Muropaketti pääsi ainoana suomalaismediana testaamaan lokakuun lopulla julkaistavaa Assassin’s Creed Origins -peliä Lontoossa järjestetyssä ennakkotilaisuudessa. Noin neljän tunnin pelisession aikana saimme hyvin tuntumaa nyt 10 vuotta täyttävän pelisarjan uusimpaan tulokkaaseen. Samalla selvisi, miten Assassin’s Creed Origins uudistaa pelisarjan tuttua ja faneille rakasta konseptia.
Assassin’s Creed Originsin demo ei alkanut tarinan alusta, joten itse juonta on turha lähteä avaamaan sen tarkemmin. Pelin päähahmon, Bayekin, tarina sijoittuu Egyptin Memphisiin, tuoden 3 000 vuotta vanhassa kaupungissa pinnan alla kytevän kaaoksen pelaajan ulottuville. Hieman edeltäjiään vakaamman oloisella Bayekilla on vastassaan sekä mystinen Order of the Ancients että liuta ryntäileviä villieläimiä.
Ubisoftin uutuuspeli tarjoaa aidosti avoimen maailman, ja se ammentaa ahnaasti muinaisen Egyptin kauneutta ja sen mystiikkaa. Kylät pursuavat elämää: sepät takovat aseita, nahkurit metsästävät joen rannassa hyeenoja ja aina silloin tällöin vihollisten joukkio saapuu ratsuilla vaarallisen lähelle torille mellastamaan. Kullankeltaisessa valossa kylpevä maailma suorastaan kutsuu tutkimaan. Assassin’s Creed -pelisarja onkin nyt siirtynyt quest-tyyliseen sivutehtävien tarjoamiseen kannustaakseen vapaata seikkailua päätarinan etenemisen ohessa.
Assassin’s Creedia on uudistettu taidokkaasti, haluten selvästi tuoda pelisarjaa suuremman yleisön pelattavaksi. Osa uudistuksista on hyvin hienovaraisia ja ohjaavat Assassin’s Creedia roolipelimäisempään suuntaan. Questien mukanaolo ja niiden löytyminen helposti valikosta ovat suuri parannus entiseen. Siinä missä ennen eksyin toisinaan AC-peleissä sivupoluille enkä meinannut löytää takaisin juonta edistävään päätarinaan, on questit listattu nyt selkeästi omaksi valikokseen päätarinan mukana.
Listalta valitun tehtävän voi keskeyttää milloin tahansa ja palata siihen uudestaan myöhemmin. Tämä osoittautui hyväksi ominaisuudeksi varsinkin silloin, kun sivutehtävän vastassa olevat vastustajat osoittautuvatkin liian vahvoiksi – eli omalta tasoltaan pari astetta Bayekia korkeamman numeron omaaviksi. Assassin’s Creed Origins ei anna paljon armoa siinä, miten nopeasti ja tehokkaasti ylemmän tason vastustaja pistää sankarin nippuun. Tämän oppii parin kerran jälkeen kovapäisempikin pelaaja. Peli kannustaa Bayekin tason nostamiseen aina kuin mahdollista, ja tätä kautta siirtymään vaativampien tehtävien pariin.
Metodi on tuttu aiemmista peleistä, mutta se tuntuu nyt entistä oleellisemmalta.
Samoilu ja questit ovat tärkeitä, ne kartuttavat tasoa tehokkaasti. Samalla kävi selväksi, että itse taistelutyyli on hieman muuttunut. Taidolla ei niinkään ole väliä, vaan kyse on selkeämmin puhtaasta taktikoinnista ja matematiikasta.
Tason lisäksi aseiden merkitys ja niiden taktinen käyttö on kasvanut. Siinä missä ennen AC-peleissä en ole oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota käyttämiini aseisiin vaan porskutin pelin läpi samoilla kamoilla, on nyt aseita parempi päivittää mahdollisuuden koettaessa.
Pitkävartiset keihäät ja moukarit toimivat hyvin nopeampia eläimiä, kuten sakaaleja vastaan, pitäen niiden nopeat hyökkäykset kauempana. Nopeat kaksoisterät ovat erinomaisia lähitaisteluun samanveroisen vastustajan kanssa, mutta harmittavan usein homma menee puhtaaksi miekkataisteluksi. Peliin on tullut huomattavasti enemmän suoraa toimintaa, ja suurimmaksi osaksi tämä on perusliikkeisiin perustuvaa miekkailua, joka on luonteeltaan kyllä sujuvampaa kuin ennen. Väistöt, iskut ja torjunnat toimivat sulavasti, mutta miekkailua on Assassins Creed Originsissa omaan makuuni hieman liikaa. Assassiinien lumo on ollut omalta osaltani paljon hiiviskelyssä sekä korkealta pudottautumisissa, salamannopeissa iskuissa ja joukkoon häviämisessä. Nyt peli ohjaa suoraan toimintaan paljon, vaikka tätä yrittäisikin välttää.
Esimerkiksi kovasti käytetty ja pidetty hidden blade ei yksinkertaisesti toimi vastustajaan, jos tämä on korkeammalla tasolla kuin Bayek. Hieno salamurhaus muuttui omalla kohdallani hetkessä noloksi oho-hetkeksi, kun korkeamman tasonumeron päällikkö vain kohautti olkiaan teräni iskiessä. Jouduinkin yllättäen miekkataisteluun vastustajan kanssa, vaikka olin toivonut sulavaa poistumista paikalta iskun jälkeen.
Hiiviskely ja strateginen eteneminen ovat kuitenkin mahdollisia. Pelin parhaimpia uudistuksia on ehdottomasti Bayekin kotka Senu. Siirtymällä lintuperspektiiviin Senun kyydissä pelaaja pystyy kartoittamaan ympärillä olevaa pelitilaa etukäteen. Senu bongaa alueella olevat vastustajat ja eläimet sekä muita tärkeitä kohteita. Lentotilassa vastustajat pystyy merkitsemään jatkoa silmällä pitäen valmiiksi. Tämä helpottaa huomattavasti etenemistä sotilaiden loistaessa näkökentässä tasonumerokin valmiiksi merkittynä. Linnun voi usuttaa myös häiritsemään tiettyä vastustajaa, tarjoten näin tilaisuuden pelaajalle joko hiiviskellä ohi tai hyökätä kohteen kimppuun tämän ollessa kiireinen Senun kanssa.
Sivutehtävissä ainakin näin alkuun hiiviskely osoittautui melkoiseksi haasteeksi.
Pariin otteeseen tehtävä johti Baeykin leiriin täynnä vihollisia, ja tarkoituksena oli pelastaa häkeissä olevat vangit. Vaikka onnistuinkin hiipimään häkille asti vapauttamaan vangin, päätyi tämä puolitokkurassa samoilemaan keskelle uinuvia sotilaita aiheuttaen näin täyden hälytyksen. Oli sanomattakin selvää, että kaaos oli valmis, ja huolella suorittamani hiippailu meni täysin hukkaan, kun tekoälyn ohjaama hahmo romutti kaiken sekunneissa.
Toisessa tehtävässä halusin hyödyntää häkeissä olevia tiikereitä, ja ajattelin näiden tuovan mukavaa sutinaa sotilasleiriin siksi ajaksi kun hiippailen itse pidemmälle. Häkin avattuani jouduin tiikerin raatelemaksi sekunneissa, joten jouduin suunnittelemaan strategiani uusiksi. Assassin’s Creed Origins opettaa kovalla kädellä pelaajaansa, mutta tuo näin mukanaan myös yllättäviä haasteita ja ahaa-elämyksiä, kuten sen miten häkit oikeasti kannattaa avata.
Assassin’s Creed Origins tarjoaa myös uuden kykypuun, jossa jokainen pelaaja voi kehittää hahmoaan haluttuun suuntaan. Näin peli huomioi paremmin pelaajan preferenssit ja omat valinnat korostuvat mukavasti tarinan edetessä.
Hienovaraisesti uudistettu Assassin’s Creed ei toivottavasti karkota vanhan kaartin faneja pois, vaikka selkärangassa olevat näppäinkomennot ovatkin menneet uusiksi. Uudistukset ovat piristysruiske, jota sarja on kaivannut jo kauan. Assassin’s Creed Originsin kaunis maailma, entistä taktisempi lähestymistapa ja kiehtova tarina pitänevät niin uudet kuin vanhat pelaajatkin tyytyväisinä pitkään. Todella pitkään, sillä itse en päässyt neljässä tunnissa pääjuonessa kovinkaan pitkälle – minulla oli liian hauskaa jo pelkkien sivutehtävien parissa.
:format(webp)/cdn.vox-cdn.com/uploads/chorus_image/image/55143977/assassins_creed_origins_target_pre_order_card_3024.0.jpg)
Roguen ja Liberationin voinen sentään jättää vähän mihin sattuu, kun eivät ole niin tärkeitä...
.
PC:llä tämä olisi mukava kokea 4K:lla, mutta aikasemmatkin AC:t pelattu pleikkarilla ja löytyy fyysisenä hyllystä, niin jatketaan sitten tällä linjalla. 
Kenties joskus sitten kympillä PC:lle. Ensimmäinen unboxing tuosta erikoisversiosta, varsin nätti ja yksityiskohtainen tuo patsas. 
