"Esson baari" ja sen puheet - nämä lienevät kaikille autoista kiinnostuneille tuttuja. Vaikka Esson baarista puhuvatkin ovat nähdäkseni aika taipuvaisia näitä myyttejä totena pitämään. Mitkä ovat teidän mielestänne mielenkiintoisimmat?
Itse pidän kummallisimpana sitä, että käytännössä jo vuosikymmeniä sitten alkaneen autovalmistajien verkostoitumisen ja tiivistyneen yhteistyön jälkeenkin ainakin Suomessa elää hyvin vahvana autojen kategorisointi "valmistusmaan" (lainausmerkeissä, koska valmistusmaata ei voi samalla tavalla enää määrittää kuin ennen) mukaan. On ihan tyypillistä, että esim. autoa hakeva lisää "ei ranskalaisia" tai jotain muuta vastaavaa viestinsä loppuun, eikä tätä pidetä kummallisena.
Valmistusmaata koskevat käsitykset ovat kiinteästi yhteydessä erilaisiin kulttuuristereotypioihin. Ranskalaiset ovat seitinohuessa viinihumalassa tallustelevia baskeripäitä, joiden autot ovat aina omituisia ja epäluotettavia, etelä-eurooppalaiset laiskoja ja tempperamenttisia, saksalaiset ovat rationaalista insinööriporukkaa jne. Autoilun historiassa erot ovatkin olleet jossain määrin merkittävämpiä ja valmistajat itse pitävät mielellään yllä tietynlaista mielikuvaa, mutta mielestäni kuluttajana ei ole kovin järkevää näihin mielikuviin nojautua. Hauskinta on seurata, miten nuo stereotypiat seuraavat jopa autoihin, jotka tehdään samalla tehtaalla, mutta eri logoilla (vaikkapa C-Crosser, 4007 ja Outlander).
Minusta ainoa rationaalinen tapa käsitellä auton ostajana asiaa on se, että katsoo ja vertailee ennakkoluulottomasti eri malleja ja niiden ominaisuuksia, tyyppivikoja ja vastaavia. Jos on vaikka ostamassa autoa 2010-luvun taitteesta, olisi outo valinta rajata ranskalaiset autot pois vaihtoehdoista, mutta pitää esim. VAG-konsernin autot mukana. Ainakin, jos perusteena on luotettavuus. Esim. Renaultin 3-koppaiset Megane ja Laguna lienevät luotettavimmasta päästä omissa hinta-/kokoluokissaan. Toisaalta halpista katsoessa löytyy myös katastrofimalleja tuota vanhemmista Relluista. Ja Opeleista. Ja Bemareista...
Olen keittiöpsykologisoinut tuota ilmiötä siten, että auto on monesti kallis hankinta ja näkyvä osa ihmisen elämää. Siksi se on status-symboli eri tavalla kuin useimmat muut hankinnat ja ihmiset miettivät tavallista tarkemmin, miten auto sopii omaan imagoon. Jos olen rationaalinen ja järkevä insinööri, en voi ajaa Fiatilla... Tai jos ei jaksa kuunnella naljailua kaveripiirissä Ranskan rapeasta... pitävätkö kaverit minua nyt tyhmänä? Toinen selitys on se, miten pysyviä mielikuvat ovat. Moni stereotypia on pitänyt paikkaansa ehkä vuosikymmeniä sitten - japanilaisten autojen huonot pellit, yksinkertainen tekniikka tai italialaisten autojen huono talvikäytettävyys. Mielikuvat ja käsitykset muuttuvat paljon hitaammin kuin nopeasti liikkuva ja kehittyvä autoteollisuus.
Itse pidän kummallisimpana sitä, että käytännössä jo vuosikymmeniä sitten alkaneen autovalmistajien verkostoitumisen ja tiivistyneen yhteistyön jälkeenkin ainakin Suomessa elää hyvin vahvana autojen kategorisointi "valmistusmaan" (lainausmerkeissä, koska valmistusmaata ei voi samalla tavalla enää määrittää kuin ennen) mukaan. On ihan tyypillistä, että esim. autoa hakeva lisää "ei ranskalaisia" tai jotain muuta vastaavaa viestinsä loppuun, eikä tätä pidetä kummallisena.
Valmistusmaata koskevat käsitykset ovat kiinteästi yhteydessä erilaisiin kulttuuristereotypioihin. Ranskalaiset ovat seitinohuessa viinihumalassa tallustelevia baskeripäitä, joiden autot ovat aina omituisia ja epäluotettavia, etelä-eurooppalaiset laiskoja ja tempperamenttisia, saksalaiset ovat rationaalista insinööriporukkaa jne. Autoilun historiassa erot ovatkin olleet jossain määrin merkittävämpiä ja valmistajat itse pitävät mielellään yllä tietynlaista mielikuvaa, mutta mielestäni kuluttajana ei ole kovin järkevää näihin mielikuviin nojautua. Hauskinta on seurata, miten nuo stereotypiat seuraavat jopa autoihin, jotka tehdään samalla tehtaalla, mutta eri logoilla (vaikkapa C-Crosser, 4007 ja Outlander).
Minusta ainoa rationaalinen tapa käsitellä auton ostajana asiaa on se, että katsoo ja vertailee ennakkoluulottomasti eri malleja ja niiden ominaisuuksia, tyyppivikoja ja vastaavia. Jos on vaikka ostamassa autoa 2010-luvun taitteesta, olisi outo valinta rajata ranskalaiset autot pois vaihtoehdoista, mutta pitää esim. VAG-konsernin autot mukana. Ainakin, jos perusteena on luotettavuus. Esim. Renaultin 3-koppaiset Megane ja Laguna lienevät luotettavimmasta päästä omissa hinta-/kokoluokissaan. Toisaalta halpista katsoessa löytyy myös katastrofimalleja tuota vanhemmista Relluista. Ja Opeleista. Ja Bemareista...
Olen keittiöpsykologisoinut tuota ilmiötä siten, että auto on monesti kallis hankinta ja näkyvä osa ihmisen elämää. Siksi se on status-symboli eri tavalla kuin useimmat muut hankinnat ja ihmiset miettivät tavallista tarkemmin, miten auto sopii omaan imagoon. Jos olen rationaalinen ja järkevä insinööri, en voi ajaa Fiatilla... Tai jos ei jaksa kuunnella naljailua kaveripiirissä Ranskan rapeasta... pitävätkö kaverit minua nyt tyhmänä? Toinen selitys on se, miten pysyviä mielikuvat ovat. Moni stereotypia on pitänyt paikkaansa ehkä vuosikymmeniä sitten - japanilaisten autojen huonot pellit, yksinkertainen tekniikka tai italialaisten autojen huono talvikäytettävyys. Mielikuvat ja käsitykset muuttuvat paljon hitaammin kuin nopeasti liikkuva ja kehittyvä autoteollisuus.
Viimeksi muokattu:
