Avaruus-ketju (keskustelua tähtitieteestä, havainnoista ym.)

[Vertigo]

Auringon hiukkassätelyltä voi suojautua todennäköisesti parhaiten magneettikentällä kuten Maa tekee. Sen ei tarvitse olle edes kovin voimakas, mutta se pitää saada melko laajalle alueelle. Se vaatii paljon sähköä ja painavia käämejä jotka ovat ongelma toistaiseksi. Gamma- ja röngtensäteilyä vastaan avaruusasemilla toimii ainakin jotenkin polyeteeni ja vesi. ISS:llä kaiketi on muovinen vesitankki, jolla on vuorattu joku tila mihin henkilökunta pääsee hätätilassa. Varaukselliset hiukkaset on helpompi pysäyttää kuin läpitunkevat gamma- ja röngtensäteet. Aurinko tuottaa tasaiseen tahtiin ionisoivaa sätelyä, eikä siinä varmaan ole suuria heittoja. Pahemmat säteilytällit ovat harvinasempia, mutta jos osuu kohdalle niin kyllä siinä ehtii grillaantua hetkessä. Muutama kuukausi ennen Apollo 17 lentoa oli erityisen voimakas cme, joka olisi tehnyt pahaa jälkeä miehistölle. Siinä alumiinitölkissä ei ollut tietenkään mitään suojaa. Sama kuin olisi käyttänyt sateenvarjoa.

Planeetan tai kuun kokoiselle objektille magneettikenttä tosiaan on varmaan tehokkain suoja hiukkassäteilyä vastaan(ilmakehän lisäksi), mutta se ei välttämättä ole paras avaruusaseman suojaksi kun sellaisen järjestäminen saattaa olla aavistuksen hankalaa. Varautunut hiukkassäteily (mitä CMEt on) pysähtyy kyllä jo suht ohueenkin aineeseen, mikä lienee avaruusaluksen/aseman suojaamiseen aavistuksen helpompi järjestää.

Polyetyleeni ja vesi (ja muut paljon vetyä sisältävät aineet) toimii hyvin neutronisäteilyä vastaan, mutta röntgen- ja gammasäteilyä vastaan tarvitaan jotakin tiheää matskua(lyijy) ja/tai paksusti jotaki kevyempää ainetta(vesi, betoni).

Myös ionisoivan säteilyn käsite on vähän häilyvä, sähkömagneettinen säteily ultravioletista ylöspäin on sellaista, mutta sellaiseksi lasketaan myös alfa- ja beta-säteily, jotka ovat hiukkassäteilyä. Aurinko tuottaa elektromagneettista ionisoivaa säteilyä tasaiseen tahtiin, flareissa energiaa kai usein vapautuu myös röntgen aallonpituuksilla hetkittäin enemmän, mutta se ei varmaankaan maapallon etäisyydellä ole merkittävästi normitilannetta pahempi.

Alumiinifoliosta tehty "sateenvarjo" on kuitenkin huomattavan paljon tyhjää parempi. Tosin en tiedä mitä Apollon elektroniikat olisi tykännyt tommosesta voimakkaahkosta hiukkassäteilystä...

 

[Wasabrod]

Muistan joskus lukeneeni, että kuuperästä saataisiin melko hyvä suoja avaruuden säteilyä vastaan. Eli periaattessa asuintilat vois kaivaa monttuun ja metrin paksusti kuun pintamatskua päälle olisi hyvä ja halpa suoja

 

[Shred]

Olisi helkkarin hinenoa jos kuun laavatunneleita saataisiin joskus hyödynnettyä pysyvän tukikohdan luomiseen.
Vaatisi tietenkin paljon infraa ja aivan uutta rakennussuunnittelua tuollaisen projektin toteuttamiseen.

 

[finWeazel]

Tunnelointikone palasiksi, kohteeseen, robot kasaa ja eikun kovaa ajoa. Paikallisesta materiaalista pitäisi tosin kehitellä pinta tunneleihin etteivät romahda/ropise kuuta/marsia niskaan

 

[Puhelinkoppi]

Planeetan tai kuun kokoiselle objektille magneettikenttä tosiaan on varmaan tehokkain suoja hiukkassäteilyä vastaan(ilmakehän lisäksi), mutta se ei välttämättä ole paras avaruusaseman suojaksi kun sellaisen järjestäminen saattaa olla aavistuksen hankalaa. Varautunut hiukkassäteily (mitä CMEt on) pysähtyy kyllä jo suht ohueenkin aineeseen, mikä lienee avaruusaluksen/aseman suojaamiseen aavistuksen helpompi järjestää.

Polyetyleeni ja vesi (ja muut paljon vetyä sisältävät aineet) toimii hyvin neutronisäteilyä vastaan, mutta röntgen- ja gammasäteilyä vastaan tarvitaan jotakin tiheää matskua(lyijy) ja/tai paksusti jotaki kevyempää ainetta(vesi, betoni).

Myös ionisoivan säteilyn käsite on vähän häilyvä, sähkömagneettinen säteily ultravioletista ylöspäin on sellaista, mutta sellaiseksi lasketaan myös alfa- ja beta-säteily, jotka ovat hiukkassäteilyä. Aurinko tuottaa elektromagneettista ionisoivaa säteilyä tasaiseen tahtiin, flareissa energiaa kai usein vapautuu myös röntgen aallonpituuksilla hetkittäin enemmän, mutta se ei varmaankaan maapallon etäisyydellä ole merkittävästi normitilannetta pahempi.

Alumiinifoliosta tehty "sateenvarjo" on kuitenkin huomattavan paljon tyhjää parempi. Tosin en tiedä mitä Apollon elektroniikat olisi tykännyt tommosesta voimakkaahkosta hiukkassäteilystä...

Sen ajan elektroniikka oli niin karkeaa, että se kesti paljon kovempaa kuritusta kuin nykyinen. Esimerkiksi Voyager 2 toimii vieläkin 50 vuoden jälkeen. Myös Marsissa olevat Spirit ja Opportunity kestivät ällistyttävän kauan, eikä matka päättynyt elektroniikkaan vaan virran loppumiseen ja hiekkaan jumitumisen. Avaruuselektroniikka on muutenkin aivan eri kamaa kuin muuten. 4nm prosessorit eivät kauaa menesty säteilyssä.

 

[vindicator rapeto]

Sen ajan elektroniikka oli niin karkeaa, että se kesti paljon kovempaa kuritusta kuin nykyinen. Esimerkiksi Voyager 2 toimii vieläkin 50 vuoden jälkeen. Myös Marsissa olevat Spirit ja Opportunity kestivät ällistyttävän kauan, eikä matka päättynyt elektroniikkaan vaan virran loppumiseen ja hiekkaan jumitumisen. Avaruuselektroniikka on muutenkin aivan eri kamaa kuin muuten. 4nm prosessorit eivät kauaa menesty säteilyssä.

Vähän tähän avaruuteen lähetetyn atk- kaluston toiminnasta. Alla kuvattuna melko huikea tarina siitä kuinka tekniikkaa voidaan korjata vaikka etäisyys olisi pöyristyttävän pitkä:

NASA kertoo, miten kamera onnistuttiin korjaamaan 600 miljoonan kilometrin etäisyydeltä​

 

[Puhelinkoppi]

Vähän tähän avaruuteen lähetetyn atk- kaluston toiminnasta. Alla kuvattuna melko huikea tarina siitä kuinka tekniikkaa voidaan korjata vaikka etäisyys olisi pöyristyttävän pitkä:

NASA kertoo, miten kamera onnistuttiin korjaamaan 600 miljoonan kilometrin etäisyydeltä​

Systeemit suunnitellaan niin, että aivan kaikkea voi säätää ja ohjailla. Usein luotaimissa ja satelliiteissa on ainakin kriittiset järjestelmät kahdennettu. Mutta jos yhteys toimii, niin jotain voidaan tehdä kun osaa hommansa. Junon kuvat Jupiterista ovat kyllä omaa luokkaansa. Koomista kyllä, että Nasa ei alunperin aikonut edes laittaa kameraa Junoon. Pitivät sitä jotenkin turhana, se laitettiin mukaan että "saadaan kansalaisille kuvia nähtäväksi". Tutkijoita ei kuvat tietenkään kiinnostaneet...

Voyageria on myös jotenkin fiksailtu. Nasalla joutuivat kaivamaan vanhat speksit esiin, ja ihmiset jotka ovat aikoinaan kirjoittaneet ohjelmia siihen, ovat olleet eläkkeellä jo vuosikausia. Voyager 2 on niin mielenkiintoisella alueella, että Nasa koittaa saada siitä kaiken irti. Sitkeä härpäke. Signaalilla kestää 24h saavuttaa Maa.

 

[Tonnin Seteli]

Vähän tähän avaruuteen lähetetyn atk- kaluston toiminnasta. Alla kuvattuna melko huikea tarina siitä kuinka tekniikkaa voidaan korjata vaikka etäisyys olisi pöyristyttävän pitkä:

NASA kertoo, miten kamera onnistuttiin korjaamaan 600 miljoonan kilometrin etäisyydeltä​

Lähteen lähde kertoo, että viaksi oletettiin kenties säteilystä vioittunutta kameran tehonlähteen jänniteregulaattoria, ja se saatiin tekohengitettyä käyttämällä kameramoduulin lämmitintä. Sinänsä tämä on jännittävää, mutta kuulostaa annettujen tietojen varassa paljon vähemmän monimutkaiselta kuin @Puhelinkoppi mainitsemien Voyagerien etäfiksaukset. Sitähän en sitten tiedä, mitä kaikkia komplikaatioita helpommalta kuulostavassa operaatiossa voinut ja onko tarina vain kerrottu vähemmän dramaattisesti.

Jaan kyllä näkemyksesi siitä, että tarina on huikea. Yksi suuri hienous on nähdäkseni siinä, jos korjaus tai ongelman ohitus, vaikka vaikea onkin, onnistuu lopulta paikallisen fysikaalisella tasolla ajatellen vähän samalla neukkulaisella karkeudella kuin nykivän Ladan kojelautaan nyrkillä lyöminen, oikuttelevan näytönohjaimen pakastaminen/uunitus tai huonoksi rapistuneen lyijyakun kolhiminen vielä hetkeksi eloon.

 

[Puhelinkoppi]

Lähteen lähde kertoo, että viaksi oletettiin kenties säteilystä vioittunutta kameran tehonlähteen jänniteregulaattoria, ja se saatiin tekohengitettyä käyttämällä kameramoduulin lämmitintä. Sinänsä tämä on jännittävää, mutta kuulostaa annettujen tietojen varassa paljon vähemmän monimutkaiselta kuin @Puhelinkoppi mainitsemien Voyagerien etäfiksaukset. Sitähän en sitten tiedä, mitä kaikkia komplikaatioita helpommalta kuulostavassa operaatiossa voinut ja onko tarina vain kerrottu vähemmän dramaattisesti.

Jaan kyllä näkemyksesi siitä, että tarina on huikea. Yksi suuri hienous on nähdäkseni siinä, jos korjaus tai ongelman ohitus, vaikka vaikea onkin, onnistuu lopulta paikallisen fysikaalisella tasolla ajatellen vähän samalla neukkulaisella karkeudella kuin nykivän Ladan kojelautaan nyrkillä lyöminen, oikuttelevan näytönohjaimen pakastaminen/uunitus tai huonoksi rapistuneen lyijyakun kolhiminen vielä hetkeksi eloon.

Tuskin Voyagerin korjaus sen kummempi temppu on ollut. Komponenttien ohitusta ja ehkä joku uusi rivi ohjelmaa. Sen kaikki laitteet ovat pois päältä, paitsi plasmaa mittaava PLS laite. Sähkö ei riitä muuhun. Temppuna tietysti aikamoinen suoritus, kun ottaa huomioon 15 miljardin kilometrin etäisyyden ja 50 vuotiaan luotaimen tiedonsiirtonopeudet. Luotaimen signaali on niin heikko että tarvitaan isohko antenni sen kuulemiseen. Nostan kyllä hattua niille insinööreille jotka noita luotaimia suunnittelevat. Opportunityn ja Perseverancen laskutumiset olivat parasta jännitysviihdettä aikanaan, kun niitä suorana katselin. Varsinkin Perseverancen kuvaama laskeutumisvideo. Huikeaa teknistä osaamista.

 

[KiLLPaTRiCK]

Tuskin Voyagerin korjaus sen kummempi temppu on ollut. Komponenttien ohitusta ja ehkä joku uusi rivi ohjelmaa. Sen kaikki laitteet ovat pois päältä, paitsi plasmaa mittaava PLS laite. Sähkö ei riitä muuhun. Temppuna tietysti aikamoinen suoritus, kun ottaa huomioon 15 miljardin kilometrin etäisyyden ja 50 vuotiaan luotaimen tiedonsiirtonopeudet. Luotaimen signaali on niin heikko että tarvitaan isohko antenni sen kuulemiseen. Nostan kyllä hattua niille insinööreille jotka noita luotaimia suunnittelevat. Opportunityn ja Perseverancen laskutumiset olivat parasta jännitysviihdettä aikanaan, kun niitä suorana katselin. Varsinkin Perseverancen kuvaama laskeutumisvideo. Huikeaa teknistä osaamista.

Ylitetäänkö noita koskaan? Koskaan on tietysti aika pitkä aika, mutta vaikeata on, kun matkaan menee se 50-100 vuotta. Ihmisillä tai rahoittajilla ei yleensä riitä kärsivällisyys noin pitkiin aikoihin. Eihän näidenkään pitänyt kestää näin pitkään, vaan päätarkoitus oli tuo aurinkokunnan planeettojen ohitukset.
Ydinkäyttöinen paristo? Tuleeko vastaavaa ikkunaa tai edes jotain sinne päin lähiaikoina? Tai sitten joku olematon nopeuden lisääjä, mutta joka kiihdyttää vauhtia vuosisadan ajan?

 

[Puhelinkoppi]

Ylitetäänkö noita koskaan? Koskaan on tietysti aika pitkä aika, mutta vaikeata on, kun matkaan menee se 50-100 vuotta. Ihmisillä tai rahoittajilla ei yleensä riitä kärsivällisyys noin pitkiin aikoihin. Eihän näidenkään pitänyt kestää näin pitkään, vaan päätarkoitus oli tuo aurinkokunnan planeettojen ohitukset.
Ydinkäyttöinen paristo? Tuleeko vastaavaa ikkunaa tai edes jotain sinne päin lähiaikoina? Tai sitten joku olematon nopeuden lisääjä, mutta joka kiihdyttää vauhtia vuosisadan ajan?

RTG ydinparistojen ongelma on lämmön ja sitä myötä sähkön hiipuminen. RTG:n käyttökelpoinen ikä on 10-20 vuotta riippuen tehovaatimuksista. Uutena Voyagerin kolmen RTG:n teho oli yhteensä 470W, nykyään noin puolet siitä, joka ei enää sille riitä. Luotaimet ovat usein kestäneet paljon kauemmin kuin on odotettu. Todella pitkäikäisen tehonlähteen valmistaminen ei ole ihan helppo homma. Jollain plasmapohjaisella tai ionimoottorilla saadaan kyllä muutama sata km/s vauhtia pitkässä juoksussa, mutta eihän se ole mitään kun tähtiin mennään. Nythän Voyager on jo lisäajalla, kaikki mitä tietoa saadaan otetaan irti. Ja onhan vielä 2006 laukaistu New Horizons matkalla ja täysin toiminnassa. Sekin ohitti Pluton jo kymmenen vuotta sitten ja on suunniteltu suljettavaksi ensi vuonna.

Muuten naapuritähtiin suuntautuvat lennot ovat vähän niin ja näin. Kommunikointi ja itse lento kestävät liian kauan. Helpompi olisi rakentaa todella massiivinen avaruusteleskooppi ja tirkistellä sillä, onko naapurissa ketään kotona.