannin puvun taskuun. Enkä edes tienaa mitään samppanjarahoja toisin kun ne muut. Ei ole ikävä.
 
Kaikki vapaa-aika on aina tervetullutta. "Downshifting" on kuitenkin aina särähtänyt korvaan ja pahasti. Pienempää vaihdetta pesään laittamalla kierrokset vaan kasvavat. :hmm:
Olin tulossa pohtimaan samaa, mutta olit ehtinyt ensin. :)

Niinhän se on, että pienemmän vaihteen valitseminen johtaa moottorin pyörimisnopeuden kasvuun, mistä yleensä seuraa myös tehon kasvu. Epälooginen kielikuva.
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät keksimään tarvittavaa tekemistä omasta päästä ja saamaan siitä tarvittavan aivokemiallisen palautteen. Jos jäisin kotiin, menisi päivät pitkälti kaikkeen turhaan. Vaikka miten olen yrittänyt opettaa itseäni nauttimaan omista harrasteprojekteista, ei niiden suoritus vedä vertoja työelämässä saaduille saavutuksille. Kun ratkaisee isoja kokonaisuuksia, joista voi olla vaikutuksia usealle sadalle ihmiselle, ei omat projektit itselletehtynä vain vedä minulla sille vertoja. En myöskään syty tippaakaan matkustelusta, vaan rentoudun esim. rehkimällä vaelluksilla.

Kannustan kovasti kyllä tuohon, jos vain onnistuu taloudellisesti. Itse taas toivon, että pää kestää pitkään (aivojen lahoaminen ennen kehoa on pahimpia pelkoja) ja että voin jatkaa mieluisia työtehtäviä vielä lähemmäs puolivuosisataa. Toki toivon, että jossain vaiheessa omistan oman konsultointi- tjms. puljun.
Minulla on taasen sellainen ongelma, että tekeminen ei motivoi mutta uuden oppiminen kyllä. Jos töissä ei tarvitsisi käydä, lukisin vain.

Ymmärtämisestä saan suuremmat kiksit kuin soveltamisesta. Kun tietää, miten jokin projekti tulisi tehdä, niin sen valmiiksi saattaminen tai edes aloittaminen tuntuu triviaalilta (vaikkei tietenkään ole).
 
  • Tykkää
Reactions: M_M
Mun mielestä yksi downshiftaamisen kannalta tärkeä asia on hyvä loppusijoituspaikka. Sellainen mesta, missä on mieluisat harrasteet lähellä ja viihtyminen maksimaalista. Mitkä vois olla realistisia ja otollisia paikkoja?

Yksi otollinen paikka minulle olis asunto kalifornian suurimman järven läheltä. Siellä on todella hyvin kalaa ja maastofillarointimahdollisuutta. Ainoa oikea negatiivinen on sijainti keskellä ei mitään. Toisaalta tuo tarkoittaa myös sitä, että asuntojen hinnat on huomattavan mukavia suhteessa siihen mitä saa. Ultimaalinen kesämökkiratkaisu, jossa ei näy lunta.

Esimerkiksi tällaisen kämpän pyynti vajaa 300k$ ja todennäköisesti ei käy kaupaksi pyyntihinnalla. Näkymä olohuoneesta. Tuossa pystyis ehkä pitämään myös jotain pientä sivubisnestä airbnb:n muodossa. Varsinkin, jos pakettiin kuuluu vuokraajalle mahdollisuus käyttää kalastusvermeitä/kajakkeja/venettä/... Tuosta on lake tahoe ja joet helpon päivämatkan päässä, jos haluaa nähdä lunta tai kalastaa lohta/sampea/...

ISv08zu36losm50000000000.webp


IS337a717rs3o50000000000.webp



 
Kuten muutkin jo vihjailivat niin, aika olennaista olisi keksiä joku juttu mitä teet, jos et käy töissä. Loma töistä tuntuu mukavalta vaikka ei tekisi mitään, koska se kestää vain lyhyen aikaa, mutta kun loma vaan jatkuu ja jatkuu niin ennen pitkään se ei olekkaan niin kivaa. Kannattaa siis suunnitella, mitä teet pitkällä tähtäimellä. Kannattaa myös laskea ne menot sillä, että vapaalla sun menot luultavasti kasvaa, varsinkin jos meinaat tehdä muutakin kuin möllöttää kotona.

Mutta jos koet, että sulla löytyy tekemistä ja talous ei tule ongelmaksi, niin ehdottomasti kannattaa tuo sitten tehdä. Ja ainahan sinne töihin pääsee takaisin, jos siltä alkaa tuntumaan.

Toisaalta töistä kokonaan poisjättäytymisen vaihtoehtona on vaihtaa alaa. Jos kerran rahaa on säästössä, niin silloinhan voit vapaammin vaihtaa alalle, jossa ei tienaa niin hyvin, tai työ on muuten vaan epävarmempaa. Luulisi, jokaiselle löytyvän ala, joka motivoi ja palkitsee, kun ei tarvitse miettiä tienaako sillä hyvin.
 
Mun mielestä yksi downshiftaamisen kannalta tärkeä asia on hyvä loppusijoituspaikka. Sellainen mesta, missä on mieluisat harrasteet lähellä ja viihtyminen maksimaalista. Mitkä vois olla realistisia ja otollisia paikkoja?

Yksi otollinen paikka minulle olis asunto kalifornian suurimman järven läheltä. Siellä on todella hyvin kalaa ja maastofillarointimahdollisuutta. Ainoa oikea negatiivinen on sijainti keskellä ei mitään. Toisaalta tuo tarkoittaa myös sitä, että asuntojen hinnat on huomattavan mukavia suhteessa siihen mitä saa. Ultimaalinen kesämökkiratkaisu, jossa ei näy lunta.

Esimerkiksi tällaisen kämpän pyynti vajaa 300k$ ja todennäköisesti ei käy kaupaksi pyyntihinnalla. Näkymä olohuoneesta. Tuossa pystyis ehkä pitämään myös jotain pientä sivubisnestä airbnb:n muodossa. Varsinkin, jos pakettiin kuuluu vuokraajalle mahdollisuus käyttää kalastusvermeitä/kajakkeja/venettä/... Tuosta on lake tahoe ja joet helpon päivämatkan päässä, jos haluaa nähdä lunta tai kalastaa lohta/sampea/...

ISv08zu36losm50000000000.webp


IS337a717rs3o50000000000.webp



Kalifornia on erityisen huono paikka downshiftaamiseen. Kallis kiinteistövero imee pienet osinkotulot nopeasti ja ilman isompaa jatkuvaa rahavirtaa et siellä tuossa asu. Tuohon hintaan saa varmasti hienon paikan Portugalista tai Espanjasta Thaikuista puhumattakaan.

Jossain Yahoo finance keskustelussa jenkit puhuivat downshiftaamisesta. Muutama oli sen tehnytkin ja kaikki olivat jossain Karibian saarilla. Konsensusmielipide oli että usassa ei kannata. Liian kallista verrattuna vaihtoehtoihin.
 
Kalifornia on erityisen huono paikka downshiftaamiseen. Kallis kiinteistövero imee pienet osinkotulot nopeasti ja ilman isompaa jatkuvaa rahavirtaa et siellä tuossa asu. Tuohon hintaan saa varmasti hienon paikan Portugalista tai Espanjasta Thaikuista puhumattakaan.

Jossain Yahoo finance keskustelussa jenkit puhuivat downshiftaamisesta. Muutama oli sen tehnytkin ja kaikki olivat jossain Karibian saarilla. Konsensusmielipide oli että usassa ei kannata. Liian kallista verrattuna vaihtoehtoihin.

Tiedän liiankin hyvin kalifornian kalliuden, kun asun täällä jo. Olis niin paljon helpompi ja halvempi eläköityä eurooppaan. Pelkkä amerikkalainen sairausvakuutus omasta taskusta on todella kallis vuositasolla. Toisaalta tuo piilaakson läheisyys takaisi melko helpon tien takaisin työelämään ja koviin palkkoihin, jos liika vapaa-aika ahdistaa.
 
Onko kukaan lähtenyt Espanjaan tai Portugaliin? @finWeazel tuossa onkin jo lämmössä uudella mantereella, mutta mites duunit ja eläminen täällä euroopan puolella? Pahoittelut, menee vähän ohi aiheen. Ei nyt mitään rantapummeilua mielessä, vaan kohtuullinen toimeentulo ja hidas elämä kiinnostaa. Entäs Viro/Liettua/Latvia? Oma ala on sen verran erikoinen, että firmoja muutama suomessa, etelämpänä ehkä enemmän. Tai ainakin markkina ja kysyntä isompaa, mitä isompi maa. Ehkä.
 
Mua myös kiinnostaisi kuulla, jos joku on muuttanut espanjaan/portugaliin. Molemmissa paikoissa taitaa olla melko mukavia paikkoja kera hyvien harrastemahdollisuuksien? Portugalissa kiinnostaisi varsinkin lissabonin ja porton ympärillä olevat alueet. Kelit olis suurinpiirtein sietoisat ettei ole talvella liian kylmä tai kesällä aivan liian kuuma. Lissabonista surffasin netistä asuntoja ja tuntuu hintataso karanneen aikas korkealle ja asunnot ovat melko huonolaatuisia.

Ehkä peliveto, jos osaisi kieltä ja tuntisi systeemit olisi ostaa palanen maata. Pläntille joku tiny home tyyppinen ratkaisu ja aurinkopaneeleita. Jos joku airbnb juttu toimisi niin useampi tönö pystyyn ja pyörittäisi siinä bisnestä sivussa. Päiväunelmointia toki nuo vuokrausjutut. Ei mulla ole mitään hajua miten realistista tuollainen systeemi olisi saada toimimaan.

edit. Italia, kreikka, sisilia vois olla myös mielenkiintoisia ja ei niin kuplaan puhallettuja vaihtoehtoja. Maltalle(maltaan?) on kai moni mennyt tienestien perässä, mutta se lienee aivan liian pieni paikka, että siellä oikeasti viihtyisi.
 
Viimeksi muokattu:
Mua myös kiinnostaisi kuulla, jos joku on muuttanut espanjaan/portugaliin. Molemmissa paikoissa taitaa olla melko mukavia paikkoja kera hyvien harrastemahdollisuuksien? Portugalissa kiinnostaisi varsinkin lissabonin ja porton ympärillä olevat alueet. Kelit olis suurinpiirtein sietoisat ettei ole talvella liian kylmä tai kesällä aivan liian kuuma. Lissabonista surffasin netistä asuntoja ja tuntuu hintataso karanneen aikas korkealle ja asunnot ovat melko huonolaatuisia.

Ehkä peliveto, jos osaisi kieltä ja tuntisi systeemit olisi ostaa palanen maata. Pläntille joku tiny home tyyppinen ratkaisu ja aurinkopaneeleita. Jos joku airbnb juttu toimisi niin useampi tönö pystyyn ja pyörittäisi siinä bisnestä sivussa. Päiväunelmointia toki nuo vuokrausjutut. Ei mulla ole mitään hajua miten realistista tuollainen systeemi olisi saada toimimaan.

edit. Italia, kreikka, sisilia vois olla myös mielenkiintoisia ja ei niin kuplaan puhallettuja vaihtoehtoja. Maltalle(maltaan?) on kai moni mennyt tienestien perässä, mutta se lienee aivan liian pieni paikka, että siellä oikeasti viihtyisi.

Italiassa pohjoinen ja etelä ovat sitten ihan eri maailmat, vaikka samaa kieltä puhuvatkin (eri murteilla toki). Jos haluat sivistysvaltiossa asua, niin ehdottomasti pohjoinen. Jos haluat sikahalpaa hintatasoa, niin sitten ehkä etelä. Pohjoisen ihmiset eivät pidä etelän asukkeja oikein edes ihmisinä, korkeintaan rosvoina.
 
Mua myös kiinnostaisi kuulla, jos joku on muuttanut espanjaan/portugaliin. Molemmissa paikoissa taitaa olla melko mukavia paikkoja kera hyvien harrastemahdollisuuksien? Portugalissa kiinnostaisi varsinkin lissabonin ja porton ympärillä olevat alueet. Kelit olis suurinpiirtein sietoisat ettei ole talvella liian kylmä tai kesällä aivan liian kuuma. Lissabonista surffasin netistä asuntoja ja tuntuu hintataso karanneen aikas korkealle ja asunnot ovat melko huonolaatuisia.

Ehkä peliveto, jos osaisi kieltä ja tuntisi systeemit olisi ostaa palanen maata. Pläntille joku tiny home tyyppinen ratkaisu ja aurinkopaneeleita. Jos joku airbnb juttu toimisi niin useampi tönö pystyyn ja pyörittäisi siinä bisnestä sivussa. Päiväunelmointia toki nuo vuokrausjutut. Ei mulla ole mitään hajua miten realistista tuollainen systeemi olisi saada toimimaan.

edit. Italia, kreikka, sisilia vois olla myös mielenkiintoisia ja ei niin kuplaan puhallettuja vaihtoehtoja. Maltalle(maltaan?) on kai moni mennyt tienestien perässä, mutta se lienee aivan liian pieni paikka, että siellä oikeasti viihtyisi.
Portossa olen yksi vuosi käynyt joulukuun alussa ja ei siellä kyllä lämmin ollut. Taisi olla joku 5 astetta lämmintä ja todella kostea sateinen ja viimainen ilma. Ennemmin Suomessa -10 pakkasta kuin +5 tuolla. Toki on tuolla paljon valoisamaan, joten sinäänsä talvi ei ole niin raskas.

Itse olen asunut yli kolme vuotta Pohjois-Italiassa Parmassa. Pohjoinen on aika rumaa seutua vuoristoa ja joitain merenrantapaikkoja lukuunottamatta. Maisemat koostuu hyvin pitkälti teistä, lahoavista taloista ja pelloista. Jos itsellä olisi mahdollisuudet downshiftata, niin menisin Trentino-Alto Adigeen johonkin vuoristokylään asumaan. Talvella laskettelua ja kesällä vaeltelua uskomattomissa maisemissa. Tuolla pärjää erinomaisesti myös saksalla, jos ei osaa tai ei halua opetella italiaa ja saksa sattuu olemaan hallussa. Paikalliset tuntuvat puhuvan mieluummin saksaa kuin italiaa. Tuolla ei kyllä millään ihan vähällä pärjäisi, koska asuntojen hinnat hienoimmissa paikoissa on tietysti aika korkeat.

Mitä tulee downshiftaukseen meren läheisyydessä, niin etelässä on varmasti komeimmat paikat, mutta käytännössä siellä asuminen tarkoittaisi paluuta kivikaudelle. Ihan hienoja rantoja ja kyliä Liguriassa ja Toscanassakin on. En ole ikinä pidempiä aikoja etelässä viettänyt, mutta sieltä pohjoiseen tulevalla sakilla on todella surkea maine. Esim. meillä töissä rekrytoinnissa CV lentää roskiin, jos tyyppi ei ole Firenzen yläpuolelta kotoisin.
 
Viime uutena vuotena tuli muutama päivä Portossa viihdyttyä ja kiva kaupunki oli olla ja oleilla. Atlantin rannikolla kun sijaitsee, niin melkoisen vaihtelevaa säätä tietenkin tuolla.

Caminoa tuli tallusteltua Espanjassa ennen Portugaliin siirtymistä. Kiinnitti huomiota lukuisat "Se vende" -kyltit. Hintatasoa en (vielä) selvitellyt, vaikka muutto tuohon suuntaan jossain määrin kiinnostaakin. Tuleville sukupolville lienee itsestään selvää eläkkeiden poistuttua muutot edullisemman elintason maihin muutaman vuosikymmenen kuluttua. Veikkaan, että nyt kolmikymppisten kannattakin alkaa kielipäätään treenata ja jossain vaiheessa tehdä exit jonnekin mukavampaan maahan. On se Portugali, Espanja, Italia tai Kreikka.
 
Onhan Suomessakin esim. asumisen hintataso ihan nollassa jos suostuu asumaan muuttotappiokunnissa.

Sama tilanne se on jossain Etelä-Euroopassa. Menestyvissä kaupungeissa asuminen on tuskallisen kallista tulotasoon nähden ja kuihtuvissa kylissä hyvin halpaa.
 
Olen pitänyt aikaisemmin muutamia 1-3kk lomia kun olen työpaikkaa kilpailuttanut ja vaihtanut.

Hyvin kului aika ja noina aikoina olin onnellisimmillani.

Kun Suomessa työikäisistä työssä käy vain ~73% niin ei luulisi olevan vaikeaa löytää sinunkin uusia ystäviä, jotka eivät ole päivää työssä.

Itselläni on ystäviä jotka esimerkiksi ovat työttömiä, ansiosidonnaisella yms. joiden kanssa voi aikaa viettää sekä erilaisten harrastusten parissa ajan saa todella helposti kulumaan. Vinkkinä suosittelen myös uusien harrastusten katsomista. Niihin kyllä saa aikaa kulumaan ja oman kokemuksen mukaan voittaa kyllä työssä käynnin mennen tullen.
No, joo. Itse olen ainakin kokenut että siitä työttömien armeijasta se porukka joka on työttömänä pääasiassa tahdottomista syistä on keskimäärin aika raskasta seuraa (poikkeuksia toki on).
 
Mitä mieltä te olette downsiftauksesta? Onko käynyt mielessä tai unelmissa? Pahetsutko kenties ja jos paheksut niin miksi? Oletko jo downshiftaaja? Kaikki mielipiteet aiheesta on tervetulleita.

Downsiftaus on ihan hyvä jos sen tekee omilla rahoillaan ja muutenkin se on ihan sama miten joku elää jos sen tekee omilla rahoillaan.

Millaista tuottoa olette miettineet sijoituksille, että
downshiftaaminen onnistuisi ilman ulkopuolelta tulevaa tukea?

Moni taho toitottaa 4% säännön puolesta. Miljoonan sijoituksilla voisi ottaa 40k pajatsosta ulos vuosittain tuon säännön mukaan.

Unohdit verot. Miljoonalla saat vain 28k ulos vuosittain.
 
Viimeksi muokattu:
Onhan Suomessakin esim. asumisen hintataso ihan nollassa jos suostuu asumaan muuttotappiokunnissa.

Sama tilanne se on jossain Etelä-Euroopassa. Menestyvissä kaupungeissa asuminen on tuskallisen kallista tulotasoon nähden ja kuihtuvissa kylissä hyvin halpaa.

Suomessa on paskemmat säät.
 
No, joo. Itse olen ainakin kokenut että siitä työttömien armeijasta se porukka joka on työttömänä pääasiassa tahdottomista syistä on keskimäärin aika raskasta seuraa (poikkeuksia toki on).

Onhan se nyt jo aika heikkoa jos töissä pitää painaa sosiaalisien kontaktien takia. Toki on varmaan sellaisia ihmisiä jotka tarvitsee toisia joka hetki ja pää hajoaa jos ei ole juttuseuraa. Eipä kyllä nykyään luulisi koituvan ongelmaksi tuollaisenkaan. Jos tietää kaipaavansa sosiaalista kanssakäymistä niin sitten pitää järjestää harrastuksia ja huvituksia kalenterit täyteen. Tarjolla on jos jonkin näköistä ohjattua kissanristiäistä varmaan joka kunnassa ihan päiväsaikaankin ellei itseään pysty viihdyttämään. Ihan omasta mielikuvituksesta nuo on kiinni.
 
Onhan se nyt jo aika heikkoa jos töissä pitää painaa sosiaalisien kontaktien takia. Toki on varmaan sellaisia ihmisiä jotka tarvitsee toisia joka hetki ja pää hajoaa jos ei ole juttuseuraa. Eipä kyllä nykyään luulisi koituvan ongelmaksi tuollaisenkaan. Jos tietää kaipaavansa sosiaalista kanssakäymistä niin sitten pitää järjestää harrastuksia ja huvituksia kalenterit täyteen. Tarjolla on jos jonkin näköistä ohjattua kissanristiäistä varmaan joka kunnassa ihan päiväsaikaankin ellei itseään pysty viihdyttämään. Ihan omasta mielikuvituksesta nuo on kiinni.

Mulla murtui muutama vuosi sitten molemmat jalat joten olin sellaisen 6kk hyvin pitkälti pelkästään kotona koneella. Ihmiset ihmetteli miten pärjäsin tuon ajan kun taas itellä oli sellainen fiilis, että harmi kun loma loppui jo ja tuntui, että pelkästään tietokoneellakin oli niin paljon tekemistä ja nähtävää ettei yksi elämä riittäisi sen läpi käymiseen. Pelkästään siis paikallaankin sain ainakin itse ajan kulumaan helposti saati sitten kun olisin aina vapaalla ja pystyisi liikkumaan normaalisti niin varmasti olisi se fiilis aina, että päivä loppuu vähän turhan nopeasti.
 
Itse olen asunut yli kolme vuotta Pohjois-Italiassa Parmassa.

Ei noin pitkää kokemusta, mutta +kymmenen vuotta joulunaika ja uudet vuodet etelä-kaakko ranskassa eri kaupungeissa(kylissä). Pienimmillään asukkaita on majapaikkakylässä ollut kymmenen. Toki boulangerie ja posti sekä kirkko löytyi, lihat ja muut sitten supermarchesta vähän kauempaa.

Juuri tuommoinen elämä kiinnostelisi, muutama kana ja joku vuohi syömässä pyykkejä pihalla. Omalle mielenlaadulle sopi se vuodenvaihteen +-5 keli, joka tuntui paljon lämpimämmältä. Tarkeni neulepaidassa ja kevyessä takissa helposti.

Itseä ei haitannut se karu vuoristoinen ja pikkuteitten ja viinitilojen halkoma maisema, oli oikeasti maaseutumeininkiä. Enemmän ahdisti niissä isommissa pitäjissä, joissa käytiin tekee päiväretkiä (Avignon, Nimes, Marseille, Carcassonne, Montauban ja jne). Tosin ite tykkäsin Marseillesta jostain syystä. Hienoimmat (karuimmat) kylät oli jossain Montpellierin seuduilta pohjoiseen.

Tavallaan välimeren tunnelmaa, tavallaan periranskalaista. Pohjoisessa on eri meininki, tosin Pariisistakin kokemusta vain pari viikkoa ihan ytimessä 9. Arrondissementistä Montmartren huudeilla ja se oli perseestä.
 
Onhan se nyt jo aika heikkoa jos töissä pitää painaa sosiaalisien kontaktien takia. Toki on varmaan sellaisia ihmisiä jotka tarvitsee toisia joka hetki ja pää hajoaa jos ei ole juttuseuraa. Eipä kyllä nykyään luulisi koituvan ongelmaksi tuollaisenkaan. Jos tietää kaipaavansa sosiaalista kanssakäymistä niin sitten pitää järjestää harrastuksia ja huvituksia kalenterit täyteen. Tarjolla on jos jonkin näköistä ohjattua kissanristiäistä varmaan joka kunnassa ihan päiväsaikaankin ellei itseään pysty viihdyttämään. Ihan omasta mielikuvituksesta nuo on kiinni.
Näin ulkomailla asuvana ja neljässä maassa viimeisen 7v aikana asuneena voin todeta, että työpaikkojen sosiaaliset kontaktit ovat todella tärkeä tapa muodostaa kaverisuhteita ja verkostoitua ihan yksityiselämää ajatellen.

Jonnekin etelämaan periferiaan muuttaessa ei kannata aliarvioida samanmielisen kaveripiirin löytämisen vaikeutta.
 
Yksi aika erikoinen valinta eläke/downshift paikaksi voisi olla meksikon ajijic. Meksikoon saa melko helposti viisumin, joka mahdollistaa pysyvän maassaolemisen. Ajijic on vuoristossa ison järven rannalla ja suht rauhallinen paikka. Päivälämmöt tukalaa, yölämmöt aina viileätä. Olis melko hyvä paikka kelien ja hintatason puolesta. Ihan toinen asia on sitten se, että pitkäänkö siellä oikeasti viihtyisi. Iso expat yhteisö sinne on kuitenkin jo syntynyt. Amerikkalaisten portugali/espanja.

 
Jos on rohkeutta lähteä "pysyvästi" edullisempaan
maahan asumaan, niin jos kantti kestää voi sen omaistusasuntonsa
myydä ja vaikka sijoittaa lisätuottoa saamaan.

Aktiivisella "amattimaisella" sijoittamisella voi
myös hakea ylituottoa (tyhmä sana).
Muutta olen luvannut että sijoittamiseta en täällä
atk foorumilla puhu , eli se siitä.

Euroopassa, Espanja on edullisempi
varsinkin jos on keittiö ja tekee itse safkansa.
Fuge Malag seudulta alkaa noin 700E löytyö kämppiä per kk.

Halvempaa seutua on Albania, Bosnia hertsekovina
Ukraina.

Sitten tulee aasia Thaimaassa on viisumiasioita hankaloitettu
turhan paljon, Vienamissä on juuri pidemmät viisumit poistettu
ja max oleskelu on 1kk, ei sovellu asumiseen tällä erää.

Philipiinnit , Kieli Englanti ja Suomalainen voi oleilla
3 vuotta poistumatta, sen jälkeen vaikka viikon loma
Thaimaassa ja 3 vuotta alkaa uudestaan.

Vissumeista pitää maksaa noin 30 euroa per kk
ja muistaa vaan uusia viisuminsa. Aluksi lyhyt ja myöhemmin
useamman kuukauden visoja saa.

Tässä aika rehellisen oloinen kuukausi budjetti
alle 900 euroa per kk eläminen.

Eli nythän riittäisi reilusti pinempi summa elämiseen.

Jos on aikeissa hypätä oranpyörästä pois
niin ehdottomasti ensin matkustaisi lomalle
ja tuumisi voisiko se tämä paikka olla vaikka seuraavien
vuosien koti.




Tuossa ylempänä tuumailtiin Että Jenkit muuttelee Mexsikoon.
Tässä Mexsikolainen Philippiineillä. ja löytyykö Suomesta vielä edes tälläisiä rafloja?
 
Viimeksi muokattu:
Jos on rohkeutta lähteä "pysyvästi" edullisempaan
maahan asumaan, niin jos kantti kestää voi sen omaistusasuntonsa
myydä ja vaikka sijoittaa lisätuottoa saamaan.

Aktiivisella "amattimaisella" sijoittamisella voi
myös hakea ylituottoa (tyhmä sana).
Muutta olen luvannut että sijoittamiseta en täällä
atk foorumilla puhu , eli se siitä.

Euroopassa, Espanja on edullisempi
varsinkin jos on keittiö ja tekee itse safkansa.
Fuge Malag seudulta alkaa noin 700E löytyö kämppiä per kk.

Halvempaa seutua on Albania, Bosnia hertsekovina
Ukraina.

Sitten tulee aasia Thaimaassa on viisumiasioita hankaloitettu
turhan paljon, Vienamissä on juuri pidemmät viisumit poistettu
ja max oleskelu on 1kk, ei sovellu asumiseen tällä erää.

Philipiinnit , Kieli Englanti ja Suomalainen voi oleilla
3 vuotta poistumatta, sen jälkeen vaikka viikon loma
Thaimaassa ja 3 vuotta alkaa uudestaan.

Vissumeista pitää maksaa noin 30 euroa per kk
ja muistaa vaan uusia viisuminsa. Aluksi lyhyt ja myöhemmin
useamman kuukauden visoja saa.

Tässä aika rehellisen oloinen kuukausi budjetti
alle 900 euroa per kk eläminen.

Eli nythän riittäisi reilusti pinempi summa elämiseen.

Jos on aikeissa hypätä oranpörästä pois
niin ehdottomasti ensin matkustaisi lomalle
ja tuumisi voisiko se tämä paikka olla vaikka seuraavien
vuosien koti.



"Oranpörästä"? Kirjoitteletko paukuissa? (En kysy tätä pahalla tietenkään, muuten vain.)
 
sori jos menee vähän matkustelun puolelle, mutta
kuten sanoin Ehdottomasti pitää lomailla siellä ensin
minne ehkä majoittuuu pysyvämmin.

Asunnon myynnin sijaankin sen voi vuokrata.
Taannoin tutustuin henkilöön joka asui Thaimaassa
oma helsingin keskustan asunto vuokralla ja vanhemilta peritty
myös keskustasunto vuokralla. 2 asunnon vuokrilla ihan ok
eläämää vietti.

No vaikka se Albania , tuskin on juuri mitään käsitystä
maasta. vertailusivu sanoo Espanja 50e päivä lomakäyttöraha
Albania 35 euroa.



Sarajevo , mutta noottina on niin sekoittunut paikka
että kuulee aamuisin kirkonkelloja kutsuhuutoja minareeteista,
on maailman 316 halvin maa, on 315 kalliinpaa maata asua.

Keskipalkka noin 500 euroa kuukaudessa
(Ukraina noin 300 euroa)



Espanja asumiskulut riippuu paljon asuinpaikasta
Madrid, Barcelona , Sevilla etc isot on selvästi kalliimpia
pieni kylä ei turistipaikka on edullisinta



Jos jokin paikka knnostaisi niin kuukauden kesäloma
ja vaikka airbnb kautta asunto ja asustella 1 täysi kuukausi
paikassa ja tuumia olisiko se tämä.
Ei mitenkään mielikuvinen ja haaveiden varassa.




 
Viimeksi muokattu:
Näin ulkomailla asuvana ja neljässä maassa viimeisen 7v aikana asuneena voin todeta, että työpaikkojen sosiaaliset kontaktit ovat todella tärkeä tapa muodostaa kaverisuhteita ja verkostoitua ihan yksityiselämää ajatellen.

Jonnekin etelämaan periferiaan muuttaessa ei kannata aliarvioida samanmielisen kaveripiirin löytämisen vaikeutta.

Ulkomailla toki vähän eri asia kun ei välttämättä edes osaa kieltä. Mutta jos olet majaillut täällä 40-50v ja ainut syy aikaisen eläkäöitymisen estymiselle on, koska kaikki kaveritkin on töissä niin on se vähän heikon kuuloinen syy ellei sitten oikeasti ole kovin riippuvainen vakioituneista sosiaalisista kontakteista.
 
Ja taas mielikuvien murtoa. Espanja palmut heiluu olut ja viini on halpaa
varmaan kiva asua?

 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 384
Viestejä
4 493 602
Jäsenet
74 123
Uusin jäsen
Eezy

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom