Divinity: Original Sin 2

unhan ekasta saaresta läpi pääsee
kunhan pääsee ensin eroon siitä "Nebora otti Areena Hero:lta source collerin pois - muilta taas ei lähde oikein millään" ongelmasta.

En jaksa laskea, montako helvatin kertaa koitin, koitin ja koitin, mutta sitä optioa (= Leya:lla) ei ollut. Kunnes olikin: Teleporttasin Red Princeä ja unohdin linkata sen muihin. Ja sitten puhuin Fane:n kanssa sille Leya:lle. = No more source collars. Ööö tota joo. Mielestäni testasin puhua kaikilla hahmoilla sille, monta kertaa jo. Paitsi että toi ole eka kerta kun Red Prince ei ollut, ihan vahingossa "kiinni" muissa. Oh yeah.
 
Et sä saa Neboralla ku yhdeltä collarin pois. Muilta saat sitten myöhemmin kun Sanctuary of Amadialla.
 
Et sä saa Neboralla ku yhdeltä collarin pois. Muilta saat sitten myöhemmin kun Sanctuary of Amadialla.
Mutta kun se ongelma just oli: Sitä ei optiota ollut siellä Sanctuary of Amadialla.

Ihan sama kenen kanssa puhui Leya:lle ja vaikka kuinka monta kertaa, se ei ilmestynyt. Gareth oli pelastettu, Purding Wand hankittu, kaikki paitsi Leya ja Han olivat lähteneet sinne toisen leiriin. = Ei, ei ja ei. Menin kerran vielä koittamaan, kun jäljellä oli vain se lopputaistelu ja Red Prince oli vahingossa, irrotettuna muista. Ja se optio olikin siellä yhtäkkiä. Googletin ja toi on ollut vatun buginen kohta, jo julkaisusta lähtien. Ja on näköjään vieläkin. Luultavammin sen aiheuttaa just se, jos se panta on pois yhdeltä ja tekoaly katsoo, että ne on sitten pois kaikilta. Kunnes siis irrottaa sen yhden muista.
 
Ei o kyllä itellä tullu moista koskaa vastaan, aina ne loput collarit oon saanu Leyalla irti.
 
Sama. 600 tuntia mittarissa eikä ole ikinä käynyt noin. Täytyy ylipäätään käydä tosi paska säkä jos tästä meinaa bugeja löytää.
 
Tämä jäänyt kokonaan pelaamatta mutta nyt tuli hankittua. Kannattaako vetää vaniljana vai onko jotain ”pakollisia” modeja?
 
Tämä jäänyt kokonaan pelaamatta mutta nyt tuli hankittua. Kannattaako vetää vaniljana vai onko jotain ”pakollisia” modeja?
En kyl muista että definitive olis tarvinnut mitään modeja, paljon siellä on suosituimpia modeja ns. valmiiksi asennettuna, joskin saavutukset niillä taisi jäädä saavuttamatta.
 
Steamin kello on pysähtyny lukemaan 738h, yhtäkään modia en ole koskaa käyttäny. Imo ei tartte mitää modeja.

PS. Yksinpelinä tämä on 5/5 peli mutta cooppina 6/5. :smoke:
 
En kyl muista että definitive olis tarvinnut mitään modeja, paljon siellä on suosituimpia modeja ns. valmiiksi asennettuna, joskin saavutukset niillä taisi jäädä saavuttamatta.

Okei täytyypä katsoa mitä tuossa DE:ssä tulee mukana. Vaikea peli vissiin ainakin aluksi, mutta eiköhän se siitä helpota. Täysin noviisina siis hyppään tähän.
 
Okei täytyypä katsoa mitä tuossa DE:ssä tulee mukana. Vaikea peli vissiin ainakin aluksi, mutta eiköhän se siitä helpota. Täysin noviisina siis hyppään tähän.
Sanotaanko näin, että alun jälkeen peli helpottuu huomattavasti. Pelasin ite Classicilla, en oo mitenkää erityisen hyvä koskaan peleissä, ja meni suht kivuttomasti. Replayta oli alussa kun ei joku onnistunut ja sit alun jälkeen lähinnä sen takia, että halus jotain yrittää uudestaan tai erillä tavalla. Alussa kuitenki paikat on kohtalaisen selkeästi sellaisia, että jos ei mene läpi lähellekkään, nii aika lähteä etsimään joku toinen paikka jossa kerätä vähän kokemusta/tavaraa.

Pitäs kyl pelailla tämä läpi uudestaan, sen verran hauskaa tässä oli aina kikkailla kaikkien teleporttien yms. kanssa.
 
Pelitunteja oli joku ~20 mittarissa, mutta nollasin vielä kaiken ja aloitin alusta. Ekalla kerralla kehitin hahmoja ihan vaan fiilispohjalta, mutta taistelut tuntuivat hankalilta ja tietyllä tavalla tylsiltä kun hahmoissa ei ollut kunnolla voimaa. Otin uuteen aloitukseen sitten PC Gamerin artikkelista vinkit hahmoille, ja nyt on enemmän sellaista sankarimeininkiä taisteluissa, kun hahmot tekevät suhteessa enemmän damaa.

Tää on siis ihan vaan tällaista kasuaalipelailua. Yhdellä hahmolla pelaamista pitää kyllä jossain vaiheessa kokeilla.
 
Kauhean kallis vanhaksi peliksi. piti ostaa tää sillon vuonna nuija ja kilpi kun julkaistiin mutta unohtu. Nyt steamissä 49€ kääk... kybän ois voinut maksaa.
 
20e taisi olla alesta minulle. Huikea peli! Toki usein alessa niin ei toinna täyttä hintaa maksaa, vaikka on toki senkin arvoinen.
 
Itse maksoin juuri avainkaupan kautta tästä alle 30€. Tsekkasin arvostelut ja oli instant-ostos tuohonkin hintaan. En tiedä miten tämä on mennyt itseltä ohi.
 
On kyllä ollu tosiaa joka pennin arvoinen itellekin kun niitä tunteja on kertyny se reilu 700 ja muutaman kerran on tahkottu läpi, eri hahmocomboilla toki. :D
 
Kertokaas tästä Lone Wolfista kun moni sitä suosittelee. En oo vielä alottanut. Toi siis rajottaa pelaajamäärää? Mitä etua sitten saa? Ja kuin paljon menee tarinasta ohi?


Lone Wolf provides +2 Max AP, +2 Recovery AP, +30% Vitality, +60% Physical Armour, +60% Magic Armour, and doubles invested points in attributes - up to a maximum of 40- and combat abilities (except Polymorph ability) - up to a maximum of 10, while you are adventuring solo or with at most one companion. This bonus is temporarily removed while there are more than two members in the current party.

Tarinasta ei mene mitään ohi, samat questit on. Poislukien tosin Origin-hahmojen omat storyt mutta ne voi käydä läpi sit seuraavalla pelikerralla.
 
Viimeksi muokattu:
Minä olen pelannut pelkästään Lone Wolfina ja ainakin neljä läpipeluuta. :P Kait sitä voisi vielä kokeilla häärätä neljälläkin pelihahmolla kahden sijaan. Tykkään pelata voimakkailla hahmoilla ja neljän mukanaan tuoma inventaariosähläys hirvittää.

On kyllä muuten kerrassaan erinomainen peli, mutta varustetasoista en siinä tykkää yhtään. Koko ajan pitää olla päivittämässä varusteita, kun niiden tehoerot niin ovat suuria. Lisäksi niiden tärkeät ominaisuudet arvotaan satunnaisesti, mikä johtaa aina quickload-grindaukseen, että saa, mitä haluaa.

Toisaalta ehkä tuo pelitapa ei ole kovin suositeltava, sillä jo yksi 16+ tason Lone Wolf -maagi on aivan ylivoimaisen vahva, kun on optimoinut kaiken. Lisäksi en ole vieläkään kokenut kaikkien seuralaisten tarinoita, kun en malta olla valitsematta suosikkejani.
 
Minä olen pelannut pelkästään Lone Wolfina ja ainakin neljä läpipeluuta. :p Kait sitä voisi vielä kokeilla häärätä neljälläkin pelihahmolla kahden sijaan. Tykkään pelata voimakkailla hahmoilla ja neljän mukanaan tuoma inventaariosähläys hirvittää.

On kyllä muuten kerrassaan erinomainen peli, mutta varustetasoista en siinä tykkää yhtään. Koko ajan pitää olla päivittämässä varusteita, kun niiden tehoerot niin ovat suuria. Lisäksi niiden tärkeät ominaisuudet arvotaan satunnaisesti, mikä johtaa aina quickload-grindaukseen, että saa, mitä haluaa.

Toisaalta ehkä tuo pelitapa ei ole kovin suositeltava, sillä jo yksi 16+ tason Lone Wolf -maagi on aivan ylivoimaisen vahva, kun on optimoinut kaiken. Lisäksi en ole vieläkään kokenut kaikkien seuralaisten tarinoita, kun en malta olla valitsematta suosikkejani.
Ja ainakin omasta mielestä juuri nämä vähän vesittää sitä kokemusta. Varsinkin alkuvaiheessa oli jotenkin mukava huomata kuinka pelkästään positioilla pysty vaikuttamaan taistelun lopputulokseen, eikä kyse ole pelkästään siitä, että on hyvä loitsu tai voimakas isku. Sama neljä hahmoa tilanteeseen väärällä tavalla johtaa wipeen kuin että oikealla tavalla lähestyen johtaa rökälevoittoon. Toisaalta johtanee enemmän save-load kikkailuun, mutta lähestyin tätä peliä enemmän ns. taktisesti kuin roolipelillisesti. Lisäksi tuo lone wolf homma vaatii vähän just sitä "optimointia" mikä harvoin tapahtuu ihan vaan ite pelailemalla vaan kohta ollaan jossain foorumilla lukemassa miten hahmo pitäs tehä.
 
Sattuukohan kukaan muistamaan tästä...eli Act 2 ja Loharin 2 tehtävää. Mordus on tapettu, mutta tästä ei ole vielä Loharille kerrottu. Toinen tehtävä liittyi johonkin kirjeeseen ( The Law of the Order), jonka olen jo antanut pois (to magisters?). Nyt kun menen Loharin puheille, niin hän hyökkää heti kimppuun ("you traitor..."). Onko siis mahdollista saada Loharin Vasaraa jollain tavalla sekä XPtä, joka normaalisti tulisi tuosta Morduksen questista, kun siitä raportoi Loharille...Muuten pitäisi palauttaa yli kuukauden vanha save, jossa kumpaakaan questia ei ole suoritettu...
 
Nyt olis Divinity: OS 1 EE ja 2 DE yhteensä 20,98€ Steamissa. Tietääkö joku pyöriikö nämä hyvin linuxilla? Molemmilla on gold rating protondb:ssä ja ykkösestä on jopa natiivi versio ilmeisesti, mutta joskus noi hieman hämää.
 
Olen tätä pelaillut Baldur's Gate 3:n jälkeen ja paremminkin voisi mennä. Suurin ongelma liittyy itselläni taisteluun. Vuoron aikana ei oikein ehdi tekemään riittävästi vahinkoa tai liikkumaan. Usein paras taktiikka on yrittää vaan saada sisään niin paljon damagea kuin mahdollista, mutta silloin koko porukka seisoo paikoillaan. Jos liikut, et ehdi hyökätä. Jos hyökkäät, et ehdi liikkua. Tämän lisäksi moni taistelu menee parissa vuorossa siihen, että joka paikka on heti tulessa, hapossa ja jäässä. Joka ukko palaa ja sulaa. Jatkuvasti pitää olla parantamassa haavojaan, mikä taas tarkoittaa sitä, että omalla vuorolla ei toimintapisteitä riitä muuhun. Mielestäni varsinainen totaalimunaus taistelusysteemissä on se, että omalla roguella menee kaikki toimintapisteet sneakiin, jolloin en enää voi hyökätä piilosta bonusvahingoilla. Tai jos liikut askeleen tai pari, et voi enää mennä sneakiin lainkaan = parempi ampua kaksi kertaa jököttäen paikallaan ja saada edes jotain aikaan. Argh. Jos edes roguella ei voi pelata rogueta niin voi nyt helv....

Baldur's Gate 3 oli aluksi varsin haastava, mutta kun tasot nousivat ja pääsin vähän sisälle taistelusysteemiin, suurin osa pelistä sujui luontevasti ja silti kovempien taisteluiden voittamisen eteen piti välillä tehdä töitä. Tässä taas hahmojen tasojen nousu ei juuri tunnu tuovan parannusta tilanteeseen. Yhden vuoron aikana jos ympärillä on 5-6 vihollista, lämää saattaa tulla niin paljon, että omista ainakin yksi on kuollut ja muut hyvän matkaa hengiltä ennen kuin ehtii tehdä yhtään mitään. Olen yrittänyt nostaa jokaisen hahmon pääasiallista vahinkoa boostaavaa ominaisuutta ja constitutionia, että ne eläisivät pidempään ja löisivät kovempaa. En ole ihan varma, mitä teen väärin. Vähän on kädet sidotut kun pitää valita liikkumisen ja hyökkäämisen välillä, mutta karkuunkaan ei varsinaisesti pääse ja vahinkoa ei saa riittävästi aikaiseksi. Olenkin yrittänyt jallitella vihuja siten, että teleporttailen niitä kauempaa oman porukan keskelle nuijittavaksi, mutta sekään ei aina onnistu.

Hieman rasittavaa kun varsinaista edistymistä ei tunnu tapahtuvan millään. Ihan kuin peli vihjaisi, että hahmot ovat vääränlaisia ja kaikki pitäisi respecata tai tilanne ei ainakaan paremmaksi muutu.
 
Minulla oli myös ongelmia tässä kakkosessa ja jäi kesken viime vuonna ainakin toistaiseksi. Ei ollut oikein kivaa, kun jokaisen taistelun jälkeen olin ihan solmussa kaikkien hahmojen kanssa. Tykkäsin ensimmäisestä osasta paljon enemmän ja voisikin itseasiassa ottaa uusiksi. Alkuun tämä toinen osa vaikutti kyllä huipulle. Toki varmaan teen itse vaan väärin kaiken. Pitäisi ehkä neuvoja tsekkailla.
 
Tässä avain asemessa on crowd control. Ensin joko magic tai physical armor pois jonka jälkeen saa vihollisen proneen, jäähän tms. Sikäli tässä on bg3 tärkempää pitää armorit päällä kun luottaa isoihin hipareihin. Jos armor tippuu niin olet auttamatta pulassa koska tässä se prone tarkoittaa että koko vuoro meni ohi.
Ei roguella ole tarkoitus tässä olla jatkuvasti sneakissä vaan upottaa tikareita kaverin selkään. Eli hyppy vihulaisen selkään, physical armor pois ja sitten saa niitä vittumaisia statuksia läpi niinkun bleeding, yms...

Taistelu on haastavampaa kyllä tässä mutta noi tietyt jutut kun hoksaa niin pelistä tulee jopa tacticianilla helppo.
 
Ainakin itellä oli vähän toisinpäin, että act 2 alkumetreile oli jotenkin haastavaa ja sen jälkeen lähti hahmojen kehitys ihan lapasesta ja suurinosa taisteluista meni ensiyrittämällä. Vaikeustaso oli muistaakseni tactician, mut saavutuksisa ei ole kuin classic joten jos vaikeusastetta ei voi vaihtaa niin sit se on ollut se.

Vuorojen managerointi on tärkeää, se että pääset jollakin hahmolla lyömään ensiksi ja se, että saat siirreltyä niitä vastustajien priorityjä sit omien seuraavien äijien taakse. Sit ihan konkreettisesta vastustajien siirtelystäkin on iloa ja paljon, saat melee vihun kauemmaks ja vielä vahinkoa sille plus toiselle jos pudotat sen toisen päälle. Myös asettelu joskus ennen taistelua on tärkeää, eli miten taistelua lähestyy.
 
Olen tätä pelaillut Baldur's Gate 3:n jälkeen ja paremminkin voisi mennä. Suurin ongelma liittyy itselläni taisteluun. Vuoron aikana ei oikein ehdi tekemään riittävästi vahinkoa tai liikkumaan. Usein paras taktiikka on yrittää vaan saada sisään niin paljon damagea kuin mahdollista, mutta silloin koko porukka seisoo paikoillaan. Jos liikut, et ehdi hyökätä. Jos hyökkäät, et ehdi liikkua. Tämän lisäksi moni taistelu menee parissa vuorossa siihen, että joka paikka on heti tulessa, hapossa ja jäässä. Joka ukko palaa ja sulaa. Jatkuvasti pitää olla parantamassa haavojaan, mikä taas tarkoittaa sitä, että omalla vuorolla ei toimintapisteitä riitä muuhun. Mielestäni varsinainen totaalimunaus taistelusysteemissä on se, että omalla roguella menee kaikki toimintapisteet sneakiin, jolloin en enää voi hyökätä piilosta bonusvahingoilla. Tai jos liikut askeleen tai pari, et voi enää mennä sneakiin lainkaan = parempi ampua kaksi kertaa jököttäen paikallaan ja saada edes jotain aikaan. Argh. Jos edes roguella ei voi pelata rogueta niin voi nyt helv....

Baldur's Gate 3 oli aluksi varsin haastava, mutta kun tasot nousivat ja pääsin vähän sisälle taistelusysteemiin, suurin osa pelistä sujui luontevasti ja silti kovempien taisteluiden voittamisen eteen piti välillä tehdä töitä. Tässä taas hahmojen tasojen nousu ei juuri tunnu tuovan parannusta tilanteeseen. Yhden vuoron aikana jos ympärillä on 5-6 vihollista, lämää saattaa tulla niin paljon, että omista ainakin yksi on kuollut ja muut hyvän matkaa hengiltä ennen kuin ehtii tehdä yhtään mitään. Olen yrittänyt nostaa jokaisen hahmon pääasiallista vahinkoa boostaavaa ominaisuutta ja constitutionia, että ne eläisivät pidempään ja löisivät kovempaa. En ole ihan varma, mitä teen väärin. Vähän on kädet sidotut kun pitää valita liikkumisen ja hyökkäämisen välillä, mutta karkuunkaan ei varsinaisesti pääse ja vahinkoa ei saa riittävästi aikaiseksi. Olenkin yrittänyt jallitella vihuja siten, että teleporttailen niitä kauempaa oman porukan keskelle nuijittavaksi, mutta sekään ei aina onnistu.

Hieman rasittavaa kun varsinaista edistymistä ei tunnu tapahtuvan millään. Ihan kuin peli vihjaisi, että hahmot ovat vääränlaisia ja kaikki pitäisi respecata tai tilanne ei ainakaan paremmaksi muutu.
DOS:II on vaikeusasteeltaan aivan eri planeetalta kuin Baldur's Gate. Kairaat itseäsi ahteriin jos lähdet soitellen sotaan korkeimmalla vaikeusasteella. Korkeammat vaikeusasteet oikeasti vaativat että vedät min-maxit aivan nappiin jollain meta tiimi-buildilla.

Itse pelasin DOS kakkosen ykkösen jälkeen ja luulin että vaikein vaikeusaste menisi heittämällä läpi. Koko pelin läpipelaaminen olikin sitten veitsen terällä tanssimista alusta loppuun. Ja lopputulos oli (taas) että 4 hengen tiimissä ei ollut mitään järkeä vaan kannatti ottaa tupla lone wolffit...
 
Just eilen sain pelattua loppuun tämän. Vähän hävettää myöntää mutta yli 200 tuntia meni Steamin mukaan. Aikaa paloi koska harvemmin taistelut
meni ekalla tai edes toisella yrittämällä läpi. Lisäksi peli lataili tallennuksia pahimmillaan jopa 5 minuuttia joka ei nyt varsinaisesti auttanut asiaan... :lol:
Ihmeellisesti viimeinen taisto meni ekalla yrityksellä kuitenkin.

Jotain vinkkejä aloittelijoille:
- Constitutionia vain sen verran että saa kilven käteen, suurin osa pisteistä sitten YHTEEN näistä STR/FIN/INT riippuen mitä asetta käyttää, memoryä tarpeen mukaan ja ainakin yhdelle
hahmolle Witsiä reilusti.

- Joka tyypille kannatta hommata joku hyppyjuttu (Tactical Retreat, Phoenix Dive, Cloak and Dagger tms.)
- Peace of Mind on hyvä löytyä lähes kaikilta. Saa ne omat lumotut/hullut tyypit takaisin ruotuun.
- Living on the Edge pitää hahmon elossa väkisin pari kierosta niin saa puuhastella ilman huolia.
- Kilvet voi heittää naamaan joka tekee mukavasti vahinkoa
- Melee hahmoille Battle Stomp ja Battering Ram. Laittavat vihut huilille vuoron ajaksi.
- Tornadolla saa puhdistettua alueet näppärästi skeidasta (myrkyt, tulet yms.).
 
jos lähdet soitellen sotaan korkeimmalla vaikeusasteella.

Pelaan sillä keskimmäisellä eli mikä nyt normaali olikaan, koska en halunnut että mitään olisi erikseen helpotettu.

Niin ja tarkoitin että oma hahmo on tietty ranger, ei rogue. Finessellä sekin tosin pistää menemään ja oman hahmon critical chance on jo 42%, mutta muilla hulppeat 0-6%. Olen yrittänyt gearilla haalia lisää prosentteja critical chanceen, mutta sellaista kamaa tulee eteen harvoin ja Witsiä nostamalla sitä saa hiluttaa sen prosentti kerrallaan ylöspäin. Sebille on suht hyvä rogue, jos en nyt toistamiseen sekoa termeissä, ja sillä ehtii tehdäkin jotain vuoron aikana eli ensin veitsi selkään, sitten flurry tai jotain muuta. Toisinaan myös enragella, jolloin jokainen osuma on critical hit. Ja silti on hankalaa pystyä taistelemaan ylivoimaa vastaan. Yksikin perusmörssäri jos osuu All in -hyökkäyksellä niin se voi olla kerrasta poikki. Ehkä pitäisi alkaa jäädyttelemään maata tms?

Tästä jatkuvasta elementeillä pelaamisesta en oikein innostu. BG3:ssa ne tuntuivat tuovan hienoa lisäväriä taisteluun kun vihu saattoi liukastua jäällä, mutta tässä koko systeemi vaikuttaisi rakentuvan sen varaan.
 
Tästä jatkuvasta elementeillä pelaamisesta en oikein innostu. BG3:ssa ne tuntuivat tuovan hienoa lisäväriä taisteluun kun vihu saattoi liukastua jäällä, mutta tässä koko systeemi vaikuttaisi rakentuvan sen varaan.

Jollain tapaa tuon voi ymmärtää, kun katsoo jatkumoa DOS1, DOS2, BG3. Tiimi on oppinut ja kasvanut paremmaksi peli peliltä. BG3:ssa selkeästi isoin budjetti ja minun mielestä myös pidempi ja syvempi historia pelin pohjalla mistä ammentaa bg3:een. DOS2:ssa tykkäsin eniten viimeisestä kappaleesta. Origin storyt eri hahmoille oli myös hyvää antia.

Pathfinder pelit kiva lisä, jos tän tyyppisistä tykkää. Toki aika erilaisia versus DOS/BG3. Etenkin kingmakerissa on isot omat ongelmansa, mutta silti hyvä peli.
 
Kyllä siinä Dos2 on paremmat ja syvällisemmät taistelumekaniikat mutta Bg3 on kyllä roolipelinä parempi. Ympäristöön pystyy myös vaikuttamaan monipuolisemmin beegeessä joka mahdollistaa eri tulokulman moneen tehtävään.
Vaikea sanoa kumpi on pelinä parempi.
Dos2 näyttää 700 tuntia ja Bg3 230 tuntia tällä hetkellä enkä ole edes vielä pelannut läpi.
Toki tuossa on öörliaksessia mukana.
 
Viimeksi muokattu:
Pelaan sillä keskimmäisellä eli mikä nyt normaali olikaan, koska en halunnut että mitään olisi erikseen helpotettu.

Niin ja tarkoitin että oma hahmo on tietty ranger, ei rogue. Finessellä sekin tosin pistää menemään ja oman hahmon critical chance on jo 42%, mutta muilla hulppeat 0-6%. Olen yrittänyt gearilla haalia lisää prosentteja critical chanceen, mutta sellaista kamaa tulee eteen harvoin ja Witsiä nostamalla sitä saa hiluttaa sen prosentti kerrallaan ylöspäin. Sebille on suht hyvä rogue, jos en nyt toistamiseen sekoa termeissä, ja sillä ehtii tehdäkin jotain vuoron aikana eli ensin veitsi selkään, sitten flurry tai jotain muuta. Toisinaan myös enragella, jolloin jokainen osuma on critical hit. Ja silti on hankalaa pystyä taistelemaan ylivoimaa vastaan. Yksikin perusmörssäri jos osuu All in -hyökkäyksellä niin se voi olla kerrasta poikki. Ehkä pitäisi alkaa jäädyttelemään maata tms?

Tästä jatkuvasta elementeillä pelaamisesta en oikein innostu. BG3:ssa ne tuntuivat tuovan hienoa lisäväriä taisteluun kun vihu saattoi liukastua jäällä, mutta tässä koko systeemi vaikuttaisi rakentuvan sen varaan.

Laita Hothead+Ingenious (talents) sekä amulettiin large flame rune niin nousee critical change kivasti.
 
Tiimin voi optimoida tuhannella tavalla, mutta pääasia, että se on optimoitu ja siinä on joku logiikka.

Mulla oli ilmeisen outo tyyli pelata ja act 3 oli jo kaikilla ukoilla/akoilla kolmatta kymmentä skilliä käytössä, eli memory oli melkein kaikilla suurin skilli. Oli mielestäni paljon parempi kun pystyi aina valitsemaan optimaalisen skillin kuin se, että se tekee marginaalisesti enemmän damagea. Toki tuo vaatii, että hyväksikäyttää täysin varastelumekaniikkaa saadakseen kaikki skillbookit. Teleportti ja se swappi skilli ylivoimaisesti tärkeimmät taidot, jotka kummatkin kaikilla hahmoilla käytössä.

Oli kyllä hiton hyvä peli ja paras crpg ikinä. BG3 vielä korkkaamatta kylläkin.
 
Selvitin tänään tuon Rykerin siten, että pistin Sebillen imaisemaan invisibility potionin että vihut eivät älähdä, koska olin jo aiemmin paennut paikalta taistelusta questin päätteeksi. Sitten asetuin sellaiseen paikkaan josta sain teleportattua Rykerin paikaltaan suoraan sisääntulohuoneen kapeasta oviaukosta läpi, jossa omat kolme ukkoa odottivat. Olin siirtänyt oven viereen pari tynnyriä, juoksutin Sebillen myös huoneeseen ja siirsin perässäni tynnyrit oviaukon tukkeeksi, jotta pikkuprötöt eivät niin kärkkäästi tulisi perässä. Pistin dome of protectionin koska tiesin että omalla vuorollaan Ryker tulisi olemaan hyvin, hyvin vihainen, mutta ainakin se oli nyt jumissa neljän tyypin kanssa pienessä tilassa. Oviaukolla 8-10 mömmöä huutelivat ja ravasivat eestaas, mutta eivät onneksi alkaneet kolisuttelemaan tynnyriestettä. Joka vuorolla mätin Rykeriä ja sain sen pysymään erilaisissa stunneissa sen verran, että ei oikein pärjännyt ylivoimaa vastaan. Oma lääke on karvasta, eikö...?

Käyn vielä varmaan siellä tappamassa sen kätyrit, ties vaikka samalla tavalla. Otan varmaan hotheadin heti kun siihen tulee tilaisuus.
 
Käyn vielä varmaan siellä tappamassa sen kätyrit, ties vaikka samalla tavalla. Otan varmaan hotheadin heti kun siihen tulee tilaisuus.
Laivan taikapeilillä voi säätää niitä hahmoja, jos tuntuu että meni jotekin pieleen ne valinnat.
 
Pitääkin ehkä käydä siellä peilillä. Luulin kyllä että olen tehnyt samanlaista hahmoa kuin BG3:ssa mutta ehkäpä sitten en.
 
Kyllähän tämän tappelumekaniikkoja ikävä tulee kun pelannu BG3, 750h tätäkin hangattu. :hungry:
 
Kyllähän tämän tappelumekaniikkoja ikävä tulee kun pelannu BG3, 750h tätäkin hangattu. :hungry:
Millä tavalla tulee ikävä? Itse ainakin tykkään nimenomaan BG3 mekaniikoista enemmän, tässä tosiaan niinkuin joku taisikin mainita täällä tuntuu että taistelut menevät siihen että kenttä on täynnä poisonia, tulta tms. Tässä myös joutuu miettimään todella paljon enemmän kuka partyn hahmoista hyökkää ketäkin vihollista vastaan, toki tuo lisää strategiaa mutta ei aina käy järkeen sillä esim roguella voi olla jossain vaiheessa vain skipata vuoro ja odottaa maagia jolla saa sit vihun hengiltä.

En siis missään nimessä hauku peliä, tykkään larianin tuotoksista mutta D:Os2 magical/physical armor systeemi on itselle ollut aina vähän turn off ja tuntunut typerältä. Toki D:Os1 maagit oli op kun lähes kaikki vihut sai jollain CC kyvyllä tai taioilla pysäytettyä, mutta BG3 on omasta mielestä mukavin ja "loogisin" taistelusysteemin puolesta. Toki mielipiteitä on monia, mutta muistelisin että tuosta D:Os2 armor systeemistä oli jo early accees vaiheessa eriäviä mielipiteitä mutta nykyään moni tuntuu siitä tykkäävän.
 
Vilkaisu peiliin toi ainakin pientä helpotusta tilanteeseen. Laitoin kaikille Hothead-perkit ja nyt kaatui aiemmin hankalat possessed-kääpiötkin, tosin lähestyin tilannetta eri suunnasta muutenkin. Valitettavasti oikeastaan muita attribuutteja ei oikein voi muutella, koska osa kamoista ja taioista on suoraan riippuvaisia tarpeeksi korkeista arvoista. Nyt jo yli puolet oman hahmon hyökkäyksistä on criticaleja, ja juuri hommattu kyky imaista sourcea mahdollistaa myös tehokkaamman arsenaalin vapaan käytön. En kyllä vieläkään joka paikkaan nenääni pistäisi, mutta jos se nyt tästä etenisi.
 
Steamissa sopivasti hyvässä alessa niin nyt lähden ottamaan revanssia, että onnistuisiko paremmin. Aiemmin pleikalla pelasin.
 
Homma etenee kun vähän pelaa rumasti. Totesin että suora yhteenotto parin pahemman Magisterin kanssa ei ollut kannattavaa, joten hiippailin aluksi ympäriinsä ja telkesin taistelualueen poistumistiet laatikoilla. Sitten avasin oven ja teleporttasin pahimman vihun suoraan omien ukkojen jalkoihin piestäväksi. Muut huutelivat sisältä että kohta turpa soi mutta eivätpä ne muuta osanneet kuin odottaa vuoroaan. Dome Of Protectionin olen laittanut melkein aina ja pidän kaikkia neljää sen sisällä. Hieman höhlää että tällainen kilpikonnapuolustus toimii parhaiten, mutta erillään taistelijani tuppaavat vaan kuolemaan yksin jos ympärillä on paljon pahiksia. Pyrinkin aina teleporttailemaan vihuja joko etäämmälle Rupture Tendons aktiivisena, jolloin ne ottavat liikkumisesta lämää (terveiset sille kääpiölle joka juoksi itsensä hengiltä), tai sitten likemmäs, jolloin ylivoimaa vastaan niille napsahtaa Flanked.

Myös ainakin yhdellä kannattaa olla korkea Thievery ja yhdellä Persuasion. Oli paljon helpompaa puhua Hannag ympäri ja tappaa kolme Magisteria kuin kymmenen voidipirulaista.
 
Olisi mahdollisuus nyt lähteä Fort Joysta, mutta Divinity walkthrough nettisivulla lukee: Note: Once you board the Lady Vengeance, you and your teammates will be separated, you may want to put valuable goods on yourself. Also, once you left Fort Joy, all unfinished quests here will be archived.

Kannattaako keskeneräiset tehtävät tehdä ensin/jotain muutakin? Ja eroaako tosiaan muut pelihahmot eli jää Ladyn kanssa kahdestaan ja toisten hahmojen tavarat kannattaisi ottaa itselle?
 
Ne muut hahmot on kyllä siellä laivalla myös mutta ette kulje laivalla porukassa. Laivalla voipi sit jutella kaikille ja valita porukkaan taas ketä haluaa, ei tartte keräillä muilta kamoja.
 
Tjaah osuikohan bugi kohdalle. Ostin kolme skillikirjaa ja opetin ne Sebillelle kuten ennenkin. Yksikään opituista skilleistä ei ilmestynyt available skillseihin ja kirjat tietty katoavat käytön jälkeen. Kuulemma pelin uudelleenkäynnistys voi auttaa, mutta eihän se tipu mitään ole vieläkään oppinut.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 749
Viestejä
4 494 832
Jäsenet
74 288
Uusin jäsen
Oliverr

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom