- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 868
Olisi kiva vaihtaa autoa useamminkin, mutta itseäni vaivaa suuresti yksityishenkilöiden väliseen kauppaan liittyvät moraalikysymykset. Lähinnä siis se, millä pieteetillä myyjän tulisi kertoa autostaan omatoimisesti?
Varsinkin kun puhutaan muutamien tonnien romuista, lienee päivänselvää että auto 90% tapauksista laitetaan kiertoon kun siinä alkaa olemaan niin paljon harmia, ettei myyjä halua sitä enää alkaa korjaamaan. Ostajallakin lienee vastuuta siitä, että tajuaa ostavansa ehtoopuolella olevaa katiskaa. Kuitenkin minulle tällainen tilanne aiheuttaa mielipahaa, eli tuntuu pahalta esimerkiksi jättää kertomatta, että tietää 99% varmuudella jonkun vikavalon syttyvän seuraavan kuukauden aikana, tai se että tietää "huoltovapaan" jakoketjun olevan täysin finaalissa siten, ettei sitä maallikko kuitenkaan käyntiäänestä välttämättä kuule. Sitten jos listaat kaikki viat ilmoitukseen, ei ole mitään toivoa saada autoa kaupaksi kenellekään. Nuo em. esimerkit lienevät sellaisia, joita suurin osa myyjistä ei koskaan kertoisi, ellei ostaja varsinkaan asioita satu erikseen kysymään.
Vakavampaan kategoriaan menevät sitten jo suora paskan puhuminen, eli esimerkiksi yllättäen se täysin kunnossa oleva motti rikkoontuukin juuri kaupantekohetkellä ja muuttuu öljykrematorioksi.
Lähinnä nämä pohdiskeluni koskevat vikoja, joita ei voi pelkällä koeajolla huomata, mutta myyjä tietää ne 100% varmuudella. Ostajallakin on tietysti velvollisuus tutustua tuotteeseen, joten entäpäs sitten ne täysin päivänselvät viat? Että ikkunamekanismi ei toimi tai lämppärin puhallin puhaltaa vain täysillä? Pitääkö nämä kertoa omatoimisesti, vai voiko kaiken jättää ostajan tutkittavaksi, ja mikäli joku vika menee ohi silmien, se on ostajan moka? Minusta olisi äärimmäisen noloa, jos potentiaalinen ostaja tulee tukimaan autoa, ja siinä on hitosti vikoja, joita en "viitsinyt" kertoa etukäteen.
Välillä tuntuu, että on helpompaa vaan ajaa romut paaliin kun alkaa niitä kauppaamaan. Tai sitten hinta pitää oikeasti olla satasia, jolloin ostajalla ei liene nokan koputtamista, oli kiesi missä kunnossa tahansa.
Viimeksi kun itse ostin 5 tonnin katiskan, oli ensimmäinen vikavalo ruudussa noin 24 tuntia kaupoista, ja turbo sylki öljyt läpi alle tuhannen kilometrin ajolla. Sattumaako, ehkä.
Varsinkin kun puhutaan muutamien tonnien romuista, lienee päivänselvää että auto 90% tapauksista laitetaan kiertoon kun siinä alkaa olemaan niin paljon harmia, ettei myyjä halua sitä enää alkaa korjaamaan. Ostajallakin lienee vastuuta siitä, että tajuaa ostavansa ehtoopuolella olevaa katiskaa. Kuitenkin minulle tällainen tilanne aiheuttaa mielipahaa, eli tuntuu pahalta esimerkiksi jättää kertomatta, että tietää 99% varmuudella jonkun vikavalon syttyvän seuraavan kuukauden aikana, tai se että tietää "huoltovapaan" jakoketjun olevan täysin finaalissa siten, ettei sitä maallikko kuitenkaan käyntiäänestä välttämättä kuule. Sitten jos listaat kaikki viat ilmoitukseen, ei ole mitään toivoa saada autoa kaupaksi kenellekään. Nuo em. esimerkit lienevät sellaisia, joita suurin osa myyjistä ei koskaan kertoisi, ellei ostaja varsinkaan asioita satu erikseen kysymään.
Vakavampaan kategoriaan menevät sitten jo suora paskan puhuminen, eli esimerkiksi yllättäen se täysin kunnossa oleva motti rikkoontuukin juuri kaupantekohetkellä ja muuttuu öljykrematorioksi.
Lähinnä nämä pohdiskeluni koskevat vikoja, joita ei voi pelkällä koeajolla huomata, mutta myyjä tietää ne 100% varmuudella. Ostajallakin on tietysti velvollisuus tutustua tuotteeseen, joten entäpäs sitten ne täysin päivänselvät viat? Että ikkunamekanismi ei toimi tai lämppärin puhallin puhaltaa vain täysillä? Pitääkö nämä kertoa omatoimisesti, vai voiko kaiken jättää ostajan tutkittavaksi, ja mikäli joku vika menee ohi silmien, se on ostajan moka? Minusta olisi äärimmäisen noloa, jos potentiaalinen ostaja tulee tukimaan autoa, ja siinä on hitosti vikoja, joita en "viitsinyt" kertoa etukäteen.
Välillä tuntuu, että on helpompaa vaan ajaa romut paaliin kun alkaa niitä kauppaamaan. Tai sitten hinta pitää oikeasti olla satasia, jolloin ostajalla ei liene nokan koputtamista, oli kiesi missä kunnossa tahansa.
Viimeksi kun itse ostin 5 tonnin katiskan, oli ensimmäinen vikavalo ruudussa noin 24 tuntia kaupoista, ja turbo sylki öljyt läpi alle tuhannen kilometrin ajolla. Sattumaako, ehkä.
