Autojen ajettavuus

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
538
Tällaista ketjua täältä ei vielä taidakkaan löytyä, missä keskusteltaisiin henkilöautojen ajettavuudesta.

Olen päässyt ajamaan pidempiäkin matkoja erilaisilla autoilla ja todennut autojen jakautuvan helposti jossain määrin kolmeen eri ryhmään:
- Yleisesti ajettavuudeltaan puutteelliset autot
- Tasaisen varmat suorittajat kuten Golf tai Octavia
- Ohjaukseltaan loogiset ja tunnokkaat autot.

Suurin osa uusista nykyautoista menee tuohon keskimmäiseen luokkaan oman kokemuksen perusteella. Ne ovat helppoja ajaa, ohjaus on kevyt hitaassa nopeudessa, eikä nopeat ohjauksen liikkeet aiheuta teräviä suunnanmuutoksia. Tällaisten autojen ongelma vain tuppaa olemaan niiden tylsyys arkiajossa. Tähän voisi vaikka listata seuraavat autot: volvo v40 (2018), s60 (2016), skoda octavia (2010, 2016), golf (2014), audi A4 (2014), seat ibiza (2019).

Viimeiseen luokkaan uudemmista autoista tuntuu pääsevän entistä harvempi ja oikeastaan vain kolme ajamaani autoa laskisin tuohon:
  • Peugeot 206+
  • Ford Fiesta 2014
  • BMW 1-sarja 2011 (F20, ei servotronic)
Ehkä helpoiten itse tunnistan tuollaisen siitä, että sillä on hauskaa ja helppoa ajaa mutkaisia teitä. Ohjaaminen tuntuu jotenkin luonnolliselta, eikä tarvitse jatkuvasti hakea "tuntumaa" tarkemmassa ajossa. Myös ihan normaali kaupunkipyörittely tuntuu jotenkin paljon "tyydyttävämmältä" kuin ylitehostetulla tunnottomalla ohjauksella. Yllä listatuista olen ajanut Fiestan ja Bemarin uusinta mallisarjaa ja molemmissa on ohjaus onnistuttu omalla tavalla "pilaamaan". Hävitetty tarkkuus ja tunto ohjauksesta, kuten tuntuu uudemmissa malleissa usein käyvän.

Jännästi itse en ole huomannut oikeastaan jäykän jousituksen tai matalaprofiilisten sporttisten renkaiden tekevän autosta hyvän ajaa. Kävin esmerkiksi koeajamassa useita 1-sarjan bemareita autoa etsiessä ja parhaalta tuntui 16 " hakkapelitta 7 (Runflat) pullarenkailla varustettu auto (mikä lie ollut sitten muissa syynä/ongelmana). Paria urheilualustalla varustettua mersua (SLK 2000, E 2006) olen ajanut jonkin verran, eikä kumpikaan ollut kummoinen ajettava, vaikka varsinkin toisen alusta on todella jäykkä. Pösön 206+ alusta oli todella löysä ja ilmatilaa riitti renkaissa, mutta silti sitä oli hauskempi ajaa mutkatiellä kuin vaikkapa A4 Audia urheilualustalla ja matalaprofiilisilla renkailla.

Kevään auton vaihdossa melkeimpä tärkeimpänä kriteerinä oli miltä auto tuntuu ajaa. Ainakin tällä hetkellä voin olla tyytyväinen tuohon normaali alustalla varustettuun F20 bemariin, missä on kesärenkaina 16 " Continental sportcontact 5:set ja talvella Hakka 7 runflatit. Välillä yritän löytää syitä sille miksi tuolla ajaminen tuntuu niin mukavalta. Ohjaus tuossa on ilmeisen niukasti tehostettu, koska on hitaassa vauhdissa harvinaisen raskas, eikä nopeuden noustessa jämäköidy keinotekoisesti. Sama ominaisuus löytyi mm. 206+ pösöstä. Samoiten ohjaus kevenee kun renkaiden alla on irtosoraa tai pehmeää lunta. Jo ihan talvirenkaiden vaihdon huomasi ohjauksen kevenemisessä parkkipaikkapyörittelyssä, kun sivuttaiskitka vähenee. Toki nykyisen Bemarin etuna on järkevä paino, suhkot jäykkä korirakenne, takaveto ja 50:50 painojakauma. Näitä mitään ei kuitenkaan Fiestasta tai Pösöstä löydy.


Useimmathan näitä ominaisuuksia ei tunnu autoista tunnistavan ollenkaan. Kaikki uudet autot kelpaa ja ajettavuudesta ei löydetä erityisempiä eroja. Itseä vain harmittaa, että alkaa olla niukka valikoima näitä ihan normaaleita mukavia kulkineita, mitkä on hauskoja ajaa ohjaustuntumansa takia. Urheiluautoista näitä sitten varmaan vielä löytyy tai ainakin niin toivon.
 
Viimeksi muokattu:
V40 on jämäkkä ajettava. Ohjaustehostus on ilmeisesti sähköinen, mutta todella tunnokas ja hyvä mutkissa. Kallistelu mutkissa vähäistä, mutta takapäästä taisi loppua joustovarat terävimmissä hidastetöyssyissä vaikka kuinka hiljaa yritti ajaa. Tämä siis 16" pullarenkailla.

Tällä hetkellä V60 CrossCountry alla ja ohjaus ei ole ihan niin hyvä kuin V40. Ero ei ole kuitenkaan suuri. Alusta ei kallistele mutkissa liikaa vaikka maavaraa on 20cm. Hidasteiden ylittäminen on luonnollisesti aivan eri tasolla kuin V40. Tässä mallissa on löydetty hyvä kompromissi alustassa jämäkkyyden ja joustovarojen suhteen.
 
Juuri 2018 vuosimallin V40:llä ajelin 2000 km kesällä. Ajoihin sisältyi myös pitkiä siivuja vuoristoteitä Norjassa. Ohjaus on ihan toimiva, mutta ei se vaan tuolle listaamalleni kolmikolle pärjää mitenkään. Mutkien ajaminen ei ole yhtä nautinnollista kuin omalla Bemarilla tai kuin 2014 Fiestalla, millä olen myös ajellut Norjassa vuoristoteitä.
 
Autojen ajettavuuteen toki vaikuttaa paljon se millaiset pyörät siellä on alla.

Itse tykkäsin VW GOLF Sportsvan vm. 2016 ajettavuudesta, kun sellaisella tullut jonkinverran ajettua, toki pitää ottaa huomioon että tässä oli mukana myös ns. uuden auton tuntuma eli kun pääsee uuden auton rattiin niin sitä helposti ajattelee, että tämäpäs on hyvä vain sen takia koska se on uusi. Kuskin paikalta näkyvyys on myös erinomainen, kun Sportsvan:issa istutaan nomaali Golfia korkeammalla. Ensimmäisillä ajokerroilla auton moottori meinasi yllättää sillä autossa oli automaattivaihteet ja moottori oli 1.4 tai 1.5 TSI Bluemotion, sekä automaativaihteet ja vaihde D asennossa ei S(port). Ajattelin että hyvin ehdin ennen tuota seuraavaa autoa, mutta kun painoin reippaasti kaasua kiihdytyksessä niin mitään ei tapahtunut, viive tuntui ikuisuudelta vasta hetken päästä moottori alkoi vääntämään kohtuu hyvin. Tätä kun en tienny niin tuli sitten pieni läheltäpiti tilanne. Matka ajossa tuntuu kuitenkin mielekkäältä cruisen kanssa huristellessa ja vaihteet vaihtuu varsin huomaamattomasti.

Vanhoista autoista Ford Focus MK1, on ollut mielestäni hyvä (jos rengasmelua ei lasketa), kääntösäde on pieni ja aina kun auton rattiin hyppäsin niin tuli fiilis että auto toimii hienosti. Ensimmäisen kerran ajoin lähes uudella autolla vuonna 1999 ja siitä jäi todella positiivinen fiilis. Myöhemmin hankin sitten itsellenikin lähes vastaavan MK1 Focuksen käytetyn sen perusteella, kun uuusi oli hyvä ja tykkäsin tästä käytetystäkin oikein paljon. Tuntuma oli edelleen hyvä ja hyvä sekä luotettava työhevonen, mutta hieman vaikea verrata kun hommasin auton vuosia myöhemmin niin onhan se erilainen kuin uutena.

Mercedes Benz 220 vm. 2019 farkku tuntui hyvältä uutena, mutta se oli itselläni vain sijaisautona jokusen päivän(kilometrejä mittarissa oli reippaasti alle 1000) joten en ajanut sillä kauheita määriä. Tämä ei toki ajettavuuteen kuulu, mutta premium autoja vähemmän ajaneena penkki tuntui ennemminkin olohuoneen sohvalta ja näkyvyys ei ollut paras mahdollinen kun istuttiin niin alhaalla, mutta kyllä se vähintään kohtalainen auto oli vaikka verrokkina oli lähinnä tuo Golf jota ei premium autoksi voi laskea. Mutta kokemuksena erittäin positiivinen, liekkö premium auton tuntu vaikuttanut. Hienosti totteli ohjausta ja maantiellä tuntui että rattiin voisi olla helppokin nukahtaa.

Tämä viesti nyt ei suoraan kauhesti ota kantaa ajettavuuteen, mutta tuli nyt kirjoitettua.
 
Olen ajanut varmaan sadoilla eri autoilla ja kyllä EP koppainen TYPE-R on vaan sieltä parhaasta päästä.
Focus ST250 oli myös kiva, muut enemmän tai vähemmän samanlaista harmaata tylsää massaa jotka ei kauheasti kuskia motivoi leikkimään.
 
Itse arvostan suuntavakautta kaikkein eniten, koska auton ajaminen suoralla tiellä on vaan yksinkertaisesti niin rasittavaa. Ei se kyllä ajettavuutta taida suoranaisesti olla..
 
Hyvä aloitus.

Helpot ja sillä alueella hyvät ajettavat erikseen mutta mulle tärkeitä ominaisuuksia on; kaasun responsiivisuus, kierrosherkkyys, vaihteiston toiminta, nopea ja tunnokas ohjaus, suuntavakaus, alustan toiminta, kokonaismassa ja sen vaikutus. Sekä tietenkin fiilis joka koostuu edellämainituista + äänimaailmasta.

Suuri osa nykyautoista on kyllä helppoja sekä mukavia ja siten hyviä ajaa, mutta varsinainen ajaminen ajamisen ilosta ei tuota mitään fiiliksiä. Nykyään muutamia hothatcheja lukuunottamatta lähes ainoat mielenkiintoset autot ajettavuudeltaan on lähemmäs 100ke urheiluautot. Kun taas esim vuosituhannen vaihteesta löytyy paljon myös uutena hintaluokaltaan edullisempia perheautoja jotka on hienoja ja nautinnollisia ajettavia.
 
Paras ajajan auto, mitä koskaan on tehty, om Bmw E39 M-sport. Moottoreihin ei ota kantaa, koska toinen tykkää dieselistä, toinen vapari bensasta, kolmas V-koneesta ja neljäs turbobensasta.

270 tkm ajoin. Silkkaa nautintoa jokainen metri.

Toista vastaavaa ei ole tullut vastaan ja jo E60 oli paljon huonompi.
 
Noista pullarenkaista senverran että ajeleehan niillä pehmeästi mutta jos jos kovaa pitää päästä niin mataprofiilisilla on paljon hauskempaa. Samoin se jäykkä alusta, ei varmaan arkiajossa mukava mutta hauskuus alkaa siellä mutkatiellä kovassa vauhdissa kun mennään renkaiden pidon rajoilla tai yli.
Nuo runflatit on kyllä jäykät, tavalliset renkaat tuntuu niiden jälkeen liian pehmeiltä.
 
Tässä täytyy huomioida, että hyvä kyyti on eri asia kuin hyvä ajettavuus. Toki molemmat voi löytyä samasta autosta.
Komppaan siinä , että vanhoissa focuksissa oli/ on hyvä ohjaustuntuma. Mitä hyvään kyytiin tai hiljaisuuteen tulee niin sellaista merkittävää muutosta ei ole tullut joka saisi minut maksamaan 80ke uudesta autosta. esim E39 bmw ja W210 mb ovat vielä tämänkin päivän mittapuulla hiljaisia ja hyväkyytisiä autoja.
 
Noista pullarenkaista senverran että ajeleehan niillä pehmeästi mutta jos jos kovaa pitää päästä niin mataprofiilisilla on paljon hauskempaa. Samoin se jäykkä alusta, ei varmaan arkiajossa mukava mutta hauskuus alkaa siellä mutkatiellä kovassa vauhdissa kun mennään renkaiden pidon rajoilla tai yli.
Nuo runflatit on kyllä jäykät, tavalliset renkaat tuntuu niiden jälkeen liian pehmeiltä.
Toisaalta ei sellainen alusta/renkaat mallia kivirekikään oikein ole hyvä, suorituskyvynkään kannalta. Varsinkaan oikeassa maailmassa, jossa tie ei ole koskaan yhtä siloinen kuin kilparadat.

Nykyautoissa on se vikana, että asiasta tietämättömät ovat vetäneet yhtäläisyysmerkin epämukavuuden ja sporttisuuden väliin ja sitten myyntimies myy auton sporttisena kun on epämukavan jäykkä alusta ja renkaat on maalattu vanteille. Mutta todellisuus on että surkea alusta on surkea vaikka siitä tekisi kuinka jäykän ja vaihtaisi alle matalaprofiilirenkaat. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ei enää meinaa saada urheilullista autoa ilman, että se olisi tarpeettoman epämukava ajaa.

Tämän takia itse suosin vanhempia autoja. Joskus ysärillä kun siinä sporttisessa autossa, ja urheiluautoissakin, oli hyvä alusta vaikka se ei ihan tappojäykkä ollutkaan ja renkaissakin sai olla profiilia. Noilla kun voi nauttia siellä mutkaisilla teillä ajamisesta ilman, että muun ajon mukavuudesta tarvitsee älyttömästi karsia.
 
Ajettavuudeltaan parhaita autoja joita itse olen ajanut ovat VW Golf GTI mk5, Golf R, BMW 1 sarja, ford focus ja mondeo. Näistä olen omistanut Mondeon ja nykyisen BMW 120d xdriven. Molemmissa ajotuntuma on oikeastaan todella hyvä, molemmissa hieman eri tavalla. Molemmat autot olleet itsellä 16" renkailla. Mondeo kulki kuin juna ja bemarilla uskaltaa ajella vähän reilumminkin mutkatiellä, varsinkin näin talvella tämä nostaa hymyn huulille kun muistaa vaan painaa taikanappulaa (ajovakautus pois)
 
Toisaalta ei sellainen alusta/renkaat mallia kivirekikään oikein ole hyvä, suorituskyvynkään kannalta. Varsinkaan oikeassa maailmassa, jossa tie ei ole koskaan yhtä siloinen kuin kilparadat.

Nykyautoissa on se vikana, että asiasta tietämättömät ovat vetäneet yhtäläisyysmerkin epämukavuuden ja sporttisuuden väliin ja sitten myyntimies myy auton sporttisena kun on epämukavan jäykkä alusta ja renkaat on maalattu vanteille. Mutta todellisuus on että surkea alusta on surkea vaikka siitä tekisi kuinka jäykän ja vaihtaisi alle matalaprofiilirenkaat. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ei enää meinaa saada urheilullista autoa ilman, että se olisi tarpeettoman epämukava ajaa.

Tämän takia itse suosin vanhempia autoja. Joskus ysärillä kun siinä sporttisessa autossa, ja urheiluautoissakin, oli hyvä alusta vaikka se ei ihan tappojäykkä ollutkaan ja renkaissakin sai olla profiilia. Noilla kun voi nauttia siellä mutkaisilla teillä ajamisesta ilman, että muun ajon mukavuudesta tarvitsee älyttömästi karsia.
Joo, ei se matala profiili tai jäykkyys itsessään ole tae nopeasta autosta. Nykyautot vielä painaa vähintään puolitoista tai kaksi kertaa mitä 80-luvulla, mikä vaikuttaa paljon ajettavuuteen mutkatiellä.
Oma farkku kuitenkin käyttäytyy tasapainoisesti mutkissa kun renkaiden pito ei riitä. Ei yli- tai aliohjaa luistossa. Siksi mukava ajaa kovaa mutkaisella tiellä.
Siinä vaiheessa korkeamman profiilin renkaat alkaa "sortua alle" tai muuten ohjauksen täsmällisyys kärsii.
Autojen ajettavuus on kuitenkin aika subjektiivinen asia, ajattelin asiaa siltä kannalta että mennään lujaa koska siitä itse nautin eniten.
 
Talvella matkaa ajaessa isot autot vs pienet on melkoinen ero siinä kuinka rasittavaa se ajaminen on. Etenkin jos on reippaasti lunta ja sohjoa tiellä.

Pitkään olin sitä mieltä että hätsbäkki on paras auto mitä ihminen voi omistaa mut kyl noi viime aikojen kulkineet on olleet kokoluokkaa farkku Passat / A6 audi.

Suuntavakavuus ja ylipäätään se että korkeidenkaan sohjopolanteiden yli ajaminen ei oikeastaan aiheuta mitään.

Nopeus ja urheilullisuus ei sinänsä kiinnosta tippaakaan.
 
Hyvä aloitus.

Helpot ja sillä alueella hyvät ajettavat erikseen mutta mulle tärkeitä ominaisuuksia on; kaasun responsiivisuus, kierrosherkkyys, vaihteiston toiminta, nopea ja tunnokas ohjaus, suuntavakaus, alustan toiminta, kokonaismassa ja sen vaikutus. Sekä tietenkin fiilis joka koostuu edellämainituista + äänimaailmasta.

Suuri osa nykyautoista on kyllä helppoja sekä mukavia ja siten hyviä ajaa, mutta varsinainen ajaminen ajamisen ilosta ei tuota mitään fiiliksiä. Nykyään muutamia hothatcheja lukuunottamatta lähes ainoat mielenkiintoset autot ajettavuudeltaan on lähemmäs 100ke urheiluautot. Kun taas esim vuosituhannen vaihteesta löytyy paljon myös uutena hintaluokaltaan edullisempia perheautoja jotka on hienoja ja nautinnollisia ajettavia.
Nyt on aikani ja tilaisuuteni koittanut kysyä... Toissa kesänä ajoin kesäautona Alfa 156:sta (2.0) ja ällistyin nopeasta tarkasta ohjauksesta ja varsinkin takapään pyöräntuennan vaikutuksesta mutka-ajoon. Tämä oli ihan uusi kokemus, että etuvetoista voi painaa mutkaan ja se auto peräpäineen kaikkineen vain menee juuri sinne todella vaivattomasti, melkein kuin takapyörätkin kääntyisivät.

Kysyisin siis, että miten tämä vertautuu muihin Alfoihin? GT noista nyt eniten houkuttelisi, siinä tismalleen sama alusta kuin 156:ssa? Entä 159, menikö ajettavuus siinä parempaan vai huononpaan suuntaan? Entä Brera? Foorumitotuuksiin perustuvissa mielikuvissani ainakin on kankea? Toki muron foorumitotuuksiin perustuneissa mielikuvissa koko Alfan piti olla ihan paska neitien leikki-urheiluauto, eikö oikea auto niin kuin Bemari. Entä jos näitä (156, 159 jne) ottaa Bussolla, sotkeeko ajettavuutta pahasti?

Lähes kaikki ajot tulee mentyä selkeällä ykköskategorian eli yleisesti ajettavuudeltaan pahasti puutteellisella autolla, ja se on minusta ihan hauskaa hommaa sekin, kunhan ei montaa tuntia maantietä junnaa.
 
Kysyisin siis, että miten tämä vertautuu muihin Alfoihin? GT noista nyt eniten houkuttelisi, siinä tismalleen sama alusta kuin 156:ssa? Entä 159, menikö ajettavuus siinä parempaan vai huononpaan suuntaan? Entä Brera? Foorumitotuuksiin perustuvissa mielikuvissani ainakin on kankea? Toki muron foorumitotuuksiin perustuneissa mielikuvissa koko Alfan piti olla ihan paska neitien leikki-urheiluauto, eikö oikea auto niin kuin Bemari. Entä jos näitä (156, 159 jne) ottaa Bussolla, sotkeeko ajettavuutta pahasti?

156 ja 159 on todella erilaiset ajettavuudeltaan. Itselläni on 156 V6 ollut nyt kuusi vuotta ja viimeaikoina ajellut myös 159 V6 Q4:lla. Molemmat hienoja ajaa, mutta 159:stä puuttuu se 156:n hauskuus. Mielestäni ihan kahdesta syystä; 159:n GM-pohjaiset moottorit ei ole yhtä responsiivisia, herkästi kiertäviä ja lisää kaasua pyytäviä sekä valtava painoero tuo väkisinkin raskaamman auton tunteen.

156 2.5 V6 Berlina - 1320kg
159 3.2 V6 Q4 SW - 1740kg

V6:n vaikutuksesta 156:n ajettavuuteen en osaa sanoa ennenkuin pääsisi kunnolla vertaamaan neloskoneisiin mutta omaan makuun kyllä todella maukas ajettava.
 
Voisin pistää täältä vähän reilun puolen vuoden ja noin 20tkm kokemuksella Alfa-Romeo Giuliasta ajotuntuma kokemuksia. Itsellä on siis tuo 180hp takaveto Diesel variantti 18" vanteilla ja "rautajousisella" tehdas alustalla.

Auto on ollut nautinto ajaa kaikissa kolmessa ajomoodissa, jotka kaikki tarjoavat hieman erilaista rattituntumaa:
-A-moodissa ohjauksessa on aavistuksen enemmän kuollutta pistettä ja hieman löysempi vaste maantieajoon, mutta se on silti miellyttävän tarkka kun aletaan kääntämään rattia enemmän.
-N-tilassa (missä itsellä 99% ajasta) ohjauksessa on edelleen maantieajoon sopiva "kuollut kohta", mutta saksalaisiin tottunut kuski saattaa aiheuttaa vähän levottomuutta ohjauden herkkyyden takia.
-Dynamic ohjaustilassa sitten kuollutta kohtaa on niin vähän, että itsekin ohituksien jälkeen nopeasti vaihdan takaisin N-astentoon vaikka vaste ei kauheasti muutukkaan muuten tuolta N-tilalta. Tämä on kuitenkin ollut aivan uskomattoman hauska tila mutkaisella tiellä, kun samalla kaasupolkimen vaste herkistyy todella merkittävästi ;)

Olen nyt tässä talviautoa etsiessä käynyt koeajamassa Bemareita, Audeja, Mersuja ja Volkkareita ja mun on vaikea hyväksyä Giulian jäljiltä vähemmän tarkkoja ohjauksia, jotka käyvät progressiivisesti jäykemmiksi mitä enemmän rattia kääntää. Giuliassa kun ohjauksen tehostus on toteutettu niin ettei se kuinka paljon rattia kääntää vaikuta suuresti siihen kuinka paljon voimaa tarvitsee käyttää huolimatta siitä, että eturenkaiden alla oleva tienpinta välittyy ainakin omasta mielestä hyvin rattiin...
 
Viimeksi muokattu:
Hauska topic - itse ajan vähän ja aina laina-/vuokra-autolla, mutta olen kyllä huomannut vastaavia eroja, kuin ap.

Mutuilisin myös, että auton pituus vaikuttaa Audi A3 oli ihan ok ajettava, siinä missä pidempi A4 ei herättänyt samalla tavalla hauskuutta. Joskin kaipa se diesel-manuaali vs. Tfsi dsg vaikutti myös.

Kohdalle osuneet ranskalaiset vuokra-autot ovat yllättäneet positiivisesti esim. uudenkarheisiin Farkku-golffeihin verrattuna ja liisarina ollut Citroen C1 oli ihan hauska briteissä liikenne-ympyröiden läpi kurvaillessa - paljon paljon parempi kuin moni isompi kauppakassi. Ilmeisesti hyttysen kevyt 800kg paino auttoi, vaikka kallistelihan tuo.

Jos joskus pitäisi autoa ostaa, niin pitäisi tietää jo valmiiksi, että minkä haluaa, koska en kyllä jaksa ruveta hirveästi testailemaan. Jatkakaa siis kertomuksia ja pistän korvan taakse.
 
Odotin että topicissa alkaa vänkääminen ja provoilu jo ensimmäisellä sivulla mutta olin väärässä. Ajettavuus kun on niin subjektiivista.
Itselläni ei ole kokemusta kuin vaggineista, parhausjärjestyksessä golf mk7, golf mk3 gti, octavia II vrs.
Kaikissa on ollut erinomainen suuntavakaus ja lineaarinen, tarkka ohjaus. Ohjaustuntumaa ei tarvitse hakea ja maantiellä voi ajaa rennosti yhdellä kädellä. En oikeastaan edes osaa kaivata tai tarvitse parempaa ”ajettavuutta”, noin on just hyvä. Päinvastoin näin vähän vanhempana ei enää halua tinkiä mukavuudesta ja laittaa paremman näköistä, matalaprofiilista rengasta joka ei tunnu veltolta tiukemmissa käännöksissä. Mieluummin vaihtaisin hiljaisempiin renkaisiin ja hieman isompaan profiiliin. Kaasun vasteella ei ole niin väliä kun ajan aina vakionopeudensäädin päällä, toki kaasun kuminauhamaisuus välillä ärsyttää ja pienempään väliin lähtiessä auton ryntäily ei ole kiva juttu. Ajotyyli ja mieltymykset on mennyt koko ajan rauhallisempaan ja mukavuuspainotteisempaan suuntaan kun ei pikku turbodiisseli 1.6 erityisesti kannusta leikkimään.

Tldr: Suuntavakaus ja tarkka ohjaus on parasta ajettavuutta, muuten lavetti saa olla optimoitu mukavuuden maksimoimiseksi. Ihan sama onko autossa jotain hauskuutta, ekokipossa ei ole kuitenkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan sama onko autossa jotain hauskuutta, ekokipossa ei ole kuitenkaan.
Jaa, en nyt tiedä siitä. Ehkä olen onnistunut siedättämään itseni tylsällä perheluokan ja premiumautoilulla niin pahasti, että olen lujasti eri mieltä. Kyllä moderni vähäpäästöinen pikkuauto alle sadan hevosvoiman koneella voi olla pirun hauska ajaa.

Olen aika rankasti eri mieltä omien ajokokemusten perusteella, mutta eipä siitä sen enempää kun taitaa olla subjektiivista tämäkin.
Onhan se subjektiivista, mutta tietysti uudempien kalliiden autojen hienous riippuu myös siitä, mihin niitä vertaa. Kai tässä haettiin sitäkin, että kalliimmat ja isommat autot ovat viime aikoina kehittyneet suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin pienemmät autot. Tapauskohtaisesti tietynlainen tunnottomuus ja junavaunumaisuus voi heikentääkin kokemusta kun uuteen mallisarjaan siirrytään, mutta sekin on subjektiivista.

En lainkaan väheksy sitä, millainen varusteltu iso bemari on nopeassa ja pitkän matkan ajossa. Kuitenkin sellaisessa pienessä kaupassakäynnissä, jollaista useimpien käyttäjien ajo on eli esimerkiksi alle 20 000 kilometriä vuodessa, voisi olla hauskempaa ajaa vaikka hienosti laitetulla '80 VW Derbyllä kuin uudella luksussedanilla. Ainakin kauniina kesäpäivänä.
 
Viimeksi muokattu:
Yleisesti parhaat (tai ainakin tasapainoisimmat) pääsevät TM:n rengastesteihin. Työpaikan Octaviat ovat olleet hyviä, vanhemmat jopa parempia Itse tykkään Saab 9-5:sta ja nykyisestä A4 Avantista.
 
Jos on manuaalivaihteinen, niin siinä kepin tuntumassa ja vaihteiden menemisessä on isoja eroja.

Ja polkimissa, on autoja joiden kanssa on heti hyvät poljintuntumat ja toisten kanssa ne on aina vähän sinnepäin. Peugeoteissa ollu kaikkein omituisimmat polkimet. Vuoden 2004 autossa vaijerikytkin, olikohan vielä järjettömän raskas, ainakin Audiin verrattuna.

Jotkut autot taas on selkeästi vaan pitkille henkilöille. Ainakin Citroen C5 on tommonen.

Sit lisäks joidenkin autojen kanssa oma kokemus sellanen että tuntuu että auto vie enemmän kuskia kuin kuski autoa, eli auto ei vaan tunnu sellaselta että se olis täysin kontrollissa. Jotenkin Audi A6 on ollu sellane itellä. Ford Fiesta taas on täysin kontrollissa ja sitä voi ajaa ihan limitillä kaikissa olosuhteissa. Kuin myös Focus, tosin sitä vain koeajon verran tullu kokeiltua.
 
3-sarjan BMW aina E36:sesta eteenpäin on aina ollut herkullisen hyvä ajaa. Ainakin mitä olen E36:sesta eteenpäin ajanut melkein jokaisella 3-sarjan sedanilla, toki en kaikilla koneilla enkä M-malleilla. Mun mielestä jokaisen pitäisi 3-sarjalaisella ajaa, että saisi hyvän benchmarkin siitä, millainen on oikeasti hyvällä ajettavuudella oleva auto. Jos joku moittii 3-sarjan BMW:tä ajettavuudesta, on mielestäni väärässä, kun kyseisiä ei ole koskaan moitittu huonoiksi ajaa. 50/50 painojakauma, hyvä ohjaustuntuma kaikissa oikeanlaisella rengastuksella, hyvä poljintuntuma kaikissa ja käytös erittäin loogista. Myönnettäköön, että perjantai/lauantai välisenä yönä tuli nautiskeltua oikein kunnolla kun sitä lunta tuli reilusti... Ihan perus 320d xDrive G20 on makea peli ajaa kaikissa olosuhteissa ja heti kun vähänkään hakee rajoja, kuljettajan hymy karkaa korviin asti. Ainakin kun DSC:n kytkee kokonaan pois päältä.

Nykyisen korimallin Octavia taas on surkea ajaa, huono ohjaustuntuma, lenuava löysä alusta, DSG-vaihteiston toiminta on kuraa ja perstuntuma on mitä on. Ainakin mitä ihan perus 1.4 TSI DSG Styleä olen koeajanut. RS-mallit ovat varmasti sitten taas ihan eri maata kun alle saa kunnon alustan, paremmat penkit ja manuaalivaihteiston. DSG:tä en kyllä hyväksy, on se niin surkea ollut tähän asti jokaisessa ajamassani autossa. Ainoastaan Porsche Panamera Turbo S E-Hybridin PDK ja A5 2.0TDI Audin S-Tronic ovat olleet hyviä kaksoiskytkinlaatikoita tähän mennessä.

Opel Astra on aina ollut tylsän turvallinen ja tasapainoinen ajaa kohtuullisella ohjaustuntumalla ja kohtuullisella perstuntumalla, ainakin huomattavasti Octaviaa parempi. Alusta etenkin J/K Astrassa on ollut autojen vahvimpia puolia. Pysyy hyvin tiessä kiinni ja onnistuu silti suodattamaan tien epämukavuudet kilpailevia saksalaisia paremmin. Saatikka sitten sitä Octaviaa paljon paremmin. Brittein saarilla käytetään Astraa muuten monessa ajo-opetusjutuissa hyvästä syystä. Mm. eräs herra, joka opettaa F1-kuskeja, niin hän opettaa heitä Vauxhall K-Astralla.
Tuossa muuten todiste:

Yhdyn muuten täysin tuohon Peugeot 206+ mielipiteeseen. Todella puutteellinen vehje ajaa, oli nimittäin karata käsistä suoralla moottoritiellä ihan normaalista lievästä tien heitosta kun samalla erehdyin painamaan kaasun pohjaan, kyseisessä romukasassa kun tapahtui painonsiirtymä akselilta toiselle, meinasi koko paska menettää otteen tiehen aivan täysin. Tämä kuivalla tiellä. Myös ohjaus oli tunnoton ja voimansiirto tunnoton. En vapaaehtoisesti suostu ajamaan Peugeot 206:sella enää ikinä.
 
Viimeksi muokattu:
Jos on manuaalivaihteinen, niin siinä kepin tuntumassa ja vaihteiden menemisessä on isoja eroja.
Vaihdelaatikko ja vaihteenvalitsin ovatkin hieman kärjistäen tärkein osa autoa tai konetta. Hyvä automatiikka on yksi asia, mutta kun puhutaan manuaalisesti kytkettävistä hammaspyöräsysteemeistä, niin se tuntumahan on heti selvä. Joko laite on kökkö paska tai sopii kuin hanska käteen.

oli nimittäin karata käsistä suoralla moottoritiellä ihan normaalista lievästä tien heitosta
En vapaaehtoisesti suostu ajamaan Peugeot 206:sella enää ikinä.
Tämänhän voi asetella myös niin, että ajatko vai matkustatko kyydissä mieluummin. Mitä paskempi auto, sitä mieluummin ajan, jos nyt satun olemaan suurinpiirtein selvin päin. :D
 
Viimeksi muokattu:
En vapaaehtoisesti suostu ajamaan Peugeot 206:sella enää ikinä.

Joskus kun koeajoin monia eri pikkuautoja kun etsin sellaista halpaa bensakoneista kaupunkiautoa, niin tuosta Peugeot 206:sta tuli fiilis että ajaisin jotain pölynimuria :D Samanikäinen Ford Fiesta oli auton tuntunen siihen verrattuna.
 
Joskus kun koeajoin monia eri pikkuautoja kun etsin sellaista halpaa bensakoneista kaupunkiautoa, niin tuosta Peugeot 206:sta tuli fiilis että ajaisin jotain pölynimuria :D Samanikäinen Ford Fiesta oli auton tuntunen siihen verrattuna.
Tuon kokoiset autot olivat ylipäänsä melko sietämättömiä siihen aikaan. Ei volkkaristakaan ollut mihinkään.
 
206+ pösön ajokäytös tosiaan aika mielenkiintonen ja todella helposti perää tarjoaa sivulle. Ohjaustunto kuitenkin aika hyvä ja rauhallisempaan kurvailuun ihan pätevä kulkine. Tuollakin tullut kierrettyä Norjan mutkateitä pitkiä siivuja sekä ajettua motaria. Tehoton moottori oli muita puutteita merkittävämpi seikka.
 
Tämänhän voi asetella myös niin, että ajatko vai matkustatko kyydissä mieluummin. Mitä paskempi auto, sitä mieluummin ajan, jos nyt satun olemaan suurinpiirtein selvin päin. :D

Tilaan ennemmin Otaxin. Soitan kaverille, isälle, kenelle vain, mutta 206+/206 kyytiin tai ratin taakse en vapaaehtoisesti lähde. Kuolemanloukku.

Niin ja... Ford Fiesta on kyllä pikkuautoksi hauska vekotin ajaa. Tosin senkin kaksoiskytkinlaatikko on ihan surkea toiminnaltaan, manuaali paljon parempi. Toki tässä pitää ottaa huomioon, että ZF8HP toimii verrokkina, jota parempaa automaattilaatikkoa ei ole vielä tehty.
 
3-sarjan BMW aina E36:sesta eteenpäin on aina ollut herkullisen hyvä ajaa. Ainakin mitä olen E36:sesta eteenpäin ajanut melkein jokaisella 3-sarjan sedanilla, toki en kaikilla koneilla enkä M-malleilla. Mun mielestä jokaisen pitäisi 3-sarjalaisella ajaa, että saisi hyvän benchmarkin siitä, millainen on oikeasti hyvällä ajettavuudella oleva auto. Jos joku moittii 3-sarjan BMW:tä ajettavuudesta, on mielestäni väärässä, kun kyseisiä ei ole koskaan moitittu huonoiksi ajaa. 50/50 painojakauma, hyvä ohjaustuntuma kaikissa oikeanlaisella rengastuksella, hyvä poljintuntuma kaikissa ja käytös erittäin loogista. Myönnettäköön, että perjantai/lauantai välisenä yönä tuli nautiskeltua oikein kunnolla kun sitä lunta tuli reilusti... Ihan perus 320d xDrive G20 on makea peli ajaa kaikissa olosuhteissa ja heti kun vähänkään hakee rajoja, kuljettajan hymy karkaa korviin asti. Ainakin kun DSC:n kytkee kokonaan pois päältä.

Pakko kommentoida vaikka tiedän, että on vahvasti subjektiivista...

Itselle oli kyllä aivan järkyttävä pettymys Giulian jälkeen koeajaa 2011 320D Xdrivea tuossa, kun talviautoa hain... Se vain tuntui vetelältä ja laiskalta vaikka paperilla tehoa oli kuitenkin about samat ja kauheasti olin kuullut hyvää 3-sarjalaisten ajotuntumasta... Päädyin sitten ostamaan Alfa-Romeo 159 nelikon talviautoksi, kun se vain pääsi paljon lähemmäksi sitä fiilistä mikä Giuliassa on...
 
Viimeksi muokattu:
E90 320d xDrive ollut vetelä ja laiska? Laiska sellainen kyllä on, etenkin automaattina, mutta vetelä? Yleensä vetelyyden aiheuttaa huonot renkaat/liian alhaiset ilmanpaineet ja mahdollisesti kulunut alusta. Vanha E90 N47 6-vaihteisella automaatilla ja 177hv xDrive on kyllä laiska, siitä ollaan samaa mieltä.
 
E90 320d xDrive ollut vetelä ja laiska? Laiska sellainen kyllä on, etenkin automaattina, mutta vetelä? Yleensä vetelyyden aiheuttaa huonot renkaat/liian alhaiset ilmanpaineet ja mahdollisesti kulunut alusta. Vanha E90 N47 6-vaihteisella automaatilla ja 177hv xDrive on kyllä laiska, siitä ollaan samaa mieltä.

135kW manuaalivaihteista koeajoin. Voi tietenkin olla että kyseisessä yksilössä oli jotain vikaa, mutta suoraan Giulian kuskinpukilta sen ratin taakse hypätessä oli omasta mielestä epätarkan tuntuinen ohjaus ja nopeissa ohjausliikkeissä omaan makuun aivan liikaa korin kallistelua.

Mutta kannatta tietenkin myös huomioida, että meikäläinen on aika pahasti Alffoihin hurahtanut tässä viimeisen vuoden sisällä ;)
 
Viimeksi muokattu:
Huonot renkaat/liian alhaiset ilmanpaineet voi hyvinkin aiheuttaa kaiken tuon huonon fiiliksen. Monella koeajoBMW:llä ajaneena, heti jos ilmanpainetta on liian vähän/huonot renkaat, on koko auto pilalla kaikilta osin.

Giuliaa en ole itse ajanut, mutta uskon kyllä, että varmasti on herkku.
 
135kW manuaalivaihteista koeajoin. Voi tietenkin olla että kyseisessä yksilössä oli jotain vikaa, mutta suoraan Giulian kuskinpukilta sen ratin taakse hypätessä oli omasta mielestä epätarkan tuntuinen ohjaus ja nopeissa ohjausliikkeissä omaan makuun aivan liikaa korin kallistelua.

Mutta kannatta tietenkin myös huomioida, että meikäläinen on aika pahasti Alffoihin hurahtanut tässä viimeisen vuoden sisällä ;)
Jos se oli nimenomaan tuo kyseinen yksilö, niin sillähän on ajettu 244tkm. Jos alusta on alkuperäinen tai huollettu kauan sitten, niin siellähän on väljää jo nivelissä ja varmasti iskaritkaan ei ole täydessä terässä. Katsastuksestahan nuo menee läpi vielä kauan sen jälkeen, kun ajettavuudessa jo huomaa eroja. Eli kannattaa ajaa vielä joku muukin yksilö, joka on varmasti kunnossa. Lisäksi jos ajoit nastarenkailla, niin se pilaa sangen tehokkasti tuntuman. Omakin F30 oli järkytys taas nyt kesän jälkeen, kun laitoin nastat alle ja ohjaus tuntuu siltä kuin ajaisi kuulalaakereilla (kärjistetysti).

En nyt kuitenkaan sikäli epäile, etteikö Giulia olisi hyvä ajettava myös. Ainakin QV versiota on kehuttu paremmaksi ajaa kuin M3. Itse en ole mitään Alfaa päässyt ajamaan tai olemaan edes kyydissä, niin en osaa ottaa sen enempää kantaa.

Yleisesti aiheeseen, niin tuntuu että uusien autojen markkinoinnissakin korostetaan enemmän kaikkia hilavitkuttimia kuin ajettavuutta ja voimalinjaa. Moottorista kerrotaan lähinnä kulutuslukema ja huipputeho, mutta sitten luetellaan kaiken maailman kaistavahdit ja kuolleenkulman varoittimet, mitkä on imo ihan turhia muutenkin, jos auto on oikein suunniteltu. Ainakin omassa autossa kuollutta kulmaa ei ole, vaan auto näkyy joko peilistä tai etusivuikkunasta. Sitä toki markkinoidaan mikä myy ja harva peruskäyttäjä tosiaan edes huomaa eroja ajettavuudessa. Siksi kai moni nykyauto onkin niin tylsä ellei ole tosiaan se mallin sporttiversio alla, eli BMW M-sarja, Audin RS, Mersun AMG, Alfan QV, jne.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 762
Viestejä
4 546 194
Jäsenet
74 843
Uusin jäsen
Demonvr4

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom