Ruotsalainen Frictional Games hallitsee kauhun.
Ensimmäinen peli Amnesia: The Dark Descent julkaistiin 08.09.2010. Peli oli tullessaan hitti, myi hyvin ja sai laajaa näkyvyyttä netissä kun ihmiset säikkyinä pelailivat sitä nettiyleisölleen. Minulle tämä peli oli ensimmäinen kauhupeli mikä todella ahdisti ja sai hikoilemaan. Hieno kokemus kaikkiaan.
Pelin seuraaja Amnesia: A Machine for Pigs oli toisenlainen tapaus eri studiolta, mikä ei valtaosalle tuntunut saman henkiseltä peliltä, koska mekaniikkoja oli muuteltu.
Edessä on vihdoin kolmas peli: Amnesia: Rebirth. Arvostelut ovat olleet hyvin lupaavia; kauhun elementtejä on paranneltu entisestään. Tulitikkuja on syytä riittää tai muuten tulee hulluksi, örkit ovat myös läsnä edelleen. Julkaisupäivä on huomenna 20.10.2020.
Tähän ketjuun keskustelua mistä vaan näistä peleistä, mutta oletan näin alkuun että Rebirth puhututtaa. Muistakaa myös omasta mielestäni The Dark Descentiäkin parempi SOMA, jolle on oma ketjunsa.
Epicistä tuli ostettua Rebirth kun oli alekuponki sinne, mutta missä ennakkolataus kuten Steamissa? Ei missään niin, mutta hinta oli kyllä halpa, vain päälle 12 euroa.
GamingBolt postasi jo hyvän arvostelun.
Minua kiinnostaa eniten tässä pelissä ympäristö, sillä autiomaa on itsessään jo pelottava paikka autioisuudessaan. Luulen että pääsemme luonnollisesti tietämään kirouksen alkuperästä, sekä useiden tapahtumapaikkaa tutkineiden ihmisten kohtaloista. Jos kerran ensimmäisen pelin örkit olivat pahan Alexanderin luomuksia, mistähän aavikon kätköissä vaanivat örkit ovat tulleet? Onko kaiken takana jokin pahuuden taho vai jopa ihmisen masinaatio? Mihin uudelleensyntyminen viittaa? Uudelleensyntymiseen örkkinä tai henkiolentona? Paikka missä pyöritään on kauheuksissaan suorastaan iljettävä, vaan onko se linkitetty jotenkin Alexanderiin ja hänen ulottuvuuteen mihin hän oli pelin lopussa matkaamassa? Oletan että ensimmäisen pelin hyvä loppu missä päähenkilö pakenee ja Alexander heittää lusikan nurkkaan on se minkä pohjalta edetään. Toisaalta olisi mielenkiintoista jos Alexander olisi selvinnyt tai yhtä mielenkiintoinen se missä tohtori Agrippa selviää. Väittäisin että nuo kaksi huonompaa loppua olisivat parempia lähtökohtia jatkolle.
MUOK. Loppu missä Alexander karkaa ja Agrippakin delaa ei olisi sittenkään hyvä jatkon kannalta, koska päähenkilön merkitys mitätöityisi aikalailla täysin. Käytännössä hän olisi juossut vain linnan alakertaan kuolemaan ja siinä kaikki. Tuo loppu siis huono kaikin tavoin, vaikka on ihan hyvä irrallisena kappaleena. Siinä ainakin päähenkilö saa mitä ansaitsee, sillä hänhän ei todellakaan mikään hyvä heppu ole.
Frictionalin peleistä koviten minuun on iskenyt Penumbra Overture & Black Plague, ensimmäinen Amnesia ja SOMA tulee molemmat hyvänä kakkosena. Penumbrojen ympäristö ja Black Plaguen skitsofreniasimulaattorimainen meininki oli ainutlaatuinen kokemus. SOMAssa iski enemmän päräyttävä ajatuksia herättävä juoni, kuin kauhuelementit.
Amnesiassa meno mielestäni ehkä hieman lässähti keskivälin tienoolta loppua kohden, itteäni ei puhutellut juoni juurikaan. Machine for Pigs tuntui irralliselta spinoffilta, mutta mielelläni senkin pelailin.
Hirveästi ei innosta itseäni tämän uuden ulottuvuusportit ja (artefaktien?) kanssa kikkailu... mutta luulenpa että tulee tämäkin ostettua. Kenties jo tänään. Frictional osaa kyllä tehdä helkkarin hyviä pelejä, ja tää on niitä firmoja joita on ilo tukea.
Itellä lässähtänyt näihin innostus kyl kokonaan vaikka ensimmäinen Amnesia olikin melkoinen elämys. Machine for The Pigs ja SOMA oli kummatkin itelle melkosia ripulipelejä, joskin jälkimmäisessä se juoni oli etäisesti mielenkiintoinen. Penumbraa aikanaan kokeilin monta kertaa, mut en vain jotenki jaksanut vaikka silloin lähes kaikennäkölistä tulikin pelattua. Vähän kuin TellTalen pelit, alkaa olla nähty ja kaipais kipeästi jotain todella rajua uudistamista. Ekan Amnesian voinee vielä pelata sillon tällön uusiksi, mutta eipä kyl muuten innosta.
Tulipa parisen tuntia pelattua Rebirthiä. Tämä peli on selvästi silkka sivuprojekti jonkun paremman pelin ollessa tekeillä. Tässä on kaikki huonon pelin lapsukset tarinan väkinäisestä kerronnasta typerään ongelmanratkontaan. Tuntuu hölmöltä nyt tuo aiempi hehkuttamiseni kun olen peliä kokeillut. En kadu silti ostamista vaikken tiedä pelaanko läpi, sillä taisin aikanaan warettaa Dark Descentin, niin saavatpahan nyt pitää rahansa.
Pahinta pelissä on jatkuva pimeys; täytyy vielä kokeilla säätää gammaa korkeammalle, sillä juoni hitusen kiinnostaa, mutta suosittelen muille jo ostaneille pitämään suosiolla läpipeluuvideon taustalla auki niin voi heti katsoa mitä tehdä ilman kettuuntumista kun jää pimeässä jumiin. Liikkuminen esineiden keskellä on tahmeaa bugittelua ja ohjaimella pelattuna kontrollit hieman tyhmästi aseteltu, kun pitää pidellä pohjassa RB:tä kurkkiakseen samalla tatilla kulmien taakse. Monso tulikin jo vastaan jossain huoneessa missä oli kanuuna ja ruumiita, mutten ymmärtänyt mitä minun olisi pitänyt tehdä vai bugittiko peli vain. Piileskelin monsolta tovin ja sitten avasin huoneen ovea ilman mitään näkökentässä, niin hahmo pyörtyy saman tien pelkoon mitä en saanut millään laskemaan. Ei kyllä käsitystä mitä tapahtui, muttei tullut onneksi mitään rangaistusta niin pääsi suorittamaan läpipeluuvideon avulla pilkkopimeässä pulmaa, missä etsin jotain haljennutta lattiaa mitä en ole koskaan nähnytkään, minkä päälle piti vierittää kanuuna johon tuli kiinnittää renkaat pimeässä. Ihan ok pähkinä varmaan jos olisin voinut sytyttää kaikki valot, mutta tulitikkuja on (päivityksen jälkeenkin missä niitä ymmärtääkseni lisättiin) niin vähän ja ne palavat niin nopeasti, että aina sellaisen sytyttäessäsi koitat juosta niin pitkälle kuin mahdollista sytyttäen kaikki kynttilät sun muut sytytettävät välittämättä siitä onko paikalla örkki tai ansa. Järkyttävän typerää suunnittelua tällainen että pitää kiirehtien tulitikun valossa etsiä sytytettävää joita et varmastikaan kaikkia löydä, välttämättä edes puolta. Jää lukematta ja näkemättä vaikka mitä kun loppuu tikut kesken, etkä voi pimeässä lukea ilman sekoamista, sillä peli rullaa lukiessa normaalisti eteenpäin. Ei nyt sillä että jaksaisinkaan kaikkea lukea kun tekstiä ja varsinkin näkyjä tulee jatkuvasti.
Pelin puolivillaisuudesta kertoo myös tekninen toteutus, sillä kuten Somassa, joka tosin tuli paljon aiemmin, ei saa ruudunpäivitystä yli 60 FPS, mikä ei sinänsä ole ongelma tällaisessa pelissä, mutta itselläni ei auta pystytahdistus eikä mikään siihen että tuo 60 Hz näyttää nykivältä, ei siis normaalilta. Saattaa johtua Freesyncistä, joten kannattaa kaikki ylimääräinen ottaa pois päältä tätä peliä varten pitäen pystytahdistus päällä sulavan kokemuksen takaamiseksi, jos jostain syystä aiot pelata. Tämän lisäksi tekstuurit ovat monesti todella suttuisia, Dualshock 4 -ohjainta ei tueta, kirjeitä lukiessa et saa ääninäyttelyä pois jos haluatkin vain lukea kirjeen nopeammin ilman hidastempoista puhetta, eikä grafiikassa noin muuten ole kehumista muussa kuin valaistuksessa. Kaikkiaan halpa viritelmä.
En siis suosittele ollenkaan tätä peliä, vaan jälleen kerran minua ihmetyttää miten muiden pelaajien kritiikki, ketkä yhtälailla dissaavat tätä peliä kuten minä tässä viestissä, keskittivät huomionsa aika toissijaisiin asioihin kuten siihen että päähahmo puhuu paljon. Minusta juuri tuo ei ole ongelma, sillä hän antaa vihjeitä siten ja peli alusta asti viestii että kyseessä on tarinapeli missä suorittaminen ei ole missään roolissa. Suhtaudunkin peliin sellaisena kuin se on, lineaarisena tarinana kuunnellen päähahmon löpinää, muttei se silti tee pelistä mitenkään hauskaa, koska se voisi olla täysin elokuvamainen tarinapeli, ennemmin kuin pimeässä juoksentelua umpimähkään jatkuvalla skriptauksella. Tarinassa on jotain mielenkiintoista minkä vähintään lukaisen läpi netistä, mutta poissaolollaan loistaa nuo Dark Descentin hienosti suunnitellut sopivan avoimet linnan käytävät, mitkä pystyi kyllä tutkimaan läpi valon loppuessakin, piileskellässä samaan aikaan aidosti dynaamisen tuntuiselta örkiltä. Ei taida olla Rebirthin tekijöillä mitään kokemusta pelien tekemisestä, niin paljon mukaansa tempaavampi on Dark Descent heti alkumetreillä, kun vastaavasti Rebirth on luoltaan työntävä.
Kehtasivatkin esitellä kameran edessä Salimin pikselöitynyttä liian vähäisillä polygoneilla toteutettua ruumista. Tuo hetki kiteyttää koko pelin laadullisesti. Hulluinta se ettei Somassa tullut koskaan tällaisia hetkiä vastaan vaan kaikki tuntui ylen laadukkaalta.
Noniin tulipas pelattua läpi tämäkin, peliaikaa kertyi 11 tuntia. Peli oli minusta ihan hieno ja tunnelmallinen mutta ei läheskään Dark Descentin, Machine For Pigsin tai SOMAN veroinen.
Dark Descent oli todella pelottava ja ahdistava aikoinaan, mutta tämä ei ollut oikeastaan kumpaakaan. Peli oli 99% walking simulator, mentiin paikasta toiseen, luettiin matkan varrella löytyviä kirjeitä ja ajoittain uppouduttiin muisteloihin. Päähahmon puhuminen kyllä söi aika paljon tuota potentiaalista säikyttelyä, mutta toisaalta jos pelin ottaa walking simulaattorina niin se ei oikeastaan häiritse - pikemminkin on mukavaa kun saa uppoutua tarinaan ja kävellä menemään.
Itselläni ei loppuneet tikut ja öljylampun valo missään vaiheessa. Pelin alussa jo sanottiin selkeästi että tikun kanssa juokseminen sammuttaa sen nopeammin, joten juoksemisen sijaan kyykistelin sytyttelemässä soihtuja ja kynttilöitä. Useimmiten "scouttasin" tilat läpi joko öljylampun kanssa nopeasti että hahmotin missä soihdut ovat, tai sitten ihan pimeässä jos öljyä oli vähän. Huoneista tai käytävistä kyllä pystyi aika helposti päättelemään että kannattaako niihin tuhlata öljyä tai tikkuja, ei siis jokaista soihtua tullut sytyteltyä syyttä suotta. Menin todella rennosti pitkiäkin matkoja ihan pimeässä, no problem.
Jokainen paikka kannatti kyllä tutkia tarkasti, tikkuja ja öljypulloja löytyi mitä ihmeellisimmistä paikoista.
Yksi pelin heikkous oli kyllä se että monstereihin ei voinut kuolla(!?) Annoin tahallaan pariinkin otteeseen niiden ottaa kiinni ja sen sijaan että kuoli ja joutui takaisin kohtaan X, peli päästikin jatkamaan matkaa pienen blackoutin jälkeen. Katosi nopeasti se vähäinenkin jännitys noista tilanteista. Mutta silti, kyllä se pientä paniikkia sai aina aikaan kun oli vain pakko juosta ja örkit läähättivät perässä.
Peli oli myös aika ennalta-arvattava, tietysti kohdista pystyi heti päättelemään että kohta tulee joko kiire tai pitää mennä örkkejä piiloon.
Puzzlet olivat aika simppeleitä, ei kauaa tarvinnut päätä vaivata niiden kanssa.
Yhden kohdan ilmeisesti skippasin vahingossa yli, nimittäin kun siihen tuoliin olisi pitänyt istua ja "parantaa" kohdussa oleva vauva, niin tämä jäi tekemättä enkä tiedä miten se olisi vaikuttanut pelin loppuun - vai olisiko mitenkään? Menin vaan siihen junan kun siihen kerran pääsi.
Lopussa pelasin läpi molemmat vaihtoehdot, lapsen jättämisen ja mukaan ottamisen. Kummassakin tapauksessa jäin kaipaamaan jotain enemmän, peli vaan loppui kuin seinään. Eikä oikeastaan herättänyt mitään tunteita.
