Tämä peli tuottaa kyllä niin kaksijakoisia fiiliksiä. Pelaan PvE:tä, useinmiten 2 hengen tiimissä, pelikellossa noin 60h. Aina välillä kohdalle sattuu PvP tiimi, ja melkein aina rundi loppuun siihen. Ja kyllähän se sieppaa, sillä kohtaaminen tuntuu niin kovin epäreilulta, monestakin syystä.
PvE pelaajana ei pääse oikeastaan yhtään harjoittelemaan PvP:tä, joten kohdatessa ei ole oikein taitoja selvitä tilanteesta. Toisekseen jos kohdataan naamatusten, PvP pelaaja ampuu ensin, joten heti taistelun lähdöstä on häviöllä. PvP-pelaajilla on koko ajan mindset toisten Raiderein tappamiseen, PvE-pelaaja taas joutuu haistelemaan, että onkos tämä friendly vai ei. Kolmenneksi pelissä on jonkin verran PvP gearia, jota ei tule kuljetettua mukana eikä opi käyttämään niitä (joskin merkitys lienee vähäinen). Ja aina välillä sitä yllättää toisen tiimin, mutta PvE-pelaajana ei tule ammuttua selkään, sen sijaan jos tulee itse PvP-tiimin yllättämäksi on mahdollisuudet selvitä melkein nollassa, ja tilastollisesti katsottuna tuokin näkyy siten, että itse on ottavana osapuolena (näköjään olen saanut kaksi raideria nurin).
Kyseessä on tietenkin skill-issue, PvE-pelaajana ei opi pelaamaan PvP:tä ja kehittyminen taistelusta selviämisessä on todella hidasta. Joten kohtaaminen ja siitä seuraava kuolema tuntuu turhauttavan epäreilulta. Toki tässä ajassa on oppinut nyt sitten selviämään PvE-pelaajana, eli liike on varovasta, pusikosta toiseen, avoimia tiloja välttäen, aseissa vaimentimet, ja koko ajan on tutka päällä, mikäli näkee tai kuulee muita raidereita, usein suunnataan toisaalle. Kartoista jo tietää missä on pahimmat riskit, niihin mennään todella varovaisesti. Kuolo kuitenkin välillä korjaa, ja toisinaan sitä ihmettelee, että miksi. Miksi joku haluaa kytätä jossain tornissa ja sniputtaa muita raidereta? Pelaaja ei saa edes mitään loottia, ilmeisesti vain tuntuu kivalta kun toisilla pelaajilla harmittaa?
Erään kerran onnistuin knockissa raahautumaan hissille, ehdin vääntää kahvasta, mutta heltit oli ihan nollissa. Siihen juoksi joku raider, ja ehdin nähdä kun lyöntianimaatio alkoi, ei nähtävästi ihan ehtinyt tappaa, kun health loppui kai 0.1 sekuntia ennen kuin pääsin pois mapista. Kyseinen kaveri olisi tietysti voinut revivellä pelastaa minun rundin, mutta valitsi toisin. Mitä hän siitä sai? Ja kerran tosiaan snipu pisti kahdella nopealla kudilla juoksussa olevan ukon kanveesiin, taisi olla melko taitava ampumaan, tuskin se kovin helppoa on kun ainoastaan kerran on noin käynyt.
Ja sitten se MUTTA. Mutta, ilman tätä todella turhauttavaa PvP-elementtiä peli olisi aivan valtavan paljon huonompi! Juuri toisten pelaajien pelkääminen tekee tähän aivan mielettömän jännityksen, tai siis pelko tavaroiden menettämisestä. Tämä pelko ja sen saama jännitys on aivan mahtavaa, ja se saa palaamaan pelin ääreen uudelleen ja uudelleen, koskaan ei tiedä pääseekö kartasta pois. Tietysti Arcien kanssa on myös tullut melkoisen eeppisiä tilanteita, mutta silti ne kalpenevat pelkoon siitä, että toinen raider nitistää juuri kun olet pääsemässä arvokamojen kanssa kotiin. Tästä syystä fiilikset ovat niin kaksijakoisia: PvP turhauttaa valtavasti, ja mutta sen tuoma pelko myös koukuttaa aivan valtavasti. Ilman tuota pelkoa peli olisi vain varjo nykyisestä. Puhdas PvE mode mitätöisi tämän hienon tekeelen, tosin samalla poistaen valtavan turhautumisen aiheuttajan.
Olen ajatellut, että jahka saan viimeisen workbenchin levutettua, voisin vielä opiskella Stella Montisin kartan ja myös kokeilla nuo haastavammat versiot kartoista PvE:ssä, ja tämän jälkeen vaihtaisin PvP-puolelle. Meno on sen jälkeen varmasti railakkaampaa ja high value lootin kerääminen voi olla haastavampaa, mutta ainakin pelikenttä tasoittuisi kun omakin mindset olisi shoot-first. Ajatus on myös, että PvP pelaaminen tarjoaa erilaisen kokemuksen ja siten laajentaa peliä jo koetun PvE:n lisäksi. Mutta vielä olisi tarkoitus hieman malttaa, koska ehkäpä karttojen opettelu ja Arcien kaataminen on helpomaa vielä PvE statuksella.